Miksi kymmeniä kiloja laihduttaneet ylpistyvät?

En mä ainakaan ole huomannut. Tosin olen huomannut joidenkin ihmisten suhtautumisen muuttuneen, kun ennen lihavasta ja ujosta on kuoriutunut kaunis, laiha ja timmi nainen. Aivan kuin toisten laihuus olisi heiltä jotenkin pois.

Miten nämä ylpistyneet laihduttajat mielestäsi käyttäytyy?  

Kysyn, kun en halua olla yksi heistä. Olen laihtunut kevään aikana 13 kg ja saavuttanut normaalipainon. Ja toivon etten ole ylpistynyt. Huomaan kyllä tuijottavani peiliin ja olevani hämmentynyt olenko se tosiaan minä. Laihtumisestani en kyllä puhu vieraille, eikä vieraat ole huomauttanut minun laihtuneen. Mutta läheisille olen varmaan paasannut kyllästymiseen asti muuta he kyllä voisivat sanoa myös suoraan että nyt turpa kiinni. Toisaalta he myös ovat kannustaneet ja tukeneet kevään mittaan ja myös jatkossa. Huomaan kyllä että on tämä laihtuminen ollut myös iso muutos myös pään sisällä, eikä vaan pelkästään läskien määrässä. Itsetunto on noussut ja mieliala parantunut. Kyllä sitä kuvittelee välillä saavuttaneensa jotain ylimaallista mutta ei tämä oikeasti ole normaalia kummempaa.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:41"]

Laihduttaminen on loistava juttu silloin kun ylipainoa on kymmeniä kiloja. Laihduttaneet ovat kaiken onnensa ansainneet kovalla tai vähemmän kovalla työllä ja tuloksista pitääkin nauttia. Olen kuitenkin ihmetellyt muutaman ihmisen kohdalla, miksi heistä on tullut muita kohtaan nokkavia ja ylpeitä kymmenien kilojen laihduttamisen jälkeen. Onko todella syytä muuttua ylenkatsovaksi silloin, kun on ensin päästänyt itsensä niin paljon ylipainoiseksi ja sen jälkeen saavuttaa ihan normaalipainon? Saavutus on totta kai upea, mutta en nyt kovin paljon arvostelisi. 

[/quote]

Mä oon joskus törmännyt tähän ilmiöön. Pari vuotta ja monta menetettyä ystävää myöhemmin ovat palanneet entisiin pullukan mittoihin. :)

Olen itse laihduttanut kymmeniä kiloja ja minun ystäväni ovat kuvanneet muutostani:
-olet puhjennut kukkaan
-sinusta on tullut itsevarmempi
-uskallat tuoda itsesi esille
-et ole enää sivustaseuraaja

Ehkä on enemmän kyse näistä kavereista jitka eivät kestä sitä että huonon itsetunnon omaava nousee jaloilleen. Ehkä jotkut näkevät muutoksen entiseen ylpistymisenä. Haluaisin tietää jotain esimerkkejä miten tämä ylpistyminen näkyy? Uskaltaa olla ylpeä itsestään? Sehän on enemminkin sallittua. Jos ei kaverit sitä kestä, olisi heillä aika vähän miettiä miksi olivatkaan kavereita. Tuntuiko paremmalta kun läskin vieressä näytti aina hoikalta, vai mitä?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:55"]

Mä oon joskus törmännyt tähän ilmiöön. Pari vuotta ja monta menetettyä ystävää myöhemmin ovat palanneet entisiin pullukan mittoihin. :)

[/quote]

Toi on joku oikea ilmiö, olen itsekin huomannut sen.

Välillä mietin johtuuko se siitä, että lihavat kuvittelevat muiden halveksivan niitä yms. ja sitten laihana haluavat "antaa" takaisin?

Mä olen itse ollu aina laiha (joten ehkä sen takia lihomiset ja laihtumiset ei kauheasti ole mulle kiinnostavia), eikä mulla ole tapana arvostella muita pään sisällä, tai ääneen, joten olen aina ollut hämmentynyt tuosta miksi laihtumisen jälkeen mulle aletaan ilkeillä ja vittuilla yms. en ymmärrä. Olen aina ollut iloinen toisten puolesta laihtumisesta.

