Lue keskustelun säännöt.
Uskotko Jumalaan?
03.07.2015 |
Miksi uskot/ et usko? Oisi vaan mielenkiintoista tietää moni nykyään enää uskoo. Mie oon itse ateisti mutta monta hyvää ystävää on uskovaisia, eikä ole ongelmia ollut. Minusta se on kuitenkin oma asia, eikä pitäisi vaikuttaa muihin. Haluan vain uteliaisuuttani kysyä. :)
Kommentit (91)
Kyllä uskon. Annoin elämäni Jeesukselle n. 1 1/2 vuotta sitten. Olen vapautunut mm.alkoholista, tupakasta ja elämäni on muuttunut. Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:09"]Kyllä uskon. Annoin elämäni Jeesukselle n. 1 1/2 vuotta sitten. Olen vapautunut mm.alkoholista, tupakasta ja elämäni on muuttunut. Jeesus on tie, totuus ja elämä.
[/quote]
Minäkin lopetin hei tupakoinnin jo 10 vuotta sitten! Olen myös rakastanut elämääni/ läheisiäni ja itseäni aina. Uskon itseeni. Olenko minäkin siis tie totuus ja elämä?!
Wau!
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:05"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:05"]
Uskon. Ennen olin aggressiivinen ateisti. Huomasin, että ihmisellä on aina irrationaalinen puoli, johon uskonto sopii kuin nakutettu. Jos ihminen olisi täysin koneellisen rationaalinen, ei uskontoa tarvittaisi. Mutta heikkoja kun olemme, on Jumalalla paikkansa. Samaan aikaan ymmärrän, että ihminen loi Jumalan, mutta samaan aikaan haluan uskoa, että asia on toisinpäin.
[/quote]
Minusta tämä on hieno kirjoitus. Toki minäkin haluaisin, että raamatun mukainen taivas olisi olemassa, missä voisin kuoltuani tavata kaikki kuolleet sukulaiset/ystävät. Valitettavasti vaan mitkään maailman tapahtumat eivät tue tätä käsitystä.
[/quote]
Aivan. Todisteita uskomuksilleni ei ole mahdollista saada, niiden etsiminen johtaa ateismiin (ainakin kohdallani johti). Kun hyväksyin uskonnon vain henkilökohtaisena ajatusrakennelmana, tuntui, että aloin olemaan oikealla polulla.
T 19
Uskon. On turvallista, kun voi luottaa siihen, että on joku joka rakastaa ja pitää huolta. Jolle voi illalla sanoa mielessään kiitokset ja avunpyynnöt. Uskontoja on kaikissa kulttuureissa ympäri maailman. Se kuuluu ihmisyyteen vaikka ateistit sanoisi mitä. Joku tutkimuskin sanoi, että kiitolliset ihmiset ovat onnellisimpia. Että päivän päätteeksi kiittäminen oli yhteydessä onnelliseen elämänasenteeseen.
Sitä en voi vannoa, että minun uskontoni (ev.lut) on juuri se ainoa oikea. Kukaan ei ole nähnyt Jumalaa. Mutta ihana ajatella, että rakas kuollut läheiseni on nyt jossain hyvässä paikassa ja mukana elämässäni edelleen.
Joskus nämä ei-kirkkoon-kuuluvat tuntuvat sellaisilta itsekkäiltä, jotka eivät välitä muista vaan elävät omaa elämäänsä. Ovat tyytymättömiä ja happamia sukutapaamisissa esim. eivät kysy kuulumisia, eivät pyydä kylään. Puuttuuko heiltä se uskon tuoma sisäinen rauha?
KYLLÄ ja myös tuhatvuotiseen valtakuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki uskovat haluaa taivaaseen, mutta kukaan ei halua kuolla?
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:28"]
KYLLÄ ja myös tuhatvuotiseen valtakuntaan.
[/quote]
Siihenkö Hitlerin 1000-vuotiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, en ole koskaan uskonutkaan. En myöskään ole siinä käsityksessä, että uskovien määrä olisi jotenkin laskenut. Lapsenuskokäsityskin on minulle vieras. Minulta on monesti kysytty, että milloin menetin lapsenuskoni. Ei ole ollutkaan sellaista koskaan.
Uskon. Raamattu on Jumalan sana ja kukaan ihminen ei olisi voinut tietää kaikkia niitä profetioita, jotka on siihen kirjaan kirjoitettu. Lisäksi Raamatusta löytyy kaikki se tieto, mikä tekee ihmisen elämän onnelliseksi aidosti! Rakastan Jumalaa, joka on siis Rakkaus ja Jeesus on tie ikuiseen rakkauteen Jumalan luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko jumaliin, enkä kuulu mihinkään uskontokuntaan mukaan.
