Tradenomiksi vai sairaanhoitajaksi?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 21:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 21:11"]

Mikset hae röntgen- tai laboratoriohoitajaksi?

[/quote]

Mikä näillä on suurin ero tavallisen sairaanhoitajan työhön? Onko ero palkkauksessa, työajoissa, työmukavuudessa? Onko fyysisesti kevyempää? Onko vähemmän kiireistä/työnmitoitus paremmassa jamassa?

[/quote]

Röntgen- ja labrahoitaja eivät ole sellaisessa hoitosuhteessa potilaaseen kuin vaikkapa osastolla. Toki he ovat potilaiden kanssa tekemisissä, mutta vain sen hetken kuin näytteenotto tai kuvantamistutkimus kestää. 

lääkäriksi

Jos kerran on ihan sama muuten kummalle alalle hakee, ehdottomasti kannattaa valita se, mikä työllistää. Mutta jos rahkeet riittävät, vielä kannattavampaa on lukea lääkäriksi. Palkkaus voi olla erittäin paljon parempi ja työ haasteellisempaa. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 20:43"]

Kertokaa kumman itse valitsisitte?

Mitä hyviä ja huonoja puolia noissa tutkinnoissa on?

Lähdetään oletuksesta että opiskelija olisi soveltuva molemmille aloille.

Plussia ja miinuksia, mitä tulee mieleen?

Sairaanhoitaja

+ Työllistää

- Vuorotyö

Tradenomi

+ siisti sisätyö

- Paljon tradenomeja työttömänä

[/quote]

"Siisti"; kerro yksikin ammatti, joka ei nykypäivänä ole siisti lukuunottamatta jotain marginaalista lihanleikkaajan ammattia.

Esim. tehdastyö on nykyisin valvontaa ja napinpainallusta lähes kokonaan, joka tosin on tehnyt niistä tylsempiä. 

"Sisätyö", eli tuolissa istumista 8 h päivässä. Mikä tuolissa istumisessa ja näyttöpäätteen tuijottamisessa on niin hienoa?

Jotenkin huvittaa, että ihmisillä on yhä 2015 samanlaisia mielipiteitä, kuin 70-80- luvulla, jolloin automatisoituminen teki monista töistä paljon kevyempiä. Silloin media antoi ihmisille tietoisesti mielikuvan, jonka mukaan on paskat työt, joihin kukaan ei enää koskaan halua, ja sitten on ne työt, joissa saa katsoa tietokoneen ruutua; JIPPIII!!

Ihmisistä on tullut nykyisin aivan uskomattomia kermaperseitä, joka tekee sen, että kaikesta on päästävä todella helpolla.

Perheellisenä vuorotyö on kamalaa. Siinä jää monet sukujuhlat, joulut ja juhlapyhät väliin. Parin euron pyhälisä ei paljoa lohduta, kun muu perhe juhlii. Jos molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä, lapset ovat säännöllisen epäsäännöllisesti hoidossa. Vuorotyön ainoa plussa on arkivapaat, mutta ei niistäkään niin paljoa iloa ole. Minäkin tein parikymppisenä paljon yövuoroa, mutta nykyään en pysty. Rytmi menee täysin sekaisin ja tuntuu ettei terveys muutenkaan kestä. Yövuoron jälkeen olen usein nuhainen, mitä ei päivävuorossa ole.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 21:50"]

Perheellisenä vuorotyö on kamalaa. Siinä jää monet sukujuhlat, joulut ja juhlapyhät väliin. Parin euron pyhälisä ei paljoa lohduta, kun muu perhe juhlii. Jos molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä, lapset ovat säännöllisen epäsäännöllisesti hoidossa. Vuorotyön ainoa plussa on arkivapaat, mutta ei niistäkään niin paljoa iloa ole. Minäkin tein parikymppisenä paljon yövuoroa, mutta nykyään en pysty. Rytmi menee täysin sekaisin ja tuntuu ettei terveys muutenkaan kestä. Yövuoron jälkeen olen usein nuhainen, mitä ei päivävuorossa ole.