Tai sitten aivojen kemia menee sekaisin laihtumisesta, kyllähän esim. leptiinitasot vaikuttavat mielialaan, ja laihtuneilla ne on yleensä alhaalla.

Joka tapauksessa outo juttu, enkä ainakaan omasta mielestäni ole ansainnut niitä ilkeilyjä ja ylimielistä asennetta jonkun laihduttua.

No siksi tietenkin, että ihmisen mieli toimii niin, että kun on ensin vuosikausia vähätellyt ja peitellyt asiaa joka on itselle kipeä, ja sitten onnistunut selättämään sen, alkaa tuomita muita oikein urakalla. Se on sitä mielen omaa prosessia, jossa mieli käsittelee omaa häpeäänsä heijastamalla sitä muihin. Repsahtaminen kun vaanii koko ajan nurkan takana. Siksi entiset juopot voi olla tosi kovasanaisia nykyisiä juoppoja kohtaan ja syöpöt myös. Ja uskoon tulleet toivovat kovasti muidenkin tulevan uskoon. 

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:01"]

Olen itse laihduttanut kymmeniä kiloja ja minun ystäväni ovat kuvanneet muutostani: -olet puhjennut kukkaan -sinusta on tullut itsevarmempi -uskallat tuoda itsesi esille -et ole enää sivustaseuraaja Ehkä on enemmän kyse näistä kavereista jitka eivät kestä sitä että huonon itsetunnon omaava nousee jaloilleen. Ehkä jotkut näkevät muutoksen entiseen ylpistymisenä. Haluaisin tietää jotain esimerkkejä miten tämä ylpistyminen näkyy? Uskaltaa olla ylpeä itsestään? Sehän on enemminkin sallittua. Jos ei kaverit sitä kestä, olisi heillä aika vähän miettiä miksi olivatkaan kavereita. Tuntuiko paremmalta kun läskin vieressä näytti aina hoikalta, vai mitä?

[/quote]

Ei mun kokemuksen niillä mun tutuilla, jotka on laihtuneet, ole ollut kauhean huono itsetunto alunperinkään?

Mutta silti niistä on laihtuessa tullut ilkeitä, muita arvostelevia ihmisiä.

Ei se ole sellaista ylpeyttä itsestä, mikä on normaalia, vaan ikään kuin tarvetta repiä muiden itsetuntoa alas ilkeydellä. Itsensä kehuminenkin on mun mielestä ok, ja normaalia, mutta toisten haukkuminen ei ole.

Niistä mun tuntemista ihmisistä on tullut ikään kuin jonkun amerikkalaisen elokuvan mean girlit, ehkä se on sitten niiden käsitys hoikan ihmisen elämästä?

Kyllä tähän pätee ihan sama ku mihin tahansa vastaavaan.. Ex-tupakoitsijat ylentävät itseään ja katsovat nenänvartta pitkin muita tupakoitsijoita, treenaajat pitävät itseään ja kroppaansa ylivertaisena kettuillen niille joita fitnessjutut ei kiinnosta ym..
Ulkonäkö ja saavutukset vaan JOILLAIN kihahtavat hattuun, oli sitten kyseessä laihtuminen tai vaikkapa rahan tienaaminen.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:01"]

Olen itse laihduttanut kymmeniä kiloja ja minun ystäväni ovat kuvanneet muutostani: -olet puhjennut kukkaan -sinusta on tullut itsevarmempi -uskallat tuoda itsesi esille -et ole enää sivustaseuraaja Ehkä on enemmän kyse näistä kavereista jitka eivät kestä sitä että huonon itsetunnon omaava nousee jaloilleen. Ehkä jotkut näkevät muutoksen entiseen ylpistymisenä. Haluaisin tietää jotain esimerkkejä miten tämä ylpistyminen näkyy? Uskaltaa olla ylpeä itsestään? Sehän on enemminkin sallittua. Jos ei kaverit sitä kestä, olisi heillä aika vähän miettiä miksi olivatkaan kavereita. Tuntuiko paremmalta kun läskin vieressä näytti aina hoikalta, vai mitä?

