Lue keskustelun säännöt.
Eräs asia yhdistää monia eronneita. Ajattelemisen arvoista!
10.07.2015 |
Olen nelikymppinen ja ympärillä on ehtiny tulla jo monia eroja. Suurimmalle osalle onneksi ei. Syitä on monia ja erilaisia. Kaikki varmasti ovat asiaa harkinneet ja nähneet ainoaksi vaihtoehdoksi.
Mutta yksi yhteinen juttu on lähes kaikilla eeronneilla. Pari ei ole ottanut yhteistä aikaa. Toisille se on tosi vaikeampaa mutta kenellekään ei tietenkään mahdotonta. Jotkut jopa ovat olleet hyvin ylpeitä siitä että eivät "lykkää lasta mummolaan" vaan omistautuvat vanhemmuuteen.
Ero on aina lapselle suuri ja raskas suru. Pienempi paha on silloin tällöin olla molemmista vanhemmista erossa ja lastenhoitajan kanssa ja saada pitää ehkä perhe kuin se että vanhemmat panostavat 100% aikansa lapseen ja unohtavat kokonaan parisuhteen. Satunnainen ikövöinti on pikkujuttu sen rinnalla että kaipaa jatkuvasti toista vanhempaa.
Tätä ei ehkä kannata unohtaa? Jos lastenvahtiin ei ole rahaa niin mites hakea jostain toinen perhe joilla sama ongelma ja vuorotella? Muutama kerta vuodessa keskittyä puolisoonsa kannattaa kyllä.
Kommentit (99)
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:59"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"]
Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia.
[/quote]
minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti.
[/quote]
Minä taas luulen, että olit varmasti hyvä kumppani jollekin itsesi kaltaiselle, mutta et ehkä miehellesi. Kyllä häneltä varmasti jäi kotona saamatta jotain tärkeää jos haki sitä muualta.
[/quote]
Juuri näin. Itse erosin juuri, mies on ihan täydellinen isä ja kaikin puolin kunnollinen, ei juo, ei lyö, ei ole narsisti eikä muutenkaan outo. Mutta ei vaan ole oikea minulle. Kyllä puolison kanssa pitää myös viihtyä, eihän siinä muuten ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:49"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:37"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:03"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:59"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"] Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia. [/quote] minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti. [/quote] Minä taas luulen, että olit varmasti hyvä kumppani jollekin itsesi kaltaiselle, mutta et ehkä miehellesi. Kyllä häneltä varmasti jäi kotona saamatta jotain tärkeää jos haki sitä muualta. [/quote] hmm... Ehkä... Mutta onko se puolisosta kiinni, jos ihmiselle tulee keski-iän kriisi, jolloin kyllästyttää niin vaimo, perhe-elämä, työ ja autokin? [/quote] Tai sitten mies oli jo pidemmän aikaa onneton, jota ei vaan kertonut? [/quote] ehkä näin oli. Minä en huomannut sitä mistään muusta kuin siitä, että mies valitti työkuvioitaan. En silti tiedä mitä minä puolisona olisin voinut tehdä - ihmisella itsellään on vastuu puhua tuntemuksistaan. Jos ei puhu, ei mitään voi tehdä toisin. [/quote] Näin on.. Se olikin miehesi kypsymätön valinta. Hänen olisi pitänyt aikaa sitten avata suunsa eikä paeta tuolla tavoin.
[/quote]
Minä petin ja jätin eikä todellakaan voi sanoa, etten olisi valittanut ennen kun pettäminen alkoi. Jos puolisoa ei kiinnosta, niin sitä ei sitten kiinnosta. Ihan suotta valitat.
[/quote]
Valitus on mielestäni täysin eri asia kuin rakentava keskustelu siitä, että olen niin onneton, että harkitsen eroa.. Olen myöskin pettänyt, mutta en koe enää oikeutusta sille. Valitin mutten tuonut tarpeeksi selvästi esiin onnettomuuttani ja sen vakavuutta. Eihän tämä ttietenkään joka tilanteessa päde. Voi olla tilanteita jolloin puoliso ei kuuntele vaikka ratakiskosta vääntäisi. Tällöin onkin selkein erota eikä pettää.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]
Olen avioerolapsi ja olin jo lapsena todella iloinen kun vanhempani lopulta erosivat. Kaikki voittivat. Itse sain kaksi kotia ja vanhemmat, jotka olivat viimeinkin sovussa ja hyvällä tuulella. Siihen loppui riitely ja alkoholismi. Tuo on täyttä paskaa että lapset muka aina kärsivät eroista. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa.
