Haluan olla yksin!

Nää sun autistihaukkumisaloitukset on niin booooring 🥱🥱

Vierailija kirjoitti:

Nää sun autistihaukkumisaloitukset on niin booooring 🥱🥱

Miten niin haukkumista? Ihan tosissani kysyin.

Onko se autistinen piirre että kokee sosiaaliset suhteet näin eri tavalla? Johtuuko siis siitä. Minulla on ihan tutkimuksissa todettu että minulla on voimakkaita autistisia piirteitä mutta aspergerdiagnoosia ei aikanaan kirjoitettu. Että voiko tämä johtua siitä. Voiko ihminen elää yksin täysin.. jos on elänyt ensin 30 vuotta elämästään eri tavalla . Siis haluni olla yksin on niin voimakas että tekisi mieli katkaista välit suurimpaan osaan ystävistäni ihan vain siksi, että haluan olla yksin. Tuntuu että tekemällä sen, loukkaan heitä koska kyllähän olen ollut heidän ystävä 30 vuotta?

Ap

Niin tuttu tunne.

Mulla on vähän vastaava tilanne. Itsekin löydän Aspergerin kirjon piirteitä paljon itsestäni.

Sosiaaliset tilanteet kuormittaa ihan kohtuuttomasti. Vatvon käymiäni keskusteluja mielessäni jälkeenpäin. Eihän tämä voi olla normaalia.

Koen että mulle on rikas sisäinen maailma ja viihdyn loistavasti yksinäni pitkiäkin aikoja. Puolisoa ei tällä hetkellä ole, enkä ole tehnyt elettäkään sellaisen löytämiseksi viime vuosina.

Ei ole aspergeria tai muutakaan, mutta en vain jaksa enkä kaipaa seuraa työpäivän jälkeen. Joitakin ihmisiä tapailen satunnaisesti ja pidän heistä, mutta se tapaaminen ja lähteminen siltikin on vaikeaa. Haluan olla rauhassa ja vanhemmiten muuttunut sellaiseksi enemmän. Olen kai aika introvertti, ei mulla aika käy pitkäksi omissa puuhissani.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän vastaava tilanne. Itsekin löydän Aspergerin kirjon piirteitä paljon itsestäni.

Sosiaaliset tilanteet kuormittaa ihan kohtuuttomasti. Vatvon käymiäni keskusteluja mielessäni jälkeenpäin. Eihän tämä voi olla normaalia.

Koen että mulle on rikas sisäinen maailma ja viihdyn loistavasti yksinäni pitkiäkin aikoja. Puolisoa ei tällä hetkellä ole, enkä ole tehnyt elettäkään sellaisen löytämiseksi viime vuosina.

Mulla on puolisokin.. mutta ei lapsia, onneksi ! Kärsin jatkuvasti uupumuksesta ja viimeisimmän uupumuksen jälkeen olen tutustunut paljon tällaiseen ajatteluun että täytyy laittaa rajat, elää omaa elämää, keskittyä omaan hyvinvointiin.. ja kaiken ratkaisu tuntuu olevan yksin olo! Ärsyttää kun yksin viihtymistä täytyy selitellä kaikille ja se tosiaan loukkaa sitten niitä jotka on ollut elämässäni ennen kuin tajusin tämän .

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aspergeria tai muutakaan, mutta en vain jaksa enkä kaipaa seuraa työpäivän jälkeen. Joitakin ihmisiä tapailen satunnaisesti ja pidän heistä, mutta se tapaaminen ja lähteminen siltikin on vaikeaa. Haluan olla rauhassa ja vanhemmiten muuttunut sellaiseksi enemmän. Olen kai aika introvertti, ei mulla aika käy pitkäksi omissa puuhissani.

Minulla on ihan sama. Ja se ihana rauha , kun on yksin eikä ole mitään odotuksia edes, että joku tulisi häiritsemään. Vaan saan puuhastella omia puuhiani, milloin vain mitä vain.. nykyään tuntuu että kun omaa yksinolo aikaa saa vain muutaman tunnin kerrallaan tai ne harvat kerrat kun puoliso lähtee jonnekin , niin ei edes silloin ehdi rentoutua kun tietää että kohta se oma aika loppuu ja ei saa jatkaa eloa siellä omassa ihanassa kuplassa sitten enää.

Ap

Oletko kuormittavassa työssä? Mahdollisesti paljon työkavereita ja melua?

Introverttina viihdyn loistavasti omissa oloissani. Työpäivien jälkeen kaipaan omaa rauhaa ja kotonaoloa. Työskentelen kokkina ja työ on hetkistä.

Joskus on mukava tavata ystäviä ja sukulaisia.

Ihan oikeasti voisiko olla laittamatta noita pornolinkkejä näihin kun minullakin on lapsi tässä samassa tilassa.

Jokatapauksessa ei autismi vain yhtäkkiä mene päälle jossain elämänvaiheessa. Kyllä sitä on oltu sitten koko ikä ja se on näkynyt kaikessa. 

Ei ole autismia vaan ihan tuttu tunne kun vaan energiaa ei ole liika sosiaalisuuteen ja liika ihmissuhteet väsyttävät. Introvertti lataa akkujaan yksin eikä tarvitse paljoa muita ihmisiä. Meillä on hyvä parisuhde kun puolisomme kanssa olemme kumpikin introverttejä ja ymmärretään antaa rauhaa ja lepoa toisillemme. Meillä ei mitään juhlia ja yllätys yllätys juttuja harrasteta tai vieraita kutsuta omatoimisesti tai sitten saa kestitä ja viihdyttää vieraansa ihan yksin. Kerran mies sanoi kesällä että illalla yhdeksän aikaan olisi sukulaisiaan tulossa käymään niin sanoin että tulkoon vaan mutta minulla on nukkumaan meno aika siihen aikaan. Tosi kummallinen ajan kohta tulla kylään. Kun herään tosi aikaisin niin menen aikaisin illalla nukkumaankin. 

Olet vaan iän myötä löytänyt todellisen luonteesi eikä jaksa mitään esittämistä enää. Ihminen muuttuu iän myötä ja joku entinen tyyli alkaa muuttua pakkopullaksi. 

Lapsuuden perheestä sain levottoman ADHD mallin elämiseen ja ja jotenkin sitä samaa mallia piti nuoruudessaan harrastaa kun ei muutakaan mallia ollut. Sitten vasta iän myötä alkoi löytämään todellisen oman luonteensa sen pahan olon jälkeen niin ettei tuollainen elämä ole minua itseäni vaan toistan jotain toisten mallia. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti voisiko olla laittamatta noita pornolinkkejä näihin kun minullakin on lapsi tässä samassa tilassa.

Jokatapauksessa ei autismi vain yhtäkkiä mene päälle jossain elämänvaiheessa. Kyllä sitä on oltu sitten koko ikä ja se on näkynyt kaikessa. 

Velatädillä on ”lapsi samassa tilassa” 🤣😂😅

Kaikenlaisia aloituksia sitä mt-ongelmaiset tekee.

Eiköhän ap:lla ole jo iltalääkkeet tuotu ja laitettu sänkyyn yötä varten.