Argh! Äitini leikkasi lapseni hiukset!

Turhaa kakaramaista kiukuttelua. Stailaa itse pojan tukkaa hieman. Ja muista: karvat ovat uusiutuva luonnonvara pikkutenavilla varsinkin.

Muistan miten itkin joskus 13-vuotiaana kun tahdoin otsatukan, ja annoin äitini leikata sen. Sitä ei tehty peilin ääressä, joten ei auttanut kuin luottaa. Ja niinpä se tukka sitten oli nyrhitty hiusrajaan asti. Aivan törkeän näköinen. Samanlaisen oli leikannut minulle aina lapsena. En ymmärrä mikä juttu se on, että aina piti edestä leikata käytännössä kaikki hiukset pois...

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 00:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:01"] Mun äiti leikkasi 3-vuotiaan tyttäreni pitkät hiukset pilalle. En liioittele yhtään, kun sanon 'pottakampaus'. Yhtenäinen, tasainen rinkula koko pään ympäri, kuin potan reunaa olisi leikattu. Ihan hirveä, kuvottava, naurettava.  Äitini oli ylpeä aikaansaannoksestaan ja meillä kesti tosi pitkään saada hiukset takaisin. Se ei ymmärtänyt yhtään, ettei 3-vuotias "hikoile kuin sika" kesällä, eikä mitään "kesähiuksia" tarvita. Luuli, että lapsella olisi helteissä helpompaa lyhyemmissä hiuksissa. Tyttö on nyt 14-vuotias ja edelleen muistelee sitä, miten mummu leikkasi ihan hirveät hiukset ja lapsuuden kuvat ovat jouluun asti tuona vuonna ihan pilalla. Ei auttanut pinnit, eikä hatut. Mummu on edelleen sitä mieltä, että leikkaus oli onnistunut ja että sinä hellekesänä (HALOO, SUOMI! EI TÄÄLLÄ OLE IKINÄ TUKALAA HELLETTÄ!!!) oli ihan pakko toimia, kun me emme tehneet asian eteen mitään. [/quote] Joo-o... minusta on hyvä, että lapsi saa päättää hiuksistaan, mutta ei sitten ole yhtään suurta draamaa tämä? 14-vuotias muistelee, miten hiukset pilattiin 11 vuotta sitten, ja kaikki lapsuudenkuvat ovat sen takia pilalla? Ja edelleen asiasta vängätään mummun kanssa? 11 vuotta tämän katastrofaalisen hiustenleikkuun jälkeen? Huhhuijakkaa. [/quote] Nauroin samaa. :D

[/quote]

On aika olennaista, että toinen ihminen tunnustaa tekonsa. Oli kyseessä kuinka pieni tai iso asia tahansa. Jos toinen kiistää toisen kokemuksen tyystin, se on eritoten lapsen psyykeen kannalta huono asia. Asia olisi ajat sitten pitänyt käsitellä ja mummon hyväksyä se, että kohteen, eli lapsen mielestä pieleen meni. Ja pahoitella tekoaan. Sillä siitä olisi päästy ajat sitten. 

Etkö itse muistelisi, jos pomosi olisi palaverissa leikannut hiuksiasi vasten tahtoasi 11 vuotta sitten? Vaikka lapsi on lapsi, on hänelläkin itsemääräämisoikeutensa ja ennen kaikkea oikeus kokemukseen. On aikuiselta vastuutonta kiistä lapsen kokemus. Fiksu tajuaa, ettei tässä ole kyse hiuksista.

[/quote]

Oletko tosissasi? Et oikeasti näe mitään eroa siinä, että pomo palaverissa nöyryyttää alaistaan vs. että kolmevuotiaan (HUOM: KOLMEVUOTIAAN) hiukset leikataan rumasti?

Mistään ei edes käy ilmi, että kolmevuotias olisi rimpuillen ja itkien pistänyt vastaan hiustenleikkuuta (vaikka tuonikäiset käsittääkseni pistävät rimpuillen ja itkien vastaan jopa saappaiden pukemista jalkaan: selkeää traumamatskua?). Pelkästään, että lopputulos oli ruma.

