Onko ahdistus, paniikkihäiriö ja masennus älykkäämpien ihmisten sairauksia

Voihan noinkin ajatella, jos paha olo helpottuu. Joku toinen voi olla täysin toista mieltä. 

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:45"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:42"]Niin no tuli ainakin se mieleen kun monesti olen kuullut että ei meillä ennen vanhaan ollu mitään masennuksia jne, niin no ei varmaan ollut joo, kun ei tavallaan ollut aivot päässyt siihen pisteeseen kehittyyn että ois paljon tarvinnu ajatella??
[/quote]
Sä et kuitenkaan taida kuulua tähän älykkäimpien joukkoon? Vai mitä mieltä itse olet?
[/quote] sä taidat tietää parhaiten, vai mitä??
[/quote]
Joo, tämän asian taidan tietää sua paremmin.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:53"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:45"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:42"]Niin no tuli ainakin se mieleen kun monesti olen kuullut että ei meillä ennen vanhaan ollu mitään masennuksia jne, niin no ei varmaan ollut joo, kun ei tavallaan ollut aivot päässyt siihen pisteeseen kehittyyn että ois paljon tarvinnu ajatella??
[/quote]
Sä et kuitenkaan taida kuulua tähän älykkäimpien joukkoon? Vai mitä mieltä itse olet?
[/quote] sä taidat tietää parhaiten, vai mitä??
[/quote]
Joo, tämän asian taidan tietää sua paremmin.
[/quote] muista pitää avoin mieli tai voihan olla että oot kehittynyt jo kehitykses päähän. Kaikkee hyvää

Mun tuttavapiirissä ja suvussa tuntuu kyllä olevan niin, että nimenomaan älykkään oloiset kärsii noista sairauksista. Niistä "vähän yksinkertaisista" joukossa en tiedä kenenkään kärsivän.

Totta, ei ennen ollut lupaa sairastaa. Jokaisen piti olla mukana, raastettiin elanto tästä karusta maasta. Häpeä oli suuri, jos jollain viirasi päästä. Pidettiin vintillä tai vietiin kunnalliskotiin. Ja sitten oli varmaan sellaisia synkkäluontoisia, jotka vaan oli sellaisia koko ikänsä, ja siihen totuttiin. Ja aina välillä joku veti itsensä navetassa kiikkuun, ja taas sai perhe vain hävetä!  

Onneksi on tällaisia palstojakin, että voi saada tukea ja ymmärystä. Ja nähdä, että meitä on paljon. Terveiset kaikille teille, jotka nytkin kannatte murhetta ja ahdistusta sydämessänne ja tunnette, että tästä ei voi enää tulla mitään. Olen kanssanne.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:48"]

Kadehdin ainoastaan niitä, jotka vielä pystyvät elämään onnellisina. 

Luen, seuraan uutisia, ajattelen, eläydyn, huolestun, ahdistun, masennun. Psykologi sanoi, että olen ihana ihminen, mutta ajattelen liikaa. Miten sen ajattelemisen voisi lopettaa? Olen yrittänyt monta kertaa lukea Seiskaa, mutta en osaa. Ja olen jo viidenkymmenenneljän.

[/quote]

Teet vain sen minkä itse pystyt tekemään, jätä muu murehtiminen maailman poliitikoille jotka ratkaisevat ongelmia suurissa mittakaavoissa. Tietysti voit edesauttaa asiaa kirjoittamalla päättäjille, kansanedustajille ym.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:48"]

Kadehdin ainoastaan niitä, jotka vielä pystyvät elämään onnellisina. 

Luen, seuraan uutisia, ajattelen, eläydyn, huolestun, ahdistun, masennun. Psykologi sanoi, että olen ihana ihminen, mutta ajattelen liikaa. Miten sen ajattelemisen voisi lopettaa? Olen yrittänyt monta kertaa lukea Seiskaa, mutta en osaa. Ja olen jo viidenkymmenenneljän.

[/quote]

Minä olen oppinut, ja saanut sillä tavalla lopetettua masennuksen ja paniikkihäiriön itseltäni. 

