Argh! Äitini leikkasi lapseni hiukset!
Poikani otsatukka on kasvanut vähän liian pitkäksi, ja olen sanonut että mennään parturiin heti kun ehditään. Olen ehdottanut lapselleni että leikkaisin itse, mutta hän on sanonut että mieluummin parturiin. No, nyt hän lähti tänään äitini luo, ja äiti (joka siis on valittanut nyt muutaman kerran lapsen hiuksista) laittoi mulle äsken kuvan pojastani. Ihana pottaotsis! Ei huvita yhtään tuonnäköistä viedä sunnuntaina rippijuhliin, prkl... Hyväähän äiti tarkoitti, mut mua vituttaa nyt silti. Lapsi kohta 4v, jos sillä nyt on merkitystä... sori mahdolliset typot ja pötköön kirjoitettu teksti, mobiili.
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:57"] [quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 00:22"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:01"] Mun äiti leikkasi 3-vuotiaan tyttäreni pitkät hiukset pilalle. En liioittele yhtään, kun sanon 'pottakampaus'. Yhtenäinen, tasainen rinkula koko pään ympäri, kuin potan reunaa olisi leikattu. Ihan hirveä, kuvottava, naurettava. Äitini oli ylpeä aikaansaannoksestaan ja meillä kesti tosi pitkään saada hiukset takaisin. Se ei ymmärtänyt yhtään, ettei 3-vuotias "hikoile kuin sika" kesällä, eikä mitään "kesähiuksia" tarvita. Luuli, että lapsella olisi helteissä helpompaa lyhyemmissä hiuksissa. Tyttö on nyt 14-vuotias ja edelleen muistelee sitä, miten mummu leikkasi ihan hirveät hiukset ja lapsuuden kuvat ovat jouluun asti tuona vuonna ihan pilalla. Ei auttanut pinnit, eikä hatut. Mummu on edelleen sitä mieltä, että leikkaus oli onnistunut ja että sinä hellekesänä (HALOO, SUOMI! EI TÄÄLLÄ OLE IKINÄ TUKALAA HELLETTÄ!!!) oli ihan pakko toimia, kun me emme tehneet asian eteen mitään. [/quote] Joo-o... minusta on hyvä, että lapsi saa päättää hiuksistaan, mutta ei sitten ole yhtään suurta draamaa tämä? 14-vuotias muistelee, miten hiukset pilattiin 11 vuotta sitten, ja kaikki lapsuudenkuvat ovat sen takia pilalla? Ja edelleen asiasta vängätään mummun kanssa? 11 vuotta tämän katastrofaalisen hiustenleikkuun jälkeen? Huhhuijakkaa. [/quote] Nauroin samaa. :D [/quote] On aika olennaista, että toinen ihminen tunnustaa tekonsa. Oli kyseessä kuinka pieni tai iso asia tahansa. Jos toinen kiistää toisen kokemuksen tyystin, se on eritoten lapsen psyykeen kannalta huono asia. Asia olisi ajat sitten pitänyt käsitellä ja mummon hyväksyä se, että kohteen, eli lapsen mielestä pieleen meni. Ja pahoitella tekoaan. Sillä siitä olisi päästy ajat sitten. Etkö itse muistelisi, jos pomosi olisi palaverissa leikannut hiuksiasi vasten tahtoasi 11 vuotta sitten? Vaikka lapsi on lapsi, on hänelläkin itsemääräämisoikeutensa ja ennen kaikkea oikeus kokemukseen. On aikuiselta vastuutonta kiistä lapsen kokemus. Fiksu tajuaa, ettei tässä ole kyse hiuksista. [/quote] Oletko tosissasi? Et oikeasti näe mitään eroa siinä, että pomo palaverissa nöyryyttää alaistaan vs. että kolmevuotiaan (HUOM: KOLMEVUOTIAAN) hiukset leikataan rumasti? Mistään ei edes käy ilmi, että kolmevuotias olisi rimpuillen ja itkien pistänyt vastaan hiustenleikkuuta (vaikka tuonikäiset käsittääkseni pistävät rimpuillen ja itkien vastaan jopa saappaiden pukemista jalkaan: selkeää traumamatskua?). Pelkästään, että lopputulos oli ruma. Minulle oli aikanaan aika järkyttävä kokemus, kun pahimpina teinivuosinani ihan oikea kampaaja (ei siis mummo) leikkasi pitkän tukkani lyhyeksi mummokampaukseksi. Käsitti täysin väärin kaikki yksinkertaiset pyyntöni. Voi miten sitä itkettiin ja angstailtiin - hädintuskin kouluun suostuin lähtemään... Mutta parin vuoden päästä se jo nauratti. Ihan oikeasti, jos pikkutaaperon ruma pottakampaus ahdistaa vielä 11 vuotta myöhemmin, kehoitan laulamaan muutaman kerran "Let It Go" -biisiä suureen ääneen. Kyllä se siitä. [/quote] Eehehehheee, laula Let itgo, oletpa hauska ja nokkela!