[/quote]

Ei mun kokemuksen niillä mun tutuilla, jotka on laihtuneet, ole ollut kauhean huono itsetunto alunperinkään?

Mutta silti niistä on laihtuessa tullut ilkeitä, muita arvostelevia ihmisiä.

Ei se ole sellaista ylpeyttä itsestä, mikä on normaalia, vaan ikään kuin tarvetta repiä muiden itsetuntoa alas ilkeydellä. Itsensä kehuminenkin on mun mielestä ok, ja normaalia, mutta toisten haukkuminen ei ole.

Niistä mun tuntemista ihmisistä on tullut ikään kuin jonkun amerikkalaisen elokuvan mean girlit, ehkä se on sitten niiden käsitys hoikan ihmisen elämästä?

[/quote]

Ehkä niitä vituttaa, kun ei voi syödä miten haluu ja joutuu treenaamaan ;)

En ole törmännyt ylpistymiseen, mutta valitettavan usein laihdutustiedon tuputtamiseen kaikille ympärillä oleville ylipainoisille ihan pyytämättä. Kun itse on onnistunut laihduttamisessa, mitä itken arvosta, moni saa jonkun susäisen palon jakaa tätä valaistumistaan muillekin kuin uskoon tullut. Voin kertoa ihan omasta kokemuksesta, että ne tilanteet ovat loukkaavia, vaivaannuttavia ja tekevät enemmän hallaa kuin hyvää. Ylipainoinen pyytää neuvoja laihduttaneelta, kun itse niitä haluaa.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:53"]

Miten nämä ylpistyneet laihduttajat mielestäsi käyttäytyy?  

Kysyn, kun en halua olla yksi heistä. Olen laihtunut kevään aikana 13 kg ja saavuttanut normaalipainon. Ja toivon etten ole ylpistynyt. Huomaan kyllä tuijottavani peiliin ja olevani hämmentynyt olenko se tosiaan minä. Laihtumisestani en kyllä puhu vieraille, eikä vieraat ole huomauttanut minun laihtuneen. Mutta läheisille olen varmaan paasannut kyllästymiseen asti muuta he kyllä voisivat sanoa myös suoraan että nyt turpa kiinni. Toisaalta he myös ovat kannustaneet ja tukeneet kevään mittaan ja myös jatkossa. Huomaan kyllä että on tämä laihtuminen ollut myös iso muutos myös pään sisällä, eikä vaan pelkästään läskien määrässä. Itsetunto on noussut ja mieliala parantunut. Kyllä sitä kuvittelee välillä saavuttaneensa jotain ylimaallista mutta ei tämä oikeasti ole normaalia kummempaa.

[/quote]

Onnea! Hieno saavutus! :) En usko että sä olet yksi niistä mitä tarkoitin. Mielestäni "ylpistyneet" käyttäytyvät niin, että arvostelevat muita ja rankasti myös niitä, jotka ovat normaalipainon ylärajoilla, mutta muuten hyvän ja terveen näköisiä. Ruumiinkuva muuttuu todella suvaitsemattomaksi. Ja ihmetykseni kohdistuu juuri niihin merkittävän ylipainon omanneisiin, joilta on lähtenyt tyyliin 60 kiloa. Sellaisen kilomäärän hävittäminen on yksilölle itselleen arvokasta, mutta ei mielestäni mikään peruste muiden "pikkuvirheiden" tuomitsemiselle. Noin isoista kiloista kuuluukin hankkiutua eroon. Kaikki kun eivät sinne asti edes päästä painoaan.

ap

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:08"]

En ole törmännyt ylpistymiseen, mutta valitettavan usein laihdutustiedon tuputtamiseen kaikille ympärillä oleville ylipainoisille ihan pyytämättä. Kun itse on onnistunut laihduttamisessa, mitä itken arvosta, moni saa jonkun susäisen palon jakaa tätä valaistumistaan muillekin kuin uskoon tullut. Voin kertoa ihan omasta kokemuksesta, että ne tilanteet ovat loukkaavia, vaivaannuttavia ja tekevät enemmän hallaa kuin hyvää. Ylipainoinen pyytää neuvoja laihduttaneelta, kun itse niitä haluaa.

