Sairauden johdosta lihonneita?

Kilpparin vajis toi tullessaan liki 30 kg. Saatuani diagnoosin ja lääkityksen ajattelin alussa että jee, painokin sitten alkaa tippumaan. Ja kissan viikset. Aloin sitten nutraamaan sisätautilääkärin valvonnassa. 35 kg lähti 7 kk aikana. Lääkitystäni jouduttiin alussa räätälöimäöm useasti. Oli yhtä säätämistä, nyt onneksi tilanne ok.
Etkö voi mitään jumppajuttua tehdä kotosalla? Kuntofillarilla polkea?
Tsemppiä

Kilpparin vajaatoiminnan takia itsekin lihonut. Tosi vaikeaa laihtua.

Mutta se on lihoneita, ei lihonneita. Ihme kun tuota aina näkee täällä Vauvalla.

Lasketaanko masennus sairaudeksi? Sitten joo.

Itse lihoin kortisonihoidon aikana. Rasvaa tuli sellaisiin paikkoihin, joista en yleensä liho. Niskaan alkoi kertyä rasvaa ja soliskuopat hävisivät. Kyllä se paino sitten myös lasi, kun lääkitys saatiin purettua.

Liikuntakyky loppui kuin seinään ja lääkityksenä Lyrica, mukana myös uniongelmia ja jatkuvaa väsymystä. Paino lähti nousuun ja kunnolla. Vasta reilun vuoden päästä oli kroppa hallussa ja paino lähti laskuun.

Psyykkiseen sairauteen määrättiin mulle lääke, josta sivuvaikutuksena lihoin 10 kg. Osa kiloista lähti heti lääkkeen lopettamisen jälkeen, loppujen kanssa yritän juuri tehdä töitä.

Lihonnut. Kehunnut ja puhunnut.

Kortisonilla on minulla hoidettu yhden toisen sairauden ja sen aiheuttamia sivuvaikutuksia. Alkuun kortisonimäärä oli aika iso. Naama turposi ja painoa kertyi puolessa vuodessa 20 kg. Ja sen jälkeen vielä 10 kg. Jalat alkoivat oireilemaan moista painonlisäystä ja kävellessä joka paikkaan sattui ja akillesjänne tulehtui kun vaan sitkeesti kävelin. Sen jälkeen ei kävelylenkkejä tehty. Nyt kortisonia syön enää pienen annoksen. Ja siitäkin on tarkoitus päästä eroon. Akillesjännekin tuntuu hyvältä. Ja nyt alkaa kävelylenkit uudelleen ja pitää miettiä miten ja mitä syön. Uskon vakaasti että nuo kilot pikkuhiljaa lähtevät. Mutta olen ollut niin aseeton niiden kertymiseen että ärsyttää ihan perkuleesti.

Jos ei pysty liikkumaan niin ruokaa pitää vähentää. Tunnin liikunta kuluttaa n. 300 kaloria, joten ei sitä hirveästi tarvitse ruuasta vähentää.

Liikunnan puutetta on turha syyttää lihomisesta. Lihominen ja laihtuminen on täysin kiinni syödystä ravinnosta.

Enkä tarkoita tällä määrää, vaan laatua.

Lääkkeistä itellä nesteturvotusta, mutta on myös tullut ihan läskinäkin painoa. Ja niille jotka huuteli että sairaudet vain tekosyitä, ennen sairastumista liikuin, raskas fyysinen työ yms, mutta nyt sairastumisen jälkeen en ole voinut ollenkaan liikkua, jonka johdosta oikeasti lihonnut. Ja juuri aloituksella kaipaan kokemuksia ja "lohdutusta"/mielenrauhaa, että kyllä ne vuoden päästä lähtee, mitkä on tulleetkin, kun on taas kunnossa :) ja vuoden jälkeen, jos ja kun kuntoutus yms on menny nappiin, en joudu lääkkeitä syömään mitkä lihottaa ja turvottaa.. Ruokamäärää oon yrittäny vähentää ja korvaamaan paljon hedelmillä, jättää herkut pois, mut välillä tulee huonoja päiviä, kun vituttaa kaikki ja vaipuu epätoivoon, että en koskaan parane ja lihoan montakymmentä kiloa.. Silloin tulee syötyä mitä huvittaa :/

Henkisestikkin tosi raskasta, kun lääkkeiden ja kipujen kanssa unirytmit sekottuu ja vaihtuu jatkuvasti, muutenkin neljän seinän vanki, joten seuraa on vähän, silloin etenkin kun kääntyy yörytmiksi.. Kova homma jo koittaa saada päivärytmissä pidettyä.

Harrastin aiemmin liikuntaa vähintään tunnin päivässä, muun muassa juoksua. Jouduin lopettamaan sen kaksi vuotta sitten jäätyneen olkapään takia (tärinä olisi hidastanut paranemista). Kun olkapää alkoi parantua, sain tuntemattomasta syystä trokanterbursiitin ja samaan aikaan jännetupin tulehduksen pakaraan. Liikuntakielto jatkui, mutta nyt en enää edes pystyisi liikkumaan, vaikka haluaisin. Pystyn juuri ja juuri kävelemään 15 minuuttia yhteen kyytiin. Hoitona on kortisonia, joka antaa mahtavan ruokahalun ja lihottaa edelleen. 15 kiloa on nyt täynnä eikä laihdutuksen aloittaminen ole näköpiirissä. Kivut ovat jatkuvia. Pilates, mindfulness ja jooga eivät anna painonhallinnalle minkäänlaista tukea, vaikka muuten ovatkin hyödyksi.

