Videopelit

Eiköhän olisi aika lopettaa videopelien sekä niitä pelaavien moittiminen ja alkaa käsittää videopelien pelaamisen harrastuksena, tai mahdollisesti jopa ammattina, siinä missä muutkin. Olen 20+, paljon videopelejä pelaava (usein yli 6h / pv) mies ja antakaas kun kerron teille aiheesta enemmän.

Videopelit ja videopeliteollisuus on ollut vilkkaassa kasvussa ja vuosien ajan, eikä loppua näy. Suomikin on päässyt tähän kilpailuun näkyvästi mukaan esimerkiksi Rovio-pelifirman Angry Birds pelillä, hieman vanhemmalla Bugbear-pelifirman tekemällä Flatout romurallipelillä (tai saman firman uudella Wreckfest romurallipelillä), Remedy-pelifirman tekemällä Quantum Break räiskintäpelillä (joka on myös tehnyt huippusuositut Max Payne ja Alan Wake pelit), sekä vaikka vielä Frozenbyte-pelifirman Trine 1, Trine 2 ja Trine 3 peleillä.

Ensinnäkin kun näitä pelejä katsoo teknisemmästä näkökulmasta, niin huomaa taas miten hyvällä mallilla Suomalainen taitotaso on. Erityisesti Wreckfest romurallissa autot hajoavat ja menevät ruttuun törmäyksissä Soft Body Dynamics -fysiikkamallin mukaan todella realistisesti - tämän tasoinen reaaliaikainen fysiikkamallinnus ei ole muuten mikään helppo tehtävä, ja se vaatii korkean tason matemaattista osaamista ja ohjelmointitaitoja.

Melkein kaikki (arvioisin itse 95%) videopelien tekijöistä pelaavat videopelejä vapaa-ajallaan ja ovat pelanneet aina lapsesta asti. Videopelejä ei synny ilman vankkaa harrastuneisuutta ja perehtymistä niihin, joten ensimmäinen pointtini on että estämällä tai rajoittamalla lasten / nuorten videopelien pelaamista rajoittaa samalla myös heidän mahdollisuuksiaan päästä heitä kiinnostavalle alalle töihin. Myös monet pitkään videopelejä pelanneet opettelevat ennemmin tai myöhemmin (huom: itsenäisesti!) ainakin perusohjelmointitaidot, koska haluavat itsekin päästä tekemään pelejä, englannin kielen taidosta ja matemaattisista taidoista puhumattakaan.

Videopelejä pelaavat ja niitä tekevät ihmiset roikkuvat myös paljon eri internet-yhteisöissä, joissa keskustellaan aiheesta ja usein myös päätetään pelata samaa peliä internetin välityksellä, välillä jopa satojen henkilöiden ryhmissä (harvinaista tosin, yleensä ryhmäkoot ovat sitä 4-16 luokkaa). Tässä pitää huomioida että yhteisön muut henkilöt voivat vaikka jokainen olla eri maasta, mutta sillä ei ole videopelejä pelatessa mitään väliä. Kommunikointi hoituu usein ilmaisilla, vaikkapa Skype-ryhmäpuheluilla. Isoihin ryhmäpuheluihin on olemassa myös parempia ohjelmistoja kuin Skype, kuten vaikkapa TeamSpeak.

Äsken mainitut sadan hengen pelaajaryhmät ovat jokseenkin harvinaisia, mutta niitä muodostuu pääosin videopelistreamien kautta. Streamit, tai "striimit" ovat jonkun ihmisen reaaliajassa lähettämää videokuvaa, jota kuka tahansa voi mennä katsomaan ja keskustelemaan muiden katsojien ja streamin lähettäjän kanssa streamin chatissä. Parhaimmillaa streamilla voi olla satoja tuhansia katsojia, mutta tällaiset streamit liittyvät yleensä esimerkiksi joihinkin kansainvälisiin videopelikilpailuihin. Suosituimmissa "normaaleissa" streameissa voi olla kymmeniä tuhansia katsojia ja "tavisten", eli vaikka jos minä tästä laittaisin oman streamini pystyyn, streameissä on ehkä 100-500 katsojaa parhaimmillaan. Streamit ovat siis vähän niinkuin televisiosta tulevat tv-pelit, joihin katsojat voivat lähettää tekstiviestillä juontajalle ja muilla katsojille viestejä samalla kuin juontaja puuhaa omiaan. Mutta tosiaan nuo sadan hengen pelaajaryhmät yleensä syntyvät kun streamin ylläpitäjä pelaa jotain peliä ja kaikki kyseistä streamia katsovat päättävät liittyä peliin mukaan.

