Lue keskustelun säännöt.
Eräs asia yhdistää monia eronneita. Ajattelemisen arvoista!
10.07.2015 |
Olen nelikymppinen ja ympärillä on ehtiny tulla jo monia eroja. Suurimmalle osalle onneksi ei. Syitä on monia ja erilaisia. Kaikki varmasti ovat asiaa harkinneet ja nähneet ainoaksi vaihtoehdoksi.
Mutta yksi yhteinen juttu on lähes kaikilla eeronneilla. Pari ei ole ottanut yhteistä aikaa. Toisille se on tosi vaikeampaa mutta kenellekään ei tietenkään mahdotonta. Jotkut jopa ovat olleet hyvin ylpeitä siitä että eivät "lykkää lasta mummolaan" vaan omistautuvat vanhemmuuteen.
Ero on aina lapselle suuri ja raskas suru. Pienempi paha on silloin tällöin olla molemmista vanhemmista erossa ja lastenhoitajan kanssa ja saada pitää ehkä perhe kuin se että vanhemmat panostavat 100% aikansa lapseen ja unohtavat kokonaan parisuhteen. Satunnainen ikövöinti on pikkujuttu sen rinnalla että kaipaa jatkuvasti toista vanhempaa.
Tätä ei ehkä kannata unohtaa? Jos lastenvahtiin ei ole rahaa niin mites hakea jostain toinen perhe joilla sama ongelma ja vuorotella? Muutama kerta vuodessa keskittyä puolisoonsa kannattaa kyllä.
Kommentit (99)
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:49"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:24"]
Ei ole aina tuosta kiinni. Meillä oli naisen kanssa paljon yhteistä aikaa. Todella paljon. Laatuaikaa. Tehtiin ruokaa yhdessä, kävimme elokuvissa, ulkona syömässä, juhlimassa, mökkeiltiin, oltiin hyviä toisillemme. Ongelmaksi muodostui se, että sen vähäisenkin ajan kun emme olleet yhdessä, möi tyttöystäväni itseään toisille.
[/quote]
Joo ja ap:han väitti että se on AINA tosta kiinni.. hohhoijaa
[/quote]
Ja minäkö väitin ap:n väittäneen? Totesin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi ilmeisesti alkaa jo pelkäämään pahinta. Esikoinen on 5v ja hänen syntymän jälkeen ei ole ollut yhtään kahdenkeskeistä iltaa tai yötä. Saati viikonloppua.
Välillä tuntuu, että sen kyllä huomaakin. Mutta mihis ne lapset saisi?
Ei ole isovanhempia joille viedä.
Omassa tuttavapiirissä erot on aiheutuneet joko pettämisestä tai arjen kuorman epätasaisesta ja epäreilusta jaosta ( kotityöt, vastuunkanto, raha), 1 pari erosi miehen alkoholismin vuoksi, siinäkin päällimmäisenä syynä tuo vastuusta laistaminen.
Oman kokemukseni mukaan aika moni eronnut on jollain tavalla neurologisesti "poikkeava". Eli ihmisiä, jotka muutenkin elämässään pyrkivät eteenpäin ja ottavat riskejä. Eivät ehkä myöskään ole jumissa perinteisiin perhemalleihin tai muuten ulkoaohjautuvia. Jos naimisissa ei ole mukavaa, tällainen ihminen ottaa helpommin eron kuin rauhallinen ja perinteitä kunnioittava ihmistyyppi. Ongelmia voi tulla kenelle hyvänsä, jotkut vaan jaksaa tehdä kompromisseja paremmin kuin toiset.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:49"]
Oman kokemukseni mukaan aika moni eronnut on jollain tavalla neurologisesti "poikkeava". Eli ihmisiä, jotka muutenkin elämässään pyrkivät eteenpäin ja ottavat riskejä. Eivät ehkä myöskään ole jumissa perinteisiin perhemalleihin tai muuten ulkoaohjautuvia. Jos naimisissa ei ole mukavaa, tällainen ihminen ottaa helpommin eron kuin rauhallinen ja perinteitä kunnioittava ihmistyyppi. Ongelmia voi tulla kenelle hyvänsä, jotkut vaan jaksaa tehdä kompromisseja paremmin kuin toiset.
[/quote]
tuo on muuten osaltaan totta!
tietty on pakottavia erotilanteita, joissa turvallisuus- ja perinnehakuinen ihminen pakottaa itsensä liikkeelle, mutta noin voi kyllä yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia.
