Lue keskustelun säännöt.
Henkilölle, joka mietti, että miksi lihavat eivät pariudu keskenään
21.02.2022 |
Aihetta koskeva ketju ehti valitettavasti poistua, mutta halusin kuitenkin vastata. :) Mielestäni vähän turhan herkästi lihavuutta koskevia ketjuja ehdotetaan poistettavaksi palstalta. Vaikka ne ovatkin täynnä asiattomia viestejä, niin silti mielestäni ennakkoluuloja torjutaan paremmin, kun keskustelukanavat pidetään auki. Siksi olisi mielestäni parempi, että yksittäisiä asiattomia viestejä poistellaan kokonaisten ketjujen sijaan. :)
Itse olen lihava nainen, joka seurustelee komean, pitkän ja hoikan miehen kanssa. Enkä kyllä nyt valitettavasti jaksa harmitella sitä, että olen vienyt komean miehen joltakin hoikemmalta naiselta, vaan kyllä jokaisen on se oma miehensä löydettävä.
Jos en olisi kohdannut miestäni, niin olisin ihan hyvin voinut pariutua lihavan miehen kanssa. Minusta rakkauteen kuuluvat muutkin asiat kuin painoindeksi. Minulle tärkeitä asioita ovat mm. minusta miellyttävät kasvot, puheääni ja ominaistuoksu, persoonallisuus, ihmissuhdetaidot sekä kiinnostuksenkohteet. Jos joskus vielä jään yksin, niin kriteerini kumppanille pysyvät samoina. :)
Oma kokemukseni lähipiirini lihavista henkilöistä (jotka ovat olleet lapsuudesta asti lihavia) on se, että he ovat kokeneet ulkonäkönsä suhteen niin paljon sorsimista koulussa ja sen jälkeen, että he ovat tätä kompensoidakseen kehittäneet ihan ylivertaiset ihmissuhdetaidot. Siksi he ovat usein miellyttävää seuraa ja heidän kanssaan on mukava seurustella.
Rohkaisen siis jokaista ja erityisesti poistuneen ketjun ap:ta tarkastelemaan ja kehittämään omia ihmissuhdetaitojaan. :) Toisten hakkuminen päin naamaa tai keskustelupalstoilla harvemmin luo ihmisestä miellyttävää kuvaa, jolloin parisuhdeasioissakaan harvemmin menestyy.
Kommentit (24)
Hakeehan ukotkin Venäjältä luisia Olgia. Jopa tuhdit.
Eri säännöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus on vahvempi kuin kiima. Lisänä tulee ilkeys kun itse ei onnistu suhteissaan 'hyväksyttävästä' painoindeksistä huolimatta. Monelle on tänä päivänä selkeästi mahdotonta käsittää että joku voi suhteessa arvostaa henkisiä ominaisuuksia enemmän kuin vaa'an lukemaa.
Ei kaikki lapsesta lihavat kehitä mitään ihanaa persoonallisuutta. Tyhmä yleistys.
Vierailija kirjoitti:
Kateus on vahvempi kuin kiima. Lisänä tulee ilkeys kun itse ei onnistu suhteissaan 'hyväksyttävästä' painoindeksistä huolimatta. Monelle on tänä päivänä selkeästi mahdotonta käsittää että joku voi suhteessa arvostaa henkisiä ominaisuuksia enemmän kuin vaa'an lukemaa.
En mä ole kateellinen. Ajattelin alun perin niiden pullukoiden miesten näkökulmasta. Harmitti heidän puolestaan, kun en syttynyt heistä. Mutta siellä samassa ryhmässä oli useampi "samasta puusta veistetyn" oloinen nainen, jotkut jopa samasta maakunnasta tai kaupungistä. Ihmetytti se, miksi ne pullukat miehet tuhlaavat aikaansa sellaisiin, jotka ovat aivan erilaisia.
Tämän ketjun aloittajan aloitus on kyllä hyvä. Uskon myös siihen, että ainakin osa pulleammista kehittää muita (sosiaalisia) taitojaan, kun eivät saa mitään ns. "ilmaiseksi" hoikkuuden siivellä.
T. Sen edellisen ketjun ap
Lihavat eivät pariudu keskenään, koska oma ulkonäkö ei sanele sitä, minkälaisista naisista/miehistä pitää. Joskus pariutuvat, mikäli molemmat tykkäävät pyöreämmistä. Itse pidän vähän muodokkaammista naisista, joten vaimoni on sellainen. Toki muutkin asiat on hänessä kohdallaan, mutta alussahan sen ulkonäönkin pitää miellyttää, jotta päästään tutustumisessa pidemmälle. Itse taas olin laiha. Ja se miellytti nykyisen vaimoni silmää silloin. Eipä minua silloin langanlaihana nuorena poikana kiinnostanut laihat tytöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä: en ole muille kateellinen, mutta itseäni kohtaan olen siksi katkera, kun olen koko elämäni tsempannut ja yrittänyt tsempata ja tehdä parhaani (terveelliset elämäntavat, liikunta, opiskelu, en ole retkahtanut irtosuhteisiin/tatuointeihin/alkoholiin/räväkkään hiustyyliin tai paljastaviin vaatteisiin jne. juttuihin, jotka ovat mielestäni pariutumisenkin esteenä). Silti kumppanin saaminen on käytännössä mahdotonta. Olen pettynyt itseeni ja katkera elämälle ja sille, mitä kohtalo minulle on antanut.
