Lue keskustelun säännöt.
Luottamus ja salaisuuden paljastaminen
06.07.2015 |
Jos on luottanut salaisuutensa jollekin nimenomaan vannottaen, ettei sitä saa koskaan kertoa kellekään, ja sitten se kertoo, vieläpä läsnäollessasi, ja jälkeenpäin puolustelee ja vähättelee tekoaan, voisitteko antaa anteeksi ja luottaa siihen ihmiseen enää ikinä?
Voisitteko jatkaa parisuhdetta hänen kanssaan?
Olen kertonut itselleni tärkeitä asioita tälle puolisolleni uskossa, että voin häneen luottaa ja että hän kunnioittaa yksityisyyttäni.
Nyt kävi ilmi, että omasta mielestään hän voi asioitani, salaisuuksiani ottaa puheeksi ulkopuolisten ihmisten läsnäollessa, koska hän ei omasta mielestään tarkoittanut mitään pahaa minulle.
Tunnen oloni loukatuksi ja petetyksi. Hänen mielestään liioittelen asiaa.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuollaisen kanssa yhä parisuhteessa. Se tosin johtuu siitä etten tällä hetkellä saa itselleni parempaakaan naista. Luottamuksen puolesta suhde on täysin mennyttä
Se on surullista, kun jotkut ihmiset ei todellakaan tajua että luottamuksella kerrottuja asioita ei kerrota eteenpäin. Ajattelevatkohan tällaiset tyypit että salaisuudet ovat niin mielenkiintoisia, että niitä paljastelemalla pysyvät itse muiden silmissä kiinnostavina ilman että tarvitsee ns. "uhrata" omia yksityisiä asioitaan...
Mulle ei tarvitse edes erikseen sanoa, että "tästä ei sitten puhuta muille", mulla on jo oletuksena se että jos mulle uskoudutaan ja luotetaan joku asia (puretaan vitutusta työasioista/ikävästä kaverista/yms yksityistä tai henkilökohtaista), sitä ei ole tarkoitus kertoa muille viihdytystarkoituksessa. Olenko siis jotenkin poikkeuksellinen? N,30-v.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 22:07"]
Se on surullista, kun jotkut ihmiset ei todellakaan tajua että luottamuksella kerrottuja asioita ei kerrota eteenpäin. Ajattelevatkohan tällaiset tyypit että salaisuudet ovat niin mielenkiintoisia, että niitä paljastelemalla pysyvät itse muiden silmissä kiinnostavina ilman että tarvitsee ns. "uhrata" omia yksityisiä asioitaan...
Mulle ei tarvitse edes erikseen sanoa, että "tästä ei sitten puhuta muille", mulla on jo oletuksena se että jos mulle uskoudutaan ja luotetaan joku asia (puretaan vitutusta työasioista/ikävästä kaverista/yms yksityistä tai henkilökohtaista), sitä ei ole tarkoitus kertoa muille viihdytystarkoituksessa. Olenko siis jotenkin poikkeuksellinen? N,30-v.
[/quote]
Ainakin tuntemani henkilö tekee juuri näin. Ostaa itselleen paikan suosittujen pöydästä kertomalla juoruja.
Vitonen, älä uskoudu sille juoruajalle omia asioitasi. Sinä saatat olla vuorossa seuraavana. Etkä voi koskaan tietää onko juoruilla mitään totuuspohjaa. 90% täyttä paskaa.
Voiko ihminen muuttua ja alkaa tajuta missä toisen ihmisen ja luottamuksen rajat menevät ja oppia kunnioittamaan niitä?