Olen kuntoutunut kahdesta keskivaikeasta masennuksesta, kysyttävää?

Millaista hoitoa sait?

Miten sinua on hoidettu? Miksi masennus uusiutui?

Minäkin olen kahdesti ollut keskivaikeasti masentunut, mutta en kummallakaan kertaa ollut työkyvytön.

Kuntouduin lääkityksen ja psykoterapian avulla. Lääkitys ei yksinään tehonnut riittävän hyvin, mutta viikoittaiset terapiakäynnit alkoivat selvästi helpottaa oireita puolen vuoden kieppeillä, vuoden jälkeen pystyin jo palaamaan ns. normaalielämään.

Masennus uusiutui kun koitin noin 10 vuoden lääkehoidon jälkeen, josko jo pärjäisin ilman sitä. En pärjännyt.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 21:17"]

Kuntouduin lääkityksen ja psykoterapian avulla. Lääkitys ei yksinään tehonnut riittävän hyvin, mutta viikoittaiset terapiakäynnit alkoivat selvästi helpottaa oireita puolen vuoden kieppeillä, vuoden jälkeen pystyin jo palaamaan ns. normaalielämään.

Masennus uusiutui kun koitin noin 10 vuoden lääkehoidon jälkeen, josko jo pärjäisin ilman sitä. En pärjännyt.

[/quote]

Millainen terpaeuttisi oli ja millaista terapia oli?

Miksi oireilet masennuksella? Mikä laukaisi? Mitä työtä teet? Onko oheishäiriöitä, muita diagnooseja?

Kestikö parisuhteesi, mikäli sellainen oli?

Minullakin masennus uusiutunut terapiasta huolimatta, kun jätin lääkkeet pois. Terapia auttoi sen aikaa kuin se kesti ja muutaman kuukauden sen jälkeen. Olen järkeillyt, että minulla on kemiallinen juttu tuo masennus. Tarvitsen pienellä ylläpitoannoksella SSRI-lääkkeet, sillä tavoin olen normaali, pystyn nauttimaan elämästä ja kokemaan myös hyviä tunteita. Ilman lääkitystä elämä on vuoristorataa ja ajoittain niin synkkää ettei elämällä ole mitään arvoa.

Terapia oli kongnitiivis-analyyttista keskusteluterapiaa. Psykiatrini suositteli minulle tätä suuntausta ja terapeutin valitsin sen perusteella, kenen kanssa "klikkasi" parhaiten. Tapasin ennen päätöksen tekemistä kolme terapeuttia, sekä miehiä että naisia. En halunnut liian ymmärtäväistä ja yliempaattista terapeuttia, vaan tyypin joka tarpeeksi jämäkästi osoittaa haitalliset/virheelliset ajatusmallini eikä anna jäädä liiaksi vellomaan niihin. En koe, että terapeutti olisi ollut minulle täydellinen, mutta hän oli riittävän hyvä ja yhteistyömme kantoi hedelmää.

Minulla on diagnosoitu myös eräs ahdistuneisuushäiriö, joka puhkesi teini-iässä koulukiusaamisen seurauksena. Suvussani esiintyy paljon samantyyppistä psyykkistä oireilua, joten kai minulla on tähän myös geneettinen alttius.

Puolisoni joutui valitettavasti todistamaan tätä toista, aikuisiällä puhjennutta sairausjaksoani. Hän on ollut käsittämättömän ymmärtäväinen ja pitkämielinen, jaksanut pitää minusta huolta silloin kun en ole siihen itse pystynyt. Toki sairaus on pannut parisuhteemme välillä koville, mutta jotenkin ihmeellisesti kaikesta selvittiin.

-ap

Mitkä on olleet tärkeimpiä oivalluksia toipumisessa, ajatuksia, jotka on auttaneet sua eteenpäin?

Millaisia neuvoja antaisit silloiselle, masennuksesta kärsivälle itsellesi?

Mitä kannattaa tehdä masennuksen ennaltaehkäisemiseksi?