Eronneena olen pannut merkille muutaman asian. Naisen toiminta lapsen syntymän jälkeen muuttuu arvaamattomaksi vaikkei varsinasta psykoosia olekaan. itsensä tarkeyden korostaminen perheen keskellä syö liittoa. minäkeskeinen suhtautuminen maailmaan estää tasapainoisen perhe elämän. eron syynä olivat pikkulapsivaiheen vaikeudet ja naisen vaikeus toteuttaa toiveitaan lapsen kasvaessa noin kaksivuotiaaksi. Ei ollut väkivaltaa, pettämistä, juoppoutta tai edes rahavaikeuksia. Minä, minä, minä,minä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"]
Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia.
[/quote]
minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"]
Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia.
[/quote]
minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti.
[/quote]
Minä taas luulen, että olit varmasti hyvä kumppani jollekin itsesi kaltaiselle, mutta et ehkä miehellesi. Kyllä häneltä varmasti jäi kotona saamatta jotain tärkeää jos haki sitä muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"]
Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia.
[/quote]
minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti.
[/quote]
Minä taas luulen, että olit varmasti hyvä kumppani jollekin itsesi kaltaiselle, mutta et ehkä miehellesi. Kyllä häneltä varmasti jäi kotona saamatta jotain tärkeää jos haki sitä muualta.
[/quote]
hmm... Ehkä... Mutta onko se puolisosta kiinni, jos ihmiselle tulee keski-iän kriisi, jolloin kyllästyttää niin vaimo, perhe-elämä, työ ja autokin?
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:10"]Minä olen eronnut ja välillä nyppii että puhutaan miten helposti ihmiset eroavat. Koskaan en ajatellut että tasainen elämä on pettymys, vaan se oli tavoite. Miehen alkoholinkäytön kanssa sitä ei koskaan oikein tullut, ja vaikea oli odottaa 2 vuotta että hän toipuu kriisistä, kun se tarkoitti jokailtaista tissuttelua ja viikonlopun kännäyksiä.
Eroihin on monia syitä joita ei välttämättä koskaan ulkopuolisille paljasteta. Ystävät jotka näkevät parin vain vapaalla, eivät voi tietää mitä se arki voi aamukolmelta kotona omien seinien sisällä olla. Alkoholiongelmaisen puoliso ei levittele sitä asiaa edes eron jälkeen. Varmasti on muita ongelmia joissa on sama, erilaiset sairaudet ja vaikkapa masennus, peliriippuvuus, pornoriippuvuus... ulospäin näette vaan että voi voi, nekin oli ihan normaali pari, mistä ne nyt noin intoutuivat eroamaan, liian helposti erosivat.
[/quote]
Näin on.. Ei toisen mielenterveysongelmia tai riippuvuuksia kerrota kylillä. Sitten ulkopuoliset suuressa viisaudessaan tietävät miten taas yksi perhe hajosi liian helposti. Vaikka se perhe oli jo pahasti rikki siinä vaiheessa, kun tärkein asia alkoi olla pelaaminen. Siihen menikin sitten kaikki rahat omat ja toisen. Itsellä hirvittävä suru rakkaasta ihmisestä luopumisesta, mutta ei ollut enää vaihtoehtoja. Riippuvaisen kanssa eläminen on aivan kamalaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:03"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"]
Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia.
[/quote]
minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti.
[/quote]
Minä taas luulen, että olit varmasti hyvä kumppani jollekin itsesi kaltaiselle, mutta et ehkä miehellesi. Kyllä häneltä varmasti jäi kotona saamatta jotain tärkeää jos haki sitä muualta.
[/quote]
hmm... Ehkä... Mutta onko se puolisosta kiinni, jos ihmiselle tulee keski-iän kriisi, jolloin kyllästyttää niin vaimo, perhe-elämä, työ ja autokin?
[/quote]
Tai sitten mies oli jo pidemmän aikaa onneton, jota ei vaan kertonut?
Eron voi nähdä toisinkin päin. Ehkä ne eroavat, jotka eivät halua tyytyä huonoon tai edes keskinkertaiseen parisuhteeseen. He myös uskovat löytävänsä paremman puolison, kenen kanssa elämä on antoisampaa tai uskovat pärjäävänsä omillaankin. Jos oma markkina-arvo on huono, joutuu jäämään huonoon parisuhteeseen, varsinkin jos pelkää vielä yksinoloa. Joku voi pelätä myös muutosta niin paljon, ettei uskalla sen takia erota. Muutos parempaan on pelottavampaa kuin jäädä huonoon nykyisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun parisuhteeseen ei panosteta se näkyy lopulta.