Sitten on olemassa myös aivan toisen skaalan yhteispelejä, eli MMORPG-pelejä, joissa on miljoonia pelaajia tekemässä erilaisia asioita suuressa virtuaalimaailmassa virtuaalihahmoillaan. En jaksa näistä peleistä jauhaa sen enempää, ellei joku ole erityisen kiinnostunut, mutta haluan mainita sen verran että näissä peleissä on mahdollista tehdä pelin sisäisiä ryhmiä joita usein kutsutaan "killoiksi" tai "klaaneiksi". Tällaisten kiltojen/klaanien välille voi joissain MMORPG-peleissä syttyä sota, josta mielenkiintoisena esimerkkinä eräässä EVE Online nimisessä MMORPG-pelissä tapahtunut sota, jossa oli mukana tuhansia pelaajia avaruusaluksineen puollustamassa omaa kiltaa/klaaniansa. Jo muutama tunti tämän virtuaalisodan alusta pelaajat olivat onnistuneet tuottamaan yhteensä kahdensadan tuhannen dollarin vahingot toistensa virtuaaliomaisuuksiin. Tästä ei nyt kuitenkaan kannata sinänsä säikähtää, sillä kyseinen arvo on luotu pelin sisällä peliä pelaamalla, mutta se olisi teoriassa mahdollista myös likvitoida sieltä ulos. Kiinassa on paljon ihmisiä jotka työkseen pelaavat tätä kyseistä peliä ja maksavat sitten laskunsa ja elämisensä myymällä pelissä syntynyttä virtuaaliomaisuutta.

Vuosien varrella videopelien varsinaisesta pelaamisesta on jokseenkin poikettu ja nykyään pelaamisen lisäksi videopelien laatua arvostellaan todella paljon ja joissain maissa videopelit ovat virallisesti yksi taiteen muoto (josta olen itse samaa mieltä, on niissä sen verran grafiikkaa, ääntä ja tarinaa). Arvostelemisen lisäksi videopelejä, tai oikeastaan niiden ohjelmistokoodia tai niiden käyttämää grafiikkaa tai ääntä muokataan, eli "modataan" lisätekemisen, haasteen ja harrastuneisuuden vuoksi. Monet todella suuret ja suositut videpelifirmat ottavat videopelejä "modaavat" henkilöt saman tien töihin, sillä peliä "modannut" henkilö on "modauksellaan" osoittanut että kykenee tekemään videopelejä ja ymmärtää syvällisesti miten ne on tehty ja miten ne toimivat, sillä useimmiten tämä "modausprosessi" ei ole niin yksinkertainen, vaan voi vaatia esimerkiksi erilaisten digitaalisten suojauksien purkamista tai nerokkaita "kiertoteitä" lopputuloksen saavuttamiseksi.

Tehdäkseni tätä "modaamista" vielä selkeämmäksi, niin otetaan esimerkkinä vaikka windows-tietokoneen mukana tuleva pasianssi peli. Et jostain syystä pidä siitä miltä pasianssissa olevien korttien värit tai takaosat näyttävät, joten voit "modata" pasianssisi ja vaihtaa korttien värit ja takaosat. Välillä tämä "modaus" kuitenkin menee niin pitkälle että joku "modaaja", eli henkilö joka "modaa" pelejä, on päättänyt että ei haluakkaan pelata pasianssia ollenkaan, joten hän päättää "modata" pasianssin oikein kunnolla ja muuttaa koko pelin tetrikseksi. Tässä vaiheessa Microsoft olisi varmaan jo kyseisen "modaajan" ovella ojentamassa hänelle työtarjousta, sillä kyseinen "modaus" ei ole ollut helppo.

Tullaan siis pointtiini kolme... eikun pointti kaksi taisikin jo jäädä välistä... eli pointti kaksi oli se, että videopelit ovat siis hyvinkin sosiaalista ajanvietettä, jos siihen pyrkii. Jos olet epäsosiaalinen ulkomaailmassa muutenkin, niin olet aika varmasti epäsosiaalinen videopelejä pelatessakin, tosin joillekkin oman naamansa piilottaminen ja pelkkä mikrofoniin puhuminen on suuri helpotus ja ulkomaailmassa epäsosiaalinen ihminen voikin olla hyvinkin sosiaalinen pelejä pelatessa.

