Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä voisin opiskella???? Ehdotuksia?
04.07.2015 |
Moikka! Mä olen 17v tyttö menossa lukion tokalle, mut mä en yhtään tiedä mitä opiskelisin lukion jälkeen. Unelmani olisi olla jonkunlainen taiteilija (olen harrastanut musiikkia, tanssia ja teatteria pienestä sakka, ja olen siintä tosi hyvä), mutten uskalla jättää tulevaisuuttani vain yhden unelman varaan. Koulussa mua kiinnostaa ehkä eniten kielet (varsinkin enkku) ja psykologia. Kemiaa, biologiaa, maantietoa ja fysiikkaa vihaan. Matikassa olen aina ollut hyvä, mutta se ei hirveesti periaatteessa kiinnosta (lyhyt matikka mulla). Tietenkin tokalla tulee vielä uusiakin aineita. Lääkäri ei ole vaihtoehto, juristin työ on kuulemma tosi raskasta, vaikka onkin mielenkiintoista, ja opettaja on missään nimessä halua olla. Olen vähän miettinyt psykologian opiskelua, mut en mä oikein tiedä, ja se saattaa kaatua siihen lyhyeeseen matikkaan. Tykkään tosi paljon olla lasten kanssa, mutten halua olla lastenhoitaja enkä opettaja. Haluan ehdottomasti korkeakoulututkinnon. Sisustus on yksi intohimoni, ja moni onkin kehottanut minua opiskelemaan sisustusarkitehdiksi, mutta mä en ole tosi hyvä piirtämään (ihan hyvä olen, mutten tosi hyvä), ja sitäpaitsi olen kuullut, että he saavat tosi huonoa palkkaa....
Olisiko kellään mulle ehdotuksia, tai jotain tietoa eri aloista? Olisin tosi kiitollinen vinkeistä :)
Kommentit (18)
Sisustusarkkitehdiksi on vaikea päästä, mutta ei mahdoton. Vaatisi kuitenkin, että alat nyt järjestelmällisesti kehittää piirtämistaitojasi ja teet sitä jatkuvasti ja pitkään. Varsinkin, jos sulla on jotain kykyjä, niin on ihan mahdollista kehittyä tarpeeksi, mutta vain, jos harjoittelee paljon.
Puheterapeutin ammattia suosittelisin minäkin. Katsoa myös sosiaali- ja terveysalan muita ammattitutkintoja, jotka eivät ole lähi- tai sairaanhoitajan nimikkeen alla. Esimerkiksi apuvälineisiin liittyy erilaisia työtehtäviä ja osa on sellaisia, että niissä on kädentaidoista hyötyä.
Kielet taas jos kiinnostavat, niin jokin Kiinan, Venäjän ja kauppatieteen opintojen yhdistelmä voisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeile tätä Hesarin testiä.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 15:52"]
Sisustusarkkitehdiksi on vaikea päästä, mutta ei mahdoton. Vaatisi kuitenkin, että alat nyt järjestelmällisesti kehittää piirtämistaitojasi ja teet sitä jatkuvasti ja pitkään. Varsinkin, jos sulla on jotain kykyjä, niin on ihan mahdollista kehittyä tarpeeksi, mutta vain, jos harjoittelee paljon.
Puheterapeutin ammattia suosittelisin minäkin. Katsoa myös sosiaali- ja terveysalan muita ammattitutkintoja, jotka eivät ole lähi- tai sairaanhoitajan nimikkeen alla. Esimerkiksi apuvälineisiin liittyy erilaisia työtehtäviä ja osa on sellaisia, että niissä on kädentaidoista hyötyä.
Kielet taas jos kiinnostavat, niin jokin Kiinan, Venäjän ja kauppatieteen opintojen yhdistelmä voisi toimia.
[/quote]
Kiitos tästä :) rupeankin harjottelemaan sitä piirtämistä, varsinkin nyt kesällähän on aikaa :) Olen hyvä piirtämään ihmisistä kasvokuvia, sekä sisustus-suunnitelmia talon sisältä. Mutta harjoitus tekee mestarin :) Ehkä se sisustusarkitehti nyt olisi kuiteski mulle hyvä juttu, mutta tottakai se vaatii harjoittelemista.
Yliopistotutkintohaaveeseen ei kannata hirttäytyä. Lääkis ja oikis, ja kauppiskin, ovat ok, mutta moni humanistitutkinto on melko turha. Insinööriksi tuskin edes unelmoisit ilman matikkaa. Korkeakoulututkinnolla joutuu tekemään hirveästi enemmän töitä kuin jollain perus-AMK-tutkinnolla, mutta palkat ovat käytännössä samat. Jos tykkäät olla ihmisten kanssa ja psykologia kiinnostaa, psykiatrinen sairaanhoitaja voisi olla melko leppoisa suorittava työ, samoin kuin moni muu alemman tason koulutus. Asiantuntijatyössä itse vuosia kituneena olen tullut siihen tulokseen, että raha ei todellakaan merkitse kaikkea. Jos työnsä voi unohtaa klo 16 kun työpäivä loppuu, siitä ilosta kannattaa todellakin maksaa.
Psykiatrisena sairaanhoitajana pääset jahtaamaan hulluja pakkopaita toisessa kädessä ja rauhoittava piikki toisessa. Sekä fyysisesti että psyykkisesti se on melkoisen kuormittavaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olet kiinnostunut taiteista ja psykologiasta, haluat työskennellä ihmisten, kenties lasten tai muidenkin kanssa, mutta et halua olla opettaja, ja terveydenhoitoon liittävä ala käy, niin mitenkäs toimintaterapeutin tutkinto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai psykologiassa matematiikkaa hirveästi tarvita? Tosin muuten psykologian opinnot ovat yksi vaikeimmista aloista päästä sisään.