[/quote]

Kuin minun näppäimistöltäni. Juuri tämän vuoksi en pidä vuorotyöstä, olen sitä jo vuosia kokeillut. Epäsäännöllinen vuorotyö aiheuttaa sen että menettää todella paljon tärkeitä tapahtumia ystävien, perheen ja suvun kanssa. Epäsäännöllinen vuorotyö määrää vapaa-aikaa aivan liikaa, mitä voi harrastaa, montako päivää menee ettei käytännössä näe lapsiaan ja miestään jne.

Lisäksi tuo rytmiasia on vaivannut itseänikin, epäsäännöllisyys jotenkin sekoittaa kehoa ja mieltä. 

Nuorelle sopii monesti, koska raha on tärkeämpää, mutta aikuistuessa sitä alkaa arvostamaan vapaa-aikaa ja muiden kanssa vietettyjä hetkiä.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 21:50"]Perheellisenä vuorotyö on kamalaa. Siinä jää monet sukujuhlat, joulut ja juhlapyhät väliin. Parin euron pyhälisä ei paljoa lohduta, kun muu perhe juhlii. Jos molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä, lapset ovat säännöllisen epäsäännöllisesti hoidossa. Vuorotyön ainoa plussa on arkivapaat, mutta ei niistäkään niin paljoa iloa ole. Minäkin tein parikymppisenä paljon yövuoroa, mutta nykyään en pysty. Rytmi menee täysin sekaisin ja tuntuu ettei terveys muutenkaan kestä. Yövuoron jälkeen olen usein nuhainen, mitä ei päivävuorossa ole.
[/quote]
Teilläkö ei kutsuta perheettömiä sukujuhliin? Käsittämätön ajattelutapa, monelle perheettömälle kun sukujuhlat voivat olla perheellistäkin tärkeämpiä, kun sitä omaa perhettä ei ole.

Joidenkin plussat ovat toisten miinuksia. Koska ap ei ole kertonut tarkemmin itsestään tai preferensseistään, listani saattaa mennä arvailuksi.

Sh

+ ihmisläheinen työ

+ osittain fyysisesti raskas

- jatkuvasti uutta tutkimustietoa -> hoitosuositukset muuttuvat

- jatkuva stressi ja kiire joissakin yksiköissä, mikä saattaa huonontaa työilmapiiriä

- ei voi töpeksiä (kyse on toisen hengestä tai virhe saattaa olennaisesti vaikuttaa toisen elämänlaatuun)

- harvoin saa arvostusta

- tulevaisuudessa ei välttämättä ole enää huutava pula hoitajista, kun terveydenhuollossa painopiste siirtyy sairauksien ennaltaehkäisyyn (tulevaisuudessa tarvitaan myös vähemmän muuta hoitohenkilökuntaa teknologian kehityksen myötä)

- jäykkä organisaatio

trade

+ jos kyllästyy, voi vaihtaa toiseen yritykseen, joka operoi eri alalla

+ koska työntekijöistä on ylitarjontaa, yrityksillä on varaa valita parhaimmat osaajat, joilla on hyvä stressin- ja paineensietokyky -> työilmapiiri pysyy hyvänä (tai hankalaksi osoittautuneet henkilöt poistetaan työyhteisöstä)

+ pääsee työskentelemään hyvien esimiesten alaisuuteen (jos on tarpeeksi kunnianhimoa itsensä kehittämiseen)

- paljon kilpailijoita - ei pysty menemään siitä, mistä aita on matalin, mutta (+) pystyy itse vaikuttamaan omaan osaamisalueeseen esim. kurssivalinnoilla/jatko-opinnoilla

