Työhaastatteluun tulevat, älkää nyt v*ttu jännittäkö

Jos on jännittäjä tyyppiä, voi myyntityö tai moni muukin asiakaspalvelutyö jäädä

saamatta.

Vierailija kirjoitti:

"Haastattelu ei ole kilpailu mikä pitää voittaa käyttäytymällä parhaiten ja vastaamalla parhaiten .."

Onpas.

Ehkä hiukan, enemmän se on kuitenkin kuin lotto arvonta. Voit ostaa kupongin mutta voitto ratkeaa muiden kuin itsesi toimesta.

Koko työnhakuprosessihan on ihan täyttä peliä, jota pelataan tietyillä säännöillä.

Sinulla lukee, että haastava ja mielenkiintoinen työ, edellytetään korkeakoulutusta.

Minä vastaan, että juuri sitä olen tässä etsimässä. Minä olen tosissani, mutta sinä olet todennäköisesti jo valehdellut työn sisällöstä, joko tahallisesti tai tietämättäsi.

Sinä kutsut minut haastatteluun, koska minulla on kiinnostava tausta.

Kertaamme taustani ja unohdan siitä puolet, koska minua jännittää. Haluan pois nykyisestä työstäni, enhän minä muuten hakisi töitä.

Käymme läpi ne samat kysymykset kuin kymmeniä kertoja aiemmin ja myöhemminkin. Millainen olet, mitä haluat. Mitkä ovat vahvuuksiasi. Tässä ihmisillä on tapana kertoa mitä he haluaisivat olla, osa ei osaa kertoa mitä oikeasti ovat. Kun kysyt heikkouksia, en tietenkään kerro, että roikun paljon netissä ja suutun helposti, koska silloin et palkkaisi minua.

Lopuksi hymyillään ja sinä lupaat ottaa yhteyttä. Jos soitat, en voi tietää millä asialla soitat, yritän kuulostella rivien välistä. Joskus sen huomaa heti ekasta hengenvedosta. Sitä seuraa pikkuisen liian nopealla tahdilla lausuttu "Siitä paikasta... valittiin toinen." Minä vastaan ahaa ja hyvästelemme toisemme. Emme kuule toisistamme koskaan.

Tai sitten sinä hieman yllättäen sanonutkin "Siitä paikasta... tarjoamme tätä sinulle." Minä vastaan hämmentyneenä ahaa, mutta hirveällä kiireellä taion hymyn naamalleni ja jatkan "tosi kiva juttu!"

Yleisin vaihtoehto kuitenkin on, että et vaivauduta ilmoittamaan haastattelun jälkeenkään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä ammattilaisena osaat toki luoda haastatteluun sellaisen tunnelman, että jännitys unohtuu, eikö niin?

Jos ihminen ei kestä kahden keskistä juttelua ilman tuskan hikeä, ei hän pärjäisi töissäkään

Haastattelu ei ole hakijalle välttämättä mikään "kevyt kahden keskinen jutustelu" sen nyt tiedät itsekin. Usein haastattelijoita on myös useampi ja kun asetelma on yleensä he toisella puolella pöytää vastassa hän yksin toisella puolella.

Itse pärjään haastatteluissa yleensä hyvin, mutta sitten tulee näitä epäammattimaisia, ylimielisiä "jos et tästä selviä" hölmöläisiä vastaan.. no, toisaalta he kertovat firmasta tarpeeksi ja voin hyvillä mielin suunnata energiani toiseen firmaan.

Vierailija kirjoitti:

No sehän olisikin kiva jos jännityksen saisi vaan napista painamalla pois. Ei minua pelota mikään "oikean minän paljastuminen", jännitän ilman rationaalista syytä.

Tuohon usein auttaa itsensä altistaminen. Kun käyt joka päivä parissa haastattelussa vuoden ajan niin et jännitä enää niin paljon koska olet turtunut koko touhuun.

Pahoittelen aiheuttamaani vaivaa. Olen istunut muutamassa työhaastattelussa suunnilleen henkeäni pidätellen ja naama punaisena sen vuoksi, että työpaikan saaminen on ollut melkeinpä elämän ja kuoleman kysymys. En tietenkään ole saanut työtä, ja viimeisestä haastattelustakin on jo vuosia. Enää ei edes kannata lähteä töihin, kun työssäkäymisen esteitä on kertynyt liikaa.

