Lue keskustelun säännöt.
Miten saan epävarman naisen luottamaan minuun?
03.07.2015 |
Olen tapaillut vähän aikaa naista, joka on erittäin epävarma ja hänellä on huono itsetunto. Hän on sanonut, että hänellä on vaikeuksia luottaa ihmisiin ja varsinkin romanttisessa mielessä. Miten saisin hänen luottamuksensa? Tällä hetkellä suhteemme on siis ihan hyvällä orastavalla mallilla, mutta pelkään että teen jotain väärin jossain vaiheessa ja pelotan hänet pois.
Kommentit (39)
Minä myös tapsin keväällä ujon naisen, jolla myös vaikeeta luottaa muihin ihmisiin. Mitä tein? Olin naiselle turvallinen ja näytin, että minuun hän voi luottaa kaikessa ja tuen häntä kaikessa. Nainen rentoutui ja avautui asioistaan. Koskaan aiemmin en ole tavannut yhtä upeaa naista, harmi ettemme tavanneet yli 20 vuotta sitten. Nainen olisi jäänyt ilman noita elämänkolhujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kande udella menneisyydestä. Osoita, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on, oli taustalla mitä hyvänsä.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 16:12"]
Minä myös tapsin keväällä ujon naisen, jolla myös vaikeeta luottaa muihin ihmisiin. Mitä tein? Olin naiselle turvallinen ja näytin, että minuun hän voi luottaa kaikessa ja tuen häntä kaikessa. Nainen rentoutui ja avautui asioistaan. Koskaan aiemmin en ole tavannut yhtä upeaa naista, harmi ettemme tavanneet yli 20 vuotta sitten. Nainen olisi jäänyt ilman noita elämänkolhujaan.
[/quote]
Ihana<3
Siis mistä teidän ap:n ja esim. 22 kaltaisia miehiä oikein on voinut löytää? Olen epävarma ja mulle on tehty paskasti monet kerrat miesten taholta, koskaan en yhteenkään teidän kaltaiseen mieheen ole tutustunut :( en kaipaa terapeuttia vaan normaalisti kohtelevaa miestä.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 16:08"]
Sen tiedostankin, että luottamuksen saamisessa voi mennä aikaa. Ja hän selvästi häpeilee itseään. Kannattaako minun alkaa udella hänen menneisyydestään asioita, vai odotanko että hän ottaa itse puheeksi? Haluaisin osoittaa, että hän voi kertoa minulle vaikeistakin asioista. Ap
[/quote]
Vastasin äskn numerolla 22. Minun naiseni on siis myös kokenut kovia, sen hän kertoi melko pian kun tapasimme, mutta ei avannut asiaa paljon enmpää. Odotin, milloin hän itse kertoo asioistaan ja kun kertoi kuuntelin ja kyselin siinä sivussa mitä aiemmin olin jo miettinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ois naisesta kyse, joka kyselis samoja miehestä, niin kaikki sanoisivat, että turha yrittää, kun ne haavat on ikuisia, etkä saa koskaan tasaveroista kumppania. Meinaan mulla on ihan kokemusta täältä kysymisestä nimenomaan, todellakaan ei kukaan nainen kannusta.
Olet vain oma rakastava itsesi. Älä utele mitään. Nainen kertoo kyllä, kun on valmis. Joka tapauksessa luotte omaa tarinaanne. Menneet on menneitä. Kärsivällinen sinun täytyy kyllä olla. Älä ota mitään henkilökohtaisesti.
Ajattele naista löytökissana, joka pitää kesyttää. Mistään et löydä yhtä rakastavaa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 16:18"]
Siis mistä teidän ap:n ja esim. 22 kaltaisia miehiä oikein on voinut löytää? Olen epävarma ja mulle on tehty paskasti monet kerrat miesten taholta, koskaan en yhteenkään teidän kaltaiseen mieheen ole tutustunut :( en kaipaa terapeuttia vaan normaalisti kohtelevaa miestä.
[/quote]
MInä olen numero 22 ja tapasin tämän tulevan vaimoni kaupassa. Asiakkaana olimme molemmat. Baareja tms. emme kumpikaan harrasta. Erään tietyn sattumuksen kautta ajauduimme juttelemaan.
Minäkin täällä mietin, että mistä tämän Ap:n kaltaisia ja tuon 22:n kaltaisia miehiä oikeasti löytää?
