NAAPURISTA kantautuneet äänet, jotka mukavia mielestäsi?

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 18:13"]Naapuri soittaa iltaisin Moonlight serenadea pianolla ja musta tuntuu että vauva tykkää nukahtaa sen tahtiin :D harmi kun ei soita joka ilta..
On myös ihana kuulla lasten riemun ääniä. Ja kuunnella kun toinen naapuri lukee umpikuurolle vaimolleen Väinö Linnaa parvekkeella.. tulee ihan oma isoisä mieleen :)

[/quote]

Anteeks, mutta oonko mä tyhmä vai onko tässä lauseessa oikeasti järkeä?

"kuunnella kun toinen naapuri lukee umpikuurolle vaimolleen Väinö Linnaa parvekkeella.."

Mä haluan kans bongoja ja pianoja naapureihin!! Tai poikkihuiluki ois ihana! Jotain kaunista musiikkia, lauluki kävis, vaan ei. Hiljasta on. Vanhoja muoreja seinänaapureina, hyvä ettei sukkapuikkojen kalina kuulu tähän kämppään kun on niin hiljasta. Joskus harvoin kun ite pitää musiikkia juhliessa kovemmalla niin saa kyllä sellasia katseita käytävällä seuraavilla viikoilla et ei tervettä uskalla sanoa..

Naapurin vauvan jokellus terassilla on hyvin hellyttävää. Toinen naapuri taas soittaa sillointällöin viulua ja on siinä hyvin lahjakas. Kolmas kiva oli kun ennen niin kovin huutaneesta ja joskus poliisitkin pihaan tuoneesta pariskunnasta kuuluu vainnhiljaista, mutta toisin kun ennen näkee heidät usein tekemässä pihatöitä yhdessä tai katsovansa toisiaan lämpimästi, ulkoilevan yhdessä käsikkäin (asun rivitalossa, vaavi ja viulisti seinänaapureita, ex-riiitelijät taas takapihan aidan toisella puolen rajanaapureina)

Kun yövyn Helsingissä Hotel Kämpissä, rakastan sitä katusoittajan trumpetin soittoa. :)

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 01:43"]Kun yövyn Helsingissä Hotel Kämpissä, rakastan sitä katusoittajan trumpetin soittoa. :)
[/quote]

Heräilen aamuun hyvin nukutun yön jälkeen hyvässä hotellissa ja avoimesta ikkunasta kantautuu tuo trumpetin soitto. Ihanaa. :)

Nro 67

Vesiputken suhina ainakin on sellainen kotoisa ja turvallinen ääni, jota kuuntelee mielellään. Samoin ehkä joku vaimea jutustelu.

Instrumenteista en itse niin perusta, meillä kun asuu alakerrassa vähän turhan innokkaita ja kovaäänisiä musikantteja. He eivät myöskään jutustele, vaan HUUTAVAT.

Musta on kivaa nukkua ikkuna auki ja kuunnella, kun ihmiset kävelevät kadulla ja juttelevat. En yleensä kuule tarkasti, mutta tulee turvallinen olo.

Kumpula/Helsinki

Makuuhuoneeseeni kantautuu joka arkiaamu seinänaapurin makkarista Silta-ohjelman tunnari, joka on hänellä puhelimessa herätyskellon äänenä. Pidän siitä kovasti itsekin ja aamu alkaa aina hyvällä mielellä. :)

Rumpujensoitto, kitaransoitto, laulu (jossain määrin), bileäänet vaikka ne valvottaakin, seksiäänet, riitelyäänistäkin tykkään ellei ole lasta mukana (koska käy sääliksi lasta jos on) muuten tykkään kuunnella naapureita jotka aina riitelevät kovaäänisesti. Kestän kaiken muun hyvin paitsi remonttiäänet!! Naputukset, porat - siinä menee minun rajani. 