T. Sen edellisen ketjun ap
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä: en ole muille kateellinen, mutta itseäni kohtaan olen siksi katkera, kun olen koko elämäni tsempannut ja yrittänyt tsempata ja tehdä parhaani (terveelliset elämäntavat, liikunta, opiskelu, en ole retkahtanut irtosuhteisiin/tatuointeihin/alkoholiin/räväkkään hiustyyliin tai paljastaviin vaatteisiin jne. juttuihin, jotka ovat mielestäni pariutumisenkin esteenä). Silti kumppanin saaminen on käytännössä mahdotonta. Olen pettynyt itseeni ja katkera elämälle ja sille, mitä kohtalo minulle on antanut.
T. Sen edellisen ketjun ap
Voisiko osa ongelmaa olla se, että mietit liikaa, että mitä mieltä muut sinusta ovat? :) Minäkin tein näin pitkään, kun lihavana lapsena olin tottunut siihen, että minua arvostellaan ja pilkataan heti, jos olen jollakin tavalla näkyvä. Silloin mm. mietin hyvin tarkkaan kaikki sanomiseni, pukeuduin neutraalisti ja pysyin hiljaa, jos minulta ei kysytty mitään. Näinä aikoina, yli 25-vuotiaaksi asti olin sinkku ja en sitä ihmettele yhtään.
Heti, kun en jaksanut enää kiinnostua muiden mielipiteistä, aloin harrastaa muiden mielestä outoja asioita (mm. roolipelaamista ja larppausta, vähän erikoisempia tansseja jne.), värjäsin hiukseni shokkiväreillä, muutin pukeutumistyyliäni ja aloin olla sosiaalisissa tilanteissa räväkämpi ja näkyvämpi, niin vientiä alkoi tulla aika reippaasti samoissa harrastuspiireissä liikkuvilta miehiltä. :)
Toivon, että löydät tiesi ja ympärille ihmisiä, jotka tuovat sinulle iloa ja onnea. <3
t. tämän ketjun ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä: en ole muille kateellinen, mutta itseäni kohtaan olen siksi katkera, kun olen koko elämäni tsempannut ja yrittänyt tsempata ja tehdä parhaani (terveelliset elämäntavat, liikunta, opiskelu, en ole retkahtanut irtosuhteisiin/tatuointeihin/alkoholiin/räväkkään hiustyyliin tai paljastaviin vaatteisiin jne. juttuihin, jotka ovat mielestäni pariutumisenkin esteenä). Silti kumppanin saaminen on käytännössä mahdotonta. Olen pettynyt itseeni ja katkera elämälle ja sille, mitä kohtalo minulle on antanut.
T. Sen edellisen ketjun ap
Edellisessä ketjussa kerroit jostain sometyhmästä, jossa ei ole sinua kiinnostavia miehiä, mutta että et kuitenkaan halua kokeilla muitakaan kanavia löytää niitä kiinnostavia miehiä. Toivoit vain että joku komea mies tulisi iskemään sinua kadulla tai ruokakaupassa. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että ehkä sinun pitäisi tehdä oman pariutumisesi eteen jotain muutakin kuin miettiä omaasi ja miesten ulkonäköä ja murehtia sitä, miksi sinua moititaan, kun haukut niitä miehiä, joista et ole kiinnostunut?
Eri ihmiset syttyvät erilaisista ihmisistä. Jos joku haluaa hoikan/urheilullisen niin se on yhtä hyväksyttävää kuin että joku haluaa hieman pulleamman.
Itselle lihavuus on niin iso turn off että en ole koskaan käynyt treffeillä ylipainoisen kanssa. Toisaalta monelle varmasti oma ulkonäköni on myös turn off koska en ole sellainen iso harteikas mies. Se on täysin ok enkä siitä loukkaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kai ihmiset muillakaan tavoilla pariudu peilikuvansa kanssa. Esimerkiksi pitkätukkaisella saattaa olla lyhyttukkainen tai kalju puoliso, vaalealla tumma, miehellä nainen jne. Aivan käsittämättömiä ajatuksia tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmiset syttyvät erilaisista ihmisistä. Jos joku haluaa hoikan/urheilullisen niin se on yhtä hyväksyttävää kuin että joku haluaa hieman pulleamman.