Ja nyt se pointti kolme, eli videopelit eivät ole nykyään enää pelkästään niiden pelaamista, kuten ei jääkiekon harrastaminenkaan ole pelkkää jääkiekkoa. Videopelejä voi kuvata, muokata, keksiä omia sääntöjä, streamata, jne. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Pointti neljä on se, että en ainakaan omasta mielestäni ole mennyt videopelejä suurkuluttamalla pilalle. Olen yliopistossa tietotekniikkaa opiskeleva ja päivätyössä käyvä normaali nuori mies, jolla on videopelien vuoksi todella hyvät matemaattiset taidot ja hyvä englannin kielen taito. Minulla on myös paljon kavereita joiden kanssa aina silloin tällöin teen jotain. En ota kantaa siihen että onko videopeliaddiktio ongelma, tai edes totta, mutta omalla kohdallani arvioisin että videopelit eivät ole minulle ongelma, vaan oikeastaan ehkä jonkinlainen voimavara, joka auttaa minua purkamaan stressiä ja siinä sivussa kehityymään eri osa-alueilla. Käsittääkseni joku asia muodostuu ongelmaksi siinä vaiheessa kun kaikki muu paitsi tämä yksi asia jää tekemättä - itse ainakin elän ihan normaalia elämää ja videopelit ovat iso osa sitä.

Haluan siis toisaalta painottaa tässä sitä että antakaa lastenne / nuortenne pelailla niitä pelejä, mutta toisaalta iästä riippuvalla kohtuudella. Pienen lapsen tulee silti mennä nukkumaan kun on sen aika ja vähän vanhemman tulee tehdä ne kotityöt ja syödä ruoka normaaliin tapaan. Se missä joku jääkiekkoa harrastava 14v käy ensin 3 tuntia ohjatussa jääkiekkoharrastuksessa ja jää kentälle kavereidensa kanssa itsekseen toiset 3h harjoitusten jälkeen tulisi olla mielestäni saman arvoinen kuin 6 tuntiä päivässä videopelejä pelaava 14v. Toki olisi hyvä että oli ikä mikä tahansa, niin olisi muun tekemisen lisäksi sitten vielä jokin liikuntaharrastus (itselläni valitettavasti vähän jäänyt, pitäisi petrata).

No jääkiekko ja videopelit eivät ehkä ole ihan suoraan verrannollisia, sillä toinen on urheiluharrastus ja toinen useimmiten ei (ellei sitten pelaile jotain Wii sports tms.), mutta pointti on kuitenkin se että mielestäni videopelit tulisi nähdä harrastuksena siinä missä muutkin.

Lopuksi vielä muutama vinkki, lähinnä omasta lapsuudesta mikä ärsytti / turhautti / mikä olisi voinnut olla toisin:

- Jos lapsi/nuori pyytää vaikkapa joululahjaksi uutta ohjainta Playstationiin, niin älkää missään nimessä ostako jotain ihme halpisohjainta, vaan ostakaa se virallinen playstation konsolin ohjain. Halpisohjaimet ovat aivan perseestä.

- Jos talossa on monta lasta/nuorta, niin kannattaa harkita kytkimen hankkimista modeemin/reitittimen. Tämä siksi että jos käytössä on monta tietokonetta ja yksi niistä lataa internet-kaistan täydeltä jotakin, niin netti hidastuu / katkeaa muilta - jos käytössä on kytkin, niin taloon tuleva internet (esim 25M) jaetaan jokaiselle kytkimeen kiinnitettyyn koneeseen. Eli jos käytössä on vaikka 25M netti ja 4 tietokonetta, niin jokaiselle koneelle taataan 24/4 = 6M netti.

- Peliä ei aina saa pysäytettyä juuri sillä hetkellä kun haluaa ja peliä ei voi myöskään välttämättä tallentaa juuri sillä hetkellä kun haluaa. Anna edes 15 minuutin varoitusaika, jotta peli on mahdollista saada siihen pisteeseen että sen voi lopettaa oikein. Älä sammuta konsolia tai tietokonetta väkisin vetämällä johto tai pitämällä virtanappia pohjassa, sammuta mielummin näyttö jos haluat "kovia otteita".

- Mielestäni ei ole epänormaalia, että lapsi tai nuori saattaa suuttua, jos hänet pakotetaan pois vaikkapa tietokoneelta ja vieläpä ilman sitä 15 minuutin varoitusaikaa - olisiko itsestäsi kiva jos olet vaikkapa lukemassa lehteä ja kesken lukemasi lauseen joku vetää lehden käsistäsi, repii sen kahtia maahan ja sanoo että ruoka aika on nyt?