[/quote]

Tämä on totta, ja olen itsekin saanut osani neuvoista. Tiedän miten tulisi laihduttaa ja aikanaan olen saanut laihdutettua. Valitettavasti samat keinot eivät toimi nyt kuin silloin, kun minulle tuli kilpirauhasen vajaatoiminta, eikä arvoja ole vieläkään saatu kuntoon lääkityksen muuttamisesta huolimatta. Tiedän että itsestä se on kiinni nytkin, mutta kaiken kaikkian olen väsyneempi ja toimimattomampi kuin nuorempana. Laihduttaneelle en viitsi tästä paljoa edes puhua, kun hänen mielestään hänen oma tapansa on ainoa oikea ja lihavuus on aina oma syy. En tarvitse hänen neuvojaan, sillä tietoa minulla on, mutta ei aivan sitä energiaa ja voimaa mitä joskus. Muiden haukut ja itsestäänselvät ohjeet eivät auta yhtään.

ap

Persoonallisuudesta se riippuu. Jos on luonnostaan vittumainen ihminen, niin sen käytöksen sitten voi laukaista vaikkapa laihtuminen. Ennen sitä vittumaisuutta on ehkä hillinnyt se, että tietää saavansa takaisin kipeästi kun lihavaa olemusta on niin helppo kritisoida, ja laihtuneena nämä pidäkkeet ovat sitten poissa.

Toisaalta on niitä tapauksia, kun laihtunut itse on ihan leppoisa ja vain normaalisti iloinen uudistuneesta olemuksestaan, mutta sen sijaan joku tai jotkut hänen ympärillään ovat niitä ikäviä ihmisiä, joiden kateuden laukaisee toisen menestys, ja he sitten projisoivat tunteensa tähän ihmiseen väittäen tätä ylpeäksi tms.

Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on se, että laihduttanut nostaa viimein päänsä sieltä kynnysmaton alta, eivätkä kaikki tykkää siitä. Tunnen joitakin, jotka viimein laihdutettuaan uskaltavat jotenkin olla olemassa, kertoa omat ajatuksensa ja mielipiteensä ja ottaa oman tilansa. Kun siitä entisestä herttaisesta, kiltistä ja helposta ihmisestä tuleekin sellainen, että hän ei olekaan täysin toisten vietävissä... No on näitä, joille se vaan ei passaa. Myös se, kun huomaa pelkän painonpudotuksen muuttavan ihmisten asenteita itseä kohtaan niin radikaalisti, nostaa katkeruutta ja raivoa, joskus jopa masennusta. "Oon tismalleen sama ihminen kuin ennenkin, miksi mua kohdellaan paremmin nyt kuin x kiloa sitten".

Toinen on se, että monet laihduttaneet hurahtavat hetkeksi. Heistä tulee paitsi oman, myös toisten kehojen ja elämän asiantuntijoita. Kun laihduttaa kymmeniä kiloja, se vaatii paljon työtä ja on aika kaikennielevää koko ajan. Siksi ihmisestä voi tulla vähän "hihhuli" joksikin aikaa. Vähän kuin vasta uskoontullut, joka yrittää käännyttää muitakin koko ajan. Muutama valtavasti kiloja laihduttanut tuttava on kertonut myös, että mitä lähempänä he olivat ihannepainoaan/-mittojaan, sitä suuremmaksi oma kehoangsti kasvoi. Sitä enemmän omaa kehoa verrattiin ihannevartaloihin ja sitä kipeämmin tiedostettiin, että eipä se oma kroppa tule olemaan täydellinen koskaan. Siitä ehkä hyökkäykset ulospäin.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:34"]

Persoonallisuudesta se riippuu. Jos on luonnostaan vittumainen ihminen, niin sen käytöksen sitten voi laukaista vaikkapa laihtuminen. Ennen sitä vittumaisuutta on ehkä hillinnyt se, että tietää saavansa takaisin kipeästi kun lihavaa olemusta on niin helppo kritisoida, ja laihtuneena nämä pidäkkeet ovat sitten poissa.

