Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdollista, että (alkoholisti) äitini epävakaa tunne-elämä vaikuttanut minuun niin, että oma identiteetti on hukassa? Lyhyesti.
18.02.2022 |
Minusta on tuntunut kyllä ihan lapsesta lähtien, että olen ulkopuolinen tai "erilainen", vajavaisempi kuin muut. Olen kuitenkin elänyt eteenpäin mutta ongelmia on ollut rutkasti pääni sisällä sekä vuorovaikutusuhteissa. Olen antanut itseäni kohdella ihan miten sattuu eikä rajoja ole ollut, se taas on tehnyt jännittäjän ja huonon itsetunnon. Jota tätäkin yritän peitellä esimerkiksi suorittamalla tai korostetun hyvällä käytöksellä.
Edelleen kärsin tästä ja jätän sisälleni paljon negatiivisia tunteita läheisissäkin ihmissuhteissa koska en joko uskalla avautua tai sitten en näe sillä merkitystä. Ajattelen, ettei minua kuitenkaan kuunnella, tai sitten vähätellään. Sitä se oikeastaan onkin ollut.
Tämä on saanut pohtimaan, että onko syynä lapsuuteni epäterveet kiintymyssuhteet, jotka ovat sitten vain jatkuneet tähän ikään asti. Huonot ihmisuhteet tuntuvat lähes joka kerta tutuilta ja siltä kuin olisin "kotona". Siksi kai niihin on helppo jäädä ja tyytyä, samalla toivon joka hetki, että asiat muuttuisivat. Yritän hakea apua näihin aina uudestaan mutta terapiaan pitäisi varmaankin sitoutua.
Äidin käytös on esim ollut tällaista:
- Sekoilee, juo paljon ja lähtee baariin, jättäen lapset kotiin itkemään. Muistan usein rukoilleeni häntä palaamaan koska pelkäsin, että jotain sattuu.
- Vaihtuvat mieskumppanit, lukemattomat kerrat olen nähnyt lapsuudessa hänen harrastavan seksiä jonkun kanssa, isäkin kävi joskus kylässä vaikka olivat jo eronneet. Kai tuo oli/on suht. normaalia.
- "Katso näitä käsiäni, olen tehnyt niillä paljon töitä teidän (lapsien) vuoksenne." itkun kanssa, tuttu mantra.
- Hyvittely/palkitseminen ruoalla - toisena hetkenä halveksuminen syömisestä, etenkin tunnesyömisestä.
- Se halveksuva katse, tummat vihaiset silmät ja nokan nyrpistäminen kun katsoi minua humalassa.
- "Rakastan teitä enemmän kuin mitään, kertokaas nyt mitä teidän isänne on teidän eteenne tehnyt!?" mantra myöskin.
- Kun edellispäivän kännireissusta avauduttiin ja oli selvinpäin, oli kuin ei kuulisi tai näkisi. Muuttui patsaaksi eikä asioista saanut puhua.
- Ajoi autoa kännissä, oli turvatonta. Menetti korttinsakin kun olimme kyydissä, kärähti ratista.
- Draamaili, haastoi riitaa suureleisesti ihan mistä vain, kenen kanssa vain humalassa.
Lukemattomia kertoja, jotka jääneet mieleen..
Se sääliä hakeva katse kun tajusi, että tuli oikeasti töpättyä, se muutos hänessä kun oli pahoillaan, yritti hetken olla oikeasti rakastava äiti ja osoittaa sen. Toisena hetkenä taas tuota sekoilua, outoa käytöstä.
Yritän aina miettiä uudelleen ja uudelleen miten suhtautua mihinkin. Isäni käytös oli onneksi ihan ok vaikka alkoholisti myös eikä ollut läsnä kovinkaan paljoa. Tavallaan olivat joissakin asioissa hyviä vanhempia, tiesin, että rakastivat ja puhuimme tällaisista tunteista, samalla olen ihan kujalla edelleen kaikesta ristiriitaisuudesta.
Voisiko tuossa olla syy omalle käytökselleni? - Rajaton, liian kiltti. Samalla etsin aina rakkautta minua vanhemmilta kumppaneilta, jotka ovat yleensä myös alkoholisteja sekä valitettavasti myös vähintään henkistä väkivaltaa käyttäviä nujertajia.
Tuntuu vain, että jokin on vialla omassa päässäni mutta en saa sitä solmua auki ja elän jossain epätodellisuudessa. Kuulostaako tutulta kenenkään korvaan, jos on ollut lapsuudenkoti vähän hajalla jollain tavalla?
