Lue keskustelun säännöt.
Miten HILJAISUUTTA oppii sietämään ihmisten kanssa?
07.07.2015 |
Mä olen sellainen, joka vääntää vaikka tikusta asiaa, ettei tule pitempiä hiljaisia hetkiä. Huvittavaa on, että lapsena olin koulussa ihan hiljainen, mutta kotona aina puhelias. Ujo edelleen joskus isoissa porukoissa, mutta kahden kesken tai pienemmissä porukoissa puhelen paljon, se on syvintä persoonaani. Nyt olen yrittänyt opetella sietämään hiljaisuutta ja testannut sitä parin kaverini kanssa. Lopetin vaan juttelemisen. Se on ollut hieman hankalaa, mutta toisen kaverin kanssa jopa rentouduinkin hiljaisuudessa. Huomasin että sitten tää toinen kaveri alkoi vääntää asiaa, koska on tottunut että minä kyllä aina keksin jotain keskusteltavaa. Mutta lopulta rentouduttiin varmaan molemmat, ainakin oli kiva päivä :)
Jotkut ulkomaalaisethan ei ymmärrä myöskään suomalaisten hiljaisia hetkiä, mutta koen kyllä itseni hyvinkin suomalaiseksi. Nautin kuitenkin omasta rauhasta ja hiljaisista aamubusseista ym. Onko muita jotka joutuneet opettelemaan hiljaisuuden sietämistä vai vieläkö tuskastutte hiljaisiin hetkiin?
Kommentit (4)
Sellaset ihmiset, jotka ymmärtää ettei joka hetki tarvi olla äänessä on kyllä ihan parhaita, sellaset joiden kanssa voi vaikka maata sohvalla ja lukea kirjaa ja olla tunnin ajan puhumatta ilman että se on yhtään awkward, aah <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihan nautin, jos jonkun kanssa voi olla hiljaakin. Oon kyllä tosi puhelias, mutta ei aina jaksa ja vaihtelu virkistää. Turvallisen, luotettavan ja rauhallisen ihmisen kanssa voi olla luontevasti ihan hiljaakin.
Hyvien ystävien kanssa voi olla hiljaa. Turhien tuttavien kanssa on höpöteltävä tyhjät hetket täyteen että viihtyy.
Lisään kyllä vielä, etten tuntenut täyttä rentoutumista tuon kaverin kanssa. Oon niin tottunut puheeseen. t.ap