Minulle oli aikanaan aika järkyttävä kokemus, kun pahimpina teinivuosinani ihan oikea kampaaja (ei siis mummo) leikkasi pitkän tukkani lyhyeksi mummokampaukseksi. Käsitti täysin väärin kaikki yksinkertaiset pyyntöni. Voi miten sitä itkettiin ja angstailtiin - hädintuskin kouluun suostuin lähtemään... Mutta parin vuoden päästä se jo nauratti.

Ihan oikeasti, jos pikkutaaperon ruma pottakampaus ahdistaa vielä 11 vuotta myöhemmin, kehoitan laulamaan muutaman kerran "Let It Go" -biisiä suureen ääneen. Kyllä se siitä.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 00:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:01"] Mun äiti leikkasi 3-vuotiaan tyttäreni pitkät hiukset pilalle. En liioittele yhtään, kun sanon 'pottakampaus'. Yhtenäinen, tasainen rinkula koko pään ympäri, kuin potan reunaa olisi leikattu. Ihan hirveä, kuvottava, naurettava.  Äitini oli ylpeä aikaansaannoksestaan ja meillä kesti tosi pitkään saada hiukset takaisin. Se ei ymmärtänyt yhtään, ettei 3-vuotias "hikoile kuin sika" kesällä, eikä mitään "kesähiuksia" tarvita. Luuli, että lapsella olisi helteissä helpompaa lyhyemmissä hiuksissa. Tyttö on nyt 14-vuotias ja edelleen muistelee sitä, miten mummu leikkasi ihan hirveät hiukset ja lapsuuden kuvat ovat jouluun asti tuona vuonna ihan pilalla. Ei auttanut pinnit, eikä hatut. Mummu on edelleen sitä mieltä, että leikkaus oli onnistunut ja että sinä hellekesänä (HALOO, SUOMI! EI TÄÄLLÄ OLE IKINÄ TUKALAA HELLETTÄ!!!) oli ihan pakko toimia, kun me emme tehneet asian eteen mitään. [/quote] Joo-o... minusta on hyvä, että lapsi saa päättää hiuksistaan, mutta ei sitten ole yhtään suurta draamaa tämä? 14-vuotias muistelee, miten hiukset pilattiin 11 vuotta sitten, ja kaikki lapsuudenkuvat ovat sen takia pilalla? Ja edelleen asiasta vängätään mummun kanssa? 11 vuotta tämän katastrofaalisen hiustenleikkuun jälkeen? Huhhuijakkaa. [/quote] Nauroin samaa. :D

[/quote]

On aika olennaista, että toinen ihminen tunnustaa tekonsa. Oli kyseessä kuinka pieni tai iso asia tahansa. Jos toinen kiistää toisen kokemuksen tyystin, se on eritoten lapsen psyykeen kannalta huono asia. Asia olisi ajat sitten pitänyt käsitellä ja mummon hyväksyä se, että kohteen, eli lapsen mielestä pieleen meni. Ja pahoitella tekoaan. Sillä siitä olisi päästy ajat sitten. 

Etkö itse muistelisi, jos pomosi olisi palaverissa leikannut hiuksiasi vasten tahtoasi 11 vuotta sitten? Vaikka lapsi on lapsi, on hänelläkin itsemääräämisoikeutensa ja ennen kaikkea oikeus kokemukseen. On aikuiselta vastuutonta kiistä lapsen kokemus. Fiksu tajuaa, ettei tässä ole kyse hiuksista.

[/quote]

Oletko tosissasi? Et oikeasti näe mitään eroa siinä, että pomo palaverissa nöyryyttää alaistaan vs. että kolmevuotiaan (HUOM: KOLMEVUOTIAAN) hiukset leikataan rumasti?

Mistään ei edes käy ilmi, että kolmevuotias olisi rimpuillen ja itkien pistänyt vastaan hiustenleikkuuta (vaikka tuonikäiset käsittääkseni pistävät rimpuillen ja itkien vastaan jopa saappaiden pukemista jalkaan: selkeää traumamatskua?). Pelkästään, että lopputulos oli ruma.

Minulle oli aikanaan aika järkyttävä kokemus, kun pahimpina teinivuosinani ihan oikea kampaaja (ei siis mummo) leikkasi pitkän tukkani lyhyeksi mummokampaukseksi. Käsitti täysin väärin kaikki yksinkertaiset pyyntöni. Voi miten sitä itkettiin ja angstailtiin - hädintuskin kouluun suostuin lähtemään... Mutta parin vuoden päästä se jo nauratti.

