HS: Miksi varattu ihastuu toseen?

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa artikkelissa mielestäni mistään yllättävästä syystä puhuttu. Ihan samat jaaritukset aiheesta kuin aina.

Sen sijaan on yllättävää, miten naiiveja ihmiset ovat. Tuossakin kerrotaan, että puolison kanssa voi sitten sopia juttelevansa, jos tulee joku ihastus jne. Hahhah. Kun se ihastus on pahana päällä ja tosissasi haluat tyyppiä, niin et ole puolisollesi kertomassa vaikka mitä on sovittu.

Eräs läheinen joutui petetyksi juuri tällaisessa suhteessa, jossa oli tarkoitus olla avoin. No eihän se tosipaikan tullen toiminut. Ihmisparka oli yllättynyt. Minä en.

Mitä hyötyä olisi edes kertoa ihastuksista puolisolle? Puolisolle tulisi siitä vain turhaa huolta.

Minusta ihastus on luonnollinen privaatti ruumiintoiminto siinä missä vessa-asiatkin, eikä niistä ole velvollisuutta raportoida puolisolle.

Nykyään kovasti ihannoidaan omille tunteille ja pienillekin tuntemuksille antautumista ja niissä täydellistä rypemistä. Ei ole enää muotia pyrkiä olemaan tunteidensa herra, hallita ja ymmärtää niitä ja miettiä miten omat ailahtelut vaikuttavat asioihin. Yleensä tulee paskaa jälkeä ihan ohimenevistä fiiliksistä itselle ja/tai muille.

Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa artikkelissa mielestäni mistään yllättävästä syystä puhuttu. Ihan samat jaaritukset aiheesta kuin aina.

Sen sijaan on yllättävää, miten naiiveja ihmiset ovat. Tuossakin kerrotaan, että puolison kanssa voi sitten sopia juttelevansa, jos tulee joku ihastus jne. Hahhah. Kun se ihastus on pahana päällä ja tosissasi haluat tyyppiä, niin et ole puolisollesi kertomassa vaikka mitä on sovittu.

Eräs läheinen joutui petetyksi juuri tällaisessa suhteessa, jossa oli tarkoitus olla avoin. No eihän se tosipaikan tullen toiminut. Ihmisparka oli yllättynyt. Minä en.

Mä en ainakaan edes haluaisi kuunnella mitään puolison selostuksia kuinka hän on ihastunut naapurin Pirkkoon ja taas juttelivat rappukäytävässä pitkän tovin ja Pirkko sitä ja Pirkko tätä…

Suhteen ulkopuoliset ihastukset pitkässä parisuhteessa ovat aivan normaali asia. Kun vain pitää näpit irti siitä ihastuksesta niin ei ongelmaa. Hyötyjäkin ihastuksista parisuhteessa on: Tulee oiva tilaisuus huomata oman parisuhteen plussat ja miinukset. Seksielämäänkin voi saada uutta virtaa ihastuksista, vaikka ne eivät kohdistuisikaan omaan kumppaniin.

Vierailija kirjoitti:

”Ennen pyörittelin silmiäni, jos joku jätti kumppaninsa ja lähti ihastuksensa matkaan. Nyt ymmärrän, miksi ihastuneet ihmiset tekevät hulluja juttuja.”

Tiivistettynä artikkelin sanoma: elämä ei ole mustavalkoista paitsi av-palstalla, jossa pettäjät kivitetään elävältä.

Naurettavaa pettäjän uhriutumista taas. Kyllä useimmat ymmärtää, miksi ihmiset pettää. Useimmat heikkouttaan. Ja vaikka heikkous on inhimillistä, niin kyllä siitä saa tulla palautetta, jos omalla heikkoudellaan syvästi haavoittaa muita ihmisiä. Ei voi aina piiloutua sen mutkumäenvoinusillemitään selityksen taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa artikkelissa mielestäni mistään yllättävästä syystä puhuttu. Ihan samat jaaritukset aiheesta kuin aina.

Sen sijaan on yllättävää, miten naiiveja ihmiset ovat. Tuossakin kerrotaan, että puolison kanssa voi sitten sopia juttelevansa, jos tulee joku ihastus jne. Hahhah. Kun se ihastus on pahana päällä ja tosissasi haluat tyyppiä, niin et ole puolisollesi kertomassa vaikka mitä on sovittu.

Eräs läheinen joutui petetyksi juuri tällaisessa suhteessa, jossa oli tarkoitus olla avoin. No eihän se tosipaikan tullen toiminut. Ihmisparka oli yllättynyt. Minä en.

Mitä hyötyä olisi edes kertoa ihastuksista puolisolle? Puolisolle tulisi siitä vain turhaa huolta.

Minusta ihastus on luonnollinen privaatti ruumiintoiminto siinä missä vessa-asiatkin, eikä niistä ole velvollisuutta raportoida puolisolle.

Riippuu tilanteesta ja ihmisestä. Joskus se kertominen auttaa kohtaamaan ihastuksen uudella tavalla, vie sitä jännitystä ja salaisuuden tunnetta ja parhaimmillaan auttaa tappamaan koko ihastuksen. Näistä syistä minä kertoisin, ellei puoliso olisi sellainen hölösuu että pelkään hänen kertovan ihastuksen kohteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa artikkelissa mielestäni mistään yllättävästä syystä puhuttu. Ihan samat jaaritukset aiheesta kuin aina.

Sen sijaan on yllättävää, miten naiiveja ihmiset ovat. Tuossakin kerrotaan, että puolison kanssa voi sitten sopia juttelevansa, jos tulee joku ihastus jne. Hahhah. Kun se ihastus on pahana päällä ja tosissasi haluat tyyppiä, niin et ole puolisollesi kertomassa vaikka mitä on sovittu.

