Lue keskustelun säännöt.
Miten te ootte selvinneet tyhjentyneestä pesästä?
20.02.2022 |
Viimeiset 20 vuotta on tullut elettyä perheelle ja yhtäkkiä tulee vaan hiljaisuus. Miten saa ajan kulumaan? Voisiko vihdoin erota miehestä, joka ei ikinä saanut sukkia pyörimään jaloissa? Vai pitääkö vaan alkaa harrastaa kansalaisopiston kursseja ja jäädä odottelemaan lapsenlapsia? Tässäkö tää oli? Vai voiko alkaa nyt elää vain itselleen?
Kommentit (41)
Sen takia on tärkeää , että äidit, elätte muutakin elämää kuin äitinä olemista. Lapset ovat vain lainassa ja perustavat oman elämänsä. Ettei elämän mielekkyys ole sidottu lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loistavasti. Olen tehnyt roolini kasvattajana ja vanhempana loppuun, ja nyt voin olla vaikka hirsiseinän tiiviste eikä se kuulu kenellekään. Ollakseni rehellinen; ei ole ikävä pikkulapsivuosia, teini-ikävuosia tai ylipäätään mitään vuosia lasten kanssa. Nyt he ovat omaa elämäänsä eläviä vastuullisia ihmisiä, enkä juurikaan muistele menneitä - ei kuulu tapoihin.
Meillä on eletty lapsiperhe-elämää 40 vuotta ja nyt lopulta kaikki on omillaan.
Ei mitään ongelmaa, meidän onni on vahvat ja onnelliset lapset jotka ovat löytäneet oman tiensä. Me annoimme juuret ja siivet.
Ihan törkeän kivaa elää nuorenparin elämää! Korona on hidastanut reissaamista mutta ostimme juuri talon etelästä ja jatkossa alamme viettämään siellä pidempiä aikoja. Lastenlapset pitää myös kiireisinä, samoin ystävät, puutarha ja kaikki omat touhut joille nyt on aikaa
Itse surin tosi paljon pesän tyhjentymistä, vaikka olinkin pitänyt ystävät lähelläni, parisuhde oli kunnossa ja harrastin lempiasioitani. Sureminen loppui, kun hommasimme koiran. Nyt elämä on hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen takia on tärkeää , että äidit, elätte muutakin elämää kuin äitinä olemista. Lapset ovat vain lainassa ja perustavat oman elämänsä. Ettei elämän mielekkyys ole sidottu lapsiin.
Ei kyse ole päätöksestä olla elämättä muutakin elämää. Siitä asti, kun eka lapsi alkoi kasvaa kohdussani, olen vaan automaattisesti priorisoinut lapset kaiken muun edelle. Helposti omat jutut jää vähemmälle, kun tulee ruuhkavuodet. Vaikka lapset kasvaa teineiksi, arjessa riittää tekemistä. Vaikka elämässä on ollut muutakin kun perhe, tulee tyhjä olo, kun se muu on vain pieni pisara siihen verrattuna, miten iso tyhjä aukko jää, kun lapset ovat muuttaneet pois. Hiljaisuus.
Ap
Olet siis ottanut miehen vain toteuttamaan omia lapsihaaveitasi ja elättäjäksi. Silti olet olevasi marttyyri tässä itse keittämässäsi sopassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen, että lapset ovat löytäneet paikkansa maailmassa, on työt, asunnot ja kumppanit itse kullakin. Nyt on mun aika elää omaa elämää ja toteuttaa niitä toiveita, joita ei ruuhkavuosina ennättänyt. Harrastaa, olla ystävien kanssa, olla terveellä tavalla itsekäs. Miehen kanssa on edelleen hyvät välit. Tämä on ihan hyvää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Loistavasti. Olen tehnyt roolini kasvattajana ja vanhempana loppuun, ja nyt voin olla vaikka hirsiseinän tiiviste eikä se kuulu kenellekään. Ollakseni rehellinen; ei ole ikävä pikkulapsivuosia, teini-ikävuosia tai ylipäätään mitään vuosia lasten kanssa. Nyt he ovat omaa elämäänsä eläviä vastuullisia ihmisiä, enkä juurikaan muistele menneitä - ei kuulu tapoihin.
Ollaan sit samiksii. 👍
Lapsenlapsia mulla on tasan 1 ja olen tehnyt selväksi, etten rupea enää mihinkään hoitorumbaan.
Tämä on vanhenemisen paras puoli: saa tehdä mitä lystää, tai olla tekemättä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eletty lapsiperhe-elämää 40 vuotta ja nyt lopulta kaikki on omillaan.
Ei mitään ongelmaa, meidän onni on vahvat ja onnelliset lapset jotka ovat löytäneet oman tiensä. Me annoimme juuret ja siivet.
Ihan törkeän kivaa elää nuorenparin elämää! Korona on hidastanut reissaamista mutta ostimme juuri talon etelästä ja jatkossa alamme viettämään siellä pidempiä aikoja. Lastenlapset pitää myös kiireisinä, samoin ystävät, puutarha ja kaikki omat touhut joille nyt on aikaa
Ainakin teidän lapset hoidettiin riittävän kauan kotona, harva nelikymppiseksi kotona asuu. Ja vielä harvempi sitä vielä siinä vaiheessa kutsuu lapsiperhe-elämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eletty lapsiperhe-elämää 40 vuotta ja nyt lopulta kaikki on omillaan.
Ei mitään ongelmaa, meidän onni on vahvat ja onnelliset lapset jotka ovat löytäneet oman tiensä. Me annoimme juuret ja siivet.