[/quote]
Ei sen ollut tarkoitus olla mitään hauskaa ja nokkelaa :D Minusta "Let It Go" on mitä parhain biisi tällaiseen. Siitä tulee aina hyvä mieli.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:51"]Voi hitsin hitsi. Byääääh. Kyse on kuitenkin 4-vuotiaan hiuksista....
[/quote] 4-vuotiaana ei ole mitään väliä miltä näyttää? Jos ei, niin missä iässä saa itse päättää? Saanko lähettää äitini leikkaamaan sulle samanlaisen kampauksen? Jos ei, niin miksi ei? Koska olet aikuinen? Eikä sua haittaisi jos joku leikkaisi sunlapses hiukset kysymättä sinulta lupaa?
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:53"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:51"]Voi hitsin hitsi. Byääääh. Kyse on kuitenkin 4-vuotiaan hiuksista....
[/quote]
Niin, nyt ei ole sitä diipadaapatyyliä, jonka lapsi ihan itse valitsi ja halusi. Tarvitsen jaxuhalin!!!!!
[/quote] diipadaapalässynlää, kamala juttu että lapsi saa päättää hiuksistaan.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:01"]
Mun äiti leikkasi 3-vuotiaan tyttäreni pitkät hiukset pilalle. En liioittele yhtään, kun sanon 'pottakampaus'. Yhtenäinen, tasainen rinkula koko pään ympäri, kuin potan reunaa olisi leikattu. Ihan hirveä, kuvottava, naurettava.
Äitini oli ylpeä aikaansaannoksestaan ja meillä kesti tosi pitkään saada hiukset takaisin. Se ei ymmärtänyt yhtään, ettei 3-vuotias "hikoile kuin sika" kesällä, eikä mitään "kesähiuksia" tarvita. Luuli, että lapsella olisi helteissä helpompaa lyhyemmissä hiuksissa.
Tyttö on nyt 14-vuotias ja edelleen muistelee sitä, miten mummu leikkasi ihan hirveät hiukset ja lapsuuden kuvat ovat jouluun asti tuona vuonna ihan pilalla. Ei auttanut pinnit, eikä hatut. Mummu on edelleen sitä mieltä, että leikkaus oli onnistunut ja että sinä hellekesänä (HALOO, SUOMI! EI TÄÄLLÄ OLE IKINÄ TUKALAA HELLETTÄ!!!) oli ihan pakko toimia, kun me emme tehneet asian eteen mitään.