Itselläni kävi nimittäin niin päin, että olin ihan kelvokkaalla itsetunnolla varustettu nainen, joka oli tehnyt parikymppisenä hurjasti työtä löytääkseen oman aidon itsensä ja tullakseen aidosti sinuiksi itsensä kanssa (takana oli pitkänä ja hoikkana varsamaisena koikkelehtijana monta vuotta koulukiusaamista jne.), että sitten kolmevitosena lähdin semmoisen miehen matkaan, joka otti ja murskasikin kaiken.
Ikinä en tiennyt niin alas voivani päätyä, kun en koskaan ollut vielä siellä aiemmin käynyt.
Mies oli tällainen klassinen: aluksi niin mukavaa herrasmiestä ja syvällistä keskustelijaa, yhden naisen mies, hyvä tausta ja koulutus, monta hyvänpäiväntuttua - hmmm, ei yhtään kunnon ystävää, no mitä siitä, kun on muutoin niin mukava, aito ja rehti - ajattelin.
Sieltä mukavan (ei lainkaan komean, mutta se oli sivuseikka, kun hain "vain hyvää ihmistä") kuoren alta paljastuikin sitten mies, joka murskasi kaiken minussa. Ilman omatunnon häivääkään. Puhtaan julmasti, juuri silloin, kun olin antanut herkimmät ja arimmatkin kohtani hänen nähtäväksensä.
Jos joku tänä päivänä lähestyisi minua, jos antaisin lähestyä ja päästäisin lähelleni, pitäisi tämän ihmisen olla Aito, Rehellinen, Avoin, Itsensä tunteva ja Tunteensa käsittävä Mies, jolla olisi iso lämmin sydän, pitkä pinna ja aito halu tutustua juuri minuun ihmisenä.
Mieheni ei ollut mitään edellä mainituista oikeasti. Kaikkia noita hän osasi kyllä näytellä. Mutta siinä vaiheessa, kun elämä on näytelmää ja oman elämän käsikirjoitus on laadittu toisen ihmisen päässä, jolle olet vain hänen itsensä jatke, esine joka hajotessaan heitetään pois, rikkoutuessasi arvoton, vaihdettavissa, korvattavissa uudella kivemmalla tyypillä, joka ei ole jo hajalla... Siinä vaiheessa olet pohjalla ja oikeasti täysin arvotonta kierrätyskamaa, vanha kuvaputkitelkkari, jota ei saa viedä edes kaatopaikalle.
Kuten mieheni asian ilmaisi "sä kun et ookaan mun seurassa vaan iloinen, pirteä ja tyytyväinen koko ajan, mikä sä ensin olit, niin mä aattelin etsiä jonkun uuden sellasen rinnalleni, you know, kyllähän niitä löytyy - mä nyt vaan tartten sellasen ihmisen".
Ehkä tämä sinunkin kohtaamasi on kokenut jotain vastaavaa, vaikka tämä nyt yli-dramaattiselta voi kuulostaakin.
Ole ihan vain ja ainoastaan oma aito ja rehellinen itsesi. Ja annan tämän naisesi olla sitä samaa, mitään piilottamatta, mitään väheksymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mä pillitän täällä. Mistä näitä hyviä ihmisiä löytää? Niitä jotka näkee syvemmälle kuin muut. Kaiken sen pintakiillon läpi, jota minussakin on, mutta jota minä en sisältäni oikeasti ole?
Ei sieltä taustalta välttämättä mitään ihmeellistä dramaattista vaikeaa menneisyyttä löydy. Joten turha odottaa kieli pitkällä, että nainen on valmis avautumaan, kun ei saata olla mitään avattavaa. Jotkut vain ovat luonnostaan varautuneempia ja lähipiiri on vahvistanut sitä luonteenpiirrettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa vastata, mistä "minunlaisiani" löytää. En itse koe käyttäytyväni erikoisesti, kun otan muut ihmiset huomioon ja olen kiinnostunut heidän asioistaan. Mutta olen huomannut, että monille tämä on jotenkin outoa, varsinkin miehille. Olen välillä saanut kuulla olevani "akkamainen" ja "homomainen". En sitten ehkä ole kuin "muut miehet", mutta en oikeastaan halua ollakaan, jos se tarkoittaa tunteiden sivuuttamista ja naisista puhumista "mä panin sitä ja tota" -sävyyn.