Miten ajattelemisen sitten voi lopettaa? Alkuun kannattaa ensinnäkin katsoa ettei ulkoisilla olosuhteilla oikein ruoki niitä ahdistavia ajatuksia, kun ajatusten hallintakyky on vielä heikko. On siis hyvä "paastota" uutisista ja kaikenlaisista asioista jotka itsellä laukaisee ajatusmyllyn käynnistymistä. Lisäksi ajatteluun on hyvä ottaa etäisyyttä, katsella ajatusten virtaa kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Tämä aiheuttaa jo parissa viikossa sen, että ajatukset ei niin haittaa. Niitä kyllä kulkee mielessä mutta kun ne ei enää ole "minä", vaan ne ovat vain kohde minussa joka olen tietoisuus, tarkkailija, niin ei ne niin vakavaa ole.

Ja sitten kun ajatteluun on saanut tarpeeksi etäisyyttä, pakonomainen ajattelu lakkaa. Se tulee myös tahdolla kontrolloitavaksi: sitä voi huomata päässä ajatuksia ja sanoa että ei, minä en ala ajatella tätä nyt, olen nyt sisäisesti hiljaa. 

No jos itsekkyys ja oman navan ympärillä pyöriminen on mielestäsi älykkyyttä, niin sitten on. MINUA ahdistaa, MINULLA on paniikkihäiriö ja MINUA masentaa, ymmärtäkää MINUA ja osoittakaa empatiaa ja sympatiaa juuri MINUA kohtaan ja maksakaa MINULLE terapiaa, lääkkeet ja elatus, koska MINULLA on niin vaikeaa.

Minusta ei. Älykäs ymmärtäisi tehdä jotain ns. sairauksilleen, tyhmä alistuu kohtaloonsa, kun ei tajua mitä voisi tehdä parantuakseen.

Minun tietämäni ahdistuneet ja masentuneet ovat niitä elämäm koululaisia, jotka viihtyvät mieluummin lähikuppiloissa kuin töissä. En nyt sanoisi, että nämä tyypit ovat niitä penaalin terävimpiä.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:04"]

No jos itsekkyys ja oman navan ympärillä pyöriminen on mielestäsi älykkyyttä, niin sitten on. MINUA ahdistaa, MINULLA on paniikkihäiriö ja MINUA masentaa, ymmärtäkää MINUA ja osoittakaa empatiaa ja sympatiaa juuri MINUA kohtaan ja maksakaa MINULLE terapiaa, lääkkeet ja elatus, koska MINULLA on niin vaikeaa.

[/quote]

Se itsekeskeisyys on SEURAUSTA noista sairauksista eikä joku niihin sairastuvien ominainen luonteenpiirre jo ennen sairastumista. Mutta sitten kun sulla on päällä jatkuva tuska ja ahdistus, niin kyllähän toki sellainen hallitseva tunne tekee itsekeskeiseksi, ja ainoa asia millä on väliä on siitä pääseminen.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:25"]

Minusta ei. Älykäs ymmärtäisi tehdä jotain ns. sairauksilleen, tyhmä alistuu kohtaloonsa, kun ei tajua mitä voisi tehdä parantuakseen.

[/quote]

Huoh. Aina niille vaan ei voi oikein mitään. Minä sairastin nuorempana masennusta ja paniikkihäiriötä. Hain kyllä apua. Sain niin lääkehoitoa kuin terapiaakin, mutta niistä ei ollut mitään apua. Menin vaan syvemmälle ja syvemmälle, ja lopulta en pystynyt edes yrittämään liikunnalla, ruokavaliolla tai millään itsekään hoitaa itseäni, en pystynyt kuin olemaan ja kestämään hetki kerrallaan. Odotin oikeastaan kuolemaa vaan... Itselleni kävi niin onnellisesti että pohjalla käytyäni aloin toipua itsestään vaikken enää saanut mitään hoitoa, mutta kaikille ei niin käy, ja osalla tosiaan ei oikein mikään hoidotkaan auta.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:35"]

Tuota...

Kyllä, Suomen 800 000 höpölääkkeiden syöjää ovat ehdottomasti niitä älykkäimpiä. Tietenkin. 