Kommentit (21)
On vain äärimmäisen raskas tunne jostain syystä. En pääse eteenpäin mieleni tasolla vaikka olen ulkoisesti yrittänyt kyllä todella paljon. Vain unohtaa, irrottautua menneisyydestä. Takkuaa kuitenkin ja kohtaan aina samat ongelmat. Ihan perseestä, kuin ei edes eläisi omaa elämäänsä ja olen myös jättänyt paljon tekemättä vain sen takia, etten usko itseeni.
Ajattelen, että ehkä syntymäni oli liikaa äidilleni. Hänellä meni psyyke huonoon kuntoon kun olin vauva, oli kuulemma uhannut tehdä minulle jotain ja joutui siitä sitten sairaalaan lepäämään. Tätä kaikkea kun käsittelen, niin olisi kuin olisin kuplassa, vankilassa mielessäni. Miksi en ole erillinen kokemuksieni kanssa vaan edelleen jokin osa minussa elää noita lapsuuden aikoja ja yrittää ymmärtää.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloittaja :)
Kiitos kun jaoit noin vilpittömästi elämääsi. Voi olla, että hyvinkin olet oikeilla jäljillä siinä, mitä aavistelet käyneen. Suosittelen tutustumaan kokeneen terapeutin Tommy Hellstenin kirjoihin, varsinkin vanhempiin,joita hän teki lähempänä uransa alkua. Niissä hän käsitteli juuri sinun esille ottamiasi asioita tosi ymmärrettävästi ja inhimillisesti!
Rohkaisen harkitsemaan myös jonkinlaista tukea ja apua, esim. terapiaa, ettet jäisi yksin tärkeiden asioiden kanssa. Moni ei tiedä, että ev-lut seurakunnistakin saa (ilmaiseksi) osaavaa ja kokenutta keskusteluapua, myös ilman kirkon jäsenyyttä.
Olet ARVOKAS ihminen riippumatta siitä, mitä on tapahtunut. Kaikkea hyvää sinulle, ja meille kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloittaja :)
Kiitos kun jaoit noin vilpittömästi elämääsi. Voi olla, että hyvinkin olet oikeilla jäljillä siinä, mitä aavistelet käyneen. Suosittelen tutustumaan kokeneen terapeutin Tommy Hellstenin kirjoihin, varsinkin vanhempiin,joita hän teki lähempänä uransa alkua. Niissä hän käsitteli juuri sinun esille ottamiasi asioita tosi ymmärrettävästi ja inhimillisesti!
Rohkaisen harkitsemaan myös jonkinlaista tukea ja apua, esim. terapiaa, ettet jäisi yksin tärkeiden asioiden kanssa. Moni ei tiedä, että ev-lut seurakunnistakin saa (ilmaiseksi) osaavaa ja kokenutta keskusteluapua, myös ilman kirkon jäsenyyttä.
Olet ARVOKAS ihminen riippumatta siitä, mitä on tapahtunut. Kaikkea hyvää sinulle, ja meille kaikille.
Aika uskomatonta, tai no juuri viisi minuuttia sitten ajattelin mielessäni, että tekisi mieli laittaa Tommy Hellstenille vaikka viestiä. En sitä tietenkään tee mutta sellaiset kaukaiset haaveet siitä, että avaan sen solmun jos saisin vain keinon siihen, jonkun sanan, jonkun lauseen oikealta ihmiseltä. Oikeasti tiedän, että kaikki tapahtuu itsessäni ja ajattelin Tommyn pohdintoja, mietin kuinka hyvin hän osaa analysoida ja noussut kokemuksiensa myötä, saanut muodostettua vaikeat asiat voitokseen.
Minä epätoivoisesti yritän vain käsitellä ja on ollut nyt sellaisia ajatuksia, että nyt kaikk tämä riittää. Jotain on tapahduttava ja haluan luovuttaa tästä kuorestani, en jaksa pidellä kiinni vaan annan kaiken romahtaa, jotta voisin joskus vielä hyvin. Olen hakenut apua ja siihen nyt sitoudun kun prosessi lähtee liikkeelle. Olen niin monta kertaa ajautunut samaan pisteeseen, että nyt vain riittää.
Tämä kirjoittaminen on yksi tapa käsitellä ja yritän löytää niitä vastauksia tavalla tai toisella.
Kiitos, paljon hyvää sinulle myös!
-ap
Terapiaan. Olet ilmeisesti jo menossakin. Kyllä nuo rankat kokemukset vaikuttaa.
