oletteko löytäneet sielunkumppaninne?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:08"]En enkä varmaan löydäkään. Kenelle nyt tämmöinen repsahtanut ja eronnut kelpais :(
[/quote]

Älä hyvä ihminen heitä kirvestä kaivoon! Jospa lopetat etimästä ja odotat että hän löytää sinut :) jollekkin olet täydellinen juuri noin :)

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:15"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:08"]En enkä varmaan löydäkään. Kenelle nyt tämmöinen repsahtanut ja eronnut kelpais :(
[/quote]

Älä hyvä ihminen heitä kirvestä kaivoon! Jospa lopetat etimästä ja odotat että hän löytää sinut :) jollekkin olet täydellinen juuri noin :)
[/quote]

Ap :)

Olen. Tuntuu, että luimme toistemme ajatukset. Hän oli oike minulle, mutta minä en hänelle.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:15"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:15"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:08"]En enkä varmaan löydäkään. Kenelle nyt tämmöinen repsahtanut ja eronnut kelpais :(
[/quote]

Älä hyvä ihminen heitä kirvestä kaivoon! Jospa lopetat etimästä ja odotat että hän löytää sinut :) jollekkin olet täydellinen juuri noin :)
[/quote]

Ap :)
[/quote]
No eipä tässä ole enää aikoihin mitään etsitty, koska en jaksa enää ihastua ilman että saisin vastakaikua...

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:14"]Mitä se tarkoittaa? Nykyinen mies ei täysin ymmärrä minua, mutta on kuitenkin osa minua.
[/quote]

Rakastatko miestäsi näetkö elämää ilman häntä? Mielestäni sen tuntee kun se oikea sielunkumppani löytyy ei sitä tarvitse kysellä :)

Ap

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 02:00"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 01:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 01:24"]No en ole löytänyt 100% matchiä. Joidenkin ihmisten kanssa oon tullut tosi hyvin juttuun, mutta ei kukaan oikein pysty pääsemään täysin samalle aaltopituudelle. [/quote] Ehkä se oikea vielä tulee vastaan jonka kanssa sielunne kohtaa täysin :) itse ainakin haluan uskoa että kaikille on jossain joku :) Ap [/quote] No voishan se olla, jos pystyisin jotenkin tavoittamaan koko maapallon kaikki ihmiset, mutta ei mun ulottuvuus yllä kuin jokuseen sataan ihmiseen netissä kenen huomio joskus kohtaa + todella harvaan ihmiseen livenä ja valitettavasti se mun matchi olis ehkä joku yksi miljoonasta, eikä todennäköisesti tule ikinä vastaan. [/quote] Ei sun tarvi koko maapalloa tavoittaa, vaan se yksi ainut. Sun pitää vaan uskoa älä luovu toivosta :) Itse kärsin vakavasta masennuksesta ja olin tappamassa itseäni, itkin itseni joka yö uneen luulin ettei kulaan koskaan rakastaisi minua kunmes yksi päivä enkeli ilmestyi ja tapasin mieheni nyt kaikki on paremmin kuin ikinä.

[/quote]

Joo, mut ei tässä ois montaa kymmentä vuotta aikaa odotella kohtaamisia, kun alkaa vanhuus jo painaa ja välttämättä en edes elä ikuisesti.

Minä kaipaan kumppania rinnalleni, ja koko ajan on pieni pelko päällä että mitä jos jään yksin. En todellakaan kestäisi sitä. Eikä mun mielestä elämä ole elämisen arvoista, jos jokaista päivää varjostaa yksinäisyys, kateus ja turhautuminen. :(

Kyllä. En kaipaa elämääni miestä, mulla on jo sielunkumppani jota rakastan. Työ.

En varmaan löydä koskaan ketään :

Olen löytänyt. Hänen seurassaan olin heti kotona. 