[/quote]
Tilastollisesti avioperolapsilla on huomattavasti isommat riskit kuolla nuorena, ajautua päihdeongelmiin, ajautua rikollisuuteen jne.
Sitä ei muuta sun ilo sun vanhempien erosta, ymmärrätkö. Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että jollekin lapselle jossakin avioero voi olla oikein mukavaa, mutta suurimmalle osalle lapsista siitä seuraa ongelmia. Ja se ero lasten hyvinvoinnissa on tilastollisesti merkittävä.
Tiesittekö, että suurin osa vankiloissa olevista on yksihuoltajaperheistä, 89% sarjamurhaajista on yksinhuoltajaäidin kasvattamia.
Avioerot on iso ongelma lapsille, jokainen lasten parissa työskennellyt tietää sen.
[/quote]
Ikivanha muna vai kana-ongelma. Ihmisen neurologinen rakenne on pitkälti perinnöllinen. Eritasoiset add- ja adhd-ongelmat periytyvät voimakkaasti. Itselläni on varmasti add, vaikka hyvin älykäs ja kykenevä ihminen olenkin, myös eronnut. Myös vanhempani erosivat aikanaan, ja olen myös perinyt isäni taipumuksen riippuvuuksiin, vaikka en samassa kodissa hänen kanssaan pitkään elänytkään. Taipumus on geneettinen. Tietenkin avioerolapset todennäköisesti suoriutuvat elämässä ns. huonommin, koska heidän hermorakenteensa ei sovi nykyaikaan yhtä hyvin kuin tasaisten suorittajatyyppien, jotka menee elämänsä autopilotilla kehdosta hautaan.
Tutkimusongelma on tässä sama kuin tutkimuksissa, joissa todetaan vankeja usein lyödyn lapsina. Johtuuko tämä siitä, että he olivat jo lapsena erittäin vaikeita kasvatettavia vai johtuuko heidän vankilaan joutumisensa myöhemmällä iällä siitä, että äiti heitä joskus läpsäisi lapsena? Suurin osa lapsina kuritetuista kun kuitenkaan ei joudu ikinä vankilaan.
Suurin osa aikuisista ihmisistä kaipaa kahdenkeskistä aikaa puolisonsa kanssa. Se on luonnollista. Jos sitä ei ole aikuisten suhde kuivuu, tylsistyy.
"Tiesittekö, että suurin osa vankiloissa olevista on yksihuoltajaperheistä, 89% sarjamurhaajista on yksinhuoltajaäidin kasvattamia."
Johtuisiko tuo ehkä vähän muista syistä kuin avioerosta? Ehkä vanhemmat erosivat siksi, että sarjamurhaajan iskäkin oli aika ikävä tyyppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi yhdistävä tekijä minun nelikymppisen tuttavapiirini eroissa on se, että on menty liian lyhyellä seurusteluajalla (3 v) naimisiin ja hankittu perään pari lasta. Sellainen kiire ja pakko löytää joku elämänkumppaniksi, kun kaikki muut menee jo naimisiin. Sitten se ihminen ja suhteen arki on yllättänyt ja "ei tää olekaan sitä mitä halusin". Siispä etsitään onnea muualta ja erotaan, että saatais omaa aikaa.
Toinen syy on myös sellainen itsekeskeisyys, jossa ei olla valmiita joustamaan mistään omasta mukavuudesta, vaan itsekkäästi vaaditaan ja pidetään kiinni omista jutuista, jotka pitää saada mulle-heti-nyt. Onko se jonkin sortin narsismia tai egoismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:51"]Usein sellaiset ihmiset eroaa, joiden omatkin vanhemmat ovat eronneet. Olen huomannut tämän omasta tuttavapiiristä. Eli kun sitä eroamista ei pelätä, se on helppo ratkaisu kun ongelmat alkavat käydä ahdistaviksi.