Työllistymisestä:

itsellä takana 5v. työkokemusta tradena ja tänä aikana olen ollut muutaman kuukauden työttömänä, mutta silloin lähti työpaikka yllättäen alta (yritys lopetti toiminnot Suomessa) ja samaan aikaan sattui läheisen kuolema. Tosin tänä aikana olen saanut haastattelukutsuja melkein kaikista paikoista, joihin olen hakenut ja oli tavallaan oma vika, kun en ollut parhaimmillani haastatteluissa läheisen kuoleman johdosta. Kun sain itseni kondikseen, meni työhaastattelu myös nappiin ja sain tietää saaneeni paikan seuraavana päivänä haastattelusta. Tämä ei ole rehvastelua. Tiedän monta loistavaa tradea, jotka ovat jääneet työttömäksi, koska kyseisestä osaamiskombinaatiosta on ylitarjontaa. :( Teen paljon työtä osaamiseni eteen ja kehitän jatkuvasti itseäni (mm. iltakursseja avoimesta yliopistosta). Puhun sujuvasti kuutta eri kieltä, mistä on suurta etua kansainvälisissä työympäristöissä.

Tosin kuin sairaanhoitajilla (yl. TESin mukainen palkka), tradeilla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan tulotasoon. Palkkani on tällä hetkellä n. 3 500€/kk+ luontoisedut, työkokemusta 5 v., vastaan omasta tulosyksiköstä ja raportoin ylimmälle johdolle.

Samana vuonna valmistunut kaverini työskentelee toisen yrityksen taloushallinnossa ja hänen palkka n. 2 500 €/kk + luontoisedut.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 21:22"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 20:46"]

sairaanhoitajilla huono palkka.

Onko sairaanhoitajilla ylenemismahdollisuuksia?

[/quote]

Median luoma mielikuva pitkälti. 

Ei sairaanhoitajilla juuri sen huonompi palkka ole kuin muillakaan saman koulutustason omaavilla keskimäärin. 

On sairaanhoitajissakin niitä pomohoitajia tai jotain sellaisia. 
[/quote]

Osastonhoitajia.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 20:55"]

Sairaanhoitajan työ ei tosiaan ole mikään kutsumusammatti, eikä sen pidäkään olla.

Hoitaminen on työtä siinä missä mikä tahansa, ja jos se on alipalkattua ja liian raskasta, niin siinä mitkään kutsumukset auta jaksamaan, eikä pidäkään auttaa.  Kun työolosuhteet ja palkkaus on kunnossa, niin tavallinen tervepäinen ja tavallisen sosiaalinen ja empaattinen ihminen kyllä jaksaa sitä tehdä ja siinä viihtyy. Ei ne muutkaan työt tässä maailmassa ole työtä kummempia, ei niissäkään vaadita että pitäisi tuntea jotain ihmeellistä kutsumusta tilintarkastukseen/koodaamiseen/rakentamiseen ja sen vuoksi niellä pieni palkka ja raskas työ.

[/quote]

Amen. Tätä minäkin olen sanonut.

-alan vaihtaja, shopiskelija ja melkein valmis äshoo

Kiitos nro 29 äärimmäisen kattavasta ja informatiivisesta viestistäsi! :)

-ap

Sairaanhoitajilta vielä kysyisin: Minkä luonteinen ihminen ei teidän mielestänne sovi sairaanhoitajaksi? Tai mitkä luonteenpiirteet vaikeuttavat työssä jaksamista ja työntekoa yleensäkin?

Epäilen omaavan muutaman luonteenpiirteen jotka olisivat mahdollisesti negatiivisia ko. alalla, mutta toisaalta taas positiivisia piirteitä kun ammatissa ollaan niin paljon ihmiskontaktissa.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 00:52"]

Sairaanhoitajilta vielä kysyisin: Minkä luonteinen ihminen ei teidän mielestänne sovi sairaanhoitajaksi? Tai mitkä luonteenpiirteet vaikeuttavat työssä jaksamista ja työntekoa yleensäkin?

Epäilen omaavan muutaman luonteenpiirteen jotka olisivat mahdollisesti negatiivisia ko. alalla, mutta toisaalta taas positiivisia piirteitä kun ammatissa ollaan niin paljon ihmiskontaktissa.

