Lue keskustelun säännöt.
Onko ahdistus, paniikkihäiriö ja masennus älykkäämpien ihmisten sairauksia
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:35"] Tuota... Kyllä, Suomen 800 000 höpölääkkeiden syöjää ovat ehdottomasti niitä älykkäimpiä. Tietenkin. [/quote] Aika moni noista syö lääkkeitä turhaan, diagnooseja tehdään todella herkästi.... [/quote] Muistisairaista suuri osa käyttää SSRI-lääkkeitä.
[/quote]
Ja statiineja. Tästä ei saa puhua, hyshys.
[/quote]
Tjaa, onko tälle lähdettä. Kun jossain vaiheessa on ollut spekua että statiinit nimenomaan suojaa muistisairauksilta. Esim. joku vuosi sitten julkaistiin tutkimus jossa oli seurattu 40 vuotta suomalaisia miehiä ja osa näistä sairasti perinnöllistä kohonnutta kolesterolia. Tällaiset siis kuolee hoitamattomina tyypillisesti melko nuorina. Lopputulos oli että nämä vuosikymmeniä statiineja syöneet eivät eronneet terveydeltään verrokkiryhmästä muuten kuin siten että heillä oli pikkasen parempi muisti.
[/quote]
http://www.fda.gov/Drugs/DrugSafety/ucm293101.htm
Memory loss and confusion have been reported with statin use. These reported events were generally not serious and went away once the drug was no longer being taken.
Moniko suomalainen vanhus syö statiineja lääkärin määräyksestä, olisko joku puoli miljoonaa? Paljonko meillä on niitä muistisairauksesta kärsiviä, kallista tuettua asumista ja hoitokoteja vaativia vanhuksia? Meniskö päikseen nuo luvut? Ei näistä saa puhua, lääketeollisuus ja THL suuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:15"]
En tiedä älykkyydestä, mutta lääkärini sanoi minulle että herkkien ja tunnollisten ihmisten sairauksia.
[/quote]
Uskon tämän. Ennen sairastumistani tein kaiken tunnollisesti ja olin tarkka asioita. Lisäksi ihan liian herkkä kaikelle ympäristöstä tulevalle saastalle. Nyt en tunne enää mitään. Outo tunne kun ei reagoi enää mihinkään, ei hyvää eikä pahaan. Meneehän tämä varmaan näinkin.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:35"] Tuota... Kyllä, Suomen 800 000 höpölääkkeiden syöjää ovat ehdottomasti niitä älykkäimpiä. Tietenkin. [/quote] Aika moni noista syö lääkkeitä turhaan, diagnooseja tehdään todella herkästi.... [/quote] Muistisairaista suuri osa käyttää SSRI-lääkkeitä.
[/quote]
Ja statiineja. Tästä ei saa puhua, hyshys.
[/quote]
Tjaa, onko tälle lähdettä. Kun jossain vaiheessa on ollut spekua että statiinit nimenomaan suojaa muistisairauksilta. Esim. joku vuosi sitten julkaistiin tutkimus jossa oli seurattu 40 vuotta suomalaisia miehiä ja osa näistä sairasti perinnöllistä kohonnutta kolesterolia. Tällaiset siis kuolee hoitamattomina tyypillisesti melko nuorina. Lopputulos oli että nämä vuosikymmeniä statiineja syöneet eivät eronneet terveydeltään verrokkiryhmästä muuten kuin siten että heillä oli pikkasen parempi muisti.
[/quote]
http://www.fda.gov/Drugs/DrugSafety/ucm293101.htm
Memory loss and confusion have been reported with statin use. These reported events were generally not serious and went away once the drug was no longer being taken.
Moniko suomalainen vanhus syö statiineja lääkärin määräyksestä, olisko joku puoli miljoonaa? Paljonko meillä on niitä muistisairauksesta kärsiviä, kallista tuettua asumista ja hoitokoteja vaativia vanhuksia? Meniskö päikseen nuo luvut? Ei näistä saa puhua, lääketeollisuus ja THL suuttuu.
