Eräs asia yhdistää monia eronneita. Ajattelemisen arvoista!

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 11:51"]

Usein sellaiset ihmiset eroaa, joiden omatkin vanhemmat ovat eronneet. Olen huomannut tämän omasta tuttavapiiristä. Eli kun sitä eroamista ei pelätä, se on helppo ratkaisu kun ongelmat alkavat käydä ahdistaviksi.

[/quote]

tai sitten he eroavat sen takia, koska ovat nähneet ettei ero ole maailmanloppu ja siitä voi selvitä. Sellaisen ihmisen on tosi vaikea erota, joka ei ole nöhnyt mitä siitä seuraa.

[/quote]

Nimenomaan. Hammasta purren yhdessä pysyvät usein sellaiset, jotka eivät edes ajattele eroa mahdollisena vaihtoehtona. Jos taas on itse kasvanut avioeroperheessä tai yksinhuoltajan lapsena, ei pidä tuota vaihtoehtoa välttämättä kovin huonona. Esim. oma äitini sanoi usein yksinhuoltajana ollessaan että kyllä hyvä yksinhuoltajuus aina huonon kaksinhuoltajuuden voittaa.

[/quote]

Mutta mikä on huono kaksinhuoltajuus? Syntyykö se liian suurista odotuksista? Itselläni on kolme pitkää parisuhdetta takana ja ihan tasan jokainen on muuttunut tylsäksi 3-5 vuoden jälkeen. Niin tämä nykyinenkin. Ja jos nyt jättäisin miehen ja hajottaisin perheen uuden huuman takia, niin yhtälailla se huuma katoisi 3-5 vuoden päästä ja taas oltaisiin samassa lisäksi mukana uusperheongelmat, lasten heittely vanhemmalta toiselle jne. Ja entäs isovanhempi-iässä? Kenen kanssa voin jakaa isovanhemmuuden riemun ja kuka on se, joka jaksaa lapsenlapsia minun lisäksi eniten maailmassa?

Lapsille ero ei ole pikkujuttu. Ihan sama, miten selitätte, mutta lapset kärsii AINA erossa. Joskus elämä ennen eroakin on ollut kärsimystä, joten ero on pienempi paha, mutta tutkimustenkin mukaan huonompikin avioliitto tai esim. kohtuullinen alkoholismi on lapselle pienempi paha kuin avioero.

[/quote]

Olen avioerolapsi ja olin jo lapsena todella iloinen kun vanhempani lopulta erosivat. Kaikki voittivat. Itse sain kaksi kotia ja vanhemmat, jotka olivat viimeinkin sovussa ja hyvällä tuulella. Siihen loppui riitely ja alkoholismi. Tuo on täyttä paskaa että lapset muka aina kärsivät eroista. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa.

[/quote]

Meinaatko, että jos he olisivat heivanneet sinut mummolaan monta kertaa vuodessa ja viettäneet hotelliviikonloppuja, heillä olisi mennyt hyvin.

Tämä neuvohan annetaan aina aaveella pelastamaan avioliitto ja estämään ero. Lapset hoitoon ja hotelliin hoitamaan viikonloppua.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:57"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]   Olen avioerolapsi ja olin jo lapsena todella iloinen kun vanhempani lopulta erosivat. Kaikki voittivat. Itse sain kaksi kotia ja vanhemmat, jotka olivat viimeinkin sovussa ja hyvällä tuulella. Siihen loppui riitely ja alkoholismi. Tuo on täyttä paskaa että lapset muka aina kärsivät eroista. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa. [/quote] Tilastollisesti avioperolapsilla on huomattavasti isommat riskit kuolla nuorena, ajautua päihdeongelmiin, ajautua rikollisuuteen jne. Sitä ei muuta sun ilo sun vanhempien erosta, ymmärrätkö. Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että jollekin lapselle jossakin avioero voi olla oikein mukavaa, mutta suurimmalle osalle lapsista siitä seuraa ongelmia. Ja se ero lasten hyvinvoinnissa on tilastollisesti merkittävä. Tiesittekö, että suurin osa vankiloissa olevista on yksihuoltajaperheistä, 89% sarjamurhaajista on yksinhuoltajaäidin kasvattamia. Avioerot on iso ongelma lapsille, jokainen lasten parissa työskennellyt tietää sen. [/quote] Olipa vankkaa tekstiä. En usko kirjoittamaasi. Tunnen paljon erolapsia ja ihan hyvin heillä menee. On heillä kyllä järkevät vanhemmatkin eli lasten asiat on hoidettu hyvin.  [/quote] Monelle lapselle vanhempien ero on traumatisoiva kokemus. Perusturvallisuus järkkyy perustuvanlaatuisesti.