[/quote]

Hoitajaksi sopivat hyvin monenluonteiset ihmiset. Kyse on enemmän käytöstavoista ja kyvystä tulla toimeen työyhteisössä monenlaisten, joskus hankalienkin työkaverien ja potilaiden kanssa. Poissulkisin ainoastaan luonnehäiriöiset ihmiset, sellaiset joilla on sadistisia, epävakaita piirteitä, epärehellisyyttä ja lääkeriippuvuuksia. Hoitotyössä vaaditaan korkeaa moraalia (esim. vaitiolovelvollisuus, aseptiikka) ja tarkkuutta esim. lääkehoidossa. Myös jonkinlaisia empatiataitoja.

Riippuu minkä alan tradenomiksi ap on (sihteeri, it, myynti) hakemassa ja mihin on erikoistumassa (esim kirjanpito, tietokannat jne.).

Itse datanomi taustaisena tradenomina (myös Ylempi tutkinto olemassa) valitsisin noista edelleenkin tradenomi koulutuksen. Sairaanhoitajaksi musta ei koskaan tule muuttuu työtilanne miksi tahansa.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 00:27"]

Joidenkin plussat ovat toisten miinuksia. Koska ap ei ole kertonut tarkemmin itsestään tai preferensseistään, listani saattaa mennä arvailuksi.

Sh

+ ihmisläheinen työ

+ osittain fyysisesti raskas

- jatkuvasti uutta tutkimustietoa -> hoitosuositukset muuttuvat

- jatkuva stressi ja kiire joissakin yksiköissä, mikä saattaa huonontaa työilmapiiriä

- ei voi töpeksiä (kyse on toisen hengestä tai virhe saattaa olennaisesti vaikuttaa toisen elämänlaatuun)

- harvoin saa arvostusta

- tulevaisuudessa ei välttämättä ole enää huutava pula hoitajista, kun terveydenhuollossa painopiste siirtyy sairauksien ennaltaehkäisyyn (tulevaisuudessa tarvitaan myös vähemmän muuta hoitohenkilökuntaa teknologian kehityksen myötä)

- jäykkä organisaatio

trade

+ jos kyllästyy, voi vaihtaa toiseen yritykseen, joka operoi eri alalla

+ koska työntekijöistä on ylitarjontaa, yrityksillä on varaa valita parhaimmat osaajat, joilla on hyvä stressin- ja paineensietokyky -> työilmapiiri pysyy hyvänä (tai hankalaksi osoittautuneet henkilöt poistetaan työyhteisöstä)

+ pääsee työskentelemään hyvien esimiesten alaisuuteen (jos on tarpeeksi kunnianhimoa itsensä kehittämiseen)

- paljon kilpailijoita - ei pysty menemään siitä, mistä aita on matalin, mutta (+) pystyy itse vaikuttamaan omaan osaamisalueeseen esim. kurssivalinnoilla/jatko-opinnoilla

Työllistymisestä:

itsellä takana 5v. työkokemusta tradena ja tänä aikana olen ollut muutaman kuukauden työttömänä, mutta silloin lähti työpaikka yllättäen alta (yritys lopetti toiminnot Suomessa) ja samaan aikaan sattui läheisen kuolema. Tosin tänä aikana olen saanut haastattelukutsuja melkein kaikista paikoista, joihin olen hakenut ja oli tavallaan oma vika, kun en ollut parhaimmillani haastatteluissa läheisen kuoleman johdosta. Kun sain itseni kondikseen, meni työhaastattelu myös nappiin ja sain tietää saaneeni paikan seuraavana päivänä haastattelusta. Tämä ei ole rehvastelua. Tiedän monta loistavaa tradea, jotka ovat jääneet työttömäksi, koska kyseisestä osaamiskombinaatiosta on ylitarjontaa. :( Teen paljon työtä osaamiseni eteen ja kehitän jatkuvasti itseäni (mm. iltakursseja avoimesta yliopistosta). Puhun sujuvasti kuutta eri kieltä, mistä on suurta etua kansainvälisissä työympäristöissä.