[/quote]
Vaikka yksittäistapaukset eivät todistakkaan mitään, niin haluan silti kertoa miten meillä kävi. Äitini on sitä ikäluokkaa, että lääkäri on jumalan ja papin jälkeen seuraava auktoriteetti. Lääkäri määrää ja äiti tottelee. Lääkärihän määräsi, pillereitä meni parhaimmillaan 15 päivässä, vaikka yhtään diagnosoitua sairautta ei äidillä ollut. Oli vain jotain iän tuomia vaivoja, joihin kirjoitettiin joku resepti ja näiden lääkkeiden aiheuttamiin sivuvaikutuksiin kirjoitettiin uusia reseptejä.
Äidin liikuntakyky heikkeni eikä muistikaan enää pelannut. Lääkärissä oli aina mukana joku meistä lapsista ja kysyttiin, onko tuo lääkearsenaali ihan välttämätön. Vastaukseksi tuli, että juu, mennään ihan käypähoitosuositusten mukaan. Kolesterolilääke kuuluu pottiin, koska niin on ylemmiltä tahoilta määrätty. Äidin kokonaiskolesteroliarvo oli tuossa vaiheessa 3,5. Statiinia piti silti lääkärien mukaan syödä ja minulta pääsi itku. Äitiä ei enää voinut jättää hetkeksikään yksin, vaan hän tarvitsi ympärivuorokautista hoitoa ja vahtimista.
Me lapset palkkasimme ihmisen, joka selvitti lääkesotkun, keskusteli kaikkien eri lääkärien kanssa ja purki älyttömän lääkityksen. Statiinien poisjättämisen jälkeen äiti pystyy elämään kodissaan yksin ihan normaalia elämää. Muistitestien mukaan häntä ei enää diagnosoida muistisairaaksi eikä liikkuminenkaan ole enää ongelma. Järkyttävää huomata ero siihen vuoden takaiseen lääkityn mukavanhuksen ja nykypäivän suht skarpin lääkkeettömän äidin välillä. Minua kauhistuttaa kuinka paljon ihmiselämiä tuhotaan syöttämällä heille täysin tarpeettomia lääkkeitä. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi pitää ottaa huomioon kustannukset yhteiskunnalle. Kelakorvaukset turhista lääkityksistä ja kaikki hoitopaikat ja hoitajat vain siksi, että joku taho haluaa lääkitä ihmiset siihen kuntoon, että he eivät enää pärjää kotonaan.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:35"] Tuota... Kyllä, Suomen 800 000 höpölääkkeiden syöjää ovat ehdottomasti niitä älykkäimpiä. Tietenkin. [/quote] Aika moni noista syö lääkkeitä turhaan, diagnooseja tehdään todella herkästi.... [/quote] Muistisairaista suuri osa käyttää SSRI-lääkkeitä.
[/quote]
Ja statiineja. Tästä ei saa puhua, hyshys.
[/quote]
Tjaa, onko tälle lähdettä. Kun jossain vaiheessa on ollut spekua että statiinit nimenomaan suojaa muistisairauksilta. Esim. joku vuosi sitten julkaistiin tutkimus jossa oli seurattu 40 vuotta suomalaisia miehiä ja osa näistä sairasti perinnöllistä kohonnutta kolesterolia. Tällaiset siis kuolee hoitamattomina tyypillisesti melko nuorina. Lopputulos oli että nämä vuosikymmeniä statiineja syöneet eivät eronneet terveydeltään verrokkiryhmästä muuten kuin siten että heillä oli pikkasen parempi muisti.
[/quote]
Statiinien käyttö alkoi Suomessa 1990- luvulla. Vuosikymmeniä statiineja syöneitä ei ole voitu tutkia, koska sellaisia ei vielä ole. Näiden jo parin vuosikymmenen aikana esille tulleet haittavaikutukset ovat kyllä näkyvillä.
Tutkitusti yleinen ahdistus korreloi korkeamman älykkyyden kanssa, samoin tiettyjen huumeiden kokeilu naisilla. Älykkyys ei ole yhtä suuri kuin rationaalisuus tai järkevät päätökset. Älykkyyteen liittyy negatiivisia puolia kuten eristäytymistä, juurikin ahdistuneisuutta analysointikyvyn vuoksi. Ihmiset nyt sekoittavat älykkyyden termit keskenään. Kannattaa tarkastella älykkyyteen liittyviä tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin olen huomannut että ympäristössä ja lähipiirissä olevat vähän "huolettomammat" ihmiset nukkuvat paremmin eivätkä osaa stressata turhista. Ja osasyy on ihan tiedon puute. Tieto lisää tuskaa.
