Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ollaanko me liian erilaisia?
04.07.2015 |
Olen nyt 7v seurustellut ko. miehen kanssa ja aina on tavalla tai toisella ollut vaikeaa. Nyt olen ruvennut miettimään, että ollaanko me niin erilaisia ettei tämä uhrautuminen kannata. Aina saa pahoittaa mielensä. Yritän listata tähän erojamme ja olisi kiva jos viisaammat tarinoisivat näkemyksiään siitä, että ovatko erot ylipäätään parisuhteissa rikkaus vai ei.
-Mies lattaa useimmat pitämäni hajuvedet. Jos itsepintaisesti haluan käyttää tuoksua josta pidän hän piilottaa hajuveteni.
-Tarvitsen aurinkoa, mies vihaa sitä. Tästä syystä emme harrasta kesäterassilounaita, vietä aikaa rannoilla tai en saa pitää edes autoni panoraamakattoa auki jos hän on kyydissä.
-Haluaisin matkoilla pitää radion auki ja musan kohtuullisen kovalla, mutta hällä särkee korvia. Musa on ok niin pienellä että hukkuu auton ääniin.
-Mulle lomaa olisi pakata auto ja kierrellä ympäriinsä Niinkuin lapsuudessani. Tai matkata ulkomaille. Hänelle lomaa on aikatauluton kotioleminen jolloin se oleminen tapahtuu työhuoneessa netin tai elektroniikan parissa ilman mua. Niinkuin aina.
-Hänen vanhemmillaan pitää vierailla säännöllisesti, mutta annas olla jos pitää lähteä minun vanhemmilleni...
-Minun kanssani matkustellaan vaan jos maksan matkat. Kustantaa kuitenkin itselleen ja lapselleen tuhansien eurojen arvoisia lomia eri maissa. Ja jos haluaisin nähdä itsekin vaikka Pariisin, Lontoon ym.. häntä ei kiinnosta koska on jo kerran käynyt.
Lisäksi, koska olen lapseton ja vailla huolia, haluaisin mennä, nauttia kesäterasseista, matkustella, tavata muita ihmisiä yms. Omat kaverit vaan on kesän poissa ja mies tuntuu haluavan pyhittää elämänsä vain jälkikasvulleen joka sekin jo siis teini-ikänen.
Haluaisin asua ulkomailla, mutta ei se mies sinne koska lapsi...
Välillä tuntuu että lapsi on oiva tekosyy kaikkeen mitä joutuisi tekemään yhdessä mun kanssa. Oon puhunut erosta mutta ei se tunnu sitäkään tahtovan.
En Niinkuin tajuu mitä tässä suhteessa tapahtuu. Meidän piti yrittää sovitusti lastakin mutta se seksi on sen jälkeen ollu keskeytettyä yhdyntää kun "jännittää" miestä koko homma. Sitten erään kerran kun ilmasin muista syistä johtuen, ettei musta ole tähän suhteeseen, ei näin ja että onpa onni ettei oo sitä sitovaa yhteistä lasta niin myöhemmin sovittuamme riidan on alkanut heitellä sitä lastia sisään vaikken enää tahdo koko lasta kun oon epävarma miehestäkin.
Toi ei sitä ratkaisua tule tekemään. Mun täytyy, mutta miten ratkaisen? Rakastan häntä mutta olen aika onneton. Koko ajan jotenkin toisen määräysvallasda hajuvettä myöten.
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:33"]Ette ole erilaisia, vaan ette vain pidä toisistanne. Jonkun muun kanssa asiat menisivät toisin sekä sinulla että miwhellääkin. [/quote] Kyllä MINÄ pidän hänestä. Olisin vaan onnellisempi jos hän viitsisi yhtään uhrata itseään tai tarpeitaan puolestani. Eli siis hänen pitämisensä pelkästään on tässä se avainasia. Olen kallistunut sille tolalle ettei hän ole aidosti koskaan rakastanut minua mutta en tajua miksi suhde jatkuu ja jatkuu. Oon tuhansia kertoja ehdottanut eroa. Jos hän vain myöntäisi ettei rakasta (ei myönnä), tekisin palveluksen kummallekin ja eroaisin.
[/quote]
On kätevää, että talossa on emäntä joka hoitaa talouden ja siltä saa seksiä. Pragmaatikko todellakin. Mitä sinä hyödyt? EI ole rakkautta. Et sinäkään häntä rakasta hullun lailla. Mukavuusalueen ulkopuolelle kannattaa joskus astua. Jos olet jo kolmikymppinen, sulla ei ole aikaa vatvoa enää yhtään. Tee päätös heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanlainen tilanne. En ole seurustellut kuin vuoden vasta, mutten jaksa tällaista enää. Parempi yksin.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:33"]Mutta kohtelee siis muuten hyvin. Ei lyö, huuda, petä yms...
On vaan jotenkin aina ollut tosi intohimoton. Kaikessa. Kutsuu sitä piirrettä itsessään brittiläiseksi understatementiksi.
[/quote]
Sin mielestä kohtelee hyvin jos ei lyö, petä tai huuda mutta alistaa sinut toimimaan oman tahtonsa mukaan?
Nimenomaan, sulla ei oo aikaa liikaa. Nyt pitää päättää, mitä haluat. Kaikki on vielä mahdollista, voit saada elämän, sellaisen kun haluat. Toki on kätevää olla samassa suhteessa, mutta onnellinen et tuu olemaan. Eikä se mies aio tulla vastaan, juuttunut urilleen hänkin. Ravistele. Tee tämä kesä mitä tahdot ja katsoa miehen reagtio. Tilaa matka itsellesi, mene ja elä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:49"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:23"]Ongelma on se, että ette halua elää samaa elämää. Ja sinä olet se, joka joustaa. Ihmettelen vaan miksi suostut tuohon, ei mies sinusta niin välitä. Mieluummin itsekkäästi jatkaa omaa touhuiluaan ja sä olet yksi lapatossu, joka salliin sinun kaltoinkohtelun. Ei menisi läpi multa. [/quote] No parisuhde on joustamista, mutta nyt on alkanut tuntua että teen sitä joustamista yksin. En oo tossukka. Sanon vastaan, raivoan, puhun... Mikään ei vaan muutu lupauksista huolimatta. Ja koska aidosti rakastan, ei se lähteminen ole helppoa. Joudun hautaamaan vauvahaaveet täysin mm koska olen jo niin vanha että on erittäin epätodennäköstä että rakastuisin, sitoutuisin, oppisin tuntemaan yms toisen miehen 4v sisään.
[/quote]
Höpsis, mäkin lähdin ja odotan nyt lasta. Olen 41 vee.Olet varmaankin vähän päälle 30.
[/quote]
Täytän 37 elokuussa :(