Tosin kuin sairaanhoitajilla (yl. TESin mukainen palkka), tradeilla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan tulotasoon. Palkkani on tällä hetkellä n. 3 500€/kk+ luontoisedut, työkokemusta 5 v., vastaan omasta tulosyksiköstä ja raportoin ylimmälle johdolle.

Samana vuonna valmistunut kaverini työskentelee toisen yrityksen taloushallinnossa ja hänen palkka n. 2 500 €/kk + luontoisedut.

[/quote]
Kielitaitoon kannattaa aina satsata ja jatkossa vielä enemmän oli mikä tahansa ammatti kysessä. Samoin ottaa koulussa ylimääräisiä kursseja sekä opiskella muuallakin kuin koulun penkillä ja valmistumisenkin jälkeen kannattaa osaamistaan kehittää jatkuvasti. Ja tosiaan kannattaa miettiä minkälaisia kursseja käy pakollisten lisäksi. Niillä on oikeasti merkitystä työllistymisen kannalta.

Ääni tradenomeille.

Itse opiskelen röntgenhoitajaksi ja tykkään kovasti. Ennen opintojen alkua en edes tiennyt mitä kaikkea röntgenhoitaja tekee. Ala on siis todella monipuolinen ja jos haluaa pidempää hoitosuhdetta niin voi lähteä sädehoidon puolelle! :)

Kyllä mietin hakuaikaan myös sairaanhoitajaa, mutta meille on kuulunut nyt opintojen aikana myös perushoidon harjoitteluja joissa ollaan sairaanhoitajan matkassa, siellä olen huomannut että ei se ole niin milenkiintoista, vaikka toki pintaraapaisuksi onkin jäänyt :)

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 00:52"]

Sairaanhoitajilta vielä kysyisin: Minkä luonteinen ihminen ei teidän mielestänne sovi sairaanhoitajaksi? Tai mitkä luonteenpiirteet vaikeuttavat työssä jaksamista ja työntekoa yleensäkin?

[/quote]

Pitää olla kyky samaan aikaa tehdä töitä omalla persoonalla ja olla empaattinen, mutta kuitenkin tietyllä tavalla tunteeton. Työasioita ei voi päästää iholle. Kun joka päivä on täynnä kuolemaa, vakavia sairauksia, itkeviä omaisia, kaikenlaista draamaa ja välillä hyvinkin haastavakäytöksisiä potilaita, et vaan voi ottaa asioita henkilökohtaisesti tai hajoat samantien. Kannattaa miettiä, miten normaalisti reagoi ristiriitatilanteissa, onko oma lähestymistapa enemmän analyyttinen ja järkeen perustuva vai ottaako tunteet vallan kovinkin helposti? Ammattirooliakin voi kyllä opetella ja sitä oppii, mutta itse huomaan ainakin selviä eroja työkavereiden jaksamisessa ja kyvyssä sietää tietynlaista kuormitusta. Jotkut pahoittavat oikeasti mielensä töissä usein, ja se ei ole ihmiselle pidemmän päälle hyväksi.

Pitää ymmärtää, että kaikkia ei voi pelastaa. Ne kiltit kympin tytöt jotka kokevat epäonnistuneensa aina jos joku kuolee (tai potilas on kroonisesti tyytymätön, tai jatkaa dokaamista, tai joku muu menee pieleen), eivät jaksa. Toisaalta taas joissain asioissa täytyy olla äärettömän pedantti (aseptiikka, lääkehoito, kirjaamiset, vaitiolo jne). Pitää osata erottaa ne asiat joihin voi vaikuttaa, ja ne joihin ei voi.

Pitää pystyä nollaamaan. Vaikka edellisessä potilashuoneessa olisi tapahtunut mitä (epäonnistunut elvytys, väkivaltainen potilas, syöpädiagnoosin kertominen tms) siinä parin metrin kävelymatkalla pitää pystyä sulkemaan se täysin pois mielestä ja mennä puhtaalta pöydältä sinne toiseen huoneeseen. Tämä on joillekin myös haastavaa, mutta en osaa eritellä kovin eksaktisti miten tämä näkyisi arjessa eli mistä voisi päätellä onnistuuko tämmöinen. Liittyy ehkä tuohon ensimmäiseen kohtaan aika tiiviisti.