[/quote]
Kyllä meillä se meni tasan toisin päin. Omat vanhempani ovat paitsi eronneet toisistaan, myös ehtineet kumpikin useita kertoja avioliittoon ennen ja jälkeen. Itse en missään tapauksessa halunnut samaan. Avioliittoa harkitsin siksi todella pitkään ja tarkasti. Eron halusi eksäni, jonka vanhemmat ovat olleet aviossa 50-luvulta. Heidän yhteiselonsa on tosiin yhtä riitaa ja vittuilua. Eksä kai pelkäsi pitkän suhteen lopulta päätyvän sellaiseksi, en tiedä. Mutta minulle ero oli pettymys, minulle ihmissuhteet eivät ole kertakäyttöisiä.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:47"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:03"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:59"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"] Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia. [/quote] minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti. [/quote] Minä taas luulen, että olit varmasti hyvä kumppani jollekin itsesi kaltaiselle, mutta et ehkä miehellesi. Kyllä häneltä varmasti jäi kotona saamatta jotain tärkeää jos haki sitä muualta. [/quote] hmm... Ehkä... Mutta onko se puolisosta kiinni, jos ihmiselle tulee keski-iän kriisi, jolloin kyllästyttää niin vaimo, perhe-elämä, työ ja autokin? [/quote] Tai sitten mies oli jo pidemmän aikaa onneton, jota ei vaan kertonut?
[/quote]
ehkä näin oli. Minä en huomannut sitä mistään muusta kuin siitä, että mies valitti työkuvioitaan.
En silti tiedä mitä minä puolisona olisin voinut tehdä - ihmisella itsellään on vastuu puhua tuntemuksistaan. Jos ei puhu, ei mitään voi tehdä toisin.
[/quote]
Samaa mieltä. Jos suhteessa ei ole tapana puhua itselle tärkeistä asioista silloin kun menee hyvin, tuskinpa sitä tapaa kukaan enää siinä vaiheessa aloittaa kun ongelmat alkavat.
[/quote]
Meillä puhuttiin. Ja siis myös mies puhui. Oltiin tosi avoimia. Paitsi ne viimeiset 6 kk, jolloin mies rakastui työkaveriinsa ja lähti tämän matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:47"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:21"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:03"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:59"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"] Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia. [/quote] minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti. [/quote] Minä taas luulen, että olit varmasti hyvä kumppani jollekin itsesi kaltaiselle, mutta et ehkä miehellesi. Kyllä häneltä varmasti jäi kotona saamatta jotain tärkeää jos haki sitä muualta. [/quote] hmm... Ehkä... Mutta onko se puolisosta kiinni, jos ihmiselle tulee keski-iän kriisi, jolloin kyllästyttää niin vaimo, perhe-elämä, työ ja autokin? [/quote] Tai sitten mies oli jo pidemmän aikaa onneton, jota ei vaan kertonut? [/quote] ehkä näin oli. Minä en huomannut sitä mistään muusta kuin siitä, että mies valitti työkuvioitaan. En silti tiedä mitä minä puolisona olisin voinut tehdä - ihmisella itsellään on vastuu puhua tuntemuksistaan. Jos ei puhu, ei mitään voi tehdä toisin. [/quote] Samaa mieltä. Jos suhteessa ei ole tapana puhua itselle tärkeistä asioista silloin kun menee hyvin, tuskinpa sitä tapaa kukaan enää siinä vaiheessa aloittaa kun ongelmat alkavat. [/quote] Meillä puhuttiin. Ja siis myös mies puhui. Oltiin tosi avoimia. Paitsi ne viimeiset 6 kk, jolloin mies rakastui työkaveriinsa ja lähti tämän matkaan.
[/quote]
Ehkä hänellä oli adhd?
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:51"]
Usein sellaiset ihmiset eroaa, joiden omatkin vanhemmat ovat eronneet. Olen huomannut tämän omasta tuttavapiiristä. Eli kun sitä eroamista ei pelätä, se on helppo ratkaisu kun ongelmat alkavat käydä ahdistaviksi.
[/quote]
Usein eroaminen on juuri oikea ratkaisu. Hyvä jos siihen silloin on rohkeutta. Säälittäviä ovat pariskunnat, jotka ovat yhdessä onnettomia. On sellaisiakin pariskuntia, joissa esim. mies on pettänyt vaimoaan kymmeniä vuosia, mutta yhdessä kituutetaan. Siinä se sitten kuluu ainokainen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:51"]
Usein sellaiset ihmiset eroaa, joiden omatkin vanhemmat ovat eronneet. Olen huomannut tämän omasta tuttavapiiristä. Eli kun sitä eroamista ei pelätä, se on helppo ratkaisu kun ongelmat alkavat käydä ahdistaviksi.
