Miltä tuntuu elää ihailtuna naisena?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki naiset täällä väittävät että eivät jaksa sitä ja haluaa "oikeaa" rakkautta jne, mutta oikeasti vain nauttivat siitä huomiosta.

Nuorena sain välillä ihan liikaa huomiota, ja introverttinä se kyllä ahdisti. Olin todella nuori, kun aikuiset äijät jo katselivat perään. Jossain vaiheessa pukeuduin tahallaan epäsiististi, ettei kukaan ainakaan kiinnostuisi. Mutta ehkä joku sosiaalisempi voi nauttiakin huomiosta. Nyt viisikymppisenä ei tarvitse enää onneksi olla ihailusta huolissaan.

Ja ihan totta, mitä moni aiempi vastaaja sanoi, miehet ovat olleet kiinnostuneita vain siitä vartalosta ja ulkonäöstä. Ei siinä ole mitään kadehdittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki naiset täällä väittävät että eivät jaksa sitä ja haluaa "oikeaa" rakkautta jne, mutta oikeasti vain nauttivat siitä huomiosta.

Kuule kun ei kaikki naiset tykkää huomiosta. Varsinkaan jos on ujo.

Eikä myöskään ole kivaa, että kiinnostutaan pelkästään ulkonäön takia. Ulkonäkö on kuitenkin katoavaista.

Olen hämilläni ja joskus vaivaantunut. Olen hirveän kiltti ihminen ja tuntuu pahalta antaa pakit.

Ihmiset jotka ymmärtävät osoittaa huomiota fiksusti, eikä tunkeilevasti, ilahduttavat ja saavat elämän tuntumaan mielenkiintoiselta.

Suomessa ei kyllä kanneta lahjoja eteen, harvoinpa pyydetään treffeillekään. Lähinnä miesten huomio tuntuu siltä, että ne haluaisivat itsestä palasen. Tuijottamaan unohtuneet miehet käyttäytyvät oudosti ja ihastuneet vasta käyttäytyvätkin oudosti! Se on sellaista poukkoilevaa, säpsyä käytöstä, introverttia se kuormittaa ja hämmentää, varattua varsinkin. Jotkut pyrkivät hipsuttelemaan ja hiplailemaan. Se tuntuu kuormittavalta, kun on sellainen burgeri muutenkin, että sosiaalinen pakko koskettaa ahdistaa. Niin, lähinnä kertyy mieleen paksu mappi tosi outoa käytöstä. Nyt jo keski-iässä, pakkohan tämän on joskus loppua.

Kokisin mieluummin sitä, että minua kunnioitettaisiin niin, että minun annettaisiin olla rauhassa. Ihailu voi hetken tuntua mukavalta ja imartelevaa, mutta kokonaisuudessaan ihailun kohteena oleminen tuntuu levottomalta, vaihtelevalla ja epävarmalta.

Siihen jatkuvaan ystävällisyyspommitukseen, huomioimiseen, tunteiden manipuloimiseen ja iholletulemiseen läkähtyy, varsinkin introverttinä ihmisenä. Yksi kun lopettaa, tulee pian uusi piirittäjä. Haluaisin oppia napakasti torjumaan tällaisen kierteen ilman, että joudun hankaluuksiin. Onneksi olen saanut olla rauhassa etätöiden aikana.

Ei se virittyneen ihailun kohteena oleminen ehkä ihan ahdisteluakaan ole, mutta ihan kun en voisi täysin itse päättää olla näkymätön ja rauhassa.

Mielestäni miehet kunnioittavat työpaikalla niitä naisia, joita he eivät piiritä. Oletko ap tullut ajatelleeksi tätä? Sellainen ylen ystävällinenkään piirittäminen ei tunnu mielestäni kovin kunnioittavalta, vaan pikemminkin uhkaavalta. Lopulta tuuli kääntyy ja miehestä tulee jotenkin tyly minua kohtaan.

en nauti sellaisista. Halusin aina vain yhden miehen huomion ja rakkauden ja onneksi sainkin. Olen "demiseksuaali"

Vierailija kirjoitti:

Kaikki naiset täällä väittävät että eivät jaksa sitä ja haluaa "oikeaa" rakkautta jne, mutta oikeasti vain nauttivat siitä huomiosta.

Tietty. En ole saanut oikeaa rakkautta olemalla haluttu tai ei-haluttu joten parempi saada edes jotain.

Se tuntuu siltä, että minuun ihastunut mies pyrkii ihastuttamaan minut itseensä. Ihastunut mies pyrkii imemään minusta jotakin itselleen; ystävyyttä, pönkitystä omalle viehätysvoimalleen ja sitä sähköistä ilmapiiriä, joka tekee elämän jännittäväksi. Kaikki tämä aivan turhan takia, koska olemme molemmat varattuja. Aina tulee joku uusi yrittäjä. Ei sitä voi olla huomaamatta kun joku viehättävä henkilö pyrkii iholle. Pitemmän päälle tällainen tuntuu epämukavalta valtapeliltä.

Kuumaa, kylmää, kuumaa, kylmää. Tuolta se tuntuu ainakin työpaikalla ja päätyy aina nimenomaan siihen kylmään. Tuossa kuviossa ei ole mielestäni mitään kadehdittavaa.

Tulee paineita olla viehättävä ja kaunis. Tulen ainakin tietoiseksi siitä, että olen jonkun huomion ja ihailun kohteena. Toisaalta meikkaamattomana oma oloni on epämukava.

Mielestäni arvokkainta mitä voi saada osakseen, on kunnioitus ja rauhaan jättäminen. Ihastumispeli ei tunnu kunnioittavalta, vaan manipuloivalta ja levottomalta.