No siis paperilla asianhan pitäisi olla juurikin näin, että kyseessä on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet neuvottelee samassa asemassa: työntekijä katsoo onko työnantaja sopiva, ja työnantaja katsoo että onko työntekijä sopiva. Mutta kuinka käytännössä?

Itse ajattelen että työnhakijalla on erilainen asema: hän kun kuitenkin usein tarvitsee työpaikan, jopa silläkin uhalla että opettelee sitten uusia taitoja ennen uuden työpaikan alkua hiki hatussa, kun tuli nyt luvattua että Photari on hallussa. Esimerkiksi.

Ja sitten taas toisaalta, kuinka moni rekrytoija oikeasti on nojaamatta niihin perus vakiokysymyksiin huonoista piirteistä tai tulevaisuudensuunnitelmista, ja miettii että mitä ne oikeastaan itselle kertoo työntekijän hyvyydestä? Tai haluaisi kuulla rehelliset vastaukset, vaikka itekin tietää ettei sillä ole suurtakaan merkitystä, mistä henkilö haaveilee 10 vuoden sisällä, koska tuskin kaikkien hyvien työntekijän haaveet liittyvät töihin. Tai ottaisi oikeasti mut töihin, jos kertoisin että oon vähän suurpiirteinen ja aamu-uninen, mutta tämä ei näy työelämässä - kun vieressä on se joka väittää että huonoin piirre on perfektionismi. Molemmat tietää, että jälkimmäinen puhuu useimmiten palturia, ehkä oikeasti siellä takana on esim huono epävarmuuden sietokyky mitä koittaa paikata perfektionismilla, mutta kukapa sanoisi että on huono sietämään stressiä? (siis toki perfektionismi oikeasti on huono piirre, joka ajaa helposti esim työuupumukseen tai asioiden turhaan hiomiseen, mutta se on kuitenkin jostain syystä se aina toivottu vakiovastaus.) Koska moni meistä kuitenkin joutuu ja onnistuu sietämään stressiä töissä, tai heräämään ajoissa, yms. piilottamaan ne huonot piirteensä töissä - silti niistä kysytään, ja todella usein ei kuitenkaan haluta kuulla oikeaa vastausta. 

Ja työntekijä valehtelee, koska tietää ettei sillä omalla epäjärjestelmällisellä työpöydällä ole väliä silloin, jos hän hakee vaikkapa myyjäksi - mutta tuskin haluaa silti sanoa olevansa epäjärjestelmällinen, joka antaa aivan väärän kuvan. 

Siksi jännitän. 

Sanot haastateltavalle kutsuessasi, että jos et osaa olla jännittämättä niin älä tule ollenkaan. Silloin ne jännittäjät jättävät tulematta.

Oletko sä ap ihan oikeassa hommassa ite?

Vähän oot nyt noissa kommenteissa hakoteillä.

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä juuri. Osaan olla luonteva ja mukava haastatteluissa, mutta oikeasti olen yksinpuurtaja enkä jaksa sosialisoida. En varmaan sopisi teille töihin. Osaan kuitenkin olla mukava ja leppoisa haastattelussa ja antaa kivan kuvan.

Aina yhtä lailla kummastuttaa tuo sosialisointi. Joo, tiedän kyllä mitä tarkoitit ja olen itsekin yksinpuurtaja, mutta ...mikähän voisi olla oikea sana? Sosiaalistua?

Ap lla ei ole psykologista silmää. Se ottaa sen joka ei jännitä vaan jauhaa potaskaa omista kyvyistään. No, hän saa sitten mitä ansaitsee.

En ymmärrä miksi siinä pitää leikkiä näitä leikkejä, kun kumpikin osapuoli tietää että tässä nyt kysytään ne kliseiset kysymykset ja katsotaan, että osaako toinen vastata tarpeeksi kliseisesti ja itsestään parhaan kuvan antaen, joka on aina enemmän tai vähemmän paskaa. Ne oikeat pätevyydet löytyvät sieltä papereista, ei sen luulisi niin vaikeaa olevan.

Jospa näytät vaan niin pelottavalta.

Up

Pelotta joutua vastentahtoisesti paskaduuniin.

Up