En muutoinkaan ole kiinnostunut ihmisessä pelkästä ulkokuoresta. Olen huomannut, että arvojen samankaltaisuus on erittäin tärkeä asia. Ja se, että tuntee olonsa rennoksi toisen seurassa, eikä tunne että tarvitsee esittää jotain muuta, kuin on. Tässä naisessa minua viehättääkin juuri se, että hän tuntuu arvostavan minua itsenäni, ei ole kiinnostunut pelailusta ja hän on aidosti empaattinen ja ottaa muut huomioon. Lisäksi hän on todella hauska, välillä en edes ymmärrä, miten nopeasti hän keksii moniin tilanteisiin jonkin kevennyksen. Hän on myös älykäs ja on selvästi pohtinut maailman asioita eri kanteilta. Siksi on sääli, että hän ajattelee itsestään kielteisesti. Haluaisin, että hän vain huomaisi, että hän on hyvä ja hieno ihminen.
Niin ja jos jotakuta kiinnosti, olemme tämän naisen kanssa opiskelukavereita. Ensiksi tutustuimme toisiimme kavereina, mistä suhde sitten alkoi syventyä. Ap
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:47"]Älä ainakaan flirttaile muiden naisten kanssa kun hän on seurassasi.
[/quote]
Eii.
Olet hänen seurassaan ona itsesi! Jos esität hänen kanssaan että olet muita naisia kohtaan täys viilipytty, mutta flirttailet ilman häntä menemään kuin mikäkin pelimies, niin ei se ainakaan luottamusta paranna jos nainen sattuisi näkemään/kuulemaan tästä jotenkin.
Voit hyvin flirttailla muille hänen seurassaan. Mikäli flirttailu siis käsitetään tässä kohteliaisuudeksi ja perus läpän heitoksi ym kanssakäymiseksi. Jos flirttailu käsitetään iskulauseilla ja pikkutuhmailulla, niin ehkei ole luottamuksesi arvoinen. Pääasia on että vaikka on huono itsetunto niin ei nosta häntä jollekin jalustalle pumpuliin jolloin hänelle tulee vääristynyt käsitys about kaikesta.
Luottamus ansaitaan ajan kanssa ja sitä edesauttaa rehellisyys sekä voimuus ja se, ettei vedä mitään roolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 16:23"]
Jos ois naisesta kyse, joka kyselis samoja miehestä, niin kaikki sanoisivat, että turha yrittää, kun ne haavat on ikuisia, etkä saa koskaan tasaveroista kumppania. Meinaan mulla on ihan kokemusta täältä kysymisestä nimenomaan, todellakaan ei kukaan nainen kannusta.
[/quote]
Miksi tähän tuli näin paljon alapeukkuja? Mulle on ihan oikeasti vastattu niin. Miksi te naiset kuvittelette olevanne miehelle joku saatananmoinen catch ongelminenne, kun vastaavan miehen luota ohjeeksi annetaan: juokse
?
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 18:52"]
Vaikeaa vastata, mistä "minunlaisiani" löytää. En itse koe käyttäytyväni erikoisesti, kun otan muut ihmiset huomioon ja olen kiinnostunut heidän asioistaan. Mutta olen huomannut, että monille tämä on jotenkin outoa, varsinkin miehille. Olen välillä saanut kuulla olevani "akkamainen" ja "homomainen". En sitten ehkä ole kuin "muut miehet", mutta en oikeastaan halua ollakaan, jos se tarkoittaa tunteiden sivuuttamista ja naisista puhumista "mä panin sitä ja tota" -sävyyn.
En muutoinkaan ole kiinnostunut ihmisessä pelkästä ulkokuoresta. Olen huomannut, että arvojen samankaltaisuus on erittäin tärkeä asia. Ja se, että tuntee olonsa rennoksi toisen seurassa, eikä tunne että tarvitsee esittää jotain muuta, kuin on. Tässä naisessa minua viehättääkin juuri se, että hän tuntuu arvostavan minua itsenäni, ei ole kiinnostunut pelailusta ja hän on aidosti empaattinen ja ottaa muut huomioon. Lisäksi hän on todella hauska, välillä en edes ymmärrä, miten nopeasti hän keksii moniin tilanteisiin jonkin kevennyksen. Hän on myös älykäs ja on selvästi pohtinut maailman asioita eri kanteilta. Siksi on sääli, että hän ajattelee itsestään kielteisesti. Haluaisin, että hän vain huomaisi, että hän on hyvä ja hieno ihminen.
