Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kovan uupumuksen masennus voi aiheuttaa?
03.07.2015 |
Olen 20-vuotias tyttö ja olen todella huolissani itsestäni. Sairastan keskivaikeaa masennusta, pakko-oireista häiriötä ja ahmimishäiriötä. Ahmimisen takia olen lihonut reilun parin vuoden sisällä 20 kg ja kuntoni on rapistunut. Nyt tilanne on kuitenkin kevään mittaan mennyt siihen, että en ihan oikeasti jaksa tehdä juuri mitään. Vietän päivistäni suuren osan makuuasennossa sängyllä puhelin kädessä. En saanut kesätöitä, mistä olen salaa tyytyväinen, koska olisin ollut ihan liian uupunut mihinkään. Olen siis lomalla ja joinakin päivinä en edes nouse sängystä, ellei tarvitse lähteä mihinkään. Sängyssä syön, selaan nettiä ja katson televisiota. Nukun helposti kellon ympäri ja ylikin. Vuorokausirytmini on usein ihan samanlainen, kuin yötyötä tekevällä. Minua vaivaavat jatkuvasti kamalat omantunnontuskat, että ei ihminen saisi vain maata ja kuulen mielessäni tiettyjen ihmisten moralisoinnit.
Nykyään väsyn, hengästyn ja hikoilen ihan perusaskareiden tekemisestä. Tarvitsen niiden välissä 'lepotaukoja.' Varsinkin pään alueella on runsasta hikoilua. Olen tottunut siihen että hiki valuu pitkin naamaani heti kun olen vähänkin liikkeessä. Tällä hetkellä kirjoittaessani tätä makaan sängyllä rojahdettuani siihen suihkussa käymisen jälkeen. Alkoi oksettaa ja heikottaa.
Asun yksin pienessä yksiössä ja en jaksa pitää edes sitä kunnossa. En jaksa enää tiskata ja olen siirtynytkin kertakäyttöastioihin. Pidin monen kuukauden tauon imuroimisessa, kunnes tällä viikolla vihdoin siivosin vähän. Tuskin olisin niin tehnyt, ellei tänne olisi ollut tulossa huoltomies. Siivous ei ollut normaalin ihmisen näkökulmasta mikään suuri. Järjestelin, imuroin ja tiskasin niin vanhat tiskit, etten kehtaa sanoakaan. Hikeä valui lattialle ja urakan jälkeen veto oli aivan poissa loppupäivän ja seuraavan päivän. Pelkäsin oikeasti, että sydän pettää. :(
Liikuntaa harrastan todellakin liian vähän, mutta pyöräilen onneksi joka paikkaan, kun kaupungissa asun ja en omista autoa. Talvella onnistuin laihduttamaan 6 kiloa ja liikuin enemmän. Sitten vain tapahtui jotain ja olen palannut vanhoihin tapoihini. Melkein kaikki kovalla työllä pudotetut kilot ovat tulleet takaisin. Painoni ahdistaa minua jatkuvasti ja on vaikea lähteä kotoa mihinkään, koska häpeän itseäni. Pelottaa että verisuoneni tukkeutuvat ja saan sydänkohtauksen. Kolesterolini olivat joskus koholla jopa ollessani normaalipainoinen. Voin vain kuvitella mitä se näyttäisi nyt, painoindeksin hipoessa 30.
Miksikö en sitten tee mitään asialle? Koska en hallitse syömistäni. Varsinkin makean. Syön sitä suureksi osaksi jatkuvaan makeanhimoon, mutta se on myös sellainen rakas tapa, josta on todella vaikeaa luopua.
Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä. Lääkkeissä on yhtenä sivuvaikutuksena väsymys. Tämä ei vain tunnu enää normaalilta ja pelkään jatkuvasti että minulla on joku syöpä. Tarkkailen paljon itseäni ja tämä pelko aiheuttaa luonnollisesti lisää ahdistusta. Keväällä otettiin laaja verenkuva ja siinä oli kaikki hyvin. Vain trombosyytit olivat lievästi koholla, mutta lääkäri sanoi että se ei tarkoita välttämättä mitään.