Ja lisään vielä, että raha ei tietenkään ole pääasia, mutta olisi tietty mukavaa jos palkka olisi sen verran ok, ettei aina tarvitsisi murehtia rahasta :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 14:55"]
Ei kai psykologiassa matematiikkaa hirveästi tarvita? Tosin muuten psykologian opinnot ovat yksi vaikeimmista aloista päästä sisään.
[/quote]
Jotain tilastomatikkaa kuulemma tarvitaan... Tiedän, se on vaikeeta päästä sisään psykaa opiskelemaan :(
ap
Psykiatrinen sairaanhoitaja. Vähän realiteetteja sinne tornin huipulle! Aloita jostain helpommasta ja jatka siitä sitten eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheterapeutiksi (logopedia). Siinä saa olla lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 15:07"]Puheterapeutiksi (logopedia). Siinä saa olla lasten kanssa.
[/quote]Ja takuuvarmasti on töitä. Suosittelen myös hallinto/kauppatieteitä yhdistettynä johonkin harvinaiseen kieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähäriksi. Niitä me kaikki muutkin täällä palstalla ollaan. Yliopisto-opinnot ovat utopiaa, et ikinä tule pääsemään pääsykokeesta läpi (tyypillisesti hakijoita on joku 500 ja paikkoja 20) ja vaikka pääsisitkin, niin viimeistään tuhatsivuisten englanninkielisten kirjojen ulkoaopetteluun tai gradumuuriin homma tyssää.
Psykologian opinnoissa pitäisi olla vahva fysiikka. Tiesit kai, että terapeutin työtä ei voi tehdä pälkällä psykologian paprulla, vaan siihen pitää opiskella kallis ja pitkä psykoterapeuttikoulutus päälle. Tämä on hyvä tiedostaa (ja jos haluat terapeutiksi, niin nopeampi vaihtoehto on sairaanhoitaja ja tuo koulutus päälle).
Sisustusarkkitehdiksi et pääse jos et ole vahvoilla kuvataiteessa (olen itse käynyt taideteollisen). Vaikea ala päästä opiskelemaan!
Miten joku sosiaalipuolen juttu, siellä voi olla mielenkiintoisia töitä?
Aloittajan kaltaisia kilttejä ysin tyttöjä, joiden lukio-opiskelu ja opintomenestys perustuu ulkoa oppimiseen ilman todellisia kykyjä ja loogista ajattelun osaamista, on 13 tusinassa. Jokainen heistä haaveilee yksin jostakin yliopistopohjaisesta "taiteilijakoulutuksesta" ja jokaisella on lyhyt matikka... Aloittaja pudonnee maan pinnalle viimeistään pääsykokeissa. Yksi vaihtoehto on tietysti tankata asioita ulkoa entistä enemmän ja siten varmistaa sen luokan todistus, että sillä pääsee suoraan yliopistoon. Sen jälkeen kädet ristiin ja toivotaan, että aloittaja selviää ekan opiskeluvuoden ilman akuutin ahdistusreaktion puhkeamista. Näitä on NIIIIIIKN nähty.
Terveiset humanistisen tiedekunnan opintokoordinaattorilta....
Kaikki riippuu siitä, haluaako ap määritellä itsensä onnistuneeksi ihmiseksi joka saa aikaan asioita ja toteuttaa haaveitaan vai ei. Jos haluaa, niin on mahdollista hyvinkin päästä sinne yliopistoon, saada haluamansa tutkinto ja ehkä myös selvitä kahta kauheamman hakuprosessin läpi johonkin niihin humanistisen alan harvoihin (pätkä)työpaikkoihin. Toisaalta on myös mahdollista, että et halua olla onnistunut, jolloin sinusta tulee kuin allekirjoittanut, joka ei ole kymmeneen vuoteen eli ylioppilaaksi pääsyn jälkeen tehnyt muuta kuin kitannut kaljaa ja palstaillut sekä yrittänyt parhaansa mukaan vältellä työkkärin työhönosoituksia.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 15:21"]
Aloittajan kaltaisia kilttejä ysin tyttöjä, joiden lukio-opiskelu ja opintomenestys perustuu ulkoa oppimiseen ilman todellisia kykyjä ja loogista ajattelun osaamista, on 13 tusinassa. Jokainen heistä haaveilee yksin jostakin yliopistopohjaisesta "taiteilijakoulutuksesta" ja jokaisella on lyhyt matikka... Aloittaja pudonnee maan pinnalle viimeistään pääsykokeissa. Yksi vaihtoehto on tietysti tankata asioita ulkoa entistä enemmän ja siten varmistaa sen luokan todistus, että sillä pääsee suoraan yliopistoon. Sen jälkeen kädet ristiin ja toivotaan, että aloittaja selviää ekan opiskeluvuoden ilman akuutin ahdistusreaktion puhkeamista. Näitä on NIIIIIIKN nähty. Terveiset humanistisen tiedekunnan opintokoordinaattorilta....
[/quote]
Olen kyllä kiltti 8-9:in tyttö, mutta ulkoa oppimista boikotoin. Se on idioottimaista, enkä mä sitä tee. Yritän nimenomaan käsittää niitä isompia kokonaisuuksia.