[/quote]

lapset ovat ikänsä katkeria, kun vanhemmat eivät käyneet kerran kuukaudessa viettämässä hotelliviikonloppuja. Olisi koti säilynyt ja ei olisi tullut avioeroa.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:59"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"] Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia. [/quote] minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti.  [/quote] Minä taas luulen, että olit varmasti hyvä kumppani jollekin itsesi kaltaiselle, mutta et ehkä miehellesi. Kyllä häneltä varmasti jäi kotona saamatta jotain tärkeää jos haki sitä muualta. [/quote] Juuri näin. Itse erosin juuri, mies on ihan täydellinen isä ja kaikin puolin kunnollinen, ei juo, ei lyö, ei ole narsisti eikä muutenkaan outo. Mutta ei vaan ole oikea minulle. Kyllä puolison kanssa pitää myös viihtyä, eihän siinä muuten ole mitään järkeä.

[/quote]

Hotelliviikonloppu. Se olisi pelastanut. Yhteisen ajan otto keskellä arkea olisi muuttanut kaiken. Olisi tältäkin erolta vältytty.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:57"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]   Olen avioerolapsi ja olin jo lapsena todella iloinen kun vanhempani lopulta erosivat. Kaikki voittivat. Itse sain kaksi kotia ja vanhemmat, jotka olivat viimeinkin sovussa ja hyvällä tuulella. Siihen loppui riitely ja alkoholismi. Tuo on täyttä paskaa että lapset muka aina kärsivät eroista. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa. [/quote] Tilastollisesti avioperolapsilla on huomattavasti isommat riskit kuolla nuorena, ajautua päihdeongelmiin, ajautua rikollisuuteen jne. Sitä ei muuta sun ilo sun vanhempien erosta, ymmärrätkö. Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että jollekin lapselle jossakin avioero voi olla oikein mukavaa, mutta suurimmalle osalle lapsista siitä seuraa ongelmia. Ja se ero lasten hyvinvoinnissa on tilastollisesti merkittävä. Tiesittekö, että suurin osa vankiloissa olevista on yksihuoltajaperheistä, 89% sarjamurhaajista on yksinhuoltajaäidin kasvattamia. Avioerot on iso ongelma lapsille, jokainen lasten parissa työskennellyt tietää sen. [/quote] Olipa vankkaa tekstiä. En usko kirjoittamaasi. Tunnen paljon erolapsia ja ihan hyvin heillä menee. On heillä kyllä järkevät vanhemmatkin eli lasten asiat on hoidettu hyvin.  [/quote] Monelle lapselle vanhempien ero on traumatisoiva kokemus. Perusturvallisuus järkkyy perustuvanlaatuisesti.

[/quote]

lapset ovat ikänsä katkeria, kun vanhemmat eivät käyneet kerran kuukaudessa viettämässä hotelliviikonloppuja. Olisi koti säilynyt ja ei olisi tullut avioeroa.
[/quote]
Jos et tajua kuinka huonosti monet avioerolapset henkisesti voivat lisätietoa löytyy helposti netistä.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 08:46"]

Olen nelikymppinen ja ympärillä on ehtiny tulla jo monia eroja. Suurimmalle osalle onneksi ei. Syitä on monia ja erilaisia. Kaikki varmasti ovat asiaa harkinneet ja nähneet ainoaksi vaihtoehdoksi.

Mutta yksi yhteinen juttu on lähes kaikilla eeronneilla. Pari ei ole ottanut yhteistä aikaa. Toisille se on tosi vaikeampaa mutta kenellekään ei tietenkään mahdotonta. Jotkut jopa ovat olleet hyvin ylpeitä siitä että eivät "lykkää lasta mummolaan" vaan omistautuvat vanhemmuuteen.