Olen kuitenkin vainoharhainen ja tiedän että kaikki syövät eivät näy verikokeissa. Monien tapausten takia luotto lääkäreitä kohtaan on vähentynyt paljon. Mietityttää, että voiko pelkkä masennus saada ihmisen tosiaan näin väsyneeksi, vai pitääkö minun pyytää päästä lääkäriin tästä? Pelkään vain että minua ei oteta taas kerran vakavasti ja saan luulotautidiagnoosin. Vaikka elämäni ei nyt aivan mallillaan olekaan, niin en halua silti kuolla. :(
Kiitos sinulle joka jaksoit lukea. Olisi mukava lukea muiden kokemuksia.
Kommentit (44)
Syökää vaan niitä mömmöjä lääkärille uskollisena ja tässä tulos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 15:18"]
Takaisin lääkäriin. Ei tuollainen ole normaalia. Uudestaan verikokeisiin ja pyydät otettavaksi myös aivolisäkehormonit, sukupuolihormonit, kilpirauhashormonit.
[/quote]Aivolisäkkeen vajaatoiminnassa ihmisen ruokahalu vähenee, hän laihtuu ja on väsynyt. Ei oikein sovi ap:n oireisiin.
Sukupuolihormonit ovat parikymppisellä taatusti ihan normaalit, miksi niitä pitäisi tutkia?
Sokeri, Hb ja TSH, siinä tarvittavat tutkimukset.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 18:00"]
Ulkona kävely virkistää, vaikka vain pieni matka joka päivä. Kaikki ei ole psyykkistä, elämänhallinta ihan yksinkertaisista jutuista kiinni. Edes yksin oleminen ei masenna jokaista. Tutki ruokavaliota, paljonko syöt vaaleaa leipää ja muuta epäterveellistä.
[/quote]
Jaa että masennus johtuu vaaleasta leivästä... olispas noin yksinkertaista.
[/quote]
Vaikka nuo viestit kuulostavatkin provoilulta suuntaan jos toiseenkin, on suoliston bakteerikannan ja masennuksen välillä ihan todettukin yhteys. Köyhä ruoka ei ainakaan paranna suoliston kuntoa, joten kannattaa tsekata syömiset, käydä ehkä jossain kunnon suolistotutkimuksessa (onko siellä edes mitään hyviä bakteereita olemassakaan) jne. Hesarissa oli joku aika sitten juttua siitä, että merkittävä osa serotoniinista tuotetaan nimenomaan ihan muualla kuin aivoissa. Juuri sitä juttua en nyt löydä, mutta tässä toinen:
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1407925354969
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 18:06"]
Juu ota itteäs niskasta kiinni ja vältä sokereita huoh...
[/quote]
Masennuksen syyt pitää tutkia, en ikinä anna tuollaista neuvoa, ota niskasta kiinni, silloin kun on masentunut on läpikäytävä se tietysti. Parempi olla sanomatta mitään kuin olla ilkeä.
Paljon makkaraa syövät ovat psyykkisesti huonovointisempia, nähty on, kuin kasvispainotteisella ruokavaliolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin reilu vuosi sitten venlafaxinin pois itse. Sitä ennen olin uskonut lääkäreitä ym että niitä täytyy syödä, söin yli kaksi vuotta ja alussa aiheutti itsemurhayrityksen. Ennen lääkettä en ollut itsetuhoinen. Vieroitusoireita oli lopettaessa mutta kk sisällä helpotti, masennusoireet helpottivat, energiaa alkoi löytyä ja paino putosi puolessa vuodessa 20kg.. Ei juuri tarvinnut edes eforttia. Rupesin sitten taas urheilemaankin ja oon nyt hyvässä kunnossa. Välillä masentaa ja vituttaa mutta normipuitteissa. Käyn terapiassa. Lääkkeiden poisjättäminen oli elämäni paras päätös. Ei enää koskaan mömmöjä!
Mä olen melkein satavarma, että iso osa sun väsymyksestä ja lihomisesta johtuu ketipinorista. Minä otan joskus nukkumiseen 25 mg ja kuljen sumussa koko päivän ja ahmin kuin hullu. Miksi syöt psykoosilääkettä masennukseen?
