Haluaisin hyviä ystäviä ja parisuhteen, mutta epäonnistun jatkuvasti

Mitä tehdä? Luulen että en koskaan parisuhdetta saa, jos on ns. haku päällä. Lisäksi en koe olevani oikein edes valmis parisuhteeseen, jotenkin pelottaa... Siksi kai valitsen aina miehiä, jotka ovat jollain tavalla epäsopivia, että ei sitten haittaa kun suhde päättyy. Tajusin vaan äsken, että kyllä se haittaa, koska sydän särkyy joka tapauksessa, jos (kun) on oikeasti tykännyt toisesta. Mulla on kavereita ja olen kiitollinen siitä, mutta tuntuu että ei ketään jolle voisi vapaasti puhua kaikesta, joka olisi samanlainen ja ymmärtäisi... Mulla on menneisyydessä joskus ollut tällaisia merkityksellisiä suhteita, joten tiedän miten se on erilaista. Hyvä ystävyys on kuin parisuhde ilman seksiä. Nykyisille voi kyllä puhua, mutta pitää "suodattaa" osa jutuista, yhteistä ei ole paljon. Mitähän teen väärin? Mitä olette mieltä ajatuksistani?