Mun elämänkatsomuksen mukaan meillä jokaisella on suojelusenkelimme ja sitten on joukko muita enkeleitä. Voimme aina pyytää enkeleiltä apua kun koemme apua kaipaavamme.
Enkeleillä on myös korkeampi voima, joka on..niin mikäpä se sitten onkaan.
En osaa selittää oikein tätä mun elämänkatsomustani, mut sen tiedän, ettei se ole sidonnainen yhteenkään uskontoon. Se on mun oma "uskonto" ja se riittää mulle. :)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:35"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:30"]
Kyllähän tästäkin ketjusta huomaa, että joidenkin vain on uskottava, tarvitsevat selityksen elämälleen. Itse en usko, ei kaikkeen ole selitystä
[/quote]
Miksi ihmiset aina ajattelee että usko antaisi jotain selityksiä? Esim. oma uskoni ei anna yhtäkään selitystä mihinkään, enkä sellaisia kaipaa. Itse asiassa uskoni lisää kysymyksiä: koen että kaiken muodon ydin on jumaluus, jonka koen myös olevan pelkkää kirkkautta ja rakkautta, mutat sitten mietin, miksi se jumaluus suostuu olemaan myös Hitlerin tai pedofiilin sisäinen olemus ja niin osallistumaan tämän tekoihin.
[/quote]
Jumala on antanut ihmisille vapaan tahdon. Eli jokainen tekee mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että tämä näkyväisen lisäksi on toinen maailma. Mitä se on, en tiedä. Sitä voi myös kutsua jumaluudeksi.
Uskon lisäksi esimerkiksi telepatiaan tms. Minulla on näistä asioista huimia kokemuksia.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 06:51"]
Uskon. muuten meillä ihmisinä ei olisi syytä elää.
[/quote]
Pidätkö näin olemassolon ahdistuksen portilla? Keräisit vaan rohkeutta kohdata elämän ilman höpöjuttuja.
Taustallasi on psykologinen tarve saada sellaista kontrollia ja varmuutta elämään mitä ei ole olemassa. Pelokkaalle mielellesi on helpompaa uskoa selkeään satutarinaan kuin myöntää elämän arvoituksellisuus ja yllätyksellisyys.
Asiat eivät ole kokonaan käsissäsi ja turha edes uskotella niin. Opi elämään elämän yllätyksellisyyden kanssa ja lopeta itsesi pettäminen, kasvat ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:35"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:30"] Kyllähän tästäkin ketjusta huomaa, että joidenkin vain on uskottava, tarvitsevat selityksen elämälleen. Itse en usko, ei kaikkeen ole selitystä [/quote] Miksi ihmiset aina ajattelee että usko antaisi jotain selityksiä? Esim. oma uskoni ei anna yhtäkään selitystä mihinkään, enkä sellaisia kaipaa. Itse asiassa uskoni lisää kysymyksiä: koen että kaiken muodon ydin on jumaluus, jonka koen myös olevan pelkkää kirkkautta ja rakkautta, mutat sitten mietin, miksi se jumaluus suostuu olemaan myös Hitlerin tai pedofiilin sisäinen olemus ja niin osallistumaan tämän tekoihin. [/quote] Jumala on antanut ihmisille vapaan tahdon. Eli jokainen tekee mitä haluaa.
[/quote]
Näinhän sen on pakko olla tosiaan, koska kerran ihmiset voivat tehdä mitä vaan. Asia on vaan helpompi hyväksyä jonkun sellaisen uskonnollisen ajatusmallin näkökulmasta, jossa Jumala on selvästi maailmasta täysin erillinen. Että ok, Jumala on luonut tuollaisia olentoja ja antaa niiden tehdä vapaasti mitä haluavat.
Mutta kun minä tosiaan näen että Jumala on kaiken sisin olemassaolo, niin että jos tämä jumalolemus lähtisi pois jostain olennosta niin se katoaisi olemasta samantien, niin on vaikeampi hyväksyä että jumaluus sallii sittenkin kaiken. Toisaalta, sanoi se Jeesuskin että kaiken minkä teette pienimmille te teette minulle, ja Paavali moitti että jotkut tekevät Kristuksen ruumiin jäsenistä porton jäseniä jos irstailevat. Minä koen sen ÄÄRIMMÄISEN kirjaimellisesti, edes olematta kristitty - että tosiaan kun vaikka minä teen jotain pahaa niin pakotan jumaluuden siihen osalliseksi, ja toisaalta jos teen jotain hyvää niin teen sen myös jumaluudelle koska se on sen hyvänteon kohteen syvin olemus.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:05"]Uskon. Ennen olin aggressiivinen ateisti. Huomasin, että ihmisellä on aina irrationaalinen puoli, johon uskonto sopii kuin nakutettu. Jos ihminen olisi täysin koneellisen rationaalinen, ei uskontoa tarvittaisi. Mutta heikkoja kun olemme, on Jumalalla paikkansa.