[/quote]
Usein eroaminen on juuri oikea ratkaisu. Hyvä jos siihen silloin on rohkeutta. Säälittäviä ovat pariskunnat, jotka ovat yhdessä onnettomia. On sellaisiakin pariskuntia, joissa esim. mies on pettänyt vaimoaan kymmeniä vuosia, mutta yhdessä kituutetaan. Siinä se sitten kuluu ainokainen elämä.
[/quote]
Mutta jos nämä ihmiset ovat uskovaisia, kuoleman jälkeen heillä vasta ilo alkaa kun ovat jaksaneet kituutella naimisissa tässä elämässä! Ovatkohan he muuten siellä taivaan ilossa sitten naimisissa vielä vai eivät?
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]
Olen avioerolapsi ja olin jo lapsena todella iloinen kun vanhempani lopulta erosivat. Kaikki voittivat. Itse sain kaksi kotia ja vanhemmat, jotka olivat viimeinkin sovussa ja hyvällä tuulella. Siihen loppui riitely ja alkoholismi. Tuo on täyttä paskaa että lapset muka aina kärsivät eroista. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa.
[/quote]
Tilastollisesti avioperolapsilla on huomattavasti isommat riskit kuolla nuorena, ajautua päihdeongelmiin, ajautua rikollisuuteen jne.
Sitä ei muuta sun ilo sun vanhempien erosta, ymmärrätkö. Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että jollekin lapselle jossakin avioero voi olla oikein mukavaa, mutta suurimmalle osalle lapsista siitä seuraa ongelmia. Ja se ero lasten hyvinvoinnissa on tilastollisesti merkittävä.
Tiesittekö, että suurin osa vankiloissa olevista on yksihuoltajaperheistä, 89% sarjamurhaajista on yksinhuoltajaäidin kasvattamia.
Avioerot on iso ongelma lapsille, jokainen lasten parissa työskennellyt tietää sen.
[/quote]
Olipa vankkaa tekstiä. En usko kirjoittamaasi. Tunnen paljon erolapsia ja ihan hyvin heillä menee. On heillä kyllä järkevät vanhemmatkin eli lasten asiat on hoidettu hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:51"]
Usein sellaiset ihmiset eroaa, joiden omatkin vanhemmat ovat eronneet. Olen huomannut tämän omasta tuttavapiiristä. Eli kun sitä eroamista ei pelätä, se on helppo ratkaisu kun ongelmat alkavat käydä ahdistaviksi.
[/quote]
Usein eroaminen on juuri oikea ratkaisu. Hyvä jos siihen silloin on rohkeutta. Säälittäviä ovat pariskunnat, jotka ovat yhdessä onnettomia. On sellaisiakin pariskuntia, joissa esim. mies on pettänyt vaimoaan kymmeniä vuosia, mutta yhdessä kituutetaan. Siinä se sitten kuluu ainokainen elämä.
[/quote]
Mutta jos nämä ihmiset ovat uskovaisia, kuoleman jälkeen heillä vasta ilo alkaa kun ovat jaksaneet kituutella naimisissa tässä elämässä! Ovatkohan he muuten siellä taivaan ilossa sitten naimisissa vielä vai eivät?
[/quote]
Kyllä ne uskovatkin nykyisin eroavat.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]
Olen avioerolapsi ja olin jo lapsena todella iloinen kun vanhempani lopulta erosivat. Kaikki voittivat. Itse sain kaksi kotia ja vanhemmat, jotka olivat viimeinkin sovussa ja hyvällä tuulella. Siihen loppui riitely ja alkoholismi. Tuo on täyttä paskaa että lapset muka aina kärsivät eroista. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa.
[/quote]
Tilastollisesti avioperolapsilla on huomattavasti isommat riskit kuolla nuorena, ajautua päihdeongelmiin, ajautua rikollisuuteen jne.
Sitä ei muuta sun ilo sun vanhempien erosta, ymmärrätkö. Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että jollekin lapselle jossakin avioero voi olla oikein mukavaa, mutta suurimmalle osalle lapsista siitä seuraa ongelmia. Ja se ero lasten hyvinvoinnissa on tilastollisesti merkittävä.
Tiesittekö, että suurin osa vankiloissa olevista on yksihuoltajaperheistä, 89% sarjamurhaajista on yksinhuoltajaäidin kasvattamia.
Avioerot on iso ongelma lapsille, jokainen lasten parissa työskennellyt tietää sen.
