SINKUT, millaisia kumppaneita ajattelette olevanne?
Mä olen nyt pitkään ollut iloisesti sinkku, kiireinen opiskelija. Pyörin vakiintuneissa piireissä ja viihdyn "omieni" kanssa, en edes tapaa usein uusia miehiä. Olen samaan aikaa sekä kypsä että lapsenmielinen, sellainen viaton ja söpö "höhlä", ei kuitenkaan "blondi". ;) Toisinaan mietin kuinka hyvä tyttöystävä oisin. Huolehtisin esim. pikkujutuista kuten miehen kypärän käytöstä pitkiä matkoja pyöräillessä. Voin kuvitella että menisin kypäräostoksille sen miehen kanssa, niin moni ei käytä kypärää. :D Olen myös huumorintajuinen ja nauran paljon elämän pienille jutuille, ei jaksa olla tosikko. Antaisin myös toiselle tilaa, koska itselläkin pitää olla omat jutut ja rauha. Mitä ajatuksia itsestänne? :)
Kommentit (5)
Olisin muuten varmaan hyvä, mutta alan tulla vanhaksi ja ulkokuori alkaa pikkuhiljaa rapistua. Lisäksi olen köyhä ja työtön. Se miksi väitän olevani hyvä on, koska olen kuitenkin hellä, hyväsydäminen, uskollinen. Yritin muutaman kerran tehdä toisen onnelliseksi, elää hyvää elämää yhdessä, mutta se ei heille riittänyt.
Mielessäni ajattelen olevani ihan hyvä kumppani, mutta nähtävästi minua ei kuitenkaan sellaisena pidetä.
Olisin varmaan aika vaikea kumppani. Oon niin jumiutunut omiin rutiineihini, että mun olis varmaan tosi vaikea tottua ajatukseen "meistä" ja siihen, ettei arki pyöri vain omien menojen ympärillä.
Olen pitänyt itseäni unelmatyttöystävämateriaalina miehelle, joka etsii mun kaltaista naista, mutta en ilmeisesti sitä ole kun kukaan ei ole halunnut mun kanssa suhdetta :-)
Olen just tosikko, itsepäinen enkä päästä ketään lähelleni. Menneisyydessä on sellasia asioita, jotka ovat tehneet musta tällaisen. En pysty edes kuvittelemaan jakavani elämäni jonkun kanssa.
Olen unelmien mies. Kukaan ei vain ymmärrä sitä