Miksi niin monet keski-ikäiset naiset on tyytymättömiä,

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:27"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:23"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:15"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:13"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:09"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:01"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:53"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:30"] Mä kerron sulle. Kun jää ilman vakituista tai mitään työpaikkaa eikä vaatimattomatkaan unelmat toteudu. Ja oma kroppa alkaa natisemaan vähän sieltä sun täältä. Ja yhteiskunta halveksii vanhenevia naisia ja osoittaa sen näille monin eri tavoin. Ei siinä iloisintakaan ihmistä aina hymyilytä. [/quote] En tiedä, olenko vielä kategoriassa "keski-ikäinen" (olen 38v), mutta avaan silti sanaisen arkkuni. Minulla ei ole koskaan ollut vakituista työtä. Tällä hetkellä olen työtön. Olen opiskellut maisteriksi ja vähän päälle. Viimeisen vuoden aikana olen saanut kaksi diagnoosia pitkäaikaissairauksiin, joista toinen vaatii loppuiän lääkityksen eikä kumpikaan koskaan parane. Niiden kanssa on opittava elämään. Eli ainekset olis katkeroitua ja väääntää suupielet alaspäin.   Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvin pitkälti omalla asenteella on merkitystä. Keskityn elämässäni niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Nyt työttömänä minulla on ihanan paljon aikaa ottaa rennosti ja nauttia kesästä, lukea kirjoja ja opiskella omaksi iloksi kaikkea sitä, mitä töissä käydessä ei ehdi. Liikuntaa voin harrastaa päivittäin ja ylläpitää terveyttä sitä kautta. Tulevaisuus on täysin sumussa, mutta mitä sitten? Keskityn mieluummin tähän hetkeen ja teen siitä mahdollisimman hyvän. Ja kun katsoo vähän ympärilleen, niin huomaa että aika paljon huonomminkin voisi mennä! Ei ole mikään järki verrata itseään koko ajan niihin edellä meneviin, vaan välillä on hyvä vilkaista peruutuspeiliin ja iloita siitä, kuinka pitkälle sitä kuitenkin on jo päässyt. [/quote] Tulepas tähän ketjuun uudelleen 10 vuoden kuluttua. Olet yhä silloinkin keski-ikäinen. Katsotaan kuinka hyvin olet jaksanut harrastaa ilmaisia harrastuksia ja pitää mielialaa yllä. Kyllä mäkin vielä 38v olin hyvinkin toiveikas ja iloinen. En olisi ikinä silloin suostunut uskomaan mitä mieltä asioista ja elämästä olen  10 vuotta myöhemmin. [/quote] No minäpä tulen :) Olen kyllä sitä mieltä, että ihmisen perusluonne pysyy hyvin pitkälti muuttumattomana koko elämän ajan, eli en olisi niinkään varma, että minusta kuoriutuu katkerankiukkuinen keski-ikäinen nainen kymmenen vuoden päästä. [/quote] Niin sitä voisi luulla. Onnittelut sitten jos ei niin käy. [/quote] Sä kuulostat kyllä tosi tyytymättömältä omaan elämääsi... [/quote] Joo. Etenkin kun alan muistella millaista oli kun olin 38v. Oman elämänsä muistelu on pahinta mitä voi tehdä. Masentuu ja raivostuu samanaikaisesti. Ainakin mun tapauksessa [/quote] Ihan mielenkiinnosta, mitkä asiat sun elämässä on sit menny niin pieleen? [/quote] Minuakin alkoi kiinnostaa. Etenkin, kun itsellä olisi ollut jo parikymppisenä ja on edelleen kaikki edellytykset olla katkeroitunut ja vihainen; olen rahaton, kärsin kroonisista kivuista, miestä ei ole, sairauksien vuoksi monet suunnitelmat ovat kariutuneet. Minulle irvailtiin jo parikymppisenä samaan malliin, mutta eipä se niin mene että jossain iässä olisi PAKKO katkeroitua tai että sellisti väistämätöntä. Masentuneen ja surullisen silmin voi kyllä näyttää siltä. Toivottavasti pääset selvemmille vesille ja olosi paranee, vaikka tilanne ei olennaisesti muuttuisi. :)

[/quote]

Se olisi liian pitkä tarina tänne laitettavaksi. Kyllä mä vielä yritän sinnitellä mutta tuntuu kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan siitäkin huolimtta, että yritän madaltaa toiveideni tasoa ja tyytyä siihen mitä todennäköisesti voin saada. En vaan voi sille mitään, että olen pettynyt. Odotin niin paljon enemmän tai jotenkin erilaista elämää.

Kun mä lapsena katselin suurta ikäluokkaa edustavia ihmisiä, niitä on paljon sukulaisissani, niin tietysti laitoin omat tavoitteeni sillä tavoin mitä näin vanhemmilla ihmisillä olevan. Sitten kun niitä ei saanutkaan niin on vaikea keksiä mitä ihmettä omalle elämälleen laittaisi tavoitteeksi ja miten sitä oikein eläisi mielekkäästi. Hukkasin vuosikymmeniä tavoitellessani unelmaa mitä en koskaan saanut. Se tekee pettyneeksi ja hyvin vihaiseksi. Siksi yritän olla ajattelematta mennyttä elämää. Enää en saa mitään, mitä olen joskus haaveillut, yritän keksiä jotakin muuta mutta se on vaikeaa kun se pitää keksiä ihan itse, ei voi katsoa esimerkkiä kenestäkään.

[/quote]

Tämä viimeinen lause särähti korvaan. Oletko miettinyt, että ehkä katkeruutesi ydin onkin siinä, että yrität rakentaa haaveesi ja asettaa tavoitteesi muiden valintoja matkimalla, etkä omaa sisintäsi kuunnellen?

Mulla oli toisinpäin. Olin nuorena synkkä, huonoitsetuntoinen, elämän kauhean vakavasti ottava. Vasta neljänkympin kriisin jälkeen löysin iloisen, rennon olemisen vailla jatkuvaa itseni häpeämistä ja vatvomista. 

Suuret suunnitelmat elämää varten