Voiko parisuhteen korjata pettämisen jälkeen?

Hyvä että näet oman osuutesi. Mutta ajattele, että näetkö oikeasti vai kertooko terapeutti sen sinulle.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 23:10"]

Enpä tiedä, itse olen pettänyt ja tuntuu kyllä että kun sen rajan kerran ylittää niin paluuta ei enää ole. En ole jäänyt kiinni vaikka olen pettänyt useammankin kerran. En tiedä voisinko enää koskaan olla täysin uskollinen. Se houkutus on vaan niin suuri. 11 vuotta olin uskollinen.

[/quote]

sä pelaat ihmisillä. Miksi?

Nro 22 vastasi hyvin; tähän voi oikeasti vastata vai ne, joilla on kokemusta. Helvetin helppo puhua, jollei ole osunut omalle kohdalle. Niin se meni tääläkin, vielä vuosi sitten ajattelin, ja sanoinkin ystävälleni, että jos mies pettää, ero tulee samantein. Noh, mies petti. Ja tuli ero.
kyse ei ollut mistään suhteesta toiseen naiseen, vaan ns. Yhden tön jutusta. Voin sanoa, että maailmani romahti, olisin voinut tappaa sen miehen sillä hetkellä. miehen heitin samantein pihalle, meni 2 päivää, kun tuli anelemaan anteeksiantoa. Oli todella katuvainen ja on edelleen.
Puhuttiin ensimäisten viikkojen aikana todella paljon, ja silloin itsekin ymmärsin,että suhteemme oli aivan kuollut, tavallaan siinä tilassa missä suhteemme silloin oli, näen, että ennemmin tai myöhemmin se olisi kuitenkin tapahtunut, pettäjä olisin yhtä hyvin voinut olla minä. Tiesin että meillä menee huonosti, mutta kai sitä itse ajatteli, ett asiat vaan korjaantuu ajan kanssa...

olemme olleet 14 vuotta yhdessä ja lapset on pieniä. Siinä yksi syy, miksen lopult halunnut antaa periksi, vaikka aluksi olin aivan varma, että nyt äijä lähtee. + se, että mies aidosti katui, puhui asiasta, ja mä edelleen rakastan häntä...ja se lähtökohta, että vaikka on vannottu ja luvattu ettei petetä, niin suhteemme oli kyllä niin huono, pelkkää riitelyä, ei läheisyyttä, ei mitään. Tajusin itsekin, etten ole ollut sellainwn vaimo mitä olin luvannut, jälkikäteen ymmärsin, miten välinpitämätön olin miestä kohtaan ollut. Tiedän myös, että pettäminen lähtee aina itsestä, ei siitä voi puolisoa syyttää..mutta kyllä sitä on miettinyt, olisikl näin käynyt, mikäli olisin tehnyt muutakin, kuin nalkuttanut joka asiasta...

mies on muuttunut ja minä myös. Tuntuu nyt, kuin olisimme vastarakastuneet. Pariterapiaan mentiin myös ja se auttoi paljon. En osaa sanoa, jos lapsia ei olisi, olisimmekl eronneet, koska silloi olisi helpompi antaa periksi.

mutta, loppujen lopuks, sinulle en voi antaa neuvoja. Aika näyttää. Meillä kävi hyvin, vaikka aluksi tekikin mieli kostaa. Ja se häpeä, nöyryyttämisen tunne oli kamala. Ei sitä voi käsittää, ennenkuin osuu omalle kohdalle....näen kuitenkin, että me kaikki teemme virheitä, se on inhimillistä. Ei yhden virheen takia kuitenkaan voi määrittää kaikkea. Olemmehan inhimillisiä, jokainen.

Lisäksi neuvon että asia pitää oikeasti selvittää kokonaan, jos niin ei tee, se varmasti jää kummittelemaan ja nousee puheeksi joka riidan yhteydessä. Kyllä minäkin sitä välillä ajattelen mutta en enää kiusaa sillä kiukuttelemalla miehelleni, sillä asia on jo käsitelty. Mutta mahdotonta niitä kai on koskaan unohtaa....luottamus palautuu pikkuhiljaa, kyll sen itse tietää, yrittääkö toinen tosissaan, vai ei

Petetty

Vierailija kirjoitti:

Miksi korjata suhdetta kun sellaista ei enää ole. Näin pettäjä on omalta osaltaan päättänyt ja turha siinä on toisen enää vinkua mitään. Tai voihan sitä höpöttää luottamuksen palautumisesta ajan kanssa, mutta kannattaako siihen uhrata elämäänsä ja pelätä sen jälkeenkin vuosia? Onko toisella aikaa ja kiinnostusta yrittää ymmärtää, antaa anteeksi ja unohtaa kun toinen on tieten tahtoen pettämään mennyt?

Tämä. Ei koskaan anteeksi moista. En edes kysele enempiä perään jos noin on mennyt tekemään. Toinen näkee sen kiinnijäämisen siitä, ettei kuule musta enää mitään vaan häivyn.