Ihan otsikon perusteella kyllä. Traumat on periytyviä. Sinä siirrät taas omat traumasi lapsiisi ja ne omiin lapsiinsa jos kukaan ei tee niille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noinhan se usein menee. Nyt kun olet asian oivaltanut, sinulla on mahdollisuus kasvattaa itsestäsi juuri sellaisen kuin haluat.
Aikoinaan kun itse etsin apua, tukea ja myös toivoa suorastaan uhkaavien vaikeiden asioiden keskellä, löysin tämän oheisen videon, jonka sanoma on edelleen yksi kaikkein koskettavimmista ja syvällisimmistä. Voi sanoa, että se puhuttelee suoraan sisintä, sydäntä, ja on syvästi parantava, jos sellaista itse kaipaa ja on avoin vastaanottamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan. Olet ilmeisesti jo menossakin. Kyllä nuo rankat kokemukset vaikuttaa.
Niin, olen menossa tai ainakin nyt tavoittelen sinne pääsyä. Olen voinut todella huonosti ja peitellyt sitä, selviytynyt itsekseni. Pahoinvointi kuitenkin lisääntyi ja tuntui, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin kuolla. Siitä lähti ajatukset avun hakemiseen nyt viimeisen kerran ja sainkin jo alkuun lupaavasti mahdollisuuden tähän prosessiin. Menin ihan vain terveyskeskukseen, hoitaja kuunteli ja osasi valita oikeat sanat. Menen tulevilla viikoilla keskustelemaan, sitten lääkäriin ja mietimme terapian mahdollisuutta, miten se järjestyisi kohdallani.
Se luo jo toivoa, paljonkin. Olen päättänyt nyt, että en enää esitä tai suorita. Jätän ihan kaiken mitä olen ulkoisesti yrittänyt tavoitella vain, että saisin todistuksia itselleni käteen kirjaimellisesti ja samalla myös todistuksen merkityksen itselleni siitä, että pärjään. Ne ovat kuitenkin vain ulkoisia asoita joita en oikeasti halua, ovat vain osa tätä itselleen valehtelemista, etappi seuraavaan suorittamiseen. Jätän sen kaiken ja yritän luottaa, että elämä kantaa vaikka päättäisin luopua niistä ulkoisista asioista, jotka olen laittanut alulle. Ne eivät vain ratkaise ongelmaani, ovat vain teatteria ja todiste "yhteiskuntakelpoisuudestani", joka ei anna enää mitään tai johda hyvinvointiini. Haluan ratkaista juurisyyt ja sitten edetä sen pohjalta hyvään elämään.
-ap
Vaikuttaa. Olen itsekin kasvanut päihdekodissa ja olen tarvinnut sekä psykoterapiaa että vertaistukiryhmiä. Nykyään elämäni on jo aika hyvällä mallilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan kun itse etsin apua, tukea ja myös toivoa suorastaan uhkaavien vaikeiden asioiden keskellä, löysin tämän oheisen videon, jonka sanoma on edelleen yksi kaikkein koskettavimmista ja syvällisimmistä. Voi sanoa, että se puhuttelee suoraan sisintä, sydäntä, ja on syvästi parantava, jos sellaista itse kaipaa ja on avoin vastaanottamaan
Kiitos tästä. Ihana kuulla, että olet saanut vaikeisiin hetkiisi lohtua tästä ja kiitos, että jaoit tämän. Tämä oli kyllä koskettava, kun jätin kaikki ennakkoluulot ja ajatukseni hetkeksi syrjään, kuuntelin vain, muutama kyynelkin tuli.
Olen ehkä nähnyt tuon videon joskus lapsenakin. Ainakin osan siitä jossain yhteydessä. Koska tuossa videossa oli yksi kohta (jossa oli lapsia, eri maista istumassa piirretyn maapallon ympärillä) , josta olen nähnyt unta ja joka on jäänyt mieleeni. Lapsena siis näin juuri unta tuosta kuvasta, siinä unessa oli sanoma, että olemme kaikki yhteydessä toisiimme, olemme samaa, emme erillisiä toisistamme. Se oli lohduttava uni ja varmaan siksi jäi mieleen vahvasti. Olen sitä vuosien varrella joskus miettinytkin ja kadottanut sen sanomaa, niin etten muista muuta kuin sen kuvan lapsista, lohdun tunteen ja oivalluksen, minkä silloin unesta sain.
Oli hauska nähdä tuo aivan sama kuva tuossa videolla, juuri kuten näin sen unessani, Siksi tuli mieleen, että varmaan olen nähnyt tuon kuvan joskus lapsena jossain. Meni hieman ohi aiheen, ehkä hieman hämmentävää, joten tuli nyt kerrottua tämäkin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa. Olen itsekin kasvanut päihdekodissa ja olen tarvinnut sekä psykoterapiaa että vertaistukiryhmiä. Nykyään elämäni on jo aika hyvällä mallilla.