Se nyt vaan on niin, että kivut ja laihdutus eivät sovi yhteen. Ihmisen tahdonvoima ei ole mikään loputon kaivo, josta voisi ammentaa yhtä aikaa sekä kipujen hallintaan että painon hallintaan.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 18:01"]

Itse lihoin kortisonihoidon aikana. Rasvaa tuli sellaisiin paikkoihin, joista en yleensä liho. Niskaan alkoi kertyä rasvaa ja soliskuopat hävisivät. Kyllä se paino sitten myös lasi, kun lääkitys saatiin purettua.

[/quote]

Minä sain iloiset 30kg rasvaa ja lihakset katosivat, kiitos pitkän ja helvetillisen kortisonipulssin, joka oli kaiken lisäksi väärästä diagnoosista johtuen täysin turha. Rasvaa niskakyttyrästä ja ylävatsasta ei saa pois vaikka mitä tekisi, ja jos painon tiputtaa normaaliin, niskakyttyrä ja ylävatsan rasvapallo korostuvat todella rumaksi. Eivät kuulemma lähde kuin rasvaimulla.

Niinpä olen sopeutunut elämääni ylipainoisena pullukkana, ihan vain siksi etten halua näyttää Quasimodolta. Elämäni romahti ja muutuin sosiaalisesta erakoksi, liikun ulkona vain jos on pakko.

Et kerro mikä vaiva sinulla on, mutta valitettavasti kivuliaat ja vuorokausirytmin sekoittavat vaivat taitavat yleensä olla aika pitkäikäisiä.  Minulla aloitettiin kuntoutus jo kaksi vuotta sitten enkä ole vieläkään kunnossa. Ei se kuntoutus aina tehoa. Itse olen asennoitunut niin, että en enää koskaan tule terveeksi enkä välttämättä enää koskaan pysty liikkumaan samalla teholla kuin ennen. Näin ollen en myöskään välttämättä enää koskaan ole normaalipainoinen. Pyrin hyväksymään tilanteen sellaisena kuin se on. Ei kaikkien tarvitse olla normaalipainoisia. Lievä ylipainohan ennustaa pitkää ikää paremmin kuin mikään muu painotyyppi.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 10:48"]

Sairaus on vain TEKOSYY läskille syödä itsensä lihavaksi.piste.

[/quote]

Toivottavasti sinäkin saat oikein monta TEKOSYYTÄ joista et koskaan parane. Toivon sydämeni pohjasta sinulle oikein paljon TEKOSYITÄ, jotka ovat tuskallisia, häpeällisiä ja erittäin paljon hyvinvointiasi tuhoavia.

Kilpparin vajaatoiminta tuonut tähän mennessä 25kg, vaikka oon liikkunut tosi paljon ja syönyt pääasiallisesti hyvin. Tk ei enää mittaa mun veriarvoja, kun oon kieltäytynyt lääkkeistä muutaman kerran. Kiitti vitusti hyvinvointiyhteiskunta

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:12"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 00:49"]Kilpirauhasen vajaatoiminta ja +40 kg. Vituttaa. [/quote] Sama.

[/quote]

Huh, olen näköjään päässyt vähällä, kun kilpparin vajaatoiminta toi vain noin viiden kilon painonnousun. Niistä pääsin eroon, kun lääkityksen myötä sai energiaa tehdä ruokaa ja urheilla yms., mutta kyllähän painonhallinta silti on aika vaativaa. Kateellisena katson, kun mies syö ihan mitä tykkää ja pysyy hoikkana, itse taas urheilen paljon ja kyttään kaikki ruoat tarkkaan, ettei paino nousisi. Pienikin lipsahdus näkyy.

Tsemppiä paljon kaikille! Unohtakaa nuo tekosyistä puhuvat empatiakyvyttömät urpot.

Olin koko elämäni hoikka ja urheilullinen. Lihoin koska masennuin, lopetin liikunnan ja söin huonosti. Olen nyt laihtunut takaisin. Yhä vielä jos lääkäri ehdottaa unettomuutteen vaikka Mirtzapinia tai niskakipuun Triptyliä, niin kieltäydyn. Vaadin lääkettä joka ei sivuvaikutuksena lihota eikä lisää ruokahalua. En enää ikinä halua nestepöhöä ja väsymystä. Pystyn suhtautumaan muiden painoon empaattisesti mutta totta puhuen pelkään lihomista.

Mirtazapin ja myöhemmin ketipinor toivat 30kg parissa vuodessa. Kumpaakaan en onneksi enää syö ja painoa lähtenyt 13kg, mutta loput istuu niin helkkarin sitkeässä.

Masennus, +45kg