Lue keskustelun säännöt.
Koska viimeksi purskahdit itkuun ja miksi?
Kommentit (38)
Oliskohan ollut 2-3kk sitten kun sain kyynelkanavat auki kun olin tarpeeksi humalassa. Itkin lähinnä sitä miksi en voi olla onnellinen, ja miksi minun on niin vaikea ollut aina löytää ystäviä saati sitten kumppania.
Terveisin Naispelko28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tästä montaa viikkoa ole, kun vollotin juutuubin eläinvideoita katsellessani. Varmaan joku tälläinen odd couple, jossa joku sokea opastaa rampaa toisenlajista..näitähän siellä on nykyään paljon.
Tai näitä orpolapsipentuja, jotka löytää sijaisemon. Tai nälkiintyneitä raukkoja, jotka joku kiltti ihminen ottaa hoiviinsa.
On ne aika uskomattomia. Itsekin jonkin sortin orpo piru, ehkä ne siksi osuu ja uppoaa.
Viime viikolla kun parhaan ystävän valehtelu taas paljastu. Ihana ihminen, mutta jäänyt useamman kerran kiinni totuuden vääristelystä tai vain puolikkaan totuuden kertomisesta. Olen tullut siihen lopputulokseen, että meidän ystävyys ei valitettavasti ole enää ennallaan ja en olen hänen paras ystävänsä enää kuin juhlapuheissa. Olen jo jonkin aikaa yrittänyt kovettaa itseäni tämän asian suhteen, mutta aina kun tulee jotain niin olen ihan yhtä shokissa edelleen. Toinen yleinen itkun aiheeni on yksinäisyys ja se etten löydä rakkautta elämääni. Tämän vuoksi saan hysteerisiä itkukohtauksia aina kun telkkarista tulee jotain vähänkään liikuttavaa, romanttista tai sydänsuru-juttuja.
Tänään kun katsoin hengenvaarallisesti lihava ohjelmaa ja päähenkilö kuoli :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin tänään siskon lapsille faktoja olympiatulesta ja tuli kyynel silmään, kun saimme tietää vuoden 1988 olympialaisissa vapautettujen rauhankyyhkyjen kohtalosta: osa niistä kärventyi olympiatulessa.
Kun jouduin ottamaan pakkorokotteen, että sain pitää työni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin tapaamaan lastani vankilaan ensimmäistä kertaa. Kun näin hänet siinä pleksin takana, en pystynyt pidättelemään kyyneleitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime viikolla animen takia.
Oliko kyseinen anime Minun Piconi? Sen jos näkee ensimmäistä kertaa niin voi tulla tippa linssiin! :D
Eilen kun hain koiran tuhkat. Pahvirasian sain käteeni, siinä kaikki mitä on jäljellä. Pieneen purkkiin meni iso koira isolla sydämellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään. Olen marinoitunut sekopäisten ihmisten draamassa enkä meinaa kestää.
En koskaan "purskahda" itkuun, mutta liikutun herkästi. Luonnosta, musiikista, yllättävästä ystävällisyydestä voin saaa kyyneleet silmiini. Surusta olen itkenyt viimeksi noin 15 vuotta sitten, kun koiraltani löytyi yllättäen syöpäkasvain. Päätin antaa lopettaa sen saman tien ja koiran tila tuli ihan puskista. Vaivaa oli hoidettu koiran nenäpunkkina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. Joskus 10-vuotiaana vihasta ja kivusta kaaduttuani pyörällä asfalttiin alamäessä.
Eli viimeisimmästä itkusta on nyt n. 45 vuotta aikaa.
En ole purskahtanut itkuun aikoihin. Pieni kyynel tuli lätkän olympiakullan johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime viikolla animen takia.
Oliko kyseinen anime Minun Piconi? Sen jos näkee ensimmäistä kertaa niin voi tulla tippa linssiin! :D
Kimetsu no Yaiba.
Kun törmäsin taas 2017 vuodelta olevaan uutiseen, jossa kerrottiin miten jotkut aikuiset miehet rääkkäsivät julmalla tavalla lemmikkikanin kuoliaaksi. Surettaa ja itkettää, mutta raivostuttaa myös niin että tekisi mieli huutaa. Eihän se kania takaisin tuo, mutta tuntuu vain niin älyttömän pahalta edelleen. Pieni viaton eläin revittiin väkisin omasta ulkoaitauksestaan, paikasta jota se piti kotinaan ja turvapaikkanaan. Ei myöskään ole tietoa saatiinko näitä ihmishirviöitä koskaan kiinni. Surettaa niin että sydän särkyy.
Tänään kun kuulin työkaverin raskaudesta (mutta vasta kun olin yksin). Takana monta keskenmenoa, juuri päätimme lopettaa yrittämisen ja hyväksyä että meillä on vain yksi lapsi jatkossakin.