Meidän asuntoon ei kuulu mitään ihmeellistä ääntä, mutta mikään ääni ei kyllä ärsytä... Päinvastoin tykkään siitä että kuuluu ääniä ja tulee tunne ettei ole yksin. Luen ja katson paljo kauhujuttuja ja mulla on vilkas mielikuvitus. Alkaa nukkumaan mennessä helposti pelottaa silloin kun yksin asustelen (mies usein reissussa).. Aivan kuin pikkutyttöä :D Naapurista kantautuva kolina, suihkunääni, koiran haukkuminen jne rauhoittaa. Meillä on aika hiljainen talo kuitenkin.. Naapurissa asuu nuoria tyttöjä joiden nauru kuuluu toisinaan ja toisella puolella asuu rouva joka hoitaa usein ystävänsä koiraa.

Yksi ihanimmista muistoistani on kun olin Inter raililla ja Wienissä jossain opiskelijaboxista tehdyssä nuorisomajassa. Sisäpihalla solisi suihkulähde ja joku soitti klassista viululla todella hyvin.

Istuskelin varmaankin muutama sata vuotta vanhan rakennuksen ikkunasyvennyksessä ja kuuntelin.

AAAAHHHH

Yksi ihanimmista muistoistani on kun olin Inter raililla ja Wienissä jossain opiskelijaboxista tehdyssä nuorisomajassa. Sisäpihalla solisi suihkulähde ja joku soitti klassista viululla todella hyvin.

Istuskelin varmaankin muutama sata vuotta vanhan rakennuksen ikkunasyvennyksessä ja kuuntelin.

AAAAHHHH

Entisessä paikassa eräs siististi pukeutuva pappa parin asunnon päästä soitteli usein harmonikalla rauhallisia vanhoja sävelmiä, se oli mukava avoimesta ikkunasta kantautuva ääni.

Nyt asun omakotitalossa metsänreunassa eikä mitään naapureita missään ja olo on niin turvaton ja vainoharhainen, kun mulla on vilkas mielikuvitus ja vanha talo vaan natisee ja rapisee, en tykkää.

Mun naapurin "nörtähtävä" opiskelijapoika pitää peli-ääniä sen verran kovalla, että kuulen aina kun se pelaa jotain peliä. Ne huvittaa hyväntahtoisesti. :)

Lasten leikkiäänet, hihkaisut, itseasiassa itkutkin. Tulen niistä vain jotenkin iloiseksi, mieskin tykkää ja meitä ei häiritse.

Vastakohtana kiusallisimpia ääniä ovat riitelyäänien ohella seksiäänet - molemmat ovat liian intiimejä ja kahdenkeskisiä jotenkin jaettavaksi.

Riidoissa toki jos on jollain hätä, pitääkin pitää ääntä ja ulkopuolista apua sekä pyytää, että olla valmis tarjoamaan.

Musiikkiäänet ovat herkkä juttu, mieluiten valitsen musiikin itse ja hetken mukaan. Langattomat kuulokkeet on keksitty. Klassinen piano ja viulu tosin toimivat lähestulkoon aina myös akustisesti, mutta riippuu mitä itse on tekemässä ovatko ne ääninä nautittavia vai häiritseviä.

Lasten äänet! :)

Ikävimmät on askeläänet ja lapsien äänet. Bileet on merkki siitä, että naapureilla on elämää.

Sama tuon kitaransoiton kanssa. Eräs nuori mies soitti parvekkeellaan ja kuuntelin sitä ihan mielelläni. Ja katselin :D Pienten lasten vilpitön huutonauru nostattaa myös omat suupielet ylös.

Se kun naapurin tenava huutaa :" äitiiiii".  Kaunein asia maailmassa, minua ei kukaan ole koskaan noin kutsunut.

Ajattelen,että vihdoin, monen lapsettomuusvuoden jälkeen olen menossa kohti samaa <3

Minun naapurissa asuu n 25-vuotias pariskunta, joka kuuntelee aina vanhoja hittejä kun heillä on bileet. Aina hauska kuunnella mitä seuraavana soi, sillä suurin osa heidän soittamistaan biiseistä on sellaisia, joiden tahtiin itse nuorempana hetkutin yökerhoissa.

Sitten edellisessä asunnossani yläkerrassa asui lapsiperhe ja kerran olin todella maassa jostain syystä niin kun olin menossa suihkuun, putkia pitkin kantautui heleä lapsen "Pyyhkimäääään!" huuto. Alkoi naurattaa mahdottomasti, kun tuli niin yllättäen :D