Suunnittelen tapaavani kesäloman aikana vankilasta vapautuneen miehen...

Olemme siis jutelleet netissä ja hän haluaa minut luokseen. Tietysti seksiä harrastamaan. Asuu tunnin junamatkan päässä. Mies kiihottaa minua suunnattomasti. En tiedä kannattaako minun lähteä. Olen ennenkin tavannut miehiä netistä, mutta nyt on kulunut jo useampi vuosi etten ole sitä tehnyt.
Mielenterveysongelmia minulla on ollut niin kauan kuin muistan, mutta pitkä tauko oli jolloin tunsin itsrni suht terveeksi. Nyt on taas alkanut ahdistaa. Tarvitsisin nyt kipeästi jotain ja tämä linnasta päässyt tuntuu olevan sitä mitä kaipaan. Tiedän kyllä että todennäköisesti kotiin palatessani mielenterveuteni on vieläkin pahemmassa jamassa. Mulla olisi nytkin aikaa tehdä asioita koska mulla on kesäloma, mutta ei ole kiinnostusta tehdä mitään. Makaan vaan sängyssä ja selaan nettiä.
Kai mä haluaisin että joku pelastaisi mut tästä paskasta olosta. Tunnen ettei kukaan voi oikeasti välittää musta. Teen sen mitä pystyn ja seksi on yksi mistä nautin. Parisuhteisiin en pysty, ajan kaikki miehet aina hulluuden partaalle. En tiedä mitä haluan. Tai tiedän. Haluaisin olla terve ja normaali.
Kun mietin miehen luokse menoa niin itku pääsi. En ymmärrä miksi. Haluaisin mennä hänen luokseen mutta minua jännittää. Se on oikeastaan vain hyvä asia. Mutta se ei ole että tiedän, mitä sen jälkeen tapahtuu - tulen olemaan entistä ahdistuneempi. En kuitenkaan halua jättää menemättäkään.
En jaksa enää tätä. Olen palaamassa takaisin siihen mistä uskoin jo päässeeni pois.