Itselle lihavuus on niin iso turn off että en ole koskaan käynyt treffeillä ylipainoisen kanssa. Toisaalta monelle varmasti oma ulkonäköni on myös turn off koska en ole sellainen iso harteikas mies. Se on täysin ok enkä siitä loukkaannu.
Itselleni on myös aina ollut täysin ok, että ulkomuotoni ei miellytä seurustelumielessä kaikkia. Ei se varmasti miellyttäisi silloinkaan, mikäli olisin hoikempi. Ehkä sitten olisi vaikka väärän väriset hiukset tjsp. Varaan itselleni myös samaan oikeuden viehättyä tai olla viehättyvämättä seurustelumielessä jonkun ulkonäöstä.
Eri asia on se, että haukkuuko näitä torjumiaan ihmisiä päin naamaa tai selän takana. Sellainen on mielestäni vain huonoa käytöstä. Itse olen näissä tilanteissa torjunut treffipyynnön ystävällisesti ja sitten jatkanut elämääni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmiset syttyvät erilaisista ihmisistä. Jos joku haluaa hoikan/urheilullisen niin se on yhtä hyväksyttävää kuin että joku haluaa hieman pulleamman.
Itselle lihavuus on niin iso turn off että en ole koskaan käynyt treffeillä ylipainoisen kanssa. Toisaalta monelle varmasti oma ulkonäköni on myös turn off koska en ole sellainen iso harteikas mies. Se on täysin ok enkä siitä loukkaannu.
Minä olen siinä mielessä erilainen, että sytyn miehessä muista ominaisuuksista kuin ulkonäöstä. Tottakai silmät tarttuvat herkästi hyvännäköisen mieheen. Mutta se mihin ihastun on jotain muuta, se voi olla hyvä huumorintaju tai älykkyys, tai se kun synkkaa heti ensi kerralla jutellessa. Minulle käy niin että alan haluta miestä jonka kanssa tähdet on samassa asennossa.
En ikinä ohittaisi kiinnostavaa miestuttavuutta vain siksi että hän sattuisi olemaan ylipainoinen. Ja tiedän nyt mitä kommentteja tähän tulee, mutta näin vain on. Ehkä olen harvinaisuus.
Ei lihava ole sama kuin ruma. Monet lihavat naiset ovat kuitenkin kasvoiltaan kauniita ja heillä on hyvät rinnat. Eri asia on naisena joka on susiruma, ei hän saa ketään, laihaa tai lihavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä: en ole muille kateellinen, mutta itseäni kohtaan olen siksi katkera, kun olen koko elämäni tsempannut ja yrittänyt tsempata ja tehdä parhaani (terveelliset elämäntavat, liikunta, opiskelu, en ole retkahtanut irtosuhteisiin/tatuointeihin/alkoholiin/räväkkään hiustyyliin tai paljastaviin vaatteisiin jne. juttuihin, jotka ovat mielestäni pariutumisenkin esteenä). Silti kumppanin saaminen on käytännössä mahdotonta. Olen pettynyt itseeni ja katkera elämälle ja sille, mitä kohtalo minulle on antanut.
T. Sen edellisen ketjun ap
Tuota, esittelit itsesi, hoikaksi, kauniiksi, liikunnalliseksi, opiskelleeksi jne. Silti ei vientiä. Voisiko sieltä peilistä löytyä syy ongelmaasi? Ihan vaan kysymyksenä.
En itse ole kaunis, painoheitellyt vuosien aikana, nuorempana olin hoikempi, mutta on silti ollut useampia sulhas ehdokkaita myöhemminkin. On pitkiä, pätkiä, lihaksikkaita, laihoja, lihavia, komeista rujoihin. On opiskellutta ja vähemmän opiskellutta. Laidasta laitaan.
Ja vaikka sanotaan, että kukaan ei tule kotoa hakemaan, on useampi näinkin koettanut tehdä. Myös työpaikoilla on kosijoita riittänyt.
Kauneus on katsojan silmissä.
En ole helppo luonne, vaan oikukas ja kärkäs suustani, eli hyvällä luonteellakaan ei tätä vinoumaa voi selittää.
Ja ei en ole jakorasia ja lähtenyt jokaisen miehen matkaan, tai edes lirkuttelija, useammin, joutunut kieltäytymään, koska seurustelen toisen kanssa. Nykyistä liittoa yli kaksikymmentä vuotta takana, tämänkin aikana kosijoita käynyt tyrkyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmiset syttyvät erilaisista ihmisistä. Jos joku haluaa hoikan/urheilullisen niin se on yhtä hyväksyttävää kuin että joku haluaa hieman pulleamman.
Itselle lihavuus on niin iso turn off että en ole koskaan käynyt treffeillä ylipainoisen kanssa. Toisaalta monelle varmasti oma ulkonäköni on myös turn off koska en ole sellainen iso harteikas mies. Se on täysin ok enkä siitä loukkaannu.