Ihan törkeän kivaa elää nuorenparin elämää! Korona on hidastanut reissaamista mutta ostimme juuri talon etelästä ja jatkossa alamme viettämään siellä pidempiä aikoja. Lastenlapset pitää myös kiireisinä, samoin ystävät, puutarha ja kaikki omat touhut joille nyt on aikaa
Ainakin teidän lapset hoidettiin riittävän kauan kotona, harva nelikymppiseksi kotona asuu. Ja vielä harvempi sitä vielä siinä vaiheessa kutsuu lapsiperhe-elämäksi.
Italialaisen kaavan mukaan 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi häpeä kirjoitti:
Olet siis ottanut miehen vain toteuttamaan omia lapsihaaveitasi ja elättäjäksi. Silti olet olevasi marttyyri tässä itse keittämässäsi sopassa.
???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eletty lapsiperhe-elämää 40 vuotta ja nyt lopulta kaikki on omillaan.
Ei mitään ongelmaa, meidän onni on vahvat ja onnelliset lapset jotka ovat löytäneet oman tiensä. Me annoimme juuret ja siivet.
Ihan törkeän kivaa elää nuorenparin elämää! Korona on hidastanut reissaamista mutta ostimme juuri talon etelästä ja jatkossa alamme viettämään siellä pidempiä aikoja. Lastenlapset pitää myös kiireisinä, samoin ystävät, puutarha ja kaikki omat touhut joille nyt on aikaa
Ainakin teidän lapset hoidettiin riittävän kauan kotona, harva nelikymppiseksi kotona asuu. Ja vielä harvempi sitä vielä siinä vaiheessa kutsuu lapsiperhe-elämäksi.
Jos lasten suurin ikäero on 20 vuotta, ja nuorin muuttaa kotoa 20-vuotiaana, ei kukaan ole välttämättä asunut kotona 4-kymppiseksi. Karkea esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eletty lapsiperhe-elämää 40 vuotta ja nyt lopulta kaikki on omillaan.
Ei mitään ongelmaa, meidän onni on vahvat ja onnelliset lapset jotka ovat löytäneet oman tiensä. Me annoimme juuret ja siivet.
Ihan törkeän kivaa elää nuorenparin elämää! Korona on hidastanut reissaamista mutta ostimme juuri talon etelästä ja jatkossa alamme viettämään siellä pidempiä aikoja. Lastenlapset pitää myös kiireisinä, samoin ystävät, puutarha ja kaikki omat touhut joille nyt on aikaa
Ainakin teidän lapset hoidettiin riittävän kauan kotona, harva nelikymppiseksi kotona asuu. Ja vielä harvempi sitä vielä siinä vaiheessa kutsuu lapsiperhe-elämäksi.
Veikkaan, että lapsia on esim. 8. Siinä vierähtää helposti 40 vuotta lapsiperhe-elämää.
Olisin vain todella onnellinen. Oma aika ❤️
Hyi häpeä kirjoitti:
Olet siis ottanut miehen vain toteuttamaan omia lapsihaaveitasi ja elättäjäksi. Silti olet olevasi marttyyri tässä itse keittämässäsi sopassa.
En oikein ymmärrä pointtiasi. Minkä sopan olen keittänyt yksinäni? Ja miten niin olen marttyyri? Et ehkä nyt ymmärrä, mistä kirjoitan.
Ap
Tykkäätkö matkustella? Voisit alkaa seikkailemaan kotimaassa tai ulkomailla. Opetella kieliä ja hyödyntää niitä matkustellessasi. Hommaan jää aivan koukkuun, ja sitten haluaa vaan nähdä ja kokea lisää ja lisää. Matkustamisen voi kytkeä johonkin mieleiseen harrastukseen. Jos esim. joogaat, mene joogaretriitille, josta löydät samanhenkistä seuraa. Vaellusreittien autiotuvissa samoin. Maailma on täynnä mahdollisuuksia nyt kun koronakin hellittää! Voit myös pyytää lapsiasi matkaseuraksi silloin tällöin.
Miehestä hankkiutuisin kyllä tässä vaiheessa eroon, jos ei koskaan ole ollutkaan sulle oikea.
Nyt vaan uusia matoja koukkuun! (enkä tarkoita tällä nyt miestä vaan uusia positiivisia asioita, joita ei lapsiarjessa olisi edes ehtinyt toteuttaa). Muista että äitiys on vain yksi, vaikkakin tärkeä osa, sinua. Paljon on vielä löydettävää itsessä ja itsesi ulkopuolella. Kyllä se siitä!
Sitten kun olisi sitä kuuluisaa omaa aikaa ei tiedetä mitä tehdä. 🤣 Otetaan koira tai muu elukka ja lässytetään sille, puhutaan siitä, kun ei puolison naama enää kiinnosta. Oi voi.
Vierailija kirjoitti:
Hyi häpeä kirjoitti:
Olet siis ottanut miehen vain toteuttamaan omia lapsihaaveitasi ja elättäjäksi. Silti olet olevasi marttyyri tässä itse keittämässäsi sopassa.
En oikein ymmärrä pointtiasi. Minkä sopan olen keittänyt yksinäni? Ja miten niin olen marttyyri? Et ehkä nyt ymmärrä, mistä kirjoitan.
Ap
Viimeiset 20 vuotta on tullut elettyä perheelle
Voisiko vihdoin erota miehestä, joka ei ikinä saanut sukkia pyörimään jaloissa?
Vai voiko alkaa nyt elää vain itselleen?
Eikö elämäsi ole ollut omien valintojesi seurausta? Vai kuka tai mikä sinut on tuohon kaikkeen pakottanut?
Se onkin vaikeaa. Hyvä juttu on se että lapset ovat onnellisia uudessa ympäristössään. Mutta on se silti vaikeaa. Matkustelen aika paljon. Mökillä menee aika parhaiten.