Periaatteessa normaalit sosiaaliset taidot riittää, mutta käytännössä on kyllä hirveän hyödyllistä jos on keskimääräistä enemmän pelisilmää. Vastaan tulee vaikeasti muistisairaita, päihteidenkäyttäjiä, mielenterveysongelmaisia, väkivaltaisia, psykoottisia, ahdistuneita, surullisia ja hätääntyneitä, ihan mitä tahansa. Helpottaa kovasti, jos osaa ikään kuin "luonnostaan" handlata näitä erilaisia tyyppejä. Erityisesti muistisairaiden kanssa saa olla todella luova ja kekseliäs välillä, jotta yhteys saadaan luotua ja jonkinlainen yhteistyö sujumaan. Eli jos arjessa tuntuu, että hirveän monet ihmiset on jotenkin hankalia eikä oikein tule juttuun, niin ehkä ei sitten hoitoalalle.

Ei saa pelätä ihmistä. Tämä voi tuntua tyhmältä, mutta hirveästi sitä näkee. Tässä työssä nähdään ja kosketetaan toista ihmistä ihan sisuskaluja ja sielua myöten. Se on oikeasti aika iso asia, eikä sitä tule etukäteen ajatelleeksi. Kun on työnsä valinnut, niin sitten se ihminen on siinä juuri kuten on, sinun edessäsi ja sinun täytyy se kestää. Eikä se ole pelkkää verta ja suolenpätkiä ja ulosteita tai esiinluiskahtaneita peräsuolia (mun henk. koht. inhokki). Kun toinen huutaa tuskasta etkä voi tehdä enää mitään auttaaksesi, et silti voi juosta pakoon. Kun omaiset yrittävät käyttää sinua toivon elättelemiseen kun lääkäri on jo sanottavansa sanonut, et voi juosta pakoon vaan murskaat ne toiveet yhä uudelleen ja uudelleen.

Ei silti pidä luulla, että hoitotyö on yhtä surua ja tuskaa ja murhetta. Se on myös naurua, paranemista, iloa ja rakkautta. Puujalkavitsejä alkoholistin kanssa, tangon laulamista dementikolle. Ihmisiä, jotka paranevat ja kävelevät omin jaloin omaan kotiin, ja lähettävät kakkua kiitokseksi. Omaisia, jotka tulevat läheisensä kuoleman jälkeen kiittämään hyvästä hoidosta.

En nyt ehkä suoraan vastannut kysymykseen, mutta tällaisia ajatuksia se herätti.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 20:55"]

Sairaanhoitajan työ ei tosiaan ole mikään kutsumusammatti, eikä sen pidäkään olla.

Hoitaminen on työtä siinä missä mikä tahansa, ja jos se on alipalkattua ja liian raskasta, niin siinä mitkään kutsumukset auta jaksamaan, eikä pidäkään auttaa.  Kun työolosuhteet ja palkkaus on kunnossa, niin tavallinen tervepäinen ja tavallisen sosiaalinen ja empaattinen ihminen kyllä jaksaa sitä tehdä ja siinä viihtyy. Ei ne muutkaan työt tässä maailmassa ole työtä kummempia, ei niissäkään vaadita että pitäisi tuntea jotain ihmeellistä kutsumusta tilintarkastukseen/koodaamiseen/rakentamiseen ja sen vuoksi niellä pieni palkka ja raskas työ.

[/quote]
No kyllä mun kutsumusammatti on ihan IT-puolella ja asioiden hoidossa. Ollut jo yli 20 vuotta ja on edelleenkin. Eikä hyvää koodaria tule, jos ei ole kutsumusta alalle ja koodauksen. 

Shn työssä rikkoo helposti selkänsä potilasnostossa. Potilaat voivat myös olla väkivaltaisia -henkisesti ja fyysisesti. Jos oma terveys on tärkeämpää, niin kannattaa trade valita.