Sama täällä, turvaton ja lasinen lapsuus. Psykoterapiassa tarvittiin 5-vuotta, mutta elämä paljon paremmin nyt kaikella tavalla, erityisesti itsetuntemus parantaa elämänlaatua rutkasti. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet joutunut oleen äitisi, huoltaja ja äiti.
olet jäänyt vaille lapselle kuuluvaa hoivaa ja huolehtimista. olet kokenut turvattomuutta. läheisriippuvuus kirjat ja jotkut läheisriippuvuus ryhmät livenä käsittelee just tälläistä turvatonta lapsuutta.
myös pitkäaikais sairaiden lapsilla ,on tälläisiä tuntemuksia ja kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa. Olen itsekin kasvanut päihdekodissa ja olen tarvinnut sekä psykoterapiaa että vertaistukiryhmiä. Nykyään elämäni on jo aika hyvällä mallilla.
Mukava kuulla, että olet hakenut ja saanut apua, varmasti ollut pitkä matka.
Haluatko kertoa mikä on oleellisesti muuttunut itsessäsi ajalta, ennen kuin sait käsiteltyä asioitasi ja sitten sen jälkeen kun sait apua ja pääsit juurisyihin kiinni, itseäsi lähemmäksi ja elämäsi oikeaan suuntaan?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja siitä täytyy kirjoittaa vielä, että en voi olla vihainen vanhemmilleni, en enää. Ymmärrän kokonaisuutta ja sitä, että heidän elämänsä on varmasti ollut haastavaa esimerkiksi omassa lapsuudessaan sekä aikuisuudessaan. Kerroin kyllä aika yksityiskohtaisesti ja ehkä jopa syytellen mutta minun on pakko käydä mielessäni näitä läpi, onhan nuo kuitenkin olleet totta ja yritän jäsennellä, saada oivalluksia.
Kirjoittaminen on vain sellainen asia. Pitäisi tehdä omalle koneelle joku oma "kirja", johon kirjoitan vain itselleni ja ratkon ajatuksiani. Ehkä se voisi olla yksi tapa päästä asioiden juurelle, kirjoittaa vain itselleen kaikenlaisia ajatuksia mitkä sieltä tulevat ja toistuvat mielessäni.
-ap
Hoida itseäsi terapian lisäksi self helpillä. Lue kirjoja, katso youtubesta videoita.
Tunnelukko-kirjat ja Häpeän hoito voisivat olla yhdet hyvät kirjat.
Tsemppiä <3 olosi on varmasti paha ja toivotaan, että se kohenee!
(Katsoin vierestä, kun seurustelukumppani oli samanlaisella taustalla ja hän on niin hukassa itsensä kanssa, ettei pysty ihmissuhteisiin.)
Muista se, että olet arvokas ja rakas ihminen! Ehkä juuri nyt vierelläsi ei ole ihmisiä, jotka osaavat ilmaista sen, mutta se ei poista sinun arvoasi. Kunhan itse toimit suoraselkäisesti ja niin, että pystyt katsomaan itseäsi peilistä (romahtelu, häpeä, heikkous, tarvitsevuus jne on sallittua, tahallinen pahanteko, valehtelu, toisten manipulointi, esineellistäminen ja kiusaaminen ei)
Vierailija kirjoitti:
Hoida itseäsi terapian lisäksi self helpillä. Lue kirjoja, katso youtubesta videoita.
Tunnelukko-kirjat ja Häpeän hoito voisivat olla yhdet hyvät kirjat.
Tsemppiä <3 olosi on varmasti paha ja toivotaan, että se kohenee!
(Katsoin vierestä, kun seurustelukumppani oli samanlaisella taustalla ja hän on niin hukassa itsensä kanssa, ettei pysty ihmissuhteisiin.)
Kiitos <3
Yritän todella. Tämä kun ei voi jatkua näinkään.
Tässä juuri kuuntelen Tommy Hellsteniä pitkästä aikaa. Se tuo jostain syystä turvaa ja kaipaamani ymmärrystä. Kiitos myös näistä mainitsemistasi kirjavaihtoehdoista. Häpeän hoitoa olen joskus aloitellutkin, silloin kun häpeä tuntuu olevan liian tuskallista, niin tuonkaltaiset kirjat auttavat hetkellisesti. Palaan aina uudelleen näihin aiheisiin ja kirjahyllyssä on paljon aloitettuja, keskenjätettyjä aiheisiin liittyviä kirjoja.