Ero on aina lapselle suuri ja raskas suru. Pienempi paha on silloin tällöin olla molemmista vanhemmista erossa ja lastenhoitajan kanssa ja saada pitää ehkä perhe kuin se että vanhemmat panostavat 100% aikansa lapseen ja unohtavat kokonaan parisuhteen. Satunnainen ikövöinti on pikkujuttu sen rinnalla että kaipaa jatkuvasti toista vanhempaa. 

Tätä ei ehkä kannata unohtaa? Jos lastenvahtiin ei ole rahaa niin mites hakea jostain toinen perhe joilla sama ongelma ja vuorotella? Muutama kerta vuodessa keskittyä puolisoonsa kannattaa kyllä.

[/quote]

Jos ei alkuhuuman jälkeen siinä tylsässä arjessa oli juuri mitään yhteistä, niin ei siinä ns. laatuaika paljon auta.

Tuttavapiirin eronneet parit ovat olleet luonteiltaan hyvinkin erilaiset, se mikä alussa viehätti lopussa v*tutti. Samoin arvot/kiinnostuksen kohteet ovat olleet loppujen lopuksi erilaiset.

Siis mikä hitto on "kohtuullinen alkoholismi"? Olen joskus kuullut käsitteen "maksava huora", joka taitaa olla päättömyydessään samaa sarjaa...

Up

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 08:46"]

Olen nelikymppinen ja ympärillä on ehtiny tulla jo monia eroja. Suurimmalle osalle onneksi ei. Syitä on monia ja erilaisia. Kaikki varmasti ovat asiaa harkinneet ja nähneet ainoaksi vaihtoehdoksi.

Mutta yksi yhteinen juttu on lähes kaikilla eeronneilla. Pari ei ole ottanut yhteistä aikaa. Toisille se on tosi vaikeampaa mutta kenellekään ei tietenkään mahdotonta. Jotkut jopa ovat olleet hyvin ylpeitä siitä että eivät "lykkää lasta mummolaan" vaan omistautuvat vanhemmuuteen.

Ero on aina lapselle suuri ja raskas suru. Pienempi paha on silloin tällöin olla molemmista vanhemmista erossa ja lastenhoitajan kanssa ja saada pitää ehkä perhe kuin se että vanhemmat panostavat 100% aikansa lapseen ja unohtavat kokonaan parisuhteen. Satunnainen ikövöinti on pikkujuttu sen rinnalla että kaipaa jatkuvasti toista vanhempaa. 

Tätä ei ehkä kannata unohtaa? Jos lastenvahtiin ei ole rahaa niin mites hakea jostain toinen perhe joilla sama ongelma ja vuorotella? Muutama kerta vuodessa keskittyä puolisoonsa kannattaa kyllä.

[/quote]

Jos ei alkuhuuman jälkeen siinä tylsässä arjessa oli juuri mitään yhteistä, niin ei siinä ns. laatuaika paljon auta.

Tuttavapiirin eronneet parit ovat olleet luonteiltaan hyvinkin erilaiset, se mikä alussa viehätti lopussa v*tutti. Samoin arvot/kiinnostuksen kohteet ovat olleet loppujen lopuksi erilaiset.

[/quote]

Mutta jos olisi vietetty yhteistä aikaa lomilla ja käyty joskus elokuvissa ja lasi viiniä juomassa ja pantu lapset hoitoon, olisi sitä yhteistä ehkä löytynyt ja se rakkaus uudelleen, kuten ap aloituksessaan kertoi. Se lapsi ei mene rikki, vaikka olisitte vieneet hoitoon ja viettäneet miehen kanssa intohimoisen viikonlopun rakastellen vapaasti. Miehet nyt vain ovat niin seksuaalisia olentoja, että he tarvitsevat lapsivapaita viikonloppuja joskus, että saavat seksiä vaimoltaan, eikä tarvitse lähteä etsimään sitä muualta.

Parisuhde on lapsen koti ja jos vanhemmat pitäisi säännöllisesti omia viikonloppujaan *vink vink*, niin eroja ei tulisi.

Kohtuullinen alkoholismihan on yhtä helvettiä lapselle. Olisin antanut lapsena mut vaan että vanhemmat olisivat eronneet. Terveisin alkoholistin lapsi

Up

Ero on todellakin kannatettava asia, jos siitä avioliitosta kärsii koko perhe. Esim. päihderiippuvaiset, väkivaltaiset tai muuten omituiset (narsistit, hullut) puolisot kannattaa heivata huuthelevettiin heti, koska lapset.