[/quote]
Olipa vankkaa tekstiä. En usko kirjoittamaasi. Tunnen paljon erolapsia ja ihan hyvin heillä menee. On heillä kyllä järkevät vanhemmatkin eli lasten asiat on hoidettu hyvin.
[/quote]
Monelle lapselle vanhempien ero on traumatisoiva kokemus. Perusturvallisuus järkkyy perustuvanlaatuisesti.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:36"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:51"]
Usein sellaiset ihmiset eroaa, joiden omatkin vanhemmat ovat eronneet. Olen huomannut tämän omasta tuttavapiiristä. Eli kun sitä eroamista ei pelätä, se on helppo ratkaisu kun ongelmat alkavat käydä ahdistaviksi.
[/quote]
tai sitten he eroavat sen takia, koska ovat nähneet ettei ero ole maailmanloppu ja siitä voi selvitä. Sellaisen ihmisen on tosi vaikea erota, joka ei ole nöhnyt mitä siitä seuraa.
[/quote]
Nimenomaan. Hammasta purren yhdessä pysyvät usein sellaiset, jotka eivät edes ajattele eroa mahdollisena vaihtoehtona. Jos taas on itse kasvanut avioeroperheessä tai yksinhuoltajan lapsena, ei pidä tuota vaihtoehtoa välttämättä kovin huonona. Esim. oma äitini sanoi usein yksinhuoltajana ollessaan että kyllä hyvä yksinhuoltajuus aina huonon kaksinhuoltajuuden voittaa.
[/quote]
Mutta mikä on huono kaksinhuoltajuus? Syntyykö se liian suurista odotuksista? Itselläni on kolme pitkää parisuhdetta takana ja ihan tasan jokainen on muuttunut tylsäksi 3-5 vuoden jälkeen. Niin tämä nykyinenkin. Ja jos nyt jättäisin miehen ja hajottaisin perheen uuden huuman takia, niin yhtälailla se huuma katoisi 3-5 vuoden päästä ja taas oltaisiin samassa lisäksi mukana uusperheongelmat, lasten heittely vanhemmalta toiselle jne. Ja entäs isovanhempi-iässä? Kenen kanssa voin jakaa isovanhemmuuden riemun ja kuka on se, joka jaksaa lapsenlapsia minun lisäksi eniten maailmassa?
Lapsille ero ei ole pikkujuttu. Ihan sama, miten selitätte, mutta lapset kärsii AINA erossa. Joskus elämä ennen eroakin on ollut kärsimystä, joten ero on pienempi paha, mutta tutkimustenkin mukaan huonompikin avioliitto tai esim. kohtuullinen alkoholismi on lapselle pienempi paha kuin avioero.
[/quote]
Et ole tainnut elää alkoholistiperheessä jos "kohtuullinen alkoholismi" on avioeroa pienempi paha. Alkoholistilla ei ole kohtuutta, siitähän se ongelma syntyy. Yksi luotettava aikuinen ja ennustettava, turvallinen koti ja arki on parempi kuin "ehjä" ydinperhe ja kulissit, jonka takana peitellään sitä että yhteen ei voi lainkaan luottaa ja joskus täytyy kiertää kaukaa. Sellaisen kanssa ei myöskään ole luvassa sitä isovanhemmuuden ihanuutta.
Jos omassa liitossasi on vain tylsyyttä, olet onnekas koska sille voi aina tehdä jotain. Ja jos näet että puolisosi kanssa teillä on mahdollisuus nauttia yhdessä jostain, vaikka sitten isovanhemmuuden riennoista niin teillähän on asiat hyvin. Eroon päätyvät ihmiset joilla ei ole tylsää vaan kauheaa, ja jotka kokevat että sen ihmisen kanssa tilanne vain pahenee ja mitää yhteisiä riemuja ei tule olemaan luvassa loppuikänä jos siihen liittoon jää.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]
Olen avioerolapsi ja olin jo lapsena todella iloinen kun vanhempani lopulta erosivat. Kaikki voittivat. Itse sain kaksi kotia ja vanhemmat, jotka olivat viimeinkin sovussa ja hyvällä tuulella. Siihen loppui riitely ja alkoholismi. Tuo on täyttä paskaa että lapset muka aina kärsivät eroista. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa.
[/quote]
Tilastollisesti avioperolapsilla on huomattavasti isommat riskit kuolla nuorena, ajautua päihdeongelmiin, ajautua rikollisuuteen jne.