Eräs läheinen joutui petetyksi juuri tällaisessa suhteessa, jossa oli tarkoitus olla avoin. No eihän se tosipaikan tullen toiminut. Ihmisparka oli yllättynyt. Minä en.

Mitä hyötyä olisi edes kertoa ihastuksista puolisolle? Puolisolle tulisi siitä vain turhaa huolta.

Minusta ihastus on luonnollinen privaatti ruumiintoiminto siinä missä vessa-asiatkin, eikä niistä ole velvollisuutta raportoida puolisolle.

Riippuu tilanteesta ja ihmisestä. Joskus se kertominen auttaa kohtaamaan ihastuksen uudella tavalla, vie sitä jännitystä ja salaisuuden tunnetta ja parhaimmillaan auttaa tappamaan koko ihastuksen. Näistä syistä minä kertoisin, ellei puoliso olisi sellainen hölösuu että pelkään hänen kertovan ihastuksen kohteelle.

Joskus taas kertomisesta tulee puolisolle turhaa stressiä ja riittämättömyyden tunteita. Tärkeää tässä asiassa on tuntea puolisonsa.

Tose on niin ihana❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa artikkelissa mielestäni mistään yllättävästä syystä puhuttu. Ihan samat jaaritukset aiheesta kuin aina.

Sen sijaan on yllättävää, miten naiiveja ihmiset ovat. Tuossakin kerrotaan, että puolison kanssa voi sitten sopia juttelevansa, jos tulee joku ihastus jne. Hahhah. Kun se ihastus on pahana päällä ja tosissasi haluat tyyppiä, niin et ole puolisollesi kertomassa vaikka mitä on sovittu.

Eräs läheinen joutui petetyksi juuri tällaisessa suhteessa, jossa oli tarkoitus olla avoin. No eihän se tosipaikan tullen toiminut. Ihmisparka oli yllättynyt. Minä en.

Mitä hyötyä olisi edes kertoa ihastuksista puolisolle? Puolisolle tulisi siitä vain turhaa huolta.

Minusta ihastus on luonnollinen privaatti ruumiintoiminto siinä missä vessa-asiatkin, eikä niistä ole velvollisuutta raportoida puolisolle.

Riippuu tilanteesta ja ihmisestä. Joskus se kertominen auttaa kohtaamaan ihastuksen uudella tavalla, vie sitä jännitystä ja salaisuuden tunnetta ja parhaimmillaan auttaa tappamaan koko ihastuksen. Näistä syistä minä kertoisin, ellei puoliso olisi sellainen hölösuu että pelkään hänen kertovan ihastuksen kohteelle.

Moni pienempi ihastus on hiipunut juurikin, kun olen niistä kertonut jollekulle, eli ei tarvitse olla välttämättä se kumppani, jonka kanssa asiaa ruotii.

Viimeisin vähän isompi ihastus sitä vastoin ei puhumalla hiipunut, vaan päinvastoin voimisti tunnetta. No olin siin vaiheessa sinkku, niin tulihan se sitten kohteellekin kerrottua, vastakaikua en saanut.

Kaivataan vaihtelua.

Itse olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta. Näitten vuosien aikana olen ihastunut kolme kertaa toisiin miehiin, kerran naiseen. En ole kuitenkaan miestäni pettänyt kertaakaan.

Mutta ymmärrän tilanteen.

Meillä on takana 20v hyvää parisuhdetta ja toivottavasti enemmän edessäpäin.

En missään nimessä halua luopua tästä liitosta. KUmmallekin on ihan ok että sokeaksi tai umpimieliseksi ei tarvitse ruveta, työpaikan pikkuflirtti on ok ja seksifantasioita saa olla. Meillä on ihan eri mielenkiinnon kohteet myös tuossa sänkykammariasioissa ja omia mielenkiinnon kohteita saa harrastaa ajatuksen ja puheiden tasolla, mutta ei me muiden kanssa mennä bunkkaan. En usko että puoliso menee ja minä nyt en ainakaan.

Naiset juoksevat rahan perässä. Aina vaan vaihdetaan parempaan ja sekoillaan lisää.

Ei ole tyytyväinen omaansa, haluaisi jostain muutosta, uutta, erilaista, ja sitten tulee tilaisuus, joku flirttailee ja antaa ihastumiselle mahdollisuuden/syyn.

Jotkut siihen tarttuvat, toiset eivät, jotenkin niin kai se menee.

Nainen pettää: tunteet vie ja oma mies on sika

Mies pettää: mies on sika, jätä se!

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kovasti ihannoidaan omille tunteille ja pienillekin tuntemuksille antautumista ja niissä täydellistä rypemistä. Ei ole enää muotia pyrkiä olemaan tunteidensa herra, hallita ja ymmärtää niitä ja miettiä miten omat ailahtelut vaikuttavat asioihin. Yleensä tulee paskaa jälkeä ihan ohimenevistä fiiliksistä itselle ja/tai muille.

Säälittävää.

Ei ennen ollut paremmin, vaikka tunteille ei antauduttu eikä niissä ryvetty.

Minä ihastuin koska mieheni jätti minut monella eri tavalla avioliitossa yksin.

Ihastuin ja lopulta rakastuin ja elän tämän rakkauteni kanssa nykyään.

Mitään en hävinnyt siinä että annoin tunteen viedä ja sain paljon terveemmän parisuhteen.

Lapset voivat hyvin, sitä en osaa sanoa miten voisivat jos olisin jäänyt suhteeseen jossa katkeruus puolisoa kohtaan kasvaa vuosi vuodelta.