Tiedän kyllä älykkäitä ihan ns.terveitäkin, mutta suurin osa tuntemistani ko.sairauksista kärsivistä ihmisistä ovat älykkäitä, tunnollisia ja herkkiä.
Ja esimerkiksi psykoanalyyttinen terapia vaatii tietyn älykkyyden jotta pystyy pohtimaan suhdetta itseensä ja muihin ja omia tunteitaan.
Tiedän todella paljon ihmisiä jotka eivät tajua tunteiden ja itsensä analysoimisesta yhtään mitään. Mutta onneksi he eivät yleensä sairastu.
Masennus jne ovat heikoiten koulutettujen, työttömien, lihavien jne ongelma. Tarkoittaako tämä siis sitä, että työttömät, lihavat ja kouluttamattomat ovat älykkäitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä nyt ei taas tarvi eikä voi vetää sellaista johtopäätöstä, että masentuneet ja ahdistuneet olisivat älykkäitä, vaan että älykkäillä on suurempi taipumus noihin "mielenhäiriöihin". Kyllähän se nyt jonkin verran vaatii valveutuneisuutta ja kykyä nähdä asioita moniulotteisesti, mutta väittäisin että tietynlaiset olosuhteet ja persoonallisuus voivat nimenomaan kaventaa sitä näkymää niihin negatiivisiin asioihin. Siinä missä joku vähemmän älyllinen olento ei asioita tarkastele samalla tavalla vaan on jopa hieman sokea, älykkäämpi voi nähdä laajemmassa perspektiivistä ja näin ollen valjastaa kykyjään myös positiiviseen suuntaan. Jos tästä nyt edes sai mitään helvetin tolkkua
Vierailija kirjoitti:
Siis
leppoisa = ei stressaa tai murehdi, ei ahdistu
älykäs = ahdistuu helpommin, stressaa tai murehtii
leppoisa = lihava
älykäs = ei-lihava ?!?!
Miehelläni on äärimmäisen hyvä stressinsietokyky ja positiivinen maailmankatsomus. Ei stressaa asioista. Menestyy työelämässä, kansainvälisessä firmassa johtajana.
Stressaan kaikesta, ahdistun ihan mistä vaan. Pessimisti. Ei mitään jakoa työelämässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Njaa. Kehitysvammaisilla on 3-4 enemmän mielenterveyteen liittyviä ongelmia kuin vammattomilla, joten en älykkyyteen liittäisi masennusta ja ahdistusta. Päin vastoin, kenties älykkyys lisää resilienssiä ja kykyä käsitellä asioita, vaikka toki kuka vain voi sairastua.
Vierailija kirjoitti:
Tästä nyt ei taas tarvi eikä voi vetää sellaista johtopäätöstä, että masentuneet ja ahdistuneet olisivat älykkäitä, vaan että älykkäillä on suurempi taipumus noihin "mielenhäiriöihin". Kyllähän se nyt jonkin verran vaatii valveutuneisuutta ja kykyä nähdä asioita moniulotteisesti, mutta väittäisin että tietynlaiset olosuhteet ja persoonallisuus voivat nimenomaan kaventaa sitä näkymää niihin negatiivisiin asioihin. Siinä missä joku vähemmän älyllinen olento ei asioita tarkastele samalla tavalla vaan on jopa hieman sokea, älykkäämpi voi nähdä laajemmassa perspektiivistä ja näin ollen valjastaa kykyjään myös positiiviseen suuntaan. Jos tästä nyt edes sai mitään helvetin tolkkua
Aikamoinen kehäpäätelmä. Eikö sellainen ole älykäs, joka pitää itsestään huolen ja ei sairastu? Ajattelun laajin perspektiivikin saavutettaneen huumeilla kuten LSD, eli sekin hieman mättää tässä älykkyysajattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis
leppoisa = ei stressaa tai murehdi, ei ahdistu
älykäs = ahdistuu helpommin, stressaa tai murehtii
leppoisa = lihava
älykäs = ei-lihava ?!?!Miehelläni on äärimmäisen hyvä stressinsietokyky ja positiivinen maailmankatsomus. Ei stressaa asioista. Menestyy työelämässä, kansainvälisessä firmassa johtajana.