Ihan oikeasti, jos pikkutaaperon ruma pottakampaus ahdistaa vielä 11 vuotta myöhemmin, kehoitan laulamaan muutaman kerran "Let It Go" -biisiä suureen ääneen. Kyllä se siitä.

[/quote]

Pointti meni siis ohi niin, että heilahti. Kyse ei ole hiuksista, kuten tuossa selitettiin. Lue pariin kertaan uudestaan niin ymmärtänet.

Vedätte pojalle keesin.

Onko lapsenne jokin näyttelyesine? Lapselle tärkein on nähdä sieltä tukan takaa. Nyt jotain rajaa. Ei muka kehdata mennä juhliin, huhhuh.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 08:25"]Onko lapsenne jokin näyttelyesine? Lapselle tärkein on nähdä sieltä tukan takaa. Nyt jotain rajaa. Ei muka kehdata mennä juhliin, huhhuh.
[/quote] Ei ole näyttelyesine, on tärkeää mähdä, mennään kyllä juhliin, mutta vituttaa silti tuo pottaotsis ja se että äitini on sitä mieltä että hänellä on oikeus tehdä näin. Ja sinä et edes tiedä miltä poika nyt näyttää...

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:38"]

Tekis mieli päättää etten päästä poikaa sinne ilman mua enää, mutta eihän siitä ole mitään hyötyä.

[/quote]

Mä olen tehnyt tuon päätöksen omien vanhempieni kanssa. Äiti ei ole pahantahtoinen, mutta hän ei kerta kaikkiaan pysty noudattamaan ohjeitani siitä mitä lasten kanssa saa ja ei saa tehdä, jos hän on eri mieltä asiasta.

Hän esim. syöttää makeaa lapsille niin paljon, että hoidossa siellä olon jälkeen lapset on voineet pahoin. Perustelu syöttämiselle: "Kyllähän lasten täytyy karkkiakin saada, hän ei ymmärrä tuollaista ankaruutta ettei edes karkkia saa" - ja meillä kyllä saa karkkia, mutta ei usein eikä isoja määriä. Äidillä on kaappi täynnä herkkuja ja niin kauan kuin lapset haluaa, niin saavat sieltä syödä, kun äiti niin nauttii lasten iloisista naamoista kun syövät sitä karkkia.

Viiminenen pisara oli myös tytön hiusten leikkuu. Oli valitellut pitkään pitkistä hiuksista 5-vuotiaalla tytöllä ja paasannut kuinka hänen lapsuudessaan aina joka kesä pistettiin ihan lyhyeksi, estää täidenkin tarttumista. Ja 5-vuotias ei kuulemma osaa hiuksistaan välittää joten minun pitäisi ne leikata lyhyeksi. Minä taas tykkäsin pitkästä tukasta tytöllä, kuten myös tyttö itse. Kerran kesällä mummolassa hoidossa ollessa oli  tukka lyhentynyt kummalliseen kattilamalliin: viivasuoraan kulmakarvoihin asti leikattu otsatukka, joka oli epätasainen, ja muutenkin ympäriinsä hiukset leikattu kuin olisi kattila pantu päähän ja reunoja myöten saksittu.

Jos olis sit edes leikannut vain sen verran että hiukset olis poissa silmistä, eikä niin että kulmakarvojen ja hiusten välissä on tyyliin kok otsa... EIkä poikakaan tyytyväiseltä näyttänyt....
Olen niin vihainen edelleen, mutta ei äidille saa suuttua. Hänhän vain teki sen mitä mun olis pitänyt tehdä, koska hän on parempi äiti kuin minä...
On myös osannut kasvattaa lapsiaan paremmin kuin minä.
Minähän olen kaikkien lasten kohdalla (3kpl) aina tehnyt jotain väärin...
tässähän taas nousee pintaan kaikki mitä on ollut pielessä minun ja äitini välisessä suhteessa....

Ja nyt äitillä on loukkaantunut olo kun sanoin että menen huomenna heti aamusta jonottamaan drop-in parturiin, koska jätkä on niin järkyttävän näköinen. Puolustus "Ei mun oluut tarkoitus leikata noin lyhyet, mutta ei se ollu helppoa leikata".
niin, ei ole ei, siksi olenkin vienyt ammattilaiselle!
JA olisin vienyt nytkin, heti kun ehdin!