Samaan aikaan ymmärrän, että ihminen loi Jumalan, mutta samaan aikaan haluan uskoa, että asia on toisinpäin.
[/quote] Ymmärrät, että ihminen loi jumalan, mutta silti HALUAT uskoa että se on myös toisinpäin? :'D makes sense
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:09"]
Kyllä uskon. Annoin elämäni Jeesukselle n. 1 1/2 vuotta sitten. Olen vapautunut mm.alkoholista, tupakasta ja elämäni on muuttunut. Jeesus on tie, totuus ja elämä.
[/quote]
Toivon että sinulla on kapasiteettia sisältää se tosiasia, että uskonto kaikessa sinulle tuomassa hyvässä on ollut ainoastaan itsesuggestion väline joka on auttanut sinut pois ongelmistasi.
Uskonnolliset elementit olisivat voineet yhtä hyvin olla jotain ihan erilaisia. Muhammedia ja mystiikkaa jne. Jos siellä olisi vain samanlainen AA -ohjelma rakennettuna.
Tapauksessasi tarkoitus on pyhittänyt keinot. Olet hyväksynyt rationaalisen mielesi rajoittamisen ja vaihtokauppana olet saanut parempilaatuisen päihteettömän elämän. Ohjakset vain muualle ja mikäs siinä on tuudittautua auvoiseen elämään!
En usko.
Olen saanut kristillisen kasvatuksen, käynyt 16-vuotiaaksi asti seurakunnan kerhoissa ja leireillä ja lukenut iltarukoukset äitini kanssa.
Silti en vaan usko. Yritys oli kova, mutta järki vei voiton.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:00"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 08:01"]
En usko yhteenkään jumalaan. Olen kyllä miettinyt tätä omaa uskonnottomuutta, ateismiani ja uskon puuttumista. Olen jopa etsinyt nuorempana identiteetin muodostusvaiheessa onko minusta uskojaksi. No eihän minusta ollut. Oma järki ei anna periksi. En löydä todisteita jumalista, enkä löydä tarpeeksi painavaa syytä uskoa jumaliin. En edes silloin, kun maailma on murentunut jalkojen alla.
[/quote]
Miksi juuri maailman murentuessa jalkojen alta pitäisi uskoa jumaliin? Jumalatko sen murenemisen olisivat aiheuttaneet?
[/quote]
Lähtökohtaisesti ei pidäkään, enkä sitä tarkoita. Niissä hetkissä se usko on omassa elämässä ollut pohdinnan alla. Siis tosiaan omassa elämässäni.
Esimerkiksi toistuvien menetysten edessä pohdin asiaa muiden uskon kautta. Heille uskonnosta haettiin lohtua. Loputtomien kysymysten edessä taipuivat ettei vastausta saada. Osalla usko jopa vahvistui kyseenalaistamisen jälkeen.
Mietin sitä, että jos olisin joku muu minä, millä tavalla olisin traumoistani tai menetyksistäni selvinnyt. Olisiko se ollut helpompaa. Tulin kyllä johtopäätökseen asiapiieistä ulosastuessani ja tarkasteltua omaa suruprosessia suhteessa muihin, että käyn läpi asiaa samojen etappien kautta. Lohtuni löydän muualta, asiaa käsittelen eri tavalla. Mutta lopulta tilanteet hyväksyy.
Ja onpa tuota minulle sanottu, että viimeistään siinä vaiheessa kun kohtaan surun, tulen viimeistään uskoon. Tuntematta minua tai mitä olen kokenut.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:05"]
Uskon. Ennen olin aggressiivinen ateisti. Huomasin, että ihmisellä on aina irrationaalinen puoli, johon uskonto sopii kuin nakutettu. Jos ihminen olisi täysin koneellisen rationaalinen, ei uskontoa tarvittaisi. Mutta heikkoja kun olemme, on Jumalalla paikkansa. Samaan aikaan ymmärrän, että ihminen loi Jumalan, mutta samaan aikaan haluan uskoa, että asia on toisinpäin.
[/quote]
Minusta tämä on hieno kirjoitus. Toki minäkin haluaisin, että raamatun mukainen taivas olisi olemassa, missä voisin kuoltuani tavata kaikki kuolleet sukulaiset/ystävät. Valitettavasti vaan mitkään maailman tapahtumat eivät tue tätä käsitystä.