Masennus ja uupumus on kamalaa, olen juuri kuin sinä ap. Sillä poikkeuksella, että olen yh ja käyn töissä, tosin vain osa-aikaisena. Olin juuri sairaslomalla 4 kuukautta, kun en jaksanut enää mitään. Lapset hoidan, ovat jo isoja eli ruuat, vaatteet, päivärytmi, harrastukset (joihin kulkevat itse, lähinnä katson kellosta että nyt voisit lähtee). Minun harvoja toimivia asioita tähän järkyttävään oloon, jota en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään, on kotoa pois lähteminen. Esim käydään uimassa lasten kanssa, vaikka vaan mäkkärissä syömässä, lähikaupassa kävellen tai vaik kaverin ( ei ole montaa ja jaksan tavata heitä ehkä kerran kuussa max) luona kahvilla. Viettäisin koko elämäni Netflixin kanssa juustonaksuja ja jäätelöä syöden. Kun saisi vaan piiloutua kotiin. Lasten takia en voi eli he pitää mut elossa.
Mäkin oon lihonut 20 kiloa, painan 91 ja näytän järkyttävältä.
jatkan kohta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ammattilainen, tavallinen bipo vain. Kuulostaa vakavalta, jopa psykoottiselta tuo masennus. Ei keskivaikealta. Siihen ei enää pelkästään kävelyt ja vaalean leivän välttäminen auta.
Lääkkeissä voisi olla parantamisen varaa. Osittain väsymys voi johtua niistäkin mutta pohjaton uupumus, ylinukkuminen ja itseruoskinta ovat vakavan masennuksen oireita. Sopivat hyvin kuvaan joten sinun voi olla todella vaikea saada lääkäriä uskomaan somaattiseen vaivaan. Lääkäri voi tarjota toisia lääkkeitä ja ne voivat sopia paremmin.
Siitä minä en osaa sanoa mitään, että voitko olla fyysisesti sairas. Kyllähän hyvä lääkäri kilpirauhasen testaisi, mutta ei taida olla nykyisin tapana. Helpompi kirjoittaa niitä masennuslääkkeitä.
Mutta neuvoni: lääkäriin, jossa lääkityksen tarkistus. Minusta vaikuttaa, että tuo yhdistelmä ei sovi sinulle. Älä lopeta lääkkeitä kuitenkaan omin nokkinesi. Kerro kaikista oireista lääkärille/terapeutille, venlafaksiini voi muistaakseni aiheuttaa hikoilua. Ulkoilu ihan oikeasti piristää, mutta olen kyllä ollut itsekin 18 tuntia vuorokaudessa nukkuva muumio jota ei saa ulos kuin kääreistä vetämällä. Niitä aikoja en kyllä kaipaa.
Toivottavasti tästä oli sinulle apua!
Pharmaca Fennicasta kopioitu Ketipinorin annostuksesta ja käyttöaiheista. Masennusta ei mainita.
Kullekin käyttöaiheelle on erilaiset annostusohjeet. Tästä syystä on varmistettava, että potilaat saavat selvät ohjeet oikeasta annostuksesta omaan sairauteensa.
Ketipinor otetaan joko ruokailun yhteydessä tai ilman.
Aikuiset:
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian hoidossa Ketipinor otetaan kahdesti päivässä. Neljän ensimmäisen hoitopäivän vuorokausiannos on 50 mg (1. päivä), 100 mg (2. päivä), 200 mg (3. päivä) ja 300 mg (4. päivä). Neljännestä päivästä eteenpäin annos titrataan tavanomaiselle tehokkaalle annosalueelle 300–450 mg vuorokaudessa. Annos voidaan muuttaa kunkin potilaan hoitovasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan annokseksi 150–750 mg vuorokaudessa.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kohtalaisten ja vaikeiden maniavaiheiden hoito
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheen hoidossa Ketipinor otetaan kahdesti päivässä. Neljän ensimmäisen hoitopäivän vuorokausiannos on 100 mg (1. päivä), 200 mg (2. päivä), 300 mg (3. päivä) ja 400 mg (4. päivä). Tämän jälkeen annosta saa suurentaa korkeintaan 200 mg:lla vuorokaudessa kuudenteen hoitopäivään asti, korkeintaan 800 mg:aan vuorokaudessa.