Eron vaikutukset olisikin mielenkiintoista tutkia ihan tutkimuksena, koska minun näppituntumallani tuttavapiirissä kaikki sitoutumiskammoisimmat parit ovat taustoiltaan avioeroperheistä. Ne, joiden omat vanhemmat ovat eronneet, eivät usko instituutioihin ja halua virallistaa suhdettaan, vaikka olisivat sen saman ihmisen kanssa taaplanneet jo 20 vuotta ja asuntolainat ja lapset hankittu ja puoliso vihjaillut vuosikaudet, että häät olis kivat. Avoparina mennään vissiin hautaan saakka, leskenperinnöstä viis ;-)

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:57"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]   Olen avioerolapsi ja olin jo lapsena todella iloinen kun vanhempani lopulta erosivat. Kaikki voittivat. Itse sain kaksi kotia ja vanhemmat, jotka olivat viimeinkin sovussa ja hyvällä tuulella. Siihen loppui riitely ja alkoholismi. Tuo on täyttä paskaa että lapset muka aina kärsivät eroista. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa. [/quote] Tilastollisesti avioperolapsilla on huomattavasti isommat riskit kuolla nuorena, ajautua päihdeongelmiin, ajautua rikollisuuteen jne. Sitä ei muuta sun ilo sun vanhempien erosta, ymmärrätkö. Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että jollekin lapselle jossakin avioero voi olla oikein mukavaa, mutta suurimmalle osalle lapsista siitä seuraa ongelmia. Ja se ero lasten hyvinvoinnissa on tilastollisesti merkittävä. Tiesittekö, että suurin osa vankiloissa olevista on yksihuoltajaperheistä, 89% sarjamurhaajista on yksinhuoltajaäidin kasvattamia. Avioerot on iso ongelma lapsille, jokainen lasten parissa työskennellyt tietää sen. [/quote] Olipa vankkaa tekstiä. En usko kirjoittamaasi. Tunnen paljon erolapsia ja ihan hyvin heillä menee. On heillä kyllä järkevät vanhemmatkin eli lasten asiat on hoidettu hyvin.  [/quote] Monelle lapselle vanhempien ero on traumatisoiva kokemus. Perusturvallisuus järkkyy perustuvanlaatuisesti.

[/quote]

Useimmissa avioeroperheissä lasten perusturvallisuus on nimenomaan järkkynyt ennen avioeroa. Mikään järkytä perusturvallisuutta yhtä tehokkaasti kuin äkkipikainen (alkoholisti)vanhempi...

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:05"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 08:46"]

Olen nelikymppinen ja ympärillä on ehtiny tulla jo monia eroja. Suurimmalle osalle onneksi ei. Syitä on monia ja erilaisia. Kaikki varmasti ovat asiaa harkinneet ja nähneet ainoaksi vaihtoehdoksi.

Mutta yksi yhteinen juttu on lähes kaikilla eeronneilla. Pari ei ole ottanut yhteistä aikaa. Toisille se on tosi vaikeampaa mutta kenellekään ei tietenkään mahdotonta. Jotkut jopa ovat olleet hyvin ylpeitä siitä että eivät "lykkää lasta mummolaan" vaan omistautuvat vanhemmuuteen.

Ero on aina lapselle suuri ja raskas suru. Pienempi paha on silloin tällöin olla molemmista vanhemmista erossa ja lastenhoitajan kanssa ja saada pitää ehkä perhe kuin se että vanhemmat panostavat 100% aikansa lapseen ja unohtavat kokonaan parisuhteen. Satunnainen ikövöinti on pikkujuttu sen rinnalla että kaipaa jatkuvasti toista vanhempaa. 

Tätä ei ehkä kannata unohtaa? Jos lastenvahtiin ei ole rahaa niin mites hakea jostain toinen perhe joilla sama ongelma ja vuorotella? Muutama kerta vuodessa keskittyä puolisoonsa kannattaa kyllä.

[/quote]

Jos ei alkuhuuman jälkeen siinä tylsässä arjessa oli juuri mitään yhteistä, niin ei siinä ns. laatuaika paljon auta.