Up

Ei oo löytynyt tietystikään kun mull ei oo ees sielua ... vaikeatahan on sielunkumppania tällöin löytää

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 01:54"]

Voiei olen niin rakastunut etten meinaa housyissani pysyä. Miten voi tuntua tältä näinkin pitkän ajan jälkeen, tekisi vain nytkin mieli paijata ja pussata unissaan tuhisevaa miestäni mutten viitsi herättää kun raukka kipeä :) Onko täällä ketään muuta kellä alkuhuuma ei tunnu loppuvan vaikka suhdetta viisi vuotta takana, arkikin tuon kanssa tuntuu juhlalta :) Ap

[/quote]

Viisi vuotta ei ole vielä pitkä aika alkuhuumaa, varsinkin kun olette niin nuoria, niin tuskin olette asuneet sitä aikaa yhdessä?

Meillä tuli seitsemän vuoden yhdessäasumisen (8 vuotta seurustelua) jälkeen jonkinmoinen suhdekriisi, mutta siitä kun selvisimme, niin kyllä tosiaan vielä 10 vuoden jälkeenkin kuin alkuhuumassa olisi :)

Eroa harkitessa tuntui ettei minulla ole mitään syytä elää ilman tuota toista ihmistä, tunne on aivan kamala kun tajuat että joutuisit elämään ilman toista vielä tässä maailmassa. Kuolema tuntuu siinä vaiheessa paremmalta ajatukselta kuin erossa eläminen. Kai se siitä rakkaudesta johtuu!

Romanttisen sielunkumppanin löysin 22 vuotta sitten. Perhe perustettu ja fiilis jatkuu. Tulee laimeempia hetkiä välillä, mutta näitä kihelmöiviä rakkauden aikojakin. Miehen kanssa välillä kikatellaan ja hyristään omiamme ja teinit pyörittelee silmiään, jotta OMG!

Hyvän ystävättären, myös sielunkumppani 12 vuotta sitten. Ihan tuosta seinän takaa löytyi, kun tähän kämppään perheen kanssa muutettiin. Ihan paras suttura.

Kyllä, nykyinen miesystäväni on ns. Se Oikea. Olimme ensin ystäviä kaveripiirin kautta (hänen hyvä ystävänsä & minun hyvä ystäväni menivät naimisiin) ja sitten vain kolahti. Että onkin ihan oikeasti olemassa niin samankaltainen ihminen. Koko ikäni uskoin, että joutuisin tekemään kompromissin seurustelukumppanin kanssa, mutta olin väärässä. Hän on juuri se jokin, mikä on aiemmin puuttunut. Nykyisin kumppanini on samalla myös paras ystäväni, hänen kanssaan olen mieluiten. N22

Ehkä, vaikka suhde onkin välillä toDella vaikea kummankin persoonan kolahdellessa

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 01:54"]

Voiei olen niin rakastunut etten meinaa housyissani pysyä. Miten voi tuntua tältä näinkin pitkän ajan jälkeen, tekisi vain nytkin mieli paijata ja pussata unissaan tuhisevaa miestäni mutten viitsi herättää kun raukka kipeä :) Onko täällä ketään muuta kellä alkuhuuma ei tunnu loppuvan vaikka suhdetta viisi vuotta takana, arkikin tuon kanssa tuntuu juhlalta :) Ap

[/quote]

meillä se kesti ainakin viisi vuotta, ja loppui vasta lapsen syntymään. Nyt jälkikäteen tajuan, että kyse oli epäterveestä symbioosista miehen kanssa.

sielunkumppanuudesta ajattelen psykoanalyyttisesti: puoliso muistuttaa vahvasti meitä omasta lapsuuden ajan hoitajastamme, niin hyvässä kuin pahassa, ja siksi hän tuntuu niin tutulta. Kyse on tiedostamattomasta, ei tiedostetusta asiasta. 

Minun mieheni sanoo minun olevan hänen sielunkumppaninsa. Minulla on tuo ylläoleva, hieman kyynisempi näkemys :-).