Vuorokausiannos sovitetaan kunkin potilaan hoitovasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan annokseen 200–800 mg vuorokaudessa. Useimmiten tehokas annos on 400–800 mg vuorokaudessa.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvän vakavan masennustilan hoito
Ketipinor otetaan kerran päivässä nukkumaanmenon aikaan. Neljän ensimmäisen hoitopäivän vuorokausiannos on 50 mg (1. päivä), 100 mg (2. päivä), 200 mg (3. päivä) ja 300 mg (4. päivä). Suositeltu vuorokausiannos on 300 mg. Kliinisissä tutkimuksissa ei 600 mg:n annoksella hoidetussa potilasryhmässä ole havaittu suurempaa tehoa kuin 300 mg:lla hoidetussa ryhmässä (ks. kohta Farmakodynamiikka). Yksittäiset potilaat saattavat hyötyä 600 mg:n annoksesta. Yli 300 mg:n annoksia käytettäessä hoito aloitetaan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön perehtyneiden lääkäreiden määräyksellä. Kliinisten tutkimusten perusteella voidaan annosta pienentää 200 mg:aan, jos potilaalla havaitaan siedettävyysongelmia.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön uusiutumisen esto
Potilaat, jotka ovat reagoineet kaksisuuntaisen mielialahäiriön akuuttiin hoitoon ketiapiinilla, voivat jatkaa hoitoa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvien maanisten, sekamuotoisten tai depressiivisten oireiden uusiutumisen estämiseksi samalla annoksella. Potilaan kliinisestä hoitovasteesta ja hoidon siedettävyydestä riippuen annos voi olla 300–800 mg vuorokaudessa jaettuna kahteen annokseen. Ylläpitohoidossa on tärkeää käyttää pienintä tehokasta annosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennuvaiheen hoito mainitaan, mutta sitähän ap ei ainakaan tiedä sairastavansa.
edellinen
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:22"]
Kiitos paljon! Ketipinorin annostusta olen itsekin miettinyt ja koko lääkettä. Valitettavasti vain näyttää siltä, että olen jäänyt siihen koukkuun. Se on tarkoitettu auttamaan nukkumista ja siihen se toimiikin erinomaisesti. Puoli tuntia napin ottamisesta alkaa silmät lupsumaan. Mutta jos unohdan jostain syystä ottaa sen, niin se tuntuu heti. Nukkumisesta ei tule yhtään mitään. Heräilen 15 minuutin välein ja tärisen kylmästä. Olo tulee kuumeiseksi. Kerran lähdin kahdeksi yöksi toiselle paikkakunnalle ja unohdin ketipinorit kotiin. Se oli hirveää. Vieroittautuminen tulee olemaan vaikeaa. On totta, että Ketipinor on psykoosilääke, mutta sitä käytetään myös monilla unilääkkeenä. Psykoosipotilaiden annostukset ovat tietääkseni jo lähempänä grammaa. Itse olen syönyt tätä pahimmillani 3 x 200 mg päivässä. Se kuitenkin onneksi pienennettiin tuohon nykyiseen määrään, koska se todellakin väsytti. Olin kerran jopa nukahtaa auton rattiin. Ensimmäisen kerran kun Ketipinoria määrättiin minulle, söin sitä iltaisin 25-50 mg. Silloin en muista olleen mitään suurempia ongelmia. Se lopetettiin, mutta jouduin vähäksi aikaa reilu vuosi sitten osastolle ja siellä se haluttiin aloittaa uudelleen. Myöhemmin oma lääkärini sitten määräsi sen 3 x 200 mg. Se on onneksi ohi. Ketipinorilla on ollut varmaan oma vaikutuksensa lihomiseeni, mutta luulisin että suurimman osan olen aiheuttanut ihan itse syömällä makeaa todella suuria määriä päivittäin. Lääkäriin varmaan joka tapauksessa menen. Terapiakin on nyt kesätauolla, eikä ole ketään ammattilaista kenen kanssa puhua. Mietin vain samaa kuin 7, että voiko noita kokeita pyytää itse noin vain? Kyllä jos itse saisin päättää, niin ottaisin itseltäni ainakin kilpirauhasarvot, kolesterolin ja kasvainmerkkiaineet. Mutta en ole kehdannut niin suoraan niitä pyytää vaikka mieli tekisi. 30, haluaisin perusteluja, että mikä tilassani kuulostaa psykoottiselta? Ei siis pahalla, vaan pelkään joskus itsekin tulevani hulluksi. Tällä hetkellä minulle tehdään persoonallisuushäiriötestejä. On hyvin todennäköistä, että olen epävakaa ja minulle tulee olemaan kova paikka jos saan sellaisen diagnoosin. Se kuulostaa niin vakavalta ja pelottaa että paranisinko, ja miten se vaikuttaa ihmissuhteisiini. En osaa itse arvioida masennukseni vakavuutta. Usein mielialani on ihan hyvä, tai ainakaan ei mikään huomattavan alakuloinen. Romahduksen hetkiäkin tietysti on. Ilmeisesti masennukseni vain näkyy enemmän tällaisena uupumuksena ja lamaannuksena. Ei ole ikinä ollut energia niin vähissä, kuin nyt...