Minä olen siinä mielessä erilainen, että sytyn miehessä muista ominaisuuksista kuin ulkonäöstä. Tottakai silmät tarttuvat herkästi hyvännäköisen mieheen. Mutta se mihin ihastun on jotain muuta, se voi olla hyvä huumorintaju tai älykkyys, tai se kun synkkaa heti ensi kerralla jutellessa. Minulle käy niin että alan haluta miestä jonka kanssa tähdet on samassa asennossa.
En ikinä ohittaisi kiinnostavaa miestuttavuutta vain siksi että hän sattuisi olemaan ylipainoinen. Ja tiedän nyt mitä kommentteja tähän tulee, mutta näin vain on. Ehkä olen harvinaisuus.
Olet oikeassa, luonne ja muut ominaisuudet ovat tärkeämpi parisuhteen kannalta, kuin onko toinen lihava tai laiha. Nuo ovat fyysisiä ominaisuuksia, joille voi halutessaan tehdä jotain tai olla tekemättä.
Tyhmä vaikka komea, ei välttämättä pysty neroksi muuntautumaan, tai jos huumorin taju ei kohtaa. Stereotypia joka toisinaan pitää paikkansa, eli hyvännäköinen voi olla hyvinkin täynnä itseään... jne.
Aika tekee jokaiselle tehtävänsä ja ulkonäkökeskeiset tulevat sen huomaamaan kauneus on katoavaista tai ainakin se muuttaa muotoaan. Luulen että seksuaalinen vetovoima on näiden muiden kommenttien takana? Mutta ennakkoluuloista huolimatta, saattaa se lempi lakanoidenkin välissä roihuta, kun sopiva kumppani (puutteistaan) huolimatta/ tai niiden kanssa tulee vastaan.
Siis oliko ongelma jonkun mielestä se, että lihavat ihmiset vievät normipainoisia kumppaneita muilta? Ei se kyllä kovin yleistä ole, yleensä pariskunta on ulkoisesti suunnilleen samaa kaliiperia.
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko ongelma jonkun mielestä se, että lihavat ihmiset vievät normipainoisia kumppaneita muilta? Ei se kyllä kovin yleistä ole, yleensä pariskunta on ulkoisesti suunnilleen samaa kaliiperia.
Siinä toisessa ketjussa kirjoittaja harmitteli, että häntä lähestyy dettipalstalla vain lihavat miehet, jotka eivät kirjoittajaa kiinnosta. Ja oli sitä mieltä, että näiden lihavien miesten tulisi lähestyä vain toisia lihavia.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kai ihmiset muillakaan tavoilla pariudu peilikuvansa kanssa. Esimerkiksi pitkätukkaisella saattaa olla lyhyttukkainen tai kalju puoliso, vaalealla tumma, miehellä nainen jne. Aivan käsittämättömiä ajatuksia tällä palstalla.
Monet tällä palstalla uskovat esim. tasoteoriaan, joka minun korvaani kuulostaa käsittämättömältä.
Miehenä aina mietin miksi suuri osa miehistä pariutuu niin paljon alaspäin. Rikkaat ottaa tyhmiä feministejä. Hoikilla on isoja, jne jne. Tosin nämä miehet ovat kyllä aika vihaisiakin sitten selän takana että kaippa se syö ja loppupeleissä sitä saa mitä tilaa.
Hyvä näkökulma kerrankin!!!
Mä olen aina ollut ns. kaunis ihminen, kunnes lihoin. Mieheni kanssa, joka erittäin komea ja raamikas, 190cm pituinen ja arvostetussa ammatissa, aloin olla hoikkana aikanani.
Mies ei kertaakaan huomautellut painostani ja seksi ei vähentynyt, vaikka kiloja tuli. Olin masentunut. Kotona on kanssani myös aina viihtynyt. Käytös tai harrastukset eivät muuttuneet. Eli en ymmärrä missä välissä ois edes ehtinyt pettää tai salasuhteilemaan.
Aina on sanonut että rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet.
Hänen ystävänsä tekivät kaikkensa erottaakseen meidät, eli "saisit hoikan ja kauniin, jätä" tauotta. Lisäksi alkoivat vieraat naiset esittäytyä miehelleni varteenotettavina tekijöinä. Myötähäpeä.
Nyt olen saanut painoa pois, ja suhdekin jatkuu ennallaan. En vaan ymmärrä mitä kukin sai, kun puuttui meidän keskinäisiin asioihin. Kyllä minä miehen kanssa juttelin asiat halki ja sanoin, että uutta hakemaan, mun masennus on nyt sitä laatua, ettei minuun kannata uhrata aikaa. Onneksi paranin kuitenkin. Mies tuki koko ajan.