Jäisinkö kotiin hoitamaan vauvaa?

Olet varmaan hyvä äiti.Jokaisella on omat kuvionsa, joihin muilla ei ole asiaa.

15 lisää, että mun mies on hyvin suorituskeskeinen ja työ on hänelle tärkeää. Hänellä on vaativa työ ja johtavassa asemassa. Silti on ollut kotona vuoden per lapsi (2 lasta, mä olen ollut 1,5v per lapsi). Kysyin joskus, oliko vaikeaa kotona kun ei ollut töiden tarjoamia suoritusmahdollisuuksia. Hän sanoi, että oli ihan hemmetin vaikeaa ja piti tehdä todella henkistä työtä että pystyi päästämään irti suorittamisesta. Mutta ei hetkeäkään ajatellut, että ei jäisi kotiin - se ei ollut hänelle vaihtoehto sen jälkeen kun oli päättänyt haluta lapsen. Tän jälkeen mulla ei ole oikein riittänyt kärsivällisyyttä näille "on niin vaikeeta kotona" jutuille. Masennus tms on tietysti eri asia.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:24"]Hommasit lapsen ja nyt vasta aloit miettimää, että haluatko häntä sittenkään...
[/quote]

Tottakai haluan hänet. Mietin vain että jaksanko olla kaikki arjet hänen kanssa kaksin kotona kolmen vuoden ajan kun vaihtoehtona olisi töiden tekeminen. Ap

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:27"]6kk vauva hoitoon? Ihan sairasta. Ei kannattaisi lasta tehdä, jos ei jaksa sitä hoitaa ja olla sen kanssa kotona tarpeeksi kauan. Ap taitaa olla minä-minä sukupolvea, ollaan niin pirun itsekkäitä kaikessa.
[/quote]

Siis ihan normaalisti n 9 kk vauva hoitoon tai ei. Pitää ilmoittaa työpaikalle 2 kk ennen kuin jää pois eli kuukauden kuluttua.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:29"]15 lisää, että mun mies on hyvin suorituskeskeinen ja työ on hänelle tärkeää. Hänellä on vaativa työ ja johtavassa asemassa. Silti on ollut kotona vuoden per lapsi (2 lasta, mä olen ollut 1,5v per lapsi). Kysyin joskus, oliko vaikeaa kotona kun ei ollut töiden tarjoamia suoritusmahdollisuuksia. Hän sanoi, että oli ihan hemmetin vaikeaa ja piti tehdä todella henkistä työtä että pystyi päästämään irti suorittamisesta. Mutta ei hetkeäkään ajatellut, että ei jäisi kotiin - se ei ollut hänelle vaihtoehto sen jälkeen kun oli päättänyt haluta lapsen. Tän jälkeen mulla ei ole oikein riittänyt kärsivällisyyttä näille "on niin vaikeeta kotona" jutuille. Masennus tms on tietysti eri asia.
[/quote]

Onpas miehesi upea ihminen, etenkin kun on mies eikä mikään äiti.

Teet niinkuin sinusta hyvältä tuntuu, ei mikään ratkaisu ole sinänsä oikea tai väärä. Itse olen viihtynyt kotona yllättävän hyvin ja vastaavasti kadottanut vähitellen työmotivaationi (tämä kyllä rehellisesti johtuu myös siitä, että oma työni, jossa olen lastenvälillä ollut on muuttunut jatkuvasti raskaammaksi ja meidän taloudellinen tilanne on aika hyvin turvattu ilman mun jatkuvaa työskentelyäkin) kahden lapsen myötä.

Sen sijaan siitä en itse olisi kauhea huolissani jos eivät kotiäidin askareet (mitä niillä tarkoitat, oletin, että kotitöitä?) suju kovin hyvin. Suurelle osalle nykyisin hyppy itsenäisestä elämästä ja työelämästä kotivanhemmuuteen on aika iso. Lisäksi esikoisen (toki näin voi olla muidenkin lasten kohdalla mutta oman ja osin myös tuttavapiirin kokemuksen myötä jonkinlainen positiivinen kriisi liittyy juuri esikoiseen) myötä hormonit ym vaikuttavat niin valtavasti ettei sitä ehkä toimi aivan niin kuin muuten toimisi. Mun mielestä on ihan ok siis jos ensimmäinen puoli vuotta sujuu lähinnä vauvanhoidossa eikä "mitään" muuta saa aikaiseksi. Itsellä ainakin se aika meni aika sumussa ja kotityöt jäivät pitkälti miehelle, hyvä kun muisti itselleen jotain ruokaa välillä laitella. Vähitellen tilanne kuitenkin muuttui niin, että meillä alkoi olla ruoka kotona odottamassa kun mies tuli kotiin (nämä toki tulevat myös sitä myöten kun lapsikin alkaa syödä kiinteää ruokaa yms) ja aloin silloin tällöin siivoillakin. Kuopuksen synnyttyä oli tilanne ihan erilainen, leivoin ja puuhailin jo samalla viikolla kun vauva oli syntynyt vaikka mitä. Vauvat vaikka olisivat "tavallisiakin" ovat yleensä ihan tarkoituksella alkuun aika vaativia. Toki vaativia vaiheita (ehkä vaativampiakin tietyssä mielessä) tulee myöhemminkin mutta se on aika iso muutos kun on luultavasti tottunut olemaan itsenäinen ja sitten onkin lähellä pieni ihminen, joka tarvitsee sinua ihan kokoajan.