[/quote]Minua kovasti kiinnostaisi tietää, minka alan erikoislääkäri tämän annoksen määräsi, vai oliko peräti yleislääkäri? Ja millä perustein? Unilääkkeeksi Ketipinorista riiittää 12.5-25 mg. Jo sekin lihottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketipinorin haittavaikusuksia: lisääntynyt ruokahalu, TSH-pitoisuuksien nousu, verensokeiarvojen suurenenminen, itsetuhoisuus, uneliaisuus, voimattomuus.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 20:47"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:22"]
Kiitos paljon! Ketipinorin annostusta olen itsekin miettinyt ja koko lääkettä. Valitettavasti vain näyttää siltä, että olen jäänyt siihen koukkuun. Se on tarkoitettu auttamaan nukkumista ja siihen se toimiikin erinomaisesti. Puoli tuntia napin ottamisesta alkaa silmät lupsumaan. Mutta jos unohdan jostain syystä ottaa sen, niin se tuntuu heti. Nukkumisesta ei tule yhtään mitään. Heräilen 15 minuutin välein ja tärisen kylmästä. Olo tulee kuumeiseksi. Kerran lähdin kahdeksi yöksi toiselle paikkakunnalle ja unohdin ketipinorit kotiin. Se oli hirveää. Vieroittautuminen tulee olemaan vaikeaa. On totta, että Ketipinor on psykoosilääke, mutta sitä käytetään myös monilla unilääkkeenä. Psykoosipotilaiden annostukset ovat tietääkseni jo lähempänä grammaa. Itse olen syönyt tätä pahimmillani 3 x 200 mg päivässä. Se kuitenkin onneksi pienennettiin tuohon nykyiseen määrään, koska se todellakin väsytti. Olin kerran jopa nukahtaa auton rattiin. Ensimmäisen kerran kun Ketipinoria määrättiin minulle, söin sitä iltaisin 25-50 mg. Silloin en muista olleen mitään suurempia ongelmia. Se lopetettiin, mutta jouduin vähäksi aikaa reilu vuosi sitten osastolle ja siellä se haluttiin aloittaa uudelleen. Myöhemmin oma lääkärini sitten määräsi sen 3 x 200 mg. Se on onneksi ohi. Ketipinorilla on ollut varmaan oma vaikutuksensa lihomiseeni, mutta luulisin että suurimman osan olen aiheuttanut ihan itse syömällä makeaa todella suuria määriä päivittäin. Lääkäriin varmaan joka tapauksessa menen. Terapiakin on nyt kesätauolla, eikä ole ketään ammattilaista kenen kanssa puhua. Mietin vain samaa kuin 7, että voiko noita kokeita pyytää itse noin vain? Kyllä jos itse saisin päättää, niin ottaisin itseltäni ainakin kilpirauhasarvot, kolesterolin ja kasvainmerkkiaineet. Mutta en ole kehdannut niin suoraan niitä pyytää vaikka mieli tekisi. 30, haluaisin perusteluja, että mikä tilassani kuulostaa psykoottiselta? Ei siis pahalla, vaan pelkään joskus itsekin tulevani hulluksi. Tällä hetkellä minulle tehdään persoonallisuushäiriötestejä. On hyvin todennäköistä, että olen epävakaa ja minulle tulee olemaan kova paikka jos saan sellaisen diagnoosin. Se kuulostaa niin vakavalta ja pelottaa että paranisinko, ja miten se vaikuttaa ihmissuhteisiini. En osaa itse arvioida masennukseni vakavuutta. Usein mielialani on ihan hyvä, tai ainakaan ei mikään huomattavan alakuloinen. Romahduksen hetkiäkin tietysti on. Ilmeisesti masennukseni vain näkyy enemmän tällaisena uupumuksena ja lamaannuksena. Ei ole ikinä ollut energia niin vähissä, kuin nyt...