[/quote]
Joo-o... minusta on hyvä, että lapsi saa päättää hiuksistaan, mutta ei sitten ole yhtään suurta draamaa tämä? 14-vuotias muistelee, miten hiukset pilattiin 11 vuotta sitten, ja kaikki lapsuudenkuvat ovat sen takia pilalla? Ja edelleen asiasta vängätään mummun kanssa? 11 vuotta tämän katastrofaalisen hiustenleikkuun jälkeen? Huhhuijakkaa.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:01"]
Mun äiti leikkasi 3-vuotiaan tyttäreni pitkät hiukset pilalle. En liioittele yhtään, kun sanon 'pottakampaus'. Yhtenäinen, tasainen rinkula koko pään ympäri, kuin potan reunaa olisi leikattu. Ihan hirveä, kuvottava, naurettava.
Äitini oli ylpeä aikaansaannoksestaan ja meillä kesti tosi pitkään saada hiukset takaisin. Se ei ymmärtänyt yhtään, ettei 3-vuotias "hikoile kuin sika" kesällä, eikä mitään "kesähiuksia" tarvita. Luuli, että lapsella olisi helteissä helpompaa lyhyemmissä hiuksissa.
Tyttö on nyt 14-vuotias ja edelleen muistelee sitä, miten mummu leikkasi ihan hirveät hiukset ja lapsuuden kuvat ovat jouluun asti tuona vuonna ihan pilalla. Ei auttanut pinnit, eikä hatut. Mummu on edelleen sitä mieltä, että leikkaus oli onnistunut ja että sinä hellekesänä (HALOO, SUOMI! EI TÄÄLLÄ OLE IKINÄ TUKALAA HELLETTÄ!!!) oli ihan pakko toimia, kun me emme tehneet asian eteen mitään.
[/quote]
Joo-o... minusta on hyvä, että lapsi saa päättää hiuksistaan, mutta ei sitten ole yhtään suurta draamaa tämä? 14-vuotias muistelee, miten hiukset pilattiin 11 vuotta sitten, ja kaikki lapsuudenkuvat ovat sen takia pilalla? Ja edelleen asiasta vängätään mummun kanssa? 11 vuotta tämän katastrofaalisen hiustenleikkuun jälkeen? Huhhuijakkaa.
[/quote]
Nauroin samaa. :D
No vituttais minuakin ja vielä ettei töppö mummo tajua kun jopa lapsi sanoo et kiitti vitusti mummo.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 00:26"]No vituttais minuakin ja vielä ettei töppö mummo tajua kun jopa lapsi sanoo et kiitti vitusti mummo.
[/quote] Toivottavasti mun poika ei sano äidilleni noin nyt kuitenkaan =D
Ottakaa sakset käteen ja leikatkaa mummoltakin turha tupsu pois, tuskin antaa toista tupsua leikata, joten valitkaa kunnon tukku!
Jos on omapäisiä mummoja, niille pitää sanoa etukäteen kielto ja myös jokin uhkaus, mitä tapahtuu, jos lapsen hiuksiin kosketaan.
Pakko todeta että onneksi minulla on järkevämpi anoppi kuin miehelläni =D Joka tyytyi kommentoimaan vain rauhallisesti ettei ymmärrä miten äitini kuvittelee että on ookoo tehdä noin, ja että parturiin mennään lauantaina.
Hiusvahalla tukka kondikseen, sillä pystyy kaikennököistä peittelee..
Kyllä minäkin siitä suuttuisin, että lupaa kysymättä on leikannut, mutta noi tyyliseikat ihan hälläväliä. Ton ikäisillä ne kasvaa kuukaudessa takaisin. Omalta pojaltani leikkasin itse tukan 6-vuotiaaksi, meni aina vähän miten satuu, mutta ei haitannut ketään ja säästyi aika paljon rahaa. Nyt kun on kohta koululainen niin on käyty kerran parturissa, siten että sai itse netistä valita millaset ois kivat.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:35"]
Hiusvahalla tukka kondikseen, sillä pystyy kaikennököistä peittelee..
[/quote] Ei tätä =D Hiukset ovat siis edelleem takana pitkät, korvien kohdalla vaihtuu lyhyistä pitkiin, ja sit on se lyhyt pottaotsis. Mitä enemmän katson kuvaa, sitä vihaisemmaksi tulen.....