Ja vauvan kanssa kannattaa myös ehdottomasti liikkua kodin ulkopuolella. Itselleni tämä on ainakin ollut ihan välttämättömyys jaksamisen kannalta. On vaikka mitä vauvajuttuja, joista saa myös ystäviä ja voihan sitä käydä vaikka taidenäyttelyissä, kahviloissa, missä nyt haluaakin. Ehkä tarvitse myös ihan omia menoja. Tai sitten teidän ratkaisu on se, että puoliso jää kotiin (meilläkin myös isä on ollut kotona, on toiminut tosi hyvin, ehkä osannut homman paremminkin kuin minä). Tai vauva menee aikaisin hoitoon. Siihenkin monet päätyvät ja esimerkiksi se, että meillä lapset on hoidetaan kotona kun pienin on alle kolme on omassa tuttavapiirissä hyvin poikkeuksellista, ei kukaan sellaista odota, pikemminkin päinvastoin sitä joutuu joskus perustelemaan.

9kk on todella, todella pieni hoitoon. Ikä on myös hankala hoidon aloittamiseen (eroahdistus).
Kun sanotaan että hoito on pienelle ok niin tarkoitetaan että aloitusikä ei vaikuta lapsen tulevaisuuteen ainakaan millään selkeästi mitattavalla tavalla. Kuitenkin sille 9-kuiselle vauvalle hoitoon meneminen on stressaavaa ja ikävää. Tuon ikäiselle on oikeasti hyväksi, että yksi ja sama aikuinen on koko ajan olemassa häntä varten, ja että ympäristö pysyy tuttuna.

Käsittämätöntä ja ärsyttävää, että mies voi haluta lapsen mutta sanoutua irti hoitovastuusta. Mutta varmaan jaksat edes vielä muutaman kuukauden tuon 9kk päälle. Lapset muuttuvat todella paljon tuossa vaiheessa ja arkenne voi pian olla aivan erilaista. Mullekin työ on tärkeää ja olen sinne mielelläni palannut,mutta en mistään hinnasta olisi laittanut noin pientä hoitoon jos ei pakkoa olisi vaan syynä vain se, että itsellä ei ole koko ajan kivaa.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:30"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:24"]Hommasit lapsen ja nyt vasta aloit miettimää, että haluatko häntä sittenkään...
[/quote]

Tottakai haluan hänet. Mietin vain että jaksanko olla kaikki arjet hänen kanssa kaksin kotona kolmen vuoden ajan kun vaihtoehtona olisi töiden tekeminen. Ap
[/quote]

Onko ne vaihtoehdot 9 kuukautta tai 3 vuotta?

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:33"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 00:29"]15 lisää, että mun mies on hyvin suorituskeskeinen ja työ on hänelle tärkeää. Hänellä on vaativa työ ja johtavassa asemassa. Silti on ollut kotona vuoden per lapsi (2 lasta, mä olen ollut 1,5v per lapsi). Kysyin joskus, oliko vaikeaa kotona kun ei ollut töiden tarjoamia suoritusmahdollisuuksia. Hän sanoi, että oli ihan hemmetin vaikeaa ja piti tehdä todella henkistä työtä että pystyi päästämään irti suorittamisesta. Mutta ei hetkeäkään ajatellut, että ei jäisi kotiin - se ei ollut hänelle vaihtoehto sen jälkeen kun oli päättänyt haluta lapsen. Tän jälkeen mulla ei ole oikein riittänyt kärsivällisyyttä näille "on niin vaikeeta kotona" jutuille. Masennus tms on tietysti eri asia.
[/quote]

Onpas miehesi upea ihminen, etenkin kun on mies eikä mikään äiti.
[/quote]

En tiedä tarkoititko ilkeillä, mutta pointtini ei ollut se että kyseessä oli mies, vaan se, että jos kotona olo ei ole helppoa niin se ei ole merkki jumalalta että lapsi on laitettava hoitoon ja itse kiireemmän kaupalla töihin. Vaikeita tunteita voi myös käsitellä ja omaan arkeensa voi vaikuttaa. Ja tajuta, että kotonaolo ei ole loppuiän pesti. Lapselle ja itsen ja lapsen suhteelle ne muutamat kuukaudet voivat olla kuitenkin todella tärkeitä.

Entisaikaan ja muualla usein 3kk ikäinen joutuu hoitoon. 

Asia käynyt mielessä jos ehkäisy pettänyt niin sama edessä minullakin varmaan. Ei mitään havaintoa minne saa 3kkmikäisen hoitoon. Ei kai mihinkään.