MInä olen huomannut asian olevan tasan päinvastoin. Eniten on eronneet ne parit, joilla parisuhde ja perhe on erossa toisistaan. Kaikki kiva ja odotettu tapahtuu parisuhteenhoitoviikonloppuina, perheen kanssa vietetty aika katsotaan tylsäksi ja raskaaksi raadannaksi. Lapset on olleet paljon mummolassa/kummilassa/muualla hoidossa ja miehen ja naisen suhde on nostettu ykköseksi. Kun siihen suhteeseen tulee särö (pelkkä juttelit liikaa toisen naisen kanssa -särö), niin suhdetta ei liimaakaan yhteen se perhe vaan päinvastoin, perheestä huolimatta koetaan oikeudeksi joko jatkaa flirttailua muiden kanssa (tai pettämistä, mitä se nyt kenellekin on) ja toinen osapuoli joko kostaa tai haluaa eron. Maailma pyörii minun ympärillä, ei se, miten perheen käy.
Parhaiten näyttää pysyvänn yhdessä ne, jotka kykenee olemaan osa perhettä eikä pelkkää parisuhdetta.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:03"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:59"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"] Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia. [/quote] minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti. [/quote] Minä taas luulen, että olit varmasti hyvä kumppani jollekin itsesi kaltaiselle, mutta et ehkä miehellesi. Kyllä häneltä varmasti jäi kotona saamatta jotain tärkeää jos haki sitä muualta. [/quote] hmm... Ehkä... Mutta onko se puolisosta kiinni, jos ihmiselle tulee keski-iän kriisi, jolloin kyllästyttää niin vaimo, perhe-elämä, työ ja autokin? [/quote] Tai sitten mies oli jo pidemmän aikaa onneton, jota ei vaan kertonut?
[/quote]
ehkä näin oli. Minä en huomannut sitä mistään muusta kuin siitä, että mies valitti työkuvioitaan.
En silti tiedä mitä minä puolisona olisin voinut tehdä - ihmisella itsellään on vastuu puhua tuntemuksistaan. Jos ei puhu, ei mitään voi tehdä toisin.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:18"]
Kun parisuhteeseen ei panosteta se näkyy lopulta.
[/quote]
mitä panostaminen tarkoittaa sinun mielestäsi?
minun tietääkseni myös ne eroavat, joilla on yhteistä aikaa, jotka tekevät asioita perheenä, nostavat perheen etusijalle, jotka kantavat vastuunsa, jotka muistavat merkkipäivinä. Mitä muuta olisi pitänyt vielä panostaa?
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:03"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:59"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"] Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia. [/quote] minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti. [/quote] Minä taas luulen, että olit varmasti hyvä kumppani jollekin itsesi kaltaiselle, mutta et ehkä miehellesi. Kyllä häneltä varmasti jäi kotona saamatta jotain tärkeää jos haki sitä muualta. [/quote] hmm... Ehkä... Mutta onko se puolisosta kiinni, jos ihmiselle tulee keski-iän kriisi, jolloin kyllästyttää niin vaimo, perhe-elämä, työ ja autokin? [/quote] Tai sitten mies oli jo pidemmän aikaa onneton, jota ei vaan kertonut?
[/quote]
ehkä näin oli. Minä en huomannut sitä mistään muusta kuin siitä, että mies valitti työkuvioitaan.
En silti tiedä mitä minä puolisona olisin voinut tehdä - ihmisella itsellään on vastuu puhua tuntemuksistaan. Jos ei puhu, ei mitään voi tehdä toisin.
[/quote]
Näin on.. Se olikin miehesi kypsymätön valinta. Hänen olisi pitänyt aikaa sitten avata suunsa eikä paeta tuolla tavoin.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:24"]
Ei ole aina tuosta kiinni. Meillä oli naisen kanssa paljon yhteistä aikaa. Todella paljon. Laatuaikaa. Tehtiin ruokaa yhdessä, kävimme elokuvissa, ulkona syömässä, juhlimassa, mökkeiltiin, oltiin hyviä toisillemme. Ongelmaksi muodostui se, että sen vähäisenkin ajan kun emme olleet yhdessä, möi tyttöystäväni itseään toisille.
[/quote]
Joo ja ap:han väitti että se on AINA tosta kiinni.. hohhoijaa