Toisaalta on niitä tapauksia, kun laihtunut itse on ihan leppoisa ja vain normaalisti iloinen uudistuneesta olemuksestaan, mutta sen sijaan joku tai jotkut hänen ympärillään ovat niitä ikäviä ihmisiä, joiden kateuden laukaisee toisen menestys, ja he sitten projisoivat tunteensa tähän ihmiseen väittäen tätä ylpeäksi tms.

[/quote]

Tuo kateus voi tulla joillekin. Jotkut reilusti laihduttaneet sanovat että heille esim. yritetään syöttää paljon herkkuja. Tiedän kuitenkin erään, jonka kohdalla ei ainakaan ole kyse pelkästä kateudesta. 

ap

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:01"]

Olen itse laihduttanut kymmeniä kiloja ja minun ystäväni ovat kuvanneet muutostani: -olet puhjennut kukkaan -sinusta on tullut itsevarmempi -uskallat tuoda itsesi esille -et ole enää sivustaseuraaja Ehkä on enemmän kyse näistä kavereista jitka eivät kestä sitä että huonon itsetunnon omaava nousee jaloilleen. Ehkä jotkut näkevät muutoksen entiseen ylpistymisenä. Haluaisin tietää jotain esimerkkejä miten tämä ylpistyminen näkyy? Uskaltaa olla ylpeä itsestään? Sehän on enemminkin sallittua. Jos ei kaverit sitä kestä, olisi heillä aika vähän miettiä miksi olivatkaan kavereita. Tuntuiko paremmalta kun läskin vieressä näytti aina hoikalta, vai mitä?

[/quote]

Ei mun kokemuksen niillä mun tutuilla, jotka on laihtuneet, ole ollut kauhean huono itsetunto alunperinkään?

Mutta silti niistä on laihtuessa tullut ilkeitä, muita arvostelevia ihmisiä.

Ei se ole sellaista ylpeyttä itsestä, mikä on normaalia, vaan ikään kuin tarvetta repiä muiden itsetuntoa alas ilkeydellä. Itsensä kehuminenkin on mun mielestä ok, ja normaalia, mutta toisten haukkuminen ei ole.

Niistä mun tuntemista ihmisistä on tullut ikään kuin jonkun amerikkalaisen elokuvan mean girlit, ehkä se on sitten niiden käsitys hoikan ihmisen elämästä?

[/quote]

Osaatko antaa konkreettisia esimerkkejä?

Laihduttamisesta on sellanen yleinen ymmärrys olemassa, että se olisi jotenkin käsittämättömän vaikeaa, 95% ihmisistä epäonnistuu jne. Sitten kun olet onnistunut siinä niin olet joku superihminen. On se vähän hassua olla ylpeä siitä, että on tehnyt jotain ongelmalle jonka ei olisi alun perinkään pitänyt syntyä. Vähän niin kuin olisi antanut autonsa rapistua ja mennä huonoon kuntoon ja sitten olisi ylpeä kun vihdoinkin renkaan puhjettua tekee korjausliikkeen, kun samaan aikaan muut ihmiset on huollattanut autonsa säännöllisesti eikä puhjennutta rengasta ole koskaan tullut korjattavaksi. Vähän hatara vertauskuva mutta kuitenkin. 

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:39"]

Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on se, että laihduttanut nostaa viimein päänsä sieltä kynnysmaton alta, eivätkä kaikki tykkää siitä. Tunnen joitakin, jotka viimein laihdutettuaan uskaltavat jotenkin olla olemassa, kertoa omat ajatuksensa ja mielipiteensä ja ottaa oman tilansa. Kun siitä entisestä herttaisesta, kiltistä ja helposta ihmisestä tuleekin sellainen, että hän ei olekaan täysin toisten vietävissä... No on näitä, joille se vaan ei passaa. Myös se, kun huomaa pelkän painonpudotuksen muuttavan ihmisten asenteita itseä kohtaan niin radikaalisti, nostaa katkeruutta ja raivoa, joskus jopa masennusta. "Oon tismalleen sama ihminen kuin ennenkin, miksi mua kohdellaan paremmin nyt kuin x kiloa sitten".