Sitä ei muuta sun ilo sun vanhempien erosta, ymmärrätkö. Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että jollekin lapselle jossakin avioero voi olla oikein mukavaa, mutta suurimmalle osalle lapsista siitä seuraa ongelmia. Ja se ero lasten hyvinvoinnissa on tilastollisesti merkittävä.
Tiesittekö, että suurin osa vankiloissa olevista on yksihuoltajaperheistä, 89% sarjamurhaajista on yksinhuoltajaäidin kasvattamia.
Avioerot on iso ongelma lapsille, jokainen lasten parissa työskennellyt tietää sen.
[/quote]
Olipa vankkaa tekstiä. En usko kirjoittamaasi. Tunnen paljon erolapsia ja ihan hyvin heillä menee. On heillä kyllä järkevät vanhemmatkin eli lasten asiat on hoidettu hyvin.
[/quote]
Mistä tiedät miten heillä oikeasti menee? Tuskin heidän päänsisälle kuitenkaan pääset.
Avioero ei ole ainoa vastoinkäyminen mitä lapsuudessa voi olla, eikä sen tarvitse määritellä ihmistä. Yksi raiskattu kirjoitti että ei halua kertoa siitä koska ihmiset sanovat että "voi voi, elämäsi on nyt pilalla". Ikään kuin se yksi asia määrittelisi loppuelämän. Ei määrittele. Tiedän alkoholistiperheen lapsia jotka sanovat samaa, eivät viitsi kertoa siitä, koska ihmiset olettavat että elämä on pilalla jos lähtökohdat ei ole että on kultalusikka suussa. Elämässä voi pärjätä vaikka lähtökohdat olisi epätäydelliset, olisi yh:n lapsi, tai köyhästä perheestä, tai sijoituslapsi tms. tms. Jos elämässä on jotain vakaata ja luotettavaa, vaikka se ei olisi edes oma vanhempi, siitä voi jo ponnistaa. Älkää luokitelko ihmisiä noin kevyesti.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:59"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"]
Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia.
[/quote]
minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti.
[/quote]
Minä taas luulen, että olit varmasti hyvä kumppani jollekin itsesi kaltaiselle, mutta et ehkä miehellesi. Kyllä häneltä varmasti jäi kotona saamatta jotain tärkeää jos haki sitä muualta.
[/quote][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:59"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"]
Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia.
[/quote]
minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti.
[/quote]
Minä taas luulen, että olit varmasti hyvä kumppani jollekin itsesi kaltaiselle, mutta et ehkä miehellesi. Kyllä häneltä varmasti jäi kotona saamatta jotain tärkeää jos haki sitä muualta.
[/quote]
En usko , anteeksi vain, mutta varsinkin mies kyllä saattaa lähteä toisen naisen matkaan ihan vaikka kotona olisi kaikki ok. Pitkä liitto, arkinen elämä, ja siihen ilmaantuu " ihana" kiinnostunut nainen niin se saattaa olla menoa. Ei ole varsinaisesti haettu uutta vaan pikemminkin " langettu". Sitten moni katuukin kun ensi huuma on ohi ja kunnolla tajutaan mitä on menetetty.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]
Olen avioerolapsi ja olin jo lapsena todella iloinen kun vanhempani lopulta erosivat. Kaikki voittivat. Itse sain kaksi kotia ja vanhemmat, jotka olivat viimeinkin sovussa ja hyvällä tuulella. Siihen loppui riitely ja alkoholismi. Tuo on täyttä paskaa että lapset muka aina kärsivät eroista. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa.
[/quote]
Tilastollisesti avioperolapsilla on huomattavasti isommat riskit kuolla nuorena, ajautua päihdeongelmiin, ajautua rikollisuuteen jne.
Sitä ei muuta sun ilo sun vanhempien erosta, ymmärrätkö. Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että jollekin lapselle jossakin avioero voi olla oikein mukavaa, mutta suurimmalle osalle lapsista siitä seuraa ongelmia. Ja se ero lasten hyvinvoinnissa on tilastollisesti merkittävä.
Tiesittekö, että suurin osa vankiloissa olevista on yksihuoltajaperheistä, 89% sarjamurhaajista on yksinhuoltajaäidin kasvattamia.
Avioerot on iso ongelma lapsille, jokainen lasten parissa työskennellyt tietää sen.