Lue keskustelun säännöt.
Henkilölle, joka mietti, että miksi lihavat eivät pariudu keskenään
21.02.2022 |
Aihetta koskeva ketju ehti valitettavasti poistua, mutta halusin kuitenkin vastata. :) Mielestäni vähän turhan herkästi lihavuutta koskevia ketjuja ehdotetaan poistettavaksi palstalta. Vaikka ne ovatkin täynnä asiattomia viestejä, niin silti mielestäni ennakkoluuloja torjutaan paremmin, kun keskustelukanavat pidetään auki. Siksi olisi mielestäni parempi, että yksittäisiä asiattomia viestejä poistellaan kokonaisten ketjujen sijaan. :)
Itse olen lihava nainen, joka seurustelee komean, pitkän ja hoikan miehen kanssa. Enkä kyllä nyt valitettavasti jaksa harmitella sitä, että olen vienyt komean miehen joltakin hoikemmalta naiselta, vaan kyllä jokaisen on se oma miehensä löydettävä.
Jos en olisi kohdannut miestäni, niin olisin ihan hyvin voinut pariutua lihavan miehen kanssa. Minusta rakkauteen kuuluvat muutkin asiat kuin painoindeksi. Minulle tärkeitä asioita ovat mm. minusta miellyttävät kasvot, puheääni ja ominaistuoksu, persoonallisuus, ihmissuhdetaidot sekä kiinnostuksenkohteet. Jos joskus vielä jään yksin, niin kriteerini kumppanille pysyvät samoina. :)
Oma kokemukseni lähipiirini lihavista henkilöistä (jotka ovat olleet lapsuudesta asti lihavia) on se, että he ovat kokeneet ulkonäkönsä suhteen niin paljon sorsimista koulussa ja sen jälkeen, että he ovat tätä kompensoidakseen kehittäneet ihan ylivertaiset ihmissuhdetaidot. Siksi he ovat usein miellyttävää seuraa ja heidän kanssaan on mukava seurustella.
Rohkaisen siis jokaista ja erityisesti poistuneen ketjun ap:ta tarkastelemaan ja kehittämään omia ihmissuhdetaitojaan. :) Toisten hakkuminen päin naamaa tai keskustelupalstoilla harvemmin luo ihmisestä miellyttävää kuvaa, jolloin parisuhdeasioissakaan harvemmin menestyy.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Miehenä aina mietin miksi suuri osa miehistä pariutuu niin paljon alaspäin. Rikkaat ottaa tyhmiä feministejä. Hoikilla on isoja, jne jne. Tosin nämä miehet ovat kyllä aika vihaisiakin sitten selän takana että kaippa se syö ja loppupeleissä sitä saa mitä tilaa.
En usko hetkeäkään, että olet mies, vaan katkera nainen. :p Keskitypä nyt vain omiin deitti-ilmoituksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut 15-20 kiloa ylipainoinen. Olen mallia pieni ja pyöreä eli 152 cm ja 70 kiloa. Puolisoni on mallia 2 metriä pitkä voimamies eikä yhtään ylimääräistä läskiä. Meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ja seksi sujuu loistavasti.
Makuja nyt vaan on niin monenlaisia. Minussa se oli kuulemma pitkä aito punainen tukka, nauru, leppoinen luonne, silmät, hyvät "keuhkot" ja hyvä yleistietämys. Puolisoni tykkää urheilun lisäksi lukea kaikenlaista ja varsinkin historiaa. Minä taas tykkään sukututkimuksesta ja antiikista. Ja olemme eläinrakkaita, mökkeilemme, käymme vaeltamassa ja tykkäämme nikkaroida.
Ei se ole se pelkkä ulkonäkö. Yhdessä elämiseen vaaditaan muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä: en ole muille kateellinen, mutta itseäni kohtaan olen siksi katkera, kun olen koko elämäni tsempannut ja yrittänyt tsempata ja tehdä parhaani (terveelliset elämäntavat, liikunta, opiskelu, en ole retkahtanut irtosuhteisiin/tatuointeihin/alkoholiin/räväkkään hiustyyliin tai paljastaviin vaatteisiin jne. juttuihin, jotka ovat mielestäni pariutumisenkin esteenä). Silti kumppanin saaminen on käytännössä mahdotonta. Olen pettynyt itseeni ja katkera elämälle ja sille, mitä kohtalo minulle on antanut.
T. Sen edellisen ketjun ap
Minkä ikäinen olet? Minä olen laiha, mutta löysin silti oman mieheni vasta 36-vuotiaana.
Vähän sama ilmiö, kuin Yhdysvalloissa on havaittu värillisten keskuudessa, jossa nuoret värilliset miehet toivovat ensisijaisesti vaaleaa naista seurustelukumppaniksi. Kyllä tosin sama havaitaan naistenkin keskuudessa. Hankala ilmiö.