Stressaan kaikesta, ahdistun ihan mistä vaan. Pessimisti. Ei mitään jakoa työelämässä...
Ja mieheni on vielä hyvin älykäs, tästäkin on mustaa valkoisella.
Jos jollekin ihmiselle tulee hyvä mieli siitä, että älykkyys ja ahdistus ym kulkevat käsi kädessä, niin suon mielelläni sen ilon heille. Vaikka tämä ei minusta pidä juurikaan paikkaansa.
Voin hyvinkin uskoa että näin on. Älykkäät ja herkät ihmiset murtuvat maailman pahuudesta, kun taas tavallisia pölvästejä ei mikään kiinnosta. Vrt. koulu- ja työpaikkakiusaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääpiirteittäin uskon näin. Ei tietenkään mikään ole niin mustavalkoista.
Mutta tieto lisää tuskaa.
Vastauksista päätellen tuntuu menevän monella neuroottisuus ja älykkyys sekaisin...
Neuroottinen luonne korreloi kyllä noiden otsikon sairauksien kanssa, mutta neuroottisen luonteen ja älykkyyden välinen korrelaatio on tutkimuksesta riippuen joko negatiivinen tai sitä ei ole.
Älykkyys ei ehkä aivan ääripäitä lukuun ottamatta lisää mainittujen mt-ongelmien riskiä ainakaan tämänhetkisen tiedon mukaan.
En tiedä noista sairauksista, mutta OCD on kai ainakin älykkäiden ihmisten sairaus, muistan lukeeneeni niin useasta lähteestä. Se vaatii monimutkaisia ajatusprosesseja.
Yleisen uskomuksen mukaan älykäs ihminen altistuu helpommin mielenterveyden häiriöille, kuten masennukselle ja itsetuhoiselle käyttäytymiselle. Tämä on kuitenkin osoittautunut täysin päinvastaiseksi: mitä korkeampi on yleisälykkyys lapsuudessa tai murrosiässä, sitä pienempi riski on sairastua myöhemmin esimerkiksi masennukseen, skitsofreniaan, päihderiippuvuuteen tai persoonallisuushäiriöihin, Lääkärilehti kertoo.
http://www.ksml.fi/kotimaa/L%C3%A4%C3%A4k%C3%A4rilehti-%C3%84lykkyys-su…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä nyt ei taas tarvi eikä voi vetää sellaista johtopäätöstä, että masentuneet ja ahdistuneet olisivat älykkäitä, vaan että älykkäillä on suurempi taipumus noihin "mielenhäiriöihin". Kyllähän se nyt jonkin verran vaatii valveutuneisuutta ja kykyä nähdä asioita moniulotteisesti, mutta väittäisin että tietynlaiset olosuhteet ja persoonallisuus voivat nimenomaan kaventaa sitä näkymää niihin negatiivisiin asioihin. Siinä missä joku vähemmän älyllinen olento ei asioita tarkastele samalla tavalla vaan on jopa hieman sokea, älykkäämpi voi nähdä laajemmassa perspektiivistä ja näin ollen valjastaa kykyjään myös positiiviseen suuntaan. Jos tästä nyt edes sai mitään helvetin tolkkua
Aikamoinen kehäpäätelmä. Eikö sellainen ole älykäs, joka pitää itsestään huolen ja ei sairastu? Ajattelun laajin perspektiivikin saavutettaneen huumeilla kuten LSD, eli sekin hieman mättää tässä älykkyysajattelussa.
Mutta älykäs myös ymmärtää maailman turhuuden ja hulluuden. Miksi en vetäisi huumeita? Mikä on tarkoitukseni tässä maailmassa? Mikä on kenenkään tarkoitus? Huumeet voivat tuoda virtaviivaisuutta ahdistuneen ajatuksenkulkuun, eli tyhmentää, ja nöin luoda sen olemattoman tarkoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista päätellen tuntuu menevän monella neuroottisuus ja älykkyys sekaisin...
Neuroottinen luonne korreloi kyllä noiden otsikon sairauksien kanssa, mutta neuroottisen luonteen ja älykkyyden välinen korrelaatio on tutkimuksesta riippuen joko negatiivinen tai sitä ei ole.
Älykkyys ei ehkä aivan ääripäitä lukuun ottamatta lisää mainittujen mt-ongelmien riskiä ainakaan tämänhetkisen tiedon mukaan.
Toisaalta, eikö neuroottinen luonne nimenomaan vaadi jonkinasteista älykkyyttä tai vähintään (liiankin tehokasta) kykyä hahmottaa syy-seuraussuhteita? Itse neurootikkona ajattelen näin, ilman tätä pirullista, ylivilkasta hahmotuskykyä moni asia saattaisi olla helpmpi kestää.
Neurootikon kohdalla voitaisiin ainakin puhua sosiaalisesta älykkyydestä, koska usein neurootikot ovat todella herkkiä ympäristössä tapahtuville asioille ja muiden ihmisten käytökselle (huono siinä mielessä että poimit niitä pienimpiäkin signaaleja, ja ärsyketulva on valtava.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:19"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:56"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:25"] Minusta ei. Älykäs ymmärtäisi tehdä jotain ns. sairauksilleen, tyhmä alistuu kohtaloonsa, kun ei tajua mitä voisi tehdä parantuakseen. [/quote] Huoh. Aina niille vaan ei voi oikein mitään. Minä sairastin nuorempana masennusta ja paniikkihäiriötä. Hain kyllä apua. Sain niin lääkehoitoa kuin terapiaakin, mutta niistä ei ollut mitään apua. Menin vaan syvemmälle ja syvemmälle, ja lopulta en pystynyt edes yrittämään liikunnalla, ruokavaliolla tai millään itsekään hoitaa itseäni, en pystynyt kuin olemaan ja kestämään hetki kerrallaan. Odotin oikeastaan kuolemaa vaan... Itselleni kävi niin onnellisesti että pohjalla käytyäni aloin toipua itsestään vaikken enää saanut mitään hoitoa, mutta kaikille ei niin käy, ja osalla tosiaan ei oikein mikään hoidotkaan auta. [/quote] Tätä itsekin pohdin aiempana. Minullakin paranemisprosessi alkoi kuin itsestään. Siksi mietinkin että missä se raja menee, milloin on vielä kykenevä sairauksiltaan toimimaan itsensä hyväksi ja missä vaiheessa on täysin "tahdoton" diagnoosiensa alaisuudessa. En parhaalla tahdollanikaan saa keksittyä vastausta siihen, että miksi aloin voimaan paremmin ja miten sain omaa mieltäni enemmän hallintaani. -6
[/quote]
Itse koen että minut paransi jotenkin alitajuntani. Itse asiassa koen että koko masennus ei ollut niinkään sairaus vaan tietoista ajattelua syvemmän tason laukaisema rankka henkisen kasvun prosessi. Se taso kontrolloi sen alusta loppuun, mutta sairauden aikana en toki sitä tiedostanut.
Ajattleevalla mielelläni en saanut tehtyä mitään paranemiseni hyväksi, enkä myöskään toiminnan tasolla. Minä vaan jouduin luopumaan kaikesta tahdosta ja yrittämisestä ja jopa minuuden tunteesta, ja vasta kun olin riittävän "tyhjä" alkoi uudelleenkokoaminen.
[/quote]
Pystyn allekirjoittamaan tuon "tyhjyyden" tunteen, olin aikalailla takki auki siinä vaiheessa kun aloin täältä kuopasta ylöspäin kipuamaan. Minulla on epävirallinen bipolaari-diagnoosi, ja tämän kanssa kamppailu on yllättävän vaikeaa. Samoin syömishäiriö ja peliriippuvuus. Tiedän näiden syy- ja seuraussuhteet, miksi toimin niinkuin toimin jne. Kuitenkin tipahdan tahdottomaan tilaan jossa itsekontrolli millään tasolla on lähes mahdotonta. Osaan vältellä vaaranpaikkoja (liika kofeiini, alkoholi, väsymys, nälkä) jolloin mieleni on heikko, mutta jouduttuani tahdottomaan tilaan en koe minkäänlaista kontrollia mihinkään mitä teen ja mieli ei tottele.