Niin ja jos jotakuta kiinnosti, olemme tämän naisen kanssa opiskelukavereita. Ensiksi tutustuimme toisiimme kavereina, mistä suhde sitten alkoi syventyä. Ap
[/quote]
Kuinkahan monta kertaa olet antanut vääriä signaaleita muille heilasi kaltaisille, joista et kuitenkaan olekaan ollut kiinnostunut ja jotka ovat vain pahoittaneet mielensä pahasti ajatellessaan "kiinnostuksesi" ihastumiseksi? Kyllästyttää kaltaisesi "kiinnostuneet". Ei sun tarvii olla kiinnostunut kuin siitä naisesta, jolle aiot antaakin jotain muuta kuin näennäistä kiinnostusta.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 19:33"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 16:23"]
Jos ois naisesta kyse, joka kyselis samoja miehestä, niin kaikki sanoisivat, että turha yrittää, kun ne haavat on ikuisia, etkä saa koskaan tasaveroista kumppania. Meinaan mulla on ihan kokemusta täältä kysymisestä nimenomaan, todellakaan ei kukaan nainen kannusta.
[/quote]
Miksi tähän tuli näin paljon alapeukkuja? Mulle on ihan oikeasti vastattu niin. Miksi te naiset kuvittelette olevanne miehelle joku saatananmoinen catch ongelminenne, kun vastaavan miehen luota ohjeeksi annetaan: juokse
?
[/quote]
Et linkannut kys. olevaa keskustelua. Mahdotonta sanoa onko syynä saamasi kommenttien tasoon oma artikulointisi vai tosiaan erilaiset suhtautumistavat miesten ja naisten ongelmiin.
Joka tapauksessa et vaikuta lainkaan mukavalta ihmiseltä. Viittaat hienosti itsesi kanssa samoista ongelmista kärsiviin naisiin: " Miksi te naiset kuvittelette olevanne miehelle joku saatananmoinen catch ongelminenne".
Ikä voi vaikuttaa näkeekö itsensä huonompana kuin muut ts.nuorena sitä on epävarma kun elämän kokemus ei ole muovannut pärjäjää kärjistetysti sanoen ts. itsevarmuus tulee useimmiten kylkiäisenä elämän kolhujen myöt kun semmosista selviä. olemalla läsnä kuuntelemassa voi auttaa
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 18:52"]
Vaikeaa vastata, mistä "minunlaisiani" löytää. En itse koe käyttäytyväni erikoisesti, kun otan muut ihmiset huomioon ja olen kiinnostunut heidän asioistaan. Mutta olen huomannut, että monille tämä on jotenkin outoa, varsinkin miehille. Olen välillä saanut kuulla olevani "akkamainen" ja "homomainen". En sitten ehkä ole kuin "muut miehet", mutta en oikeastaan halua ollakaan, jos se tarkoittaa tunteiden sivuuttamista ja naisista puhumista "mä panin sitä ja tota" -sävyyn.
En muutoinkaan ole kiinnostunut ihmisessä pelkästä ulkokuoresta. Olen huomannut, että arvojen samankaltaisuus on erittäin tärkeä asia. Ja se, että tuntee olonsa rennoksi toisen seurassa, eikä tunne että tarvitsee esittää jotain muuta, kuin on. Tässä naisessa minua viehättääkin juuri se, että hän tuntuu arvostavan minua itsenäni, ei ole kiinnostunut pelailusta ja hän on aidosti empaattinen ja ottaa muut huomioon. Lisäksi hän on todella hauska, välillä en edes ymmärrä, miten nopeasti hän keksii moniin tilanteisiin jonkin kevennyksen. Hän on myös älykäs ja on selvästi pohtinut maailman asioita eri kanteilta. Siksi on sääli, että hän ajattelee itsestään kielteisesti. Haluaisin, että hän vain huomaisi, että hän on hyvä ja hieno ihminen.
Niin ja jos jotakuta kiinnosti, olemme tämän naisen kanssa opiskelukavereita. Ensiksi tutustuimme toisiimme kavereina, mistä suhde sitten alkoi syventyä. Ap
[/quote] reagoin paradoksiin tekstissä silllä kuvailit naisen joka vaikuttaa itsevarmalta ja silti kannat huolta epävarmuudesta joka voi olla omaa kuvitelmaasi ja ominaisuus jonka hänellä haluaisit olevan mutta miksi?!?
Sen tiedostankin, että luottamuksen saamisessa voi mennä aikaa. Ja hän selvästi häpeilee itseään. Kannattaako minun alkaa udella hänen menneisyydestään asioita, vai odotanko että hän ottaa itse puheeksi? Haluaisin osoittaa, että hän voi kertoa minulle vaikeistakin asioista.
Ap