[/quote]

Aika moni noista syö lääkkeitä turhaan, diagnooseja tehdään todella herkästi.... 
[/quote]
Muistisairaista suuri osa käyttää SSRI-lääkkeitä.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:56"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:25"]

Minusta ei. Älykäs ymmärtäisi tehdä jotain ns. sairauksilleen, tyhmä alistuu kohtaloonsa, kun ei tajua mitä voisi tehdä parantuakseen.

[/quote]

Huoh. Aina niille vaan ei voi oikein mitään. Minä sairastin nuorempana masennusta ja paniikkihäiriötä. Hain kyllä apua. Sain niin lääkehoitoa kuin terapiaakin, mutta niistä ei ollut mitään apua. Menin vaan syvemmälle ja syvemmälle, ja lopulta en pystynyt edes yrittämään liikunnalla, ruokavaliolla tai millään itsekään hoitaa itseäni, en pystynyt kuin olemaan ja kestämään hetki kerrallaan. Odotin oikeastaan kuolemaa vaan... Itselleni kävi niin onnellisesti että pohjalla käytyäni aloin toipua itsestään vaikken enää saanut mitään hoitoa, mutta kaikille ei niin käy, ja osalla tosiaan ei oikein mikään hoidotkaan auta.
[/quote]

Tätä itsekin pohdin aiempana. Minullakin paranemisprosessi alkoi kuin itsestään. Siksi mietinkin että missä se raja menee, milloin on vielä kykenevä sairauksiltaan toimimaan itsensä hyväksi ja missä vaiheessa on täysin "tahdoton" diagnoosiensa alaisuudessa. En parhaalla tahdollanikaan saa keksittyä vastausta siihen, että miksi aloin voimaan paremmin ja miten sain omaa mieltäni enemmän hallintaani. -6

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:04"]

No jos itsekkyys ja oman navan ympärillä pyöriminen on mielestäsi älykkyyttä, niin sitten on. MINUA ahdistaa, MINULLA on paniikkihäiriö ja MINUA masentaa, ymmärtäkää MINUA ja osoittakaa empatiaa ja sympatiaa juuri MINUA kohtaan ja maksakaa MINULLE terapiaa, lääkkeet ja elatus, koska MINULLA on niin vaikeaa.

[/quote]

Se itsekeskeisyys on SEURAUSTA noista sairauksista eikä joku niihin sairastuvien ominainen luonteenpiirre jo ennen sairastumista. Mutta sitten kun sulla on päällä jatkuva tuska ja ahdistus, niin kyllähän toki sellainen hallitseva tunne tekee itsekeskeiseksi, ja ainoa asia millä on väliä on siitä pääseminen.

[/quote]

Eli ihminen on liian typerä eikä osaa hoitaa sairauttaan. Järkevä ihminen tarttuu syihin eikä juutu seurauksiin anelemaan sympatiaa kanssaeläjiltä.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:56"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:25"] Minusta ei. Älykäs ymmärtäisi tehdä jotain ns. sairauksilleen, tyhmä alistuu kohtaloonsa, kun ei tajua mitä voisi tehdä parantuakseen. [/quote] Huoh. Aina niille vaan ei voi oikein mitään. Minä sairastin nuorempana masennusta ja paniikkihäiriötä. Hain kyllä apua. Sain niin lääkehoitoa kuin terapiaakin, mutta niistä ei ollut mitään apua. Menin vaan syvemmälle ja syvemmälle, ja lopulta en pystynyt edes yrittämään liikunnalla, ruokavaliolla tai millään itsekään hoitaa itseäni, en pystynyt kuin olemaan ja kestämään hetki kerrallaan. Odotin oikeastaan kuolemaa vaan... Itselleni kävi niin onnellisesti että pohjalla käytyäni aloin toipua itsestään vaikken enää saanut mitään hoitoa, mutta kaikille ei niin käy, ja osalla tosiaan ei oikein mikään hoidotkaan auta. [/quote] Tätä itsekin pohdin aiempana. Minullakin paranemisprosessi alkoi kuin itsestään. Siksi mietinkin että missä se raja menee, milloin on vielä kykenevä sairauksiltaan toimimaan itsensä hyväksi ja missä vaiheessa on täysin "tahdoton" diagnoosiensa alaisuudessa. En parhaalla tahdollanikaan saa keksittyä vastausta siihen, että miksi aloin voimaan paremmin ja miten sain omaa mieltäni enemmän hallintaani. -6

[/quote]

Itse koen että minut paransi jotenkin alitajuntani. Itse asiassa koen että koko masennus ei ollut niinkään sairaus vaan tietoista ajattelua syvemmän tason laukaisema rankka henkisen kasvun prosessi. Se taso kontrolloi sen alusta loppuun, mutta sairauden aikana en toki sitä tiedostanut. 

