Lääkäri komentaa ulos huoneestaan!
Kävin lääkärissä ja olin 10 min. Sitten lääkäri nousi ylös ja avasi oven ja sanoi ole hyvä. En ehtinyt selittää edes kaikkia oireita ja lääkäriä ei kiinnostanut!!!
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Kälyni on sellainen, että kun hän saa lääkäriajan, kirjoittaa hän muistilapun itselleen, josta voi tarkistaa, mikä olikaan tällä kertaa vaiva. Kyse ei siis ole mistään muistisairaudesta. Kerran eräs lääkäri sanoi, että sairaus ei ole todellinen, jos lapusta pitää tarkistaa, mikä vaivaa.
Kerran lääkäri hälytti vahtimestarin poistamaan kälyn huoneesta, sillä tämä ei uskonut, että hän ei saa kortisonipiikkiä käteensä, vaikka naapurikin sai.
Kerran käly oli varaamassa tk-aikaa ja selitteli vaivojaan ajanvaraajalle, joka ilmeisesti luuli laittaneensa mikrofonin äänettömälle. Puhelimesta kuului kun ajanvaraaja selitti toiselle, että täällä on se maratonpuhuja, joka on taas lukenut lääkärikirjaa.
Minun käy tosiaankin sääliksi kälyn kotipaikkakunnan hoitohenkilöstöä. Käly ei pysty selittämään pientäkään vaivaa alle puolen tunnin. Se on varmasti tosi rasittavaa kun aikatauluista pitäisi kuitenkin pitää huoli.
Nämä ovat jotenkin heikkolahjaisia, ja tarvisisivat tukihenkilön vastaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Akuuttiajalla ei hoideta kuin se akuuttivaiva. Siinä vaiheessa kun potilas alkaa luettelemaan kaikki 20 vaivaansa, on selvää, ettei hänellä mitään niin kovin tärkeää ollutkaan.
Jos minulla on vaikka korvatulehdus, hoidan asian näin: Menen lääkärin huoneeseen ja ilmoitan, että korvaan sattuu. Lääkäri katsoo korvan ja kirjoittaa antibiootin. Minä sanon kiitos ja poistun huoneesta.
En minä ala siinä jankuttamaan kolme vuotta kipeänä olleesta polvesta, tissin alle tulleesta ihottumasta ja siitä, että yhtenä aamuna vähän huippasi kun olin tehnyt lumityöt ja nyt olisi tarvetta ottaa ferritiini-koe sun muut keski-ikäisten hömpötyslabrat.
Tämä. Jos on saanut akuuttiajan niin siellä hoidetaan vain se akuuttiasia. Muita asioita varten varaat sitten toisen ajan. Akuuttiaika on meillä 15 minuuttia.
Vierailija kirjoitti:
Akuuttiajalla ei hoideta kuin se akuuttivaiva. Siinä vaiheessa kun potilas alkaa luettelemaan kaikki 20 vaivaansa, on selvää, ettei hänellä mitään niin kovin tärkeää ollutkaan.
Jos minulla on vaikka korvatulehdus, hoidan asian näin: Menen lääkärin huoneeseen ja ilmoitan, että korvaan sattuu. Lääkäri katsoo korvan ja kirjoittaa antibiootin. Minä sanon kiitos ja poistun huoneesta.
En minä ala siinä jankuttamaan kolme vuotta kipeänä olleesta polvesta, tissin alle tulleesta ihottumasta ja siitä, että yhtenä aamuna vähän huippasi kun olin tehnyt lumityöt ja nyt olisi tarvetta ottaa ferritiini-koe sun muut keski-ikäisten hömpötyslabrat.
Entä jos sen korvan sijaan lääkäri ohittaa sinut täysin ja alkaa jankata siitä polvesta? Entä jos hän ei tutki sinua kuten näteissä käsikirjoissa sanotaan vaan päättää vaivasi olevan vain pään sisällä? Skenaariosi sisältää lääkärin suotuisan toiminnan, ei pelkästään omaasi.
Entä jos et koko aikana saisi korva-asiaa hoidettua vaan lääkäri käskisi sinut ulos kipeän korvan kanssa? Jos huomauttaisit asiasta, ja se pistettäisiin vain lääkärin huolellisen harkinnan piikkiin, mites sitten suu pantaisi?