Tuttavapiirin eronneet parit ovat olleet luonteiltaan hyvinkin erilaiset, se mikä alussa viehätti lopussa v*tutti. Samoin arvot/kiinnostuksen kohteet ovat olleet loppujen lopuksi erilaiset.

[/quote]

Mutta jos olisi vietetty yhteistä aikaa lomilla ja käyty joskus elokuvissa ja lasi viiniä juomassa ja pantu lapset hoitoon, olisi sitä yhteistä ehkä löytynyt ja se rakkaus uudelleen, kuten ap aloituksessaan kertoi. Se lapsi ei mene rikki, vaikka olisitte vieneet hoitoon ja viettäneet miehen kanssa intohimoisen viikonlopun rakastellen vapaasti. Miehet nyt vain ovat niin seksuaalisia olentoja, että he tarvitsevat lapsivapaita viikonloppuja joskus, että saavat seksiä vaimoltaan, eikä tarvitse lähteä etsimään sitä muualta.

Parisuhde on lapsen koti ja jos vanhemmat pitäisi säännöllisesti omia viikonloppujaan *vink vink*, niin eroja ei tulisi.

[/quote]

Vink vink, laatuaikaa kuullosta käsitteeltä jolla pestään omatunto puhtaaksi kiireisestä arjesta, kun ei "ehditä" yhtään olla vaimon tain perheen kanssa... aika menee töihin ja hararstuksiin. Kannattaa keskittyä ihan siihen omaan arkeen ja ajankäyttöön siinä arjessa.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:56"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:53"]

Minusta eronneita yhdistää jollain tavalla huono kumppani. Ei kukaan lähde hyvästä avioliitosta. Tietysti vikaa voi löytyä kummastakin puolisosta, mutta jos kumpikin olisi toiselleen hyvä kumppani, tuskinpa olisi pettämistä tai monia muitakaan ongelmia.

[/quote]

minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, enkä suostu myöntämään olleeni huono kumppani. En sisäisesti enkä ulkoisesti. 

[/quote] Ei volkkarikaan ole mitenkään huono auto, mutta mielummin silti ajelen mersulla.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:05"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 08:46"]

Olen nelikymppinen ja ympärillä on ehtiny tulla jo monia eroja. Suurimmalle osalle onneksi ei. Syitä on monia ja erilaisia. Kaikki varmasti ovat asiaa harkinneet ja nähneet ainoaksi vaihtoehdoksi.

Mutta yksi yhteinen juttu on lähes kaikilla eeronneilla. Pari ei ole ottanut yhteistä aikaa. Toisille se on tosi vaikeampaa mutta kenellekään ei tietenkään mahdotonta. Jotkut jopa ovat olleet hyvin ylpeitä siitä että eivät "lykkää lasta mummolaan" vaan omistautuvat vanhemmuuteen.

Ero on aina lapselle suuri ja raskas suru. Pienempi paha on silloin tällöin olla molemmista vanhemmista erossa ja lastenhoitajan kanssa ja saada pitää ehkä perhe kuin se että vanhemmat panostavat 100% aikansa lapseen ja unohtavat kokonaan parisuhteen. Satunnainen ikövöinti on pikkujuttu sen rinnalla että kaipaa jatkuvasti toista vanhempaa. 

Tätä ei ehkä kannata unohtaa? Jos lastenvahtiin ei ole rahaa niin mites hakea jostain toinen perhe joilla sama ongelma ja vuorotella? Muutama kerta vuodessa keskittyä puolisoonsa kannattaa kyllä.

[/quote]

Jos ei alkuhuuman jälkeen siinä tylsässä arjessa oli juuri mitään yhteistä, niin ei siinä ns. laatuaika paljon auta.

Tuttavapiirin eronneet parit ovat olleet luonteiltaan hyvinkin erilaiset, se mikä alussa viehätti lopussa v*tutti. Samoin arvot/kiinnostuksen kohteet ovat olleet loppujen lopuksi erilaiset.

[/quote]

Mutta jos olisi vietetty yhteistä aikaa lomilla ja käyty joskus elokuvissa ja lasi viiniä juomassa ja pantu lapset hoitoon, olisi sitä yhteistä ehkä löytynyt ja se rakkaus uudelleen, kuten ap aloituksessaan kertoi. Se lapsi ei mene rikki, vaikka olisitte vieneet hoitoon ja viettäneet miehen kanssa intohimoisen viikonlopun rakastellen vapaasti. Miehet nyt vain ovat niin seksuaalisia olentoja, että he tarvitsevat lapsivapaita viikonloppuja joskus, että saavat seksiä vaimoltaan, eikä tarvitse lähteä etsimään sitä muualta.