[/quote]Minua kovasti kiinnostaisi tietää, minka alan erikoislääkäri tämän annoksen määräsi, vai oliko peräti yleislääkäri? Ja millä perustein? Unilääkkeeksi Ketipinorista riiittää 12.5-25 mg. Jo sekin lihottaa.
[/quote] Hän oli osa-aikaeläkkeellä oleva miespsykiatri, jolla oli 40 vuoden työkokemus. En pitänyt tuosta lääkäristä yhtään. Hän ei oikein tuntunut ottavan minua tosissaan, määräsi vain lääkkeitä. Nyt on uusi lääkäri, joka vaikuttaa ihan hyvältä. En tiedä sitten, lääke on myös mielialan tasaamiseen ja olin silloin aika ahdistunut kun tuo isoin annos määrättiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kilpirauhanen oireili noin.
Ap olet kuin minä aikaisemmin. Voin kertoa miten itse sain tilannettani vähän eteenpäin. Venlafaxin ei sopinut minulle, väsytti liikaa. Lopetin sen ja vaihdoin toiseen lääkkeeseen. Ketipinoria syön vähemmän kuin sinä ja ruokahalu kyllä kasvaa aina kun sen napin on ottanut, joten säästän paljon kaloreita iltaan ja aamuun kun lääke vielä vaikuttaa. Kiloklubin avulla pudotin 10kg ylipainoa. Rupesin siis syömään samalla terveellisemmin ja ottamaan lisäravinteita, monivitamiinia ja rautaa. Sitten aloin tekemään youtubevideoiden mukaan joogaa 3x vkossa, kunto alkoi nousta ja nyt pystyn tehdä jo enemmän kuntoa vaativiakin jumppia. Ainiin ja ahmimiseen auttaa kun syö 5x päivässä niin ettei tule liian pitkiä taukoja ruokailujen välillä. Itselläni ollut syömisongelmia monta vuotta...
En tosin tiedä, vaikuttiko sopiva lääkitys niin hyvin, että ylipäätänsä jaksoin laihduttaa ja aloittaa kuntoilun. Jokatapauksessa, sanon että puhu lääkityksestä lääkärisi kanssa ja syö lisäravinteita (niitä voi tilata postilaatikkoonkin) tai sitten yritä syödä terveellisesti. Hemoglobiini muuten kannattaa mittauttaa, mulla oli se alhainen ja olin todella väsynyt. Ja sitten, ei se epävakaus ole paha diagnoosi, tutkimusten mukaan se lievenee ensimmäisten 10v aikana, joten on toivoa että tilanne paranee jo itsestäänkin :) Mulla on se dg. Niin ja vitamiiniarvotkin voi mittauttaa verikokeilla, siitä sitten näkisit väsyttääkö myös jonkun vitamiinin puutos.
Mulla otettu aika ahkerasti kyllä noita kokeita. Masennus kun pääsi aika pahaksi ja tuli itsetuhoisia ajatuksia yms. Sairaalassa olin pariin otteeseen. Fyysisesti kondiksessa.
Millaisia oireita venlafaxin lopetus sulle aiheutti? Itse syön sitä 150mg ja parina peräkkäisenä aamuna kun unohtuu ottaa alkaa todella inhottavat "sähköiskut" ympäri kehoa.
Siis joku tällä palstalla kertoi venlafaxin lopettaneensa... Tuosta ketipinorista. Itsellä 100mg jota vähentänyt 25-50. Auttaa loistavasti nukkumaan mutta ilman ei onnistu. Painoa tullut 10kg vaikka elämäntapa täynnä hyötyliikuntaa eikä syömis puolessa muutoksia.
Mulla on samanlaiset oireet, mutta mun diagnoosini ei ole masennus, vaan raudanpuuteanemia, hb on alle sata. Mene lääkäriin ja pyydä ottamaan hb ja kilppariarvot sekä tarkistamaan lääkityksesi. Naisten pitäisi muutenkin tarkkailla tuota hb:a, mulla se oli jo 74 kun anemia vasta huomattiin.
Juu ota itteäs niskasta kiinni ja vältä sokereita
huoh...