Itselläni on niitä ongelmia niin paljon etten kehtaa ottaa niitä esille. Vain sen yhden päällimmäisen asian. Kuolen varmaan kohta syöpiin ja muihin hoitamattoihin tauteihin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on niitä ongelmia niin paljon etten kehtaa ottaa niitä esille. Vain sen yhden päällimmäisen asian. Kuolen varmaan kohta syöpiin ja muihin hoitamattoihin tauteihin.
Varaat ensin ajan sairaanhoitajalle ja varauksessa pyydät pitempää aikaa oirekartoitukseen. Käyt läpi kaikki vaivat sairaanhoitajan kanssa ja sen jälkeen sairaanhoitaja varaa ajan lääkärille. Lääkärillä on kaikki tieto valmiina ja saat myös pitemmän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Olitko tullut varanneeksi ajan vai kävelit vaan jonkun lääkärin huoneeseen selittämään?
Olen huomannut että jos ei ole varannut mitään aikaa tai käynyt vastaanotossa, niin lääkärit on yllättävän haluttomia kuulemaan vaivoista.
Ai on, sepä kummallista. Minähän en varaile aikoja minnekään, vaan minut on otettava heti vastaan. Ja selitän ummet ja lammet, muut kyllä joutaa odottamaan! Tai menkööt muualle.
Keski-ikäinen mt-ongelmainen täti vastaanotolla. Suoraan kuin jostain sketsistä 🤣
Tuntuuhan se vähän tylyltä mutta pitää ymmärtää että päivystysvastaanotolla hoidetaan vain se kiireellinen vaiva.
Lääkäri on nähnyt teitä luulotautisia tanttoja tuhansia. Ap tuntee vain yhden, itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akuuttiajalla ei hoideta kuin se akuuttivaiva. Siinä vaiheessa kun potilas alkaa luettelemaan kaikki 20 vaivaansa, on selvää, ettei hänellä mitään niin kovin tärkeää ollutkaan.
Jos minulla on vaikka korvatulehdus, hoidan asian näin: Menen lääkärin huoneeseen ja ilmoitan, että korvaan sattuu. Lääkäri katsoo korvan ja kirjoittaa antibiootin. Minä sanon kiitos ja poistun huoneesta.
En minä ala siinä jankuttamaan kolme vuotta kipeänä olleesta polvesta, tissin alle tulleesta ihottumasta ja siitä, että yhtenä aamuna vähän huippasi kun olin tehnyt lumityöt ja nyt olisi tarvetta ottaa ferritiini-koe sun muut keski-ikäisten hömpötyslabrat.
Entä jos sen korvan sijaan lääkäri ohittaa sinut täysin ja alkaa jankata siitä polvesta? Entä jos hän ei tutki sinua kuten näteissä käsikirjoissa sanotaan vaan päättää vaivasi olevan vain pään sisällä? Skenaariosi sisältää lääkärin suotuisan toiminnan, ei pelkästään omaasi.
Entä jos et koko aikana saisi korva-asiaa hoidettua vaan lääkäri käskisi sinut ulos kipeän korvan kanssa? Jos huomauttaisit asiasta, ja se pistettäisiin vain lääkärin huolellisen harkinnan piikkiin, mites sitten suu pantaisi?
Jos menee lääkäriin kipeän korvan takia, miksi se lääkäri alkaisi jankata siitä polvesta? Se korvakipu on kirjaimellisesti vaiva pään sisällä.
Mielikuvitus on hyvä asia, mutta siinäkin täytyisi pitää mopo käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi noin kahdella vastaanotolla. Sama vaiva siis. Ensin tutkimus ja toisella kerralla toinen. Eri lääkärit kyseessä. Vaivani on hengenvaarallinen. Kertaakaan en ole saanut keskustella siitä lääkärin kanssa. Niillä oli kummallakin kerralla aikataulu myöhässä.
Nyt yritän saada uutta aikaa, joita ei tällä hetkellä ole yhtään ainoaa. Jonossa kuulemma olen. Viikon odotin pelkästään sitä ajanvarauksen takaisinsoittoa, puhelin kourassa 24/7. Töissäkin, jossa ei omaa puhelinta saa pitää.
Mikset mene yksityiselle? Ei kai nyt kukaan normaali ihminen odota mitään ajanvarauksen takaisinsoittoa tai valita vaivojaan jollekin hoitajalle? Itselleni käyttänyt terveyskeskusta vain koronarokotuksiin, muuten ei tulisi mieleenkään asioida siellä.
Lumipyry oli ruuhkauttanut liikennettä ja yksityislääkäri tuli myöhässä.
Olin varannut tupla-ajan lastenlääkärille. No,
hän ei todellakaan antanut olla siellä varmaan edes sitä yhden ajan aikaa.