Parisuhde on lapsen koti ja jos vanhemmat pitäisi säännöllisesti omia viikonloppujaan *vink vink*, niin eroja ei tulisi.

[/quote]

Vink vink, laatuaikaa kuullosta käsitteeltä jolla pestään omatunto puhtaaksi kiireisestä arjesta, kun ei "ehditä" yhtään olla vaimon tain perheen kanssa... aika menee töihin ja hararstuksiin. Kannattaa keskittyä ihan siihen omaan arkeen ja ajankäyttöön siinä arjessa.

[/quote]

Tuskinpa parisuhdeviikonloppu kiinnostaa kiukkuisen työnarkomaanin tai vaativan alkoholistin kanssa. Aika usein avioero on vaan looginen loppu vuosia kestäneelle puolison välttelylle. Mutta miksi se olisi paha asia? Ei nykyään kukaan nälkään kuole vaikka olisikin yksinhuoltajan lapsi, eikä rahaa enää tarvita samalla tavalla itsensä kehittämikseenkään kuin joskus. Kyllä rauhallinen kotiympäristö yksinhuoltajaperheessä on lapselle sata kertaa arvokkaampi kuin riitaisa ydinperhe. Asiasta on kokemusta.

Saanko kysyä eronneet - mistä olette löytäneet uuden puolison?

Olen joku aikaa sitten eronnut ja mietin löydänlö enää ketää

Minun entinen aviomies oli loinen. Minun piti tehdä kaikki: käydä töissä, maksaa kaikki ja tehdä hänelle mieluista ruokaa. Pidemmän päälle en jaksanut. Joten erosin. En usko että oli edes lapsellemme suuri suru, koska isä ei välittänyt tai ollut läsnä. Eli oli isä ainoastaan paperilla.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:41"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:57"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]   Olen avioerolapsi ja olin jo lapsena todella iloinen kun vanhempani lopulta erosivat. Kaikki voittivat. Itse sain kaksi kotia ja vanhemmat, jotka olivat viimeinkin sovussa ja hyvällä tuulella. Siihen loppui riitely ja alkoholismi. Tuo on täyttä paskaa että lapset muka aina kärsivät eroista. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa. [/quote] Tilastollisesti avioperolapsilla on huomattavasti isommat riskit kuolla nuorena, ajautua päihdeongelmiin, ajautua rikollisuuteen jne. Sitä ei muuta sun ilo sun vanhempien erosta, ymmärrätkö. Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että jollekin lapselle jossakin avioero voi olla oikein mukavaa, mutta suurimmalle osalle lapsista siitä seuraa ongelmia. Ja se ero lasten hyvinvoinnissa on tilastollisesti merkittävä. Tiesittekö, että suurin osa vankiloissa olevista on yksihuoltajaperheistä, 89% sarjamurhaajista on yksinhuoltajaäidin kasvattamia. Avioerot on iso ongelma lapsille, jokainen lasten parissa työskennellyt tietää sen. [/quote] Olipa vankkaa tekstiä. En usko kirjoittamaasi. Tunnen paljon erolapsia ja ihan hyvin heillä menee. On heillä kyllä järkevät vanhemmatkin eli lasten asiat on hoidettu hyvin.  [/quote] Monelle lapselle vanhempien ero on traumatisoiva kokemus. Perusturvallisuus järkkyy perustuvanlaatuisesti.