Toivottavasti ihminen, jonka kanssa olit, niin saa tai on saanut myös apua. Hienoa, että ilmeisesti halusit tukea häntä mutta kyllähän se niin on, että paranemistyö lähtee meiltä jokaiselta itseltään eikä siinä toisten kannata rikkoa itseään hyvistä tarkoitusperistään huolimatta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoida itseäsi terapian lisäksi self helpillä. Lue kirjoja, katso youtubesta videoita.
Tunnelukko-kirjat ja Häpeän hoito voisivat olla yhdet hyvät kirjat.
Tsemppiä <3 olosi on varmasti paha ja toivotaan, että se kohenee!
(Katsoin vierestä, kun seurustelukumppani oli samanlaisella taustalla ja hän on niin hukassa itsensä kanssa, ettei pysty ihmissuhteisiin.)
Kiitos <3
Yritän todella. Tämä kun ei voi jatkua näinkään.
Tässä juuri kuuntelen Tommy Hellsteniä pitkästä aikaa. Se tuo jostain syystä turvaa ja kaipaamani ymmärrystä. Kiitos myös näistä mainitsemistasi kirjavaihtoehdoista. Häpeän hoitoa olen joskus aloitellutkin, silloin kun häpeä tuntuu olevan liian tuskallista, niin tuonkaltaiset kirjat auttavat hetkellisesti. Palaan aina uudelleen näihin aiheisiin ja kirjahyllyssä on paljon aloitettuja, keskenjätettyjä aiheisiin liittyviä kirjoja.
Toivottavasti ihminen, jonka kanssa olit, niin saa tai on saanut myös apua. Hienoa, että ilmeisesti halusit tukea häntä mutta kyllähän se niin on, että paranemistyö lähtee meiltä jokaiselta itseltään eikä siinä toisten kannata rikkoa itseään hyvistä tarkoitusperistään huolimatta.
-ap
No, hän ei ollut valmis. Multa olisi saanut tasapainoa ja hyvyyttä elämäänsä. En voi kuin rukoilla hänen puolestaan, epätodennäköiseltä näyttää että muuttuisi. Meno lähti holtittomaksi eromme jälkeen.
Sinä myönnät ja näet tilanteen. Toivon sulle kaikkea hyvää, oikeita ihmisiä elämääsi ja juuri oikeanlaisia oivalluksia ja tukea. Itse olen narsistin lapsi ja siitä vaikeuksien kautta voittoon selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Muista se, että olet arvokas ja rakas ihminen! Ehkä juuri nyt vierelläsi ei ole ihmisiä, jotka osaavat ilmaista sen, mutta se ei poista sinun arvoasi. Kunhan itse toimit suoraselkäisesti ja niin, että pystyt katsomaan itseäsi peilistä (romahtelu, häpeä, heikkous, tarvitsevuus jne on sallittua, tahallinen pahanteko, valehtelu, toisten manipulointi, esineellistäminen ja kiusaaminen ei)
Niin, kiitos! Ehkä joskus elämääni tulee pysyvästi sellaisia ihmisiä, joita ystävikseni voin kutsua, jotka todella edistävät hyvinvointiani ja toisinpäin. On vain myönnettävä, että tällä hetkellä se on haastavaa ja minun on käytävä kipuni ensin läpi, ennen kuin osaan arvostaa oikeasti itseäni ja ehkä myös sitten elämääni tulee minua arvostavia ihmisiä.
Se on kyllä onni, että olen hyvä ihminen omasta mielestäni. Olen tietenkin joskus kokeillut rajojani, siis tehnyt tekoja, joista en voi olla ylpeä mutta ne ovat kuitenkin sattuneet niin, etten todellakaan tahdo kenellekkän aiheuttaa henkistä tai fyysistä kipua. En halua aiheuttaa kärsimystä kenellekkään, en edes silloin jos minua kohdellaan huonosti. Tulee vain äärimmäisen huono olo jos vajoan samalle tasolle, se ymmärrys ja toisten saappaisiin asettuminen on minulle aika luontaista kai omien kokemuksien pohjalta.
Loputtoman ymmärtämisen vuoksi on kyllä täytynyt opetella rajojen asettamista ja vaikka edelleen opeteltavaa rajojen vetämisessä on, niin olen kehittynyt huomattavasti.
-ap
Ei tullut kovin lyhyt kun aloin avautumaan..
Pahoittelut ja kiitos jos jaksatte lukea.
-ap