Toinen on se, että monet laihduttaneet hurahtavat hetkeksi. Heistä tulee paitsi oman, myös toisten kehojen ja elämän asiantuntijoita. Kun laihduttaa kymmeniä kiloja, se vaatii paljon työtä ja on aika kaikennielevää koko ajan. Siksi ihmisestä voi tulla vähän "hihhuli" joksikin aikaa. Vähän kuin vasta uskoontullut, joka yrittää käännyttää muitakin koko ajan. Muutama valtavasti kiloja laihduttanut tuttava on kertonut myös, että mitä lähempänä he olivat ihannepainoaan/-mittojaan, sitä suuremmaksi oma kehoangsti kasvoi. Sitä enemmän omaa kehoa verrattiin ihannevartaloihin ja sitä kipeämmin tiedostettiin, että eipä se oma kroppa tule olemaan täydellinen koskaan. Siitä ehkä hyökkäykset ulospäin.

[/quote]

Tuo jälkimmäinen kuulostaa tutulta tuttuni kohdalla. Olen aina ajatellut että laihtuminen toisi sellaisen euforian, ettei jaksa kitkerästi arvioida muiden kehoja. Mitä lähempänä ihminen alkoi olla hoikkuutta, sitä kärkkäämpi hänestä kuitenkin tuli, ja se ihmetyttää kovasti. Mutta sehän on kylmä totuus, ettei laihuus takaa kaunista vartaloa. Lihavalla on ehkä ajatus täydellisestä vartalosta, johon päästään laihduttamalla. Toisaalta normaalipaino kaunistaa lähes ketä tahansa.

Mielestäni on aivan luonnollista, että laihduttamisen jälkeen ihmisestä kuoriutuu itsevarma ja oman tilansa ottava tyyppi. Sen ei kuitenkaan tarvitsisi tarkoittaa töykeyttä muita kohtaan. Iät ja ajat hoikkana pysyneet kaverini eivät koskaan ole olleet pyöreille ylimielisiä ja vähätteleviä, vaikka ovatkin itsevarmoja ja vahvoja persoonoita. Heidän seurassaan ei ole tarvinnut miettiä että mikäköhän sammakko kohta tulee.

ap

Itse olen aina ollut hoikka, mutta myös treenannut paljon. Olen kyllä pannut merkille, että joillakin, huolimatta painosta, on nykyään lähes pakkomielle puhua omasta ruokavaliosta, omasta treenaamisesta, omasta siitä sun tästä asiasta. Aika epäkiinnostavia aiheita, loppujen lopuksi. Nykyaikana kaikki blogitkin koostuvat lähinnä siitä, miten syön/pukeudu/treenaan. Ei kovin inspiroivaa? Tykkään pitää itsestäni huolta monin tavoin, mutta ajattelen, että asiasta jauhaminen ei ehkä kiinnosta kanssaihmisiä loputtomasti. Ehkä tämä ulkonäkö- ja omaan napaan tuijottamisen liittyvät trendit vaikuttavat tässä painonpudotuksessakin.

Olen törmännyt muutamaan tuollaiseen ihmiseen työkavereina, mutta he ovat olleet muutenkin sellaisia henkilöitä, ettei heidän seuransa erityisemmin kiinnostanut.

Saavutus on kunnioitettava, mutta ihan kaikkien keskustelujen ei pitäisi olla kyseisestä aiheesta...

"Eilen oli kaunis ilma." "Eikö ollutkin. Näin hoikkana on mukavaa liikkua ulkona!"

"Rakennukseen on tulossa remontti." "Kun MINÄ remontoin sisareni asuntoa, niin laihduin viisitoista kiloa. Kokoni on nyt 38."

(Kyllä. Yläosasta.)

Osa meistä reagoi stressiin syömällä, mutta jatkuva laihtumisen korostaminen voi olla rasittavaa. Työnteosta maksetaan - ei louskutuksen kuuntelemisesta.