- Älä osta niitä pelejä alelaarista... ellei siellä sitten ole jotain helmeä, jonka tiedät lapsen / nuoren haluavan. Tämä on vähän sama kun toisit jalkapalloa pelaavalle lapselle / nuorelle puolityhjän pallon kirpputorilta ja ihmettelet että mikä on.

- Panosta myös videopeliharrastukseen. Monet vanhemmat pystyvät kyllä laittamaan sen 300€/kk jääkiekkoharrastukseen tai jalkapallo harrastukseen, mutta jostain syystä videopeleihin tai tietokoneeseen ei pysty panostamaan senttiäkään. Videopelejä on ärsyttävä pelata huonoilla vehkeillä, ihan niin kuin vaikka hiihto on ärsyttävää huonoilla suksilla.

- Luota lapseen / nuoreen tietoteknisissä asioissa, etenkin jos kyseessä ei ole kallis asia. Itse jouduin nuorempana puhumaan vanhemmilleni monta kuukautta että käytäisiin ostamassa modeemin ja tietokoneeni välille ihan fyysinen johto, koska sen kanssa internet toimisi tietokoneessani paremmin (voi olla tärkeää jos pelaa reaaliaikaisia pelejä), mutta vastaus oli yleensä että "eikö se langaton nyt riitä", no ei välttämättä riitä ja kaapelin hinta olisi vain sen 15€!

- Yritä edes olla kiinnostunut lapsen / nuoren videopeliharrastuksesta. Tämän tekstin jälkeen voit vaikka kysyä paljon videopelejä (tietokoneella) pelaavalta, vaikka yli 14 vuotiaalta, että onko tämä kokeillut peliinsä mitään modeja tai onko tehnyt itse mitään modeja - ihmettelee muuten varmasti että mistäs nyt tuulee! Aika monet katsovat myös niitä videopelistriimejä, joten niistäkin voi vaikka kysyä että onkos tullut katsottua mitään hyviä striimejä tai kuka on lempi striimaajasi. Et välttämättä ymmärrä vastauksesta yhtään mitään, mutta kuka nyt ei tykkäisi höpöttää harrastuksestaan etenkin jos joku ihan tulee ja kysyy siitä! :)

- Internetistä tilaaminen ja virtuaaliset ostokset, eli esimerkiksi että maksaa 50 euroa, jotta voi ladata videopelin, on ihan normaalia ja ostoksia siinä missä muutkin. Ei ole erityisen vaarallista naputella niitä pankkikortin tietoja johonkin ostoksia varten, kunhan käyttää vähän maalaisjärkeä. Kortille on myös mahdollista asettaa vaikkapa sadan euron päivittäinen verkkomaksu-katto, jolloin jos on tullut töpeksittyä niin pitkäkyntinen hyötyy vain sen 100 euroa, minkä pankki muutenkin hyvittää varkaustapauksessa takaisin. Joihinkin palveluihin on mahdollista tallentaa pankkikorttinsa tiedot, jotta seuraavan ostoksen voi tehdä nopeasti ilman niiden kirjoittamista palveluun uudelleen - lasten / nuorten kanssa korttitietojen tallennus ei ole ehkä hyvä idea, sillä se voi johtaa vahingossa tehtyihin ostoksiin. Luotettavia verkkokauppoja ovat esimerkiksi:

- verkkokauppa.com

- jimms.fi

- discshop.fi

- amazon.co.uk

- ebay

Eräs palvelu, joka keskittyy puhtaasti videopelin virtuaaliseen ostamiseen ja oman virtuaalisen pelikirjaston luomiseen on Steam. Palveluun luodaan oma käyttäjä ja käyttäjälle voi sitten Steam-pelikaupasta ostaa pelejä, jotka ladataan netistä tietokoneelle. Fyysistä levyä ei siis missää vaiheessa tule, vaan maksan siitä että saan tuon pelin kirjastoosi ja ladattua sen netistä. Steam on supersuosittu melkein kaikkien paljon videopelejä pelaavien keskuudessa ja erittäin luotettava palvelu.

Huomioi myös, että jos sinulla tai lapsellasi / nuorellasi ei ole käytössä luottokorttia, vaan pelkkä Visa Electron, niin silläkin on mahdollista maksaa verkkomaksuja. Visa Electronissa on kuitenkin oletuksena verkkomaksuesto päällä, joten ensin on otettava yhteyttä pankkiin ja poistaa kyseinen esto.

En keksi tähän tältä erää sen enempää, kyselkää pois jos haluatte tietää jostakin lisää!