Kumpi mielestäsi on suurempi rakkaudenosoitus ? ov
Kumpi mielestäsi on suurempi rakkaudenosoitus ( jos nyt näitä voi verrata edes keskenään... ) ,
mennä naimisiin puolison kanssa vai tehdä hänen kanssa yhteiset lapset?
Ajattelin kysyä täältäkin kannanottoja kun kaverini kanssa tästä olemme keskustelleet. Kaverini on naimisissa mutta hänen miehensä ei halua lapsia joka jonkin verran loukkaa kaveriani ( ja hän on sitä mieltä että mies ei rakasta häntä tarpeeksi ) ja minä taas olen avoliitossa mieheni kanssa ja meillä on kaksi lasta ja minä taas koen että minun mieheni ei rakasta koska ei ole valmis avioon...
Hullua, tiedän. Ja olemme varmaan molemmat oikeassa ja molemmat väärässä, mutta olisi kiva kuullla kommentteja?
Kommentit (45)
Tietysti lähes jokainen haluaa lapsia mutta läheskään kaikki eivät halua avioon, koska se sitoo liikaa. Eli rakkautta ei ole silloin tarpeeksi, toisin sanoin.
" niitä jotkä on avoliitossa sanovat että lapset sitoo, ja ne jotka aviossa sanovat että avioliitto sitoo"
Eli olen itse avoliitossa ja sanon että avioliitto sitoo enemmän.
58
Olemme molemmat olleet naimisissa ja eronneet eli naimisiinmeno ei meille todistanut mitään. Minut vakuutti miehessä se, että halusi lapsen kanssani, vaikka ei ollut halunnut aikaisempien. Emmekä ole edelleenkään menossa naimisiin " vakuuttamaan" rakkauttamme.
varsinkin naispuolinen, kun mies ei haluu avioon jostain syystä. :(
Ei noita asioita voi tolleen laittaa vertailuun, lapsen voi tehdä tosta vaan ja jättää hoitamatta. Mutta jos tekee puolison kanssa lapsia, ja tekee paljon töitä, jotta jokaisella perheessä olisi hyvä olla, se on suurempi rakkauden osoitus, kuin se, että kerran viettää häitä ja ottaa yhtesein sukunimen...
Eli ei noita asioita vaan tarvitse vertailla, tärkeintä on, että lapsista pidetään huolta ja liitto on toimiva : )
Minä olen ollut vaan aviossa, enkä ois avoon lähtenytkään. Minä en tartte sellasta rakkautta joka ei pysty sitoutumaan virallisesti.
Mieheni halusi kanssani naimisiin ja kosi sen jälkeen olemme saaneet aivan ihanan vauvan. Mut lasta hän ei olisi tehnyt ilman naimisin menoa joten en sittenkään ihan varma
Nykypäivänä varsinkin tuntuu, että lapsia tehdään kovin heppoisin perustein ja heti suhteen alkuun, mutta naimisiin ei mennä millään.
ole mitään tekemistä sen kanssa, rakastaako puolisoaan.
Meillä on lähes 12 vuotta takana, neljä lasta olemme tehneet, mutta naimisiin emme ole vielä ehtineet. Lapset ja heidän hoitonsa suunnittelu yhdistää meitä aivan valtavasti. Yhteisen elämän suunnittelu: muutot, isot hankinnat, lasten hoidon suunnittelu - näiden teko yhdessä on rakkautta ja tuntuu hyvältä, että on joku joka välittää minusta. Meillä on ollut perheessä työttömyyttä, sairautta, lapsen kuolema jne. On tuntunut hyvältä, että on joku joka välittää näissä kaikissa tapahtumissa. Sitä ei ole tarvinnut sanoa papin edessä, vaan sen on puoliso osoittanut käytännössä:)
Menemällä naimisiin puolisot tekevät harkitun päätöksen viettää koko loppu elämänsä yhdessä. Myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema heidät erottaa. Sitä suurempaa rakkaudenosoitusta ei ole olemassa.
Lapsia voi tulla vahingossa, hetken huumassa ja asiaa pohtimatta. Naimisiin ei pääse vahingossa, ei hetken huumassa (pitää ainakin avioliiton esteiden tutkinta suorittaa, siinä menee ainakin viikko...) eikä asiaa pohtimatta.
ja minun ystäväni meni naimisiin ja kuukausi siitä hänen mies hyppäsi sänkyyn toisen naisen kanssa ( ja ihan harkitusti, oli nimittäin ollut aiemmin suhde tähän naiseen ).
Että semmosta rakkautta se naimisiinmeno osoittaa...
lapsen voi haluta vaikkei puolisoaan erityisesti rakastaisikaan. halu ja tarve saada lapsi on ihan puhtaasti itsekästä. naimisiinmeno taas on osoitus, että haluaa rakastaa puolisoaan ja elää juuri hänen kanssaan loppuelämänsä.
Itse olen tehnyt lapsen miehen kanssa, jota en erityisemmin rakasta. Minä halusin lapsen, miehellä on hyvät geenit ja on hyvä isä. Erityisen palavasti en häntä rakasta, pidän hänestä kyllä ja elämme yhdessä.En välttämättä tule elämään hänen kanssaan loppuelämääni, mutta biologinen kello tikitti ja piti valita haluanko tehdä lapsen sopivan miehen kanssa vai jäädä lapsettomaksi. Naimisiin en hänen kanssaan mene. En halua luvata sellaista, mitä en tarkoita. Miestä en ole asiassa huijannut, vaan hän tietää tunteeni ja halusi nimenomaan isäksi.
Se kun on täysin puhtaasti osoitus siitä, että haluaa juuri sen ihmisen kanssa viettää elämänsä. Lapsen teon ainakin pitäisi olla itsessään merkityksellisempi asia, mutta siinä painavat rakkauden lisäksi niin monet muutkin tarpeet ja asiat, etten pidä sitä varsinaisena rakkauden osoituksena.
Miten muuten kävisi sellaisessa suhteessa johon ei lasta tule...yrityksistä huolimatta?? Eikö mies silloin todellakaan rakastaisi vaimoaan??? Ei lasten saanti/" teko" voi olla rakkauden mittari vaan kyllä se täytyy löytyä ihan muualta...
lasten lykkääminen tuntuu olevan monelle helpompaa kuin avioituminen...