Ajattleevalla mielelläni en saanut tehtyä mitään paranemiseni hyväksi, enkä myöskään toiminnan tasolla. Minä vaan jouduin luopumaan kaikesta tahdosta ja yrittämisestä ja jopa minuuden tunteesta, ja vasta kun olin riittävän "tyhjä" alkoi uudelleenkokoaminen.

Minä en ole koskaan anellut kenekään sympatioita, kun en niillä mitään tee. Se ei tarkoita sitä että nauttisin kun joku haukkuu laiskaksi ja tyhmäksi, tietämättä paskaakaan asioistani.

Minusta on aika järkyttävää kun ihmisten pitää vielä nykypäivänäkin salata ja hävetä masennuksiaan, koska ihmiset suhtautuvat niin vihamielisesti.

En usko että ketään oikeasti masentunutta auttaa millään tavalla se "huomion" saaminen ja voivottelun kuunteleminen.

Minä en kenenkään paskaperseen huomiolla tee vittujakaan. Pitää olla aika narsisti jos luulee että jokainen on kiinnostunut hänen huomiostaan, jopa niin paljon että vahingoittaa itseän.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:35"] Tuota... Kyllä, Suomen 800 000 höpölääkkeiden syöjää ovat ehdottomasti niitä älykkäimpiä. Tietenkin.  [/quote] Aika moni noista syö lääkkeitä turhaan, diagnooseja tehdään todella herkästi....  [/quote] Muistisairaista suuri osa käyttää SSRI-lääkkeitä.

[/quote]

Ja statiineja. Tästä ei saa puhua, hyshys.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:45"]

Minä en ole koskaan anellut kenekään sympatioita, kun en niillä mitään tee. Se ei tarkoita sitä että nauttisin kun joku haukkuu laiskaksi ja tyhmäksi, tietämättä paskaakaan asioistani.

Minusta on aika järkyttävää kun ihmisten pitää vielä nykypäivänäkin salata ja hävetä masennuksiaan, koska ihmiset suhtautuvat niin vihamielisesti.

En usko että ketään oikeasti masentunutta auttaa millään tavalla se "huomion" saaminen ja voivottelun kuunteleminen.

Minä en kenenkään paskaperseen huomiolla tee vittujakaan. Pitää olla aika narsisti jos luulee että jokainen on kiinnostunut hänen huomiostaan, jopa niin paljon että vahingoittaa itseän.

[/quote]

Miksi joku paskaperse on tehnyt tällaisen aloituksen? Ettei vaan huomiota saadakseen?

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:48"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 23:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:35"] Tuota... Kyllä, Suomen 800 000 höpölääkkeiden syöjää ovat ehdottomasti niitä älykkäimpiä. Tietenkin.  [/quote] Aika moni noista syö lääkkeitä turhaan, diagnooseja tehdään todella herkästi....  [/quote] Muistisairaista suuri osa käyttää SSRI-lääkkeitä.

[/quote]

Ja statiineja. Tästä ei saa puhua, hyshys.

[/quote]

Tjaa, onko tälle lähdettä. Kun jossain vaiheessa on ollut spekua että statiinit nimenomaan suojaa muistisairauksilta. Esim. joku vuosi sitten julkaistiin tutkimus jossa oli seurattu 40 vuotta suomalaisia miehiä ja osa näistä sairasti perinnöllistä kohonnutta kolesterolia. Tällaiset siis kuolee hoitamattomina tyypillisesti melko nuorina. Lopputulos oli että nämä vuosikymmeniä statiineja syöneet eivät eronneet terveydeltään verrokkiryhmästä muuten kuin siten että heillä oli pikkasen parempi muisti.