[/quote]

Useimmissa avioeroperheissä lasten perusturvallisuus on nimenomaan järkkynyt ennen avioeroa. Mikään järkytä perusturvallisuutta yhtä tehokkaasti kuin äkkipikainen (alkoholisti)vanhempi...
[/quote]
Kaikki erot ei todellakaan johdu alkoholimista ja tulevat usein yllätyksenä lapsille

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:57"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]   Olen avioerolapsi ja olin jo lapsena todella iloinen kun vanhempani lopulta erosivat. Kaikki voittivat. Itse sain kaksi kotia ja vanhemmat, jotka olivat viimeinkin sovussa ja hyvällä tuulella. Siihen loppui riitely ja alkoholismi. Tuo on täyttä paskaa että lapset muka aina kärsivät eroista. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa. [/quote] Tilastollisesti avioperolapsilla on huomattavasti isommat riskit kuolla nuorena, ajautua päihdeongelmiin, ajautua rikollisuuteen jne. Sitä ei muuta sun ilo sun vanhempien erosta, ymmärrätkö. Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että jollekin lapselle jossakin avioero voi olla oikein mukavaa, mutta suurimmalle osalle lapsista siitä seuraa ongelmia. Ja se ero lasten hyvinvoinnissa on tilastollisesti merkittävä. Tiesittekö, että suurin osa vankiloissa olevista on yksihuoltajaperheistä, 89% sarjamurhaajista on yksinhuoltajaäidin kasvattamia. Avioerot on iso ongelma lapsille, jokainen lasten parissa työskennellyt tietää sen. [/quote] Olipa vankkaa tekstiä. En usko kirjoittamaasi. Tunnen paljon erolapsia ja ihan hyvin heillä menee. On heillä kyllä järkevät vanhemmatkin eli lasten asiat on hoidettu hyvin.  [/quote] Monelle lapselle vanhempien ero on traumatisoiva kokemus. Perusturvallisuus järkkyy perustuvanlaatuisesti.

[/quote]

lapset ovat ikänsä katkeria, kun vanhemmat eivät käyneet kerran kuukaudessa viettämässä hotelliviikonloppuja. Olisi koti säilynyt ja ei olisi tullut avioeroa.
[/quote]
Jos et tajua kuinka huonosti monet avioerolapset henkisesti voivat lisätietoa löytyy helposti netistä.
[/quote]
Lapset masentuvat, karkaavat kotoa, oireilevat monin eri tavoin.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]

Olen avioerolapsi ja olin jo lapsena todella iloinen kun vanhempani lopulta erosivat. Kaikki voittivat. Itse sain kaksi kotia ja vanhemmat, jotka olivat viimeinkin sovussa ja hyvällä tuulella. Siihen loppui riitely ja alkoholismi. Tuo on täyttä paskaa että lapset muka aina kärsivät eroista. Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kunnes kuolema erottaa.

[/quote]

Tilastollisesti avioperolapsilla on huomattavasti isommat riskit kuolla nuorena, ajautua päihdeongelmiin, ajautua rikollisuuteen jne.

Sitä ei muuta sun ilo sun vanhempien erosta, ymmärrätkö. Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että jollekin lapselle jossakin avioero voi olla oikein mukavaa, mutta suurimmalle osalle lapsista siitä seuraa ongelmia. Ja se ero lasten hyvinvoinnissa on tilastollisesti merkittävä.

Tiesittekö, että suurin osa vankiloissa olevista on yksihuoltajaperheistä, 89% sarjamurhaajista on yksinhuoltajaäidin kasvattamia.

Avioerot on iso ongelma lapsille, jokainen lasten parissa työskennellyt tietää sen.

[/quote]

Olipa vankkaa tekstiä. En usko kirjoittamaasi. Tunnen paljon erolapsia ja ihan hyvin heillä menee. On heillä kyllä järkevät vanhemmatkin eli lasten asiat on hoidettu hyvin. 
[/quote]
Monelle lapselle vanhempien ero on traumatisoiva kokemus. Perusturvallisuus järkkyy perustuvanlaatuisesti.
[/quote]
Niin, varmaankin on aluksi järkytys. Mutta pitkällä tähtäimellä traumatisoivampaa on se, että riitelevät vanhemmat jää yhteen. Meillä päätettiin erota tuon riitelyn takia. Eron jälkeen lapset tarkoitus hoitaa yhdessä, joustaen puolin ja toisin. Ei olla tapeltu eropäätöksen jälkeen ja joka päivä vietetään yhdessä aikaa eri asunnoista huolimatta. Toinen vain lähtee aina omaan asuntoon kun lapset on nukahtaneet. Jossain vaiheessa tietty alkaa olla niitäkin päiviä ettei nähdä, mutta kun sen tekee pikkuhiljaa niin uskon menevän hyvin. Lapsista paistaa iloisuus ja onnellisuus, kun vanhemmat tulee toimeen.