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:35"]
Hiusvahalla tukka kondikseen, sillä pystyy kaikennököistä peittelee..
[/quote] Ei tätä =D Hiukset ovat siis edelleem takana pitkät, korvien kohdalla vaihtuu lyhyistä pitkiin, ja sit on se lyhyt pottaotsis. Mitä enemmän katson kuvaa, sitä vihaisemmaksi tulen.....
[/quote]
Nykäs-tukka? mahtavaa, ettette asuis Nummelassa, yhden tällaisen juuri näin ja ajattelin ettei kukaan oikeasti lapselleen sellaista leikkaa xD
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:49"]
Ei tätä =D Hiukset ovat siis edelleem takana pitkät, korvien kohdalla vaihtuu lyhyistä pitkiin, ja sit on se lyhyt pottaotsis. Mitä enemmän katson kuvaa, sitä vihaisemmaksi tulen.....
[/quote]
sori, tuli vahingossa alapeukku
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 00:22"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:01"] Mun äiti leikkasi 3-vuotiaan tyttäreni pitkät hiukset pilalle. En liioittele yhtään, kun sanon 'pottakampaus'. Yhtenäinen, tasainen rinkula koko pään ympäri, kuin potan reunaa olisi leikattu. Ihan hirveä, kuvottava, naurettava. Äitini oli ylpeä aikaansaannoksestaan ja meillä kesti tosi pitkään saada hiukset takaisin. Se ei ymmärtänyt yhtään, ettei 3-vuotias "hikoile kuin sika" kesällä, eikä mitään "kesähiuksia" tarvita. Luuli, että lapsella olisi helteissä helpompaa lyhyemmissä hiuksissa. Tyttö on nyt 14-vuotias ja edelleen muistelee sitä, miten mummu leikkasi ihan hirveät hiukset ja lapsuuden kuvat ovat jouluun asti tuona vuonna ihan pilalla. Ei auttanut pinnit, eikä hatut. Mummu on edelleen sitä mieltä, että leikkaus oli onnistunut ja että sinä hellekesänä (HALOO, SUOMI! EI TÄÄLLÄ OLE IKINÄ TUKALAA HELLETTÄ!!!) oli ihan pakko toimia, kun me emme tehneet asian eteen mitään. [/quote] Joo-o... minusta on hyvä, että lapsi saa päättää hiuksistaan, mutta ei sitten ole yhtään suurta draamaa tämä? 14-vuotias muistelee, miten hiukset pilattiin 11 vuotta sitten, ja kaikki lapsuudenkuvat ovat sen takia pilalla? Ja edelleen asiasta vängätään mummun kanssa? 11 vuotta tämän katastrofaalisen hiustenleikkuun jälkeen? Huhhuijakkaa. [/quote] Nauroin samaa. :D
[/quote]
On aika olennaista, että toinen ihminen tunnustaa tekonsa. Oli kyseessä kuinka pieni tai iso asia tahansa. Jos toinen kiistää toisen kokemuksen tyystin, se on eritoten lapsen psyykeen kannalta huono asia. Asia olisi ajat sitten pitänyt käsitellä ja mummon hyväksyä se, että kohteen, eli lapsen mielestä pieleen meni. Ja pahoitella tekoaan. Sillä siitä olisi päästy ajat sitten.
Etkö itse muistelisi, jos pomosi olisi palaverissa leikannut hiuksiasi vasten tahtoasi 11 vuotta sitten? Vaikka lapsi on lapsi, on hänelläkin itsemääräämisoikeutensa ja ennen kaikkea oikeus kokemukseen. On aikuiselta vastuutonta kiistä lapsen kokemus. Fiksu tajuaa, ettei tässä ole kyse hiuksista.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:35"]
Hiusvahalla tukka kondikseen, sillä pystyy kaikennököistä peittelee..