Eli meidän avulla kiri omaa myöhästymistään.
Lääkärit tietävät ERITTÄIN hyvin mikä teitä 50+ tätejä vaivaa…
Kuvitelkaa jos keskiverto täti alkaisin riisua… heijastinvaljaat… musta pomppa…villapaidat… raappanahousut… liivit… Kuomat ja sukat ja villasukat… tuossa jo menee vartti.
Mulla kävi joitakin vuosia sitten lääkärin vastaanotolla niin, että ensiksi hän tutki minut pikaisesti ja läksytti sen jälkeen pahantuulisesti siitä, kuinka huonoon kuntoon olen itseni ajanut (pohjalla krooninen syömiseen liittyvä mt-ongelma, josta syystä kroppani ei ole parhaimmassa kunnossa ja tiedän tämän kyllä hyvin itsekin).
Haukkumisen jälkeen hän vastasi puhelimeen ja viittasi minut kädenliikkeellä poistumaan vastaanotoltaan. Saattajana ollut henkilökin jäi suu auki katsomaan ko. lääkärin toimintatapaa.
Myöhemmin kuulin saman lääkärin "uhriksi" joutuneiden muiden ihmisten kokemuksia. Hoitaa myös mm. diabeetikoita, munuaissairaita yms. somaattisia potilaita. Aina sama haukkuminen/ ihmisen syyllistäminen. Moni meistä onkin päätynyt laittamaan ko. lääkärin kieltolistalle seur. aikoja ajatellen...
Jotkut on tuollaisia. Minun psykiatrilla ei ollut ikinä tapana edes kääntyä minua päin koneelta ja heitti viidessä minuutissa pihalle. Laittoi vain reseptin. Kuntoutustukipäätöksetkin tuli kun herra oli vaivautunut laittamaan kokonaista yhden sanan jatkon perusteeksi. Oletin, että kun on noin huipulla niin ei tarvitse kirjaimellisesti tehdä kuin minimin minimi.
Eihän lääkärissä normaalisti mene kuin vajaa 10-15min vaivasta riippuen.
Jossain psykiatrisella varmaan saa pidempiä aikoja.
Mulle lääkäri sanoi, ettei hänellä ole aikaa kuunnella, kun yritin kertoa toisestakin vaivasta mikä minulla oli. Olin siis mennyt sinne sairaana ja siihen kirjoitettiin lääkkeet ja sairasloma, mutta olisin halunnut samalla reissulla toisenkin asian ottaa esille. Tämä tapahtui työterveydenhoidossa, yksityisellä lääkäriasemalla. Tein lääkäristä valituksen ja sain kuulla, että muutkin olivat hänestä valittaneet. Lääkäri sai huomautuksen ja en tiedä saiko potkut, vai ottiko hatkat, mutta ei sitä sen jälkeen siellä enää ole näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit tietävät ERITTÄIN hyvin mikä teitä 50+ tätejä vaivaa…
Minä olen 55 eikä minulla ole mitään vaivoja. Tämän palstan perusteella nuorempi sukupolvi ramppaa jatkuvasti lääkärissä sellaisten vaivojen vuoksi, joista ei ole ennen tiedetty mitään. Luulotautia ja huomionkipeyttä.
Kälyni on sellainen, että kun hän saa lääkäriajan, kirjoittaa hän muistilapun itselleen, josta voi tarkistaa, mikä olikaan tällä kertaa vaiva. Kyse ei siis ole mistään muistisairaudesta. Kerran eräs lääkäri sanoi, että sairaus ei ole todellinen, jos lapusta pitää tarkistaa, mikä vaivaa.
Kerran lääkäri hälytti vahtimestarin poistamaan kälyn huoneesta, sillä tämä ei uskonut, että hän ei saa kortisonipiikkiä käteensä, vaikka naapurikin sai.
Kerran käly oli varaamassa tk-aikaa ja selitteli vaivojaan ajanvaraajalle, joka ilmeisesti luuli laittaneensa mikrofonin äänettömälle. Puhelimesta kuului kun ajanvaraaja selitti toiselle, että täällä on se maratonpuhuja, joka on taas lukenut lääkärikirjaa.
Minun käy tosiaankin sääliksi kälyn kotipaikkakunnan hoitohenkilöstöä. Käly ei pysty selittämään pientäkään vaivaa alle puolen tunnin. Se on varmasti tosi rasittavaa kun aikatauluista pitäisi kuitenkin pitää huoli.