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:57"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 01:54"]

Voiei olen niin rakastunut etten meinaa housyissani pysyä. Miten voi tuntua tältä näinkin pitkän ajan jälkeen, tekisi vain nytkin mieli paijata ja pussata unissaan tuhisevaa miestäni mutten viitsi herättää kun raukka kipeä :) Onko täällä ketään muuta kellä alkuhuuma ei tunnu loppuvan vaikka suhdetta viisi vuotta takana, arkikin tuon kanssa tuntuu juhlalta :) Ap

[/quote]

meillä se kesti ainakin viisi vuotta, ja loppui vasta lapsen syntymään. Nyt jälkikäteen tajuan, että kyse oli epäterveestä symbioosista miehen kanssa.

sielunkumppanuudesta ajattelen psykoanalyyttisesti: puoliso muistuttaa vahvasti meitä omasta lapsuuden ajan hoitajastamme, niin hyvässä kuin pahassa, ja siksi hän tuntuu niin tutulta. Kyse on tiedostamattomasta, ei tiedostetusta asiasta. 

Minun mieheni sanoo minun olevan hänen sielunkumppaninsa. Minulla on tuo ylläoleva, hieman kyynisempi näkemys :-).
[/quote]

Minun isäni löi minua lapsena ja äiti laiminlöymuuten henkistäväkivaltaa yms. Mieeheni on kaikkiea muuta kuin lapsuudenkasvattini.

Ap

Luulen että löysin nyt, mutta suhde on vaikea, menneistä tapahtumista johtuen. Ei siis yhteisistä, vaan erillisistä.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:57"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 01:54"] Voiei olen niin rakastunut etten meinaa housyissani pysyä. Miten voi tuntua tältä näinkin pitkän ajan jälkeen, tekisi vain nytkin mieli paijata ja pussata unissaan tuhisevaa miestäni mutten viitsi herättää kun raukka kipeä :) Onko täällä ketään muuta kellä alkuhuuma ei tunnu loppuvan vaikka suhdetta viisi vuotta takana, arkikin tuon kanssa tuntuu juhlalta :) Ap [/quote] meillä se kesti ainakin viisi vuotta, ja loppui vasta lapsen syntymään. Nyt jälkikäteen tajuan, että kyse oli epäterveestä symbioosista miehen kanssa. sielunkumppanuudesta ajattelen psykoanalyyttisesti: puoliso muistuttaa vahvasti meitä omasta lapsuuden ajan hoitajastamme, niin hyvässä kuin pahassa, ja siksi hän tuntuu niin tutulta. Kyse on tiedostamattomasta, ei tiedostetusta asiasta.  Minun mieheni sanoo minun olevan hänen sielunkumppaninsa. Minulla on tuo ylläoleva, hieman kyynisempi näkemys :-). [/quote] Minun isäni löi minua lapsena ja äiti laiminlöymuuten henkistäväkivaltaa yms. Mieeheni on kaikkiea muuta kuin lapsuudenkasvattini. Ap

[/quote]

kyse onkin muista asioista: miten osoittaa kiintymystä, miten reagoi kun tulee konflikti, mikä on puolison tunnereaktio tietyssä tilanteessa. Tiedostamattomia asioita, joiden merkityksen tajuaa vasta jälkikäteen. Siksi ihmiset retkahtavat kerta toisensa jälkeen renttuihin, tai alkoholistin lapsi nai alkoholistin kaikista vannomisista huolimatta. Sama tapahtuu myös positiivisten asioiden kohdalla. 

Annan esimerkin ensimmmäisestä avioliitostani: minäkin sain remmistä lapsena, mutta ei mies minua lyönyt. Hän oli aika lailla erilainen kuin vanhempani, mutta samanlainen kapeakatseisuudessaan ja siinä, että on vain yksi oikea tapa elää.