[/quote] Ei tätä =D Hiukset ovat siis edelleem takana pitkät, korvien kohdalla vaihtuu lyhyistä pitkiin, ja sit on se lyhyt pottaotsis. Mitä enemmän katson kuvaa, sitä vihaisemmaksi tulen.....
[/quote]
Nykäs-tukka? mahtavaa, ettette asuis Nummelassa, yhden tällaisen juuri näin ja ajattelin ettei kukaan oikeasti lapselleen sellaista leikkaa xD
[/quote] Voi ei, joku muu joutuu kärsimään samanlaisesta "kampauksesta" kuin poikani =D
Kohta varmaan joku tulee kommentoimaan ettei mikään ihme ettei ehdi kampaajalle kun roikkuu vain palstalle, selitys:: Palstailen kun imetän. 3-viikkoinen vauva myös syy siihen ettei olla ehditty kampaajalle. Poika halua että pääsee sinne äidin kanssa, tietyissä jutuisa isi ei kelpaa... Tässäkin aioin antaa perikssi, ja lähteä viettämään kahdenkeskistä aikaa kun vaua pärjää pidempiä aikoja ilman minua.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 00:22"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:01"] Mun äiti leikkasi 3-vuotiaan tyttäreni pitkät hiukset pilalle. En liioittele yhtään, kun sanon 'pottakampaus'. Yhtenäinen, tasainen rinkula koko pään ympäri, kuin potan reunaa olisi leikattu. Ihan hirveä, kuvottava, naurettava. Äitini oli ylpeä aikaansaannoksestaan ja meillä kesti tosi pitkään saada hiukset takaisin. Se ei ymmärtänyt yhtään, ettei 3-vuotias "hikoile kuin sika" kesällä, eikä mitään "kesähiuksia" tarvita. Luuli, että lapsella olisi helteissä helpompaa lyhyemmissä hiuksissa. Tyttö on nyt 14-vuotias ja edelleen muistelee sitä, miten mummu leikkasi ihan hirveät hiukset ja lapsuuden kuvat ovat jouluun asti tuona vuonna ihan pilalla. Ei auttanut pinnit, eikä hatut. Mummu on edelleen sitä mieltä, että leikkaus oli onnistunut ja että sinä hellekesänä (HALOO, SUOMI! EI TÄÄLLÄ OLE IKINÄ TUKALAA HELLETTÄ!!!) oli ihan pakko toimia, kun me emme tehneet asian eteen mitään. [/quote] Joo-o... minusta on hyvä, että lapsi saa päättää hiuksistaan, mutta ei sitten ole yhtään suurta draamaa tämä? 14-vuotias muistelee, miten hiukset pilattiin 11 vuotta sitten, ja kaikki lapsuudenkuvat ovat sen takia pilalla? Ja edelleen asiasta vängätään mummun kanssa? 11 vuotta tämän katastrofaalisen hiustenleikkuun jälkeen? Huhhuijakkaa. [/quote] Nauroin samaa. :D
[/quote]
On aika olennaista, että toinen ihminen tunnustaa tekonsa. Oli kyseessä kuinka pieni tai iso asia tahansa. Jos toinen kiistää toisen kokemuksen tyystin, se on eritoten lapsen psyykeen kannalta huono asia. Asia olisi ajat sitten pitänyt käsitellä ja mummon hyväksyä se, että kohteen, eli lapsen mielestä pieleen meni. Ja pahoitella tekoaan. Sillä siitä olisi päästy ajat sitten.
Etkö itse muistelisi, jos pomosi olisi palaverissa leikannut hiuksiasi vasten tahtoasi 11 vuotta sitten? Vaikka lapsi on lapsi, on hänelläkin itsemääräämisoikeutensa ja ennen kaikkea oikeus kokemukseen. On aikuiselta vastuutonta kiistä lapsen kokemus. Fiksu tajuaa, ettei tässä ole kyse hiuksista.
[/quote]
Oletko tosissasi? Et oikeasti näe mitään eroa siinä, että pomo palaverissa nöyryyttää alaistaan vs. että kolmevuotiaan (HUOM: KOLMEVUOTIAAN) hiukset leikataan rumasti?
Mistään ei edes käy ilmi, että kolmevuotias olisi rimpuillen ja itkien pistänyt vastaan hiustenleikkuuta (vaikka tuonikäiset käsittääkseni pistävät rimpuillen ja itkien vastaan jopa saappaiden pukemista jalkaan: selkeää traumamatskua?). Pelkästään, että lopputulos oli ruma.
Minulle oli aikanaan aika järkyttävä kokemus, kun pahimpina teinivuosinani ihan oikea kampaaja (ei siis mummo) leikkasi pitkän tukkani lyhyeksi mummokampaukseksi. Käsitti täysin väärin kaikki yksinkertaiset pyyntöni. Voi miten sitä itkettiin ja angstailtiin - hädintuskin kouluun suostuin lähtemään... Mutta parin vuoden päästä se jo nauratti.
Ihan oikeasti, jos pikkutaaperon ruma pottakampaus ahdistaa vielä 11 vuotta myöhemmin, kehoitan laulamaan muutaman kerran "Let It Go" -biisiä suureen ääneen. Kyllä se siitä.
[/quote]
Pointti meni siis ohi niin, että heilahti. Kyse ei ole hiuksista, kuten tuossa selitettiin. Lue pariin kertaan uudestaan niin ymmärtänet.
[/quote]
Tajusin kyllä, ettei kyse ole hiuksista, mutta ero on silti valtava. Jos pomo tekisi tuollaista palaverissa, se olisi ihan suoranaista nöyryyttämistä muiden edessä. Pieni lapsi kuitenkin "pakotetaan" moneen asiaan, joihin aikuisia ei voi vastaavanlaisesti pakottaa: pukemaan päällensä, käymään pesulla, jopa hammaslääkäriin, mikä käy monelle kidutuksesta. Joten ei, lapsella ei ole vastaavanlaista "itsemääräämisoikeutta", joten vastaavasti lapsen käskeminen ei normaalissa perhe-elämässä yleensä ole nöyryyttämistä ja alistamista.
Ja toistan nyt edelleen, että minusta on ihan kiva, että pienikin lapsi saa valinnanvaraa hiustenleikkuun ja vaikkapa sen suhteen, mitä haluaa pukea päälleen. Mutta en todellakaan ymmärrä, että huono hiustenleikkuu (joka ei siis käsittääkseni ollut nöyryyttävä, alistava, väkivalloin ja henkisesti alistaen tehty toimitus, vaan yksinkertaisesti hiustenleikkuu, jonka lopputulos oli kehno) olisi noin suuri trauma vielä 11 vuoden päästä. Varsinkin, kun 14-vuotias ei todellakaan muistaisi 3-vuotiaana tehtyä hiustenleikkuuta tai tajuaisi pitää sitä järkyttävän rumana, ellei hänelle olisi niitä lapsuudenkuvia osoitettu kauhistellen, että katso nyt miten rumasti mummosi leikkasi tukkasi vuonna keppi ja kivi. Kuinka moni meistä katselee omia taaperokuviaan ja arvostelee niiden hiuksia?? Ihan oikeasti? Minä ainakin olin vielä 2-vuotiaana harvahapsinen puolikalju, ja 4-vuotiaana oli karsea 80-luvun pottatukka :D Mutta en minä niissä kuvissa näe rumia hiuksia vaan iloisen pienen lapsen.
Ja rohkenen kyllä väittää, että 3-vuotiaan lapsen kehnossa hiustenleikkuussa on enemmän kyse nimenomaan hiuksista (ja siitä, mikä näyttää vanhempien silmiin kivalta) kuin mistään suuremmasta. 3-vuotiaalla lapsella ei ole omanarvontunto vielä siinä määrin sidottu ulkonäköön, että huono hiusmalli jäisi kovin pitkäksi aikaa harmittamaan. Tai ei ainakaan pitäisi olla.