Onko ahdistus, paniikkihäiriö ja masennus älykkäämpien ihmisten sairauksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä nyt ei taas tarvi eikä voi vetää sellaista johtopäätöstä, että masentuneet ja ahdistuneet olisivat älykkäitä, vaan että älykkäillä on suurempi taipumus noihin "mielenhäiriöihin". Kyllähän se nyt jonkin verran vaatii valveutuneisuutta ja kykyä nähdä asioita moniulotteisesti, mutta väittäisin että tietynlaiset olosuhteet ja persoonallisuus voivat nimenomaan kaventaa sitä näkymää niihin negatiivisiin asioihin. Siinä missä joku vähemmän älyllinen olento ei asioita tarkastele samalla tavalla vaan on jopa hieman sokea, älykkäämpi voi nähdä laajemmassa perspektiivistä ja näin ollen valjastaa kykyjään myös positiiviseen suuntaan. Jos tästä nyt edes sai mitään helvetin tolkkua

Aikamoinen kehäpäätelmä. Eikö sellainen ole älykäs, joka pitää itsestään huolen ja ei sairastu? Ajattelun laajin perspektiivikin saavutettaneen huumeilla kuten LSD, eli sekin hieman mättää tässä älykkyysajattelussa.

Mutta älykäs myös ymmärtää maailman turhuuden ja hulluuden. Miksi en vetäisi huumeita? Mikä on tarkoitukseni tässä maailmassa? Mikä on kenenkään tarkoitus? Huumeet voivat tuoda virtaviivaisuutta ahdistuneen ajatuksenkulkuun, eli tyhmentää, ja nöin luoda sen olemattoman tarkoituksen.

Koulutustasomme on länsimaissa lisääntynyt viimeisen 100 vuoden aikana hurjasti. Voidaan siis ajatella, että myös älykkyys on lisääntynyt todella paljon. Samaan aikaan olemme kuitenkin saattamassa maapallon tuhon partaalle "älymme" vuoksi. Kumpi onkaan siis älykäs, se savimajassa luonnon ehdoilla elävä "tyhmä" vai me korkeasti koulutetut "älykkäät"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksista päätellen tuntuu menevän monella neuroottisuus ja älykkyys sekaisin...

Neuroottinen luonne korreloi kyllä noiden otsikon sairauksien kanssa, mutta neuroottisen luonteen ja älykkyyden välinen korrelaatio on tutkimuksesta riippuen joko negatiivinen tai sitä ei ole.

Älykkyys ei ehkä aivan ääripäitä lukuun ottamatta lisää mainittujen mt-ongelmien riskiä ainakaan tämänhetkisen tiedon mukaan.  

Toisaalta, eikö neuroottinen luonne nimenomaan vaadi jonkinasteista älykkyyttä tai vähintään (liiankin tehokasta) kykyä hahmottaa syy-seuraussuhteita? Itse neurootikkona ajattelen näin, ilman tätä pirullista, ylivilkasta hahmotuskykyä moni asia saattaisi olla helpmpi kestää.

Neurootikon kohdalla voitaisiin ainakin puhua sosiaalisesta älykkyydestä, koska usein neurootikot ovat todella herkkiä ympäristössä tapahtuville asioille ja muiden ihmisten käytökselle (huono siinä mielessä että poimit niitä pienimpiäkin signaaleja, ja ärsyketulva on valtava.

Ei vaadi. Karkeana esimerkkinä: Yhtä hyvin sitä voi ahdistua siitä, ettei ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu kuin siitä että ymmärtää sen liian hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksista päätellen tuntuu menevän monella neuroottisuus ja älykkyys sekaisin...

Neuroottinen luonne korreloi kyllä noiden otsikon sairauksien kanssa, mutta neuroottisen luonteen ja älykkyyden välinen korrelaatio on tutkimuksesta riippuen joko negatiivinen tai sitä ei ole.

Älykkyys ei ehkä aivan ääripäitä lukuun ottamatta lisää mainittujen mt-ongelmien riskiä ainakaan tämänhetkisen tiedon mukaan.  

Toisaalta, eikö neuroottinen luonne nimenomaan vaadi jonkinasteista älykkyyttä tai vähintään (liiankin tehokasta) kykyä hahmottaa syy-seuraussuhteita? Itse neurootikkona ajattelen näin, ilman tätä pirullista, ylivilkasta hahmotuskykyä moni asia saattaisi olla helpmpi kestää.

Neurootikon kohdalla voitaisiin ainakin puhua sosiaalisesta älykkyydestä, koska usein neurootikot ovat todella herkkiä ympäristössä tapahtuville asioille ja muiden ihmisten käytökselle (huono siinä mielessä että poimit niitä pienimpiäkin signaaleja, ja ärsyketulva on valtava.

Kyllä voi olla sekä tyhmä että neuroottinen. Älykkyys kuitenkin ilmeisesti jossain määrin "suojaa" neuroottisuuden negatiivisilta vaikutuksilta. Älykäs ja neuroottinen on tyypillisesti vähemmän ahdistunut ja onnellisempi kuin tyhmä ja neuroottinen. Maalaisjärjellä ajateltuna tämä käy tietysti järkeenkin: parempi syy-seuraus-suhteiden hahmottaminen antaa paremman kontrollin ympäröivään todellisuuteen, kun taas "säkki päässä" ei oikein voi muuta kuin ahdistua ja ajelehtia olosuhteiden uhrina.

No hmm. Älykkyysosamääräni on testien mukaan suurempi kuin 98,6 prosentilla väestöstä, toki tuo mittaa vain loogista päättelykykyä. Sosiaalisesti olen varmaankin kehitysvammainen. Mutta siis kyllä, olen ahdistunut ja masennusta on takana pari muutaman vuoden jaksoa. Välissä siis ollut hyväkin kausi, mutta nyt koen sellaista "mikään ei tunnu miltään"-masennuskautta. Se aiempi oli se masennusvaihe, jossa itkin päivittäin ja normaalit toimet eivät oikein sujuneet, halusin kuolla. Nyt kuljen autopilotilla päivästä toiseen ja toistan samat maneerit päivästä toiseen, kuolemista en oikeastaan ajattele sillä se on minulle yhdentekevää. Minun on vaikea saada nautintoa mistään, ja mietin asioita liikaa.

Mutta tiedän kyllä ihmisen, joka ei ehkä ole hirveän älykäs ainakaan loogiselta päättelykyvyltään ja kyllä hänkin nuoruudessaan oli masentunut. Nykyään hänellä menee hyvin, on menestynyt kyllä elämässään, nuoruus oli hänelle vaikeaa aikaa. Toisaalta, eikö se nuoruus ole vaikeaa kaikille.