Miten 1-vuotiaiden vanhemmat rentoutuvat lomalla?

No tuon ikäisen kanssa voi pysyä kotinurkillakin jos stressaa. Kauemmas ehtii myöhemminkin. Pikkulapsivaihe on äkkiä ohi.

No mä ainakin rentoudun joka päivä. Kun taapero nukkuu, leikkii itsekseen tai mies hoitaa. Luen, ulkoilen esikoisen kanssa, käyn lenkillä, kaverien kanssa terassilla, keikoilla, harrastuksessani. Mökillä käyn uimassa tai juon kahvia ja luen. Syömässä käydään mahdollisimman paljon ulkona (esim yliopiston ruokalassa, ei kallista).

No eipä oikein mitenkään. Jos oikeasti haluaa rentoutua niin lapsi hoitoon, käytiin miehen kanssa ihan vaan kaksin risteilyllä. Samat rutiinit on kuitenkin oltava joka päivä lapselle ja reissussa hankalaa sumplia syömiset ja nukkumiset, autossa ei lapsi tahdo viihtyä. Sen takia jääkin koko perheen reissut sitten suosiolla ensi vuoteen. Miksi lähteä ehdoin tahdoin "lomalle" väsyttämään itsensä...

Miksi ne voimat on vähissä? Ei mulla ole. Lomalla otetaan rennosti, tehdään kivija juttuja ja ollaan paljon perheen kesken. Arkena hoidan lapsia enemmän kun olen hoitovapaalla, lomalla mieskin pystyy osallistumaan enemmän, jakaa vastuuta 24/7 eikä vain iltaisin ja viikonloppuisin mitä töiltä jaksaa.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 10:54"]No tuon ikäisen kanssa voi pysyä kotinurkillakin jos stressaa. Kauemmas ehtii myöhemminkin. Pikkulapsivaihe on äkkiä ohi.
[/quote]

Niinpä. Mies yrittää koko ajan että lähdettäisiin jonnekin kauemmaksi, vakuuttelee että hän kyllä palaa lapsen kanssa mökkiin, hotelliin, younameit jos menee hankalaksi, mutta se on niin nähty että hän on ainut joka reissusta nauttii joten ei käy. Saisi mennä itsekseen tai vanhemman lapsen (4v) kanssa kaksin mutta ei halua. Mun pitäis olla mukana ja arvaahan sen miksi.

Nauttimalla lasten kanssa olosta. Se on suuri nautinto kun saa viettää aikaa lasten kanssa. Tämä aika on ohi aivan liian nopeasti muutenkin.

Mikä siinä 1-vuotiaan kanssa olossa on väsyttävää? En kysy vittuillakseni, mutta ehkä voisimme yhdessä miettiä voiko asialle tehdä jotain. Omat olleet helppoja, aina liikuttu ka reissattu joten en osaa kuvitella.

Me ollaan lasten syntymän jälkeen vuokrattu lomareissuille talo tai asunto ja aika usein otettu isovanhemmat mukaan.

Eli aikuiset voivat rentoutua illallisen ääressä lasten nukkuessa, aamulla ei tarvitse odotella hotellin aamupalaa vaan piipahtaa lähi leipomossa ja syödä sitten rauhassa omalla terassilla tai partsilla.

Päivisin lasten kanssa käydään ehkä katsomassa nähtävyyksiä, tehdään retki jonnekin lähistölle ja vaan samoillaan vieraan kaupungin kaduilla ja pysähdytään välillä leikkipuistoon tai vaikka jätskille.

Välillä loikoillaan rannalla tai uima-altaalla ja isovanhemmat ovat sitten hoitaneet lapsia pari kertaa viikon aikana että päästään miehen kanssa vaikka syömään tai museoon tms kahdestaan.

Lapset ovat matkustaneet vauvasta asti ja tottuneita matkailijoita joten heidän kanssaan on helppoa haw hauskaa reissata.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:08"]

Me ollaan lasten syntymän jälkeen vuokrattu lomareissuille talo tai asunto ja aika usein otettu isovanhemmat mukaan. Eli aikuiset voivat rentoutua illallisen ääressä lasten nukkuessa, aamulla ei tarvitse odotella hotellin aamupalaa vaan piipahtaa lähi leipomossa ja syödä sitten rauhassa omalla terassilla tai partsilla. Päivisin lasten kanssa käydään ehkä katsomassa nähtävyyksiä, tehdään retki jonnekin lähistölle ja vaan samoillaan vieraan kaupungin kaduilla ja pysähdytään välillä leikkipuistoon tai vaikka jätskille. Välillä loikoillaan rannalla tai uima-altaalla ja isovanhemmat ovat sitten hoitaneet lapsia pari kertaa viikon aikana että päästään miehen kanssa vaikka syömään tai museoon tms kahdestaan. Lapset ovat matkustaneet vauvasta asti ja tottuneita matkailijoita joten heidän kanssaan on helppoa haw hauskaa reissata.

[/quote]

Juuri näin. Paitsi ettei meillä ole ollut isovanhempia lastenhoitoapuna reissuilla. Silti minun on kyllä sanottava, että ihan oikeasti nuo reissut alkoivat olla vanhemmillekin rentouttavaa löhölomaa silloin, kun kuopus täytti 4 v. :) Yksivuotiaan kanssa matkustaminen on koko perheen yhteistä aktiivilomaa. Oltiin esim. esikoisen kanssa kaupunkilomalla kun hän oli vuoden, onneksi tykkäsi istua rattaissaan ja katsella maisemia. Mutta jos olisin odottanut rauhallista lekottelua uima-altaalla tms. niin olisin kyllä palannut kotiin vihaisena ja stressaantuneena. Yksivuotiaan kanssa ei lapsen hereilläollessa rentouduta, mutta kolme vuotta lisää aikaa tekee ihmeitä.

Tuttava ratkaisi laittamalla yksivuotiaan isovanhemmille toiselle puolelle Suomea 2,5 viikoksi :O Ei taida olla lapsen kannalta ihan paras ratkaisu...

Paras loma vauvan kanssa oli kun lähdimme aurinkomatkalle hyvään hotelliin ja isovanhemmat lähtivät mukaan ,mutta naapurihotelliin.  Mummi ja pappa katsoivat lasta pari tuntia päivässä jotta äitikin pääsi uimaan ja aurinkoon. Hotellissa täyshoito.

IIihanaa!!!

Ehkä ei kannata valita lomailu paikaksi rannalla kallion jyrkänteellä olevaa mökkiä...

vanhemmille vuorovahti, niin toinen saa levätä

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:34"]Paras loma vauvan kanssa oli kun lähdimme aurinkomatkalle hyvään hotelliin ja isovanhemmat lähtivät mukaan ,mutta naapurihotelliin.  Mummi ja pappa katsoivat lasta pari tuntia päivässä jotta äitikin pääsi uimaan ja aurinkoon. Hotellissa täyshoito.

IIihanaa!!!
[/quote] mutta kaikki eivät osaa rentoutua jos lasta hoitaa joku " velvoitettu". Tyhmäähän se, mutta näitä ihmisiä on paljon.

[/quote] mutta kaikki eivät osaa rentoutua jos lasta hoitaa joku " velvoitettu". Tyhmäähän se, mutta näitä ihmisiä on paljon.

[/quote]

En tajua, mitä tämä "velvoitettu" tarkoittaa. Isovanhemmat halusivat itse tulla. Saivat vauvasta vähän sisältöä elämäänsä. Pari tuntia päivässä ei kuulemma ollut raskasta. Loppupäivä jäi vapaaksi...?

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:01"] 

[/quote] mutta kaikki eivät osaa rentoutua jos lasta hoitaa joku " velvoitettu". Tyhmäähän se, mutta näitä ihmisiä on paljon.

[/quote]

En tajua, mitä tämä "velvoitettu" tarkoittaa. Isovanhemmat halusivat itse tulla. Saivat vauvasta vähän sisältöä elämäänsä. Pari tuntia päivässä ei kuulemma ollut raskasta. Loppupäivä jäi vapaaksi...?
[/quote]osa pitää isovanhempien hoitajaksi laittamista velvoitteena heille. Enkä tosiaan sano, että minä niin ajattelisin. Mutta omastakin tuttavapiiristä löytyy näitä paljon, kuten myös asiakkaistani.

Hyvin on rentouduttu, lasten kanssa reissattu ihan alusta saakka. Päikkärit hotskulla ja sitten taas rantsuun/altaalle/kävelylle tai auto vuokralle ja tutustumaan paikkoihin.

Älkää takertuko niihin rutiineihin. Minusta lomailu on aina ollut ihanaa myös lasten kanssa. Kun oli vielä noin pieniä otettiin yleensä puolihoito tai allinc. Ei siivoamista, ei ruuanlaittoa. Mökillä pääsi yksin sieneen kun jätti pikkuisen muiden hoitoon.

Tiedän kyllä vanhempia jotka ovat itse tehneet elämästä lasten kanssa hankalaa.

Sellainen pikkujuttu, että loma on lomaa töistä tai opiskelusta, se ei ole lomaa perheestä. Kun olin sinkku, piti lomalla syödä ja nukkua ja joskus jopa pestä vaatteita tai astioita. Siksi en ymmärrä, miksi perheen perustettuani loma olisikin lomaa lapsista tai kotitöistä. Onko teillä sellainen ajatus, että kun lapset on muuttaneet pois kotoa, niin loma on lomaa puolisosta?

Meidän perhe pysyy kotona pääosin tänä kesänä, sillä meidän pian 1v. on hyvin temperamenttinen tapaus. Ruuan pitää olla just silloin kun rutiiniin kuuluu, nukuttaminen vieraassa paikassa on hyvin hankalaa ja herää edelleen 5-8krt yössä itkemään. Automatkat on yhtä huutoa ja rattaissakaan ei viihdy, jos ne hetkeksi pysähtyvät. Esikoisen, 2v., kanssa olis ihan eri juttu, mutta en pääse lähtemään pienemmän luota minnekään. Siispä rentoudun lukemalla kirjoja illalla kun lapset nukkuu ja ulkoilemalla lasten kanssa. Parempi kun mies on töissä, muuten mulla olis kolme lasta huolehdittavana.

Olen parhaillaan lomareissulla oman taaperoni (1v4kk) kanssa. Mies on töissä, lomailee syksyllä. Matkustettu kaksin autolla 300km matkoja ilman stoppeja. Ei yhtään kitinää ja marinaa ole takapenkiltä kuulunut. Nautin tästä ajasta täysillä. Syksyllä palaan töihin ja yhteinen aika lapsen kanssa vähenee kovasti.