Lue keskustelun säännöt.
En ole kiinnostunut oikein mistään
18.02.2022 |
Onko täällä muita jotka eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita oikein mistään? Harrastuksesta, työstä, muista ihmisistä tai ylipäätään yhtään mistään.. Välillä jaksan pitää kiinnostusta yllä ja perehdyn johonkin asiaan hetken aikaa mutta kiinnostus lopahtaa aina ennemmin tai myöhemmin. Ja siis muistan että jo lapsuudessa olin paljon flegmaattisempi kuin ikätoverini eikä oikein kiinnostanut opetella mitään uusia taitoja. En vain ymmärtänyt että miksi pitäisi. Eläimet ovat edes jonkin verran kiinnostaneet ja lemmikkejä on aina ollut. Mutta toisinaan niidenkään hoitaminen ei kiinnosta enkä saa niistä mitään iloa ja teen vain ihan välttämättömimmät kuten annan ruoan, siivoan jätökset jne. Mutta siis suurimmaksi osaksi koko elämäni on ollut yhtä tasaista möllöttelyä ilman aloitekykyä kun ei vain kiinnosta ja laiskottaa :( Onko teillä muilla vastaavilla mitä diagnooseja mikä selittäisi oloa?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Millainen äitisi oli kanssasi, kun olit pieni lapsi?
Äitini oli ylisuojelevainen, pelokas, arka.. mutta melko lämmin ja empaattinen. Hän oli meidän lasten kanssa kotona kunnes meni töihin kun olin 6v. Välillä tuntuu, että roolit olivat jotenkin väärinpäin ja sain lohduttaa äitiä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, mitä tuo meille kuuluu.
Suomessa on suuri määrä ihmisiä, jotka kokevat samoin kuin sinä. Ja jokin osa heistä on työkyvyttömyyseläkkeellä.
Miksi et mene lääkäriin, joka voisi auttaa sinua? AIvan toisin kuin nämä kaheleiden täyttämät palstat julistavat, suurelle osalle suomalaisia masennukseen annetut lääkket auttavat.
Voisiva auttaa sinuakin.
Mutta jos olet lääkevastainen ja negatiivinen noin yleensäkin luonteeltasi, älä toki hae mitään apua mistään.
Elä kaikessa rauhassa loppuelämäsi synkissä tunnelmissa ja niissä tunnelmissa ettei mikään kosketa sinua, eikä sinua enää mikään eivätkä mitkään asiat tässä maailmassa kiinnosta.
Tuo on aivan täysin sun oma valintasi. Ja jos valitset niin, ettet apuja halua, niin pidä sitten se turpasi tukossa. Ja elä sitä itse valitsamaasi elämää.
Taas täällä kuvittelet tietäväsi.
Kuule kun lääkärikään ei ole ihmeiden tekijä.
Jos vuosikymmeniä ihminen on elänyt kuten ap, vaikea sitä on loppuelämässä kääntää.
Ei aina kaikki ole masennusta saati lääkkeillä hoidettu.
Sivusta: Minä en oleta että toi kommentoija luulee tietävänäsä yhtään mitään. Sen sijaan otaksun, että hän on joko terveydenhuollon työntekijä tai itse kokenut masennuksen tai muutoin vaiherikkaan elämän-
Sillä todellisuushan on se, että jotain ap:n tunne-tai muussa elämässä mättää tosi pahasti.
Normaali ja henkisesti terve on kiinnostunut normaalilla tavalla elämästä, kiinnostunut kouttautumaan, hankkimaan itselleen ammattin ja elämän.
Kiinnostunut muista ihmisestä ja harrastuksista. Jokin mättää myös siinä, ettei jaksa kuin vähän aikaa omia kiinnostuksen kohteitaan ja sitten kiinnostus lopahtaa-
Vaikea ulkopuolisena sanoa onko kysymys kroonisesta masennuksesta vaiko jostain muusta ehkä neurologisesta jutusta.
Mutta jokainen tervejärkinen ihminen, ilman alan koulutustakin käsittää, että jokin ap:n elämässä on totaalisesti pielessä.
-sivullinen-
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aivan samanlainen. Diagnoosina minulla on ADHD. Olen todennut että minulta varmaan oikeasti puuttuu joku motivaatiota säätelevä osa aivoista. Innostuessani jostain teen sitä asiaa muutaman päivän unohtaen kaiken muun ja sitten into lopahtaa kuin seinään. Tällä on toki hyviäkin puolia, en juo alkoholia enkä syö roskaruokaa koska en saa niistäkään oikein mitään iloa irti. Tupakointinikin loppui oikeastaan siihen kun unohdin kerran ostaa tupakkaa kaupasta.
Tunnistan itseni tästä täysin. Saatan innostua jostain asiasta täysillä mutta en tosiaan pysty pitämään kiinnostusta yllä yleensä muutamaa päivää pidempä. Itse olen myös lopettanut tupakoinnin pariinkin otteeseen kuin seinään kun ei ole vain enää kiinnostanut. Sama alkoholin kanssa, saatan ajatella et tänään vedän kännit mutta jo muutaman siiderin jälkeen alkaa väsyttää ja kiinnostus lopahtaa. :D -ap
Lisäyksenä vielä että koulut olen käynyt loppuun. Peruskoulu, lukiossa junnasin 4v mutta pääsin lopulta ylioppilaaksi, tään jälkeen ammatillinen koulutus 2v. Kaikki kiikun kaakun läpi. Keikkatöitä olen tehnyt ja teen edelleen, ei mitään kiinnostusta mutta yritän jotenkin pysyä mukana yhteiskunnan rattaissa. Suurimmaksi osaksi kuitenkin vain makoilisin ellei joku pakottaisi liikkeelle (kuten velvollisuudentunne lähteä työvuoroon joka on sovittu). Myös raha-asiat pyrin hoitamaan ettei menisi luottotiedot, mutta nämäkin teen aina ihan viime tipassa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tässä paljon mikään nappaa. Ja välillä asia kyllä jopa vaivaakin. Miksi minua ei kiinnosta oikeastaan mikään asia? En tiedä, mutta outona itseäni pidän.
Minä olen aivan samanlainen. Diagnoosina minulla on ADHD. Olen todennut että minulta varmaan oikeasti puuttuu joku motivaatiota säätelevä osa aivoista. Innostuessani jostain teen sitä asiaa muutaman päivän unohtaen kaiken muun ja sitten into lopahtaa kuin seinään. Tällä on toki hyviäkin puolia, en juo alkoholia enkä syö roskaruokaa koska en saa niistäkään oikein mitään iloa irti. Tupakointinikin loppui oikeastaan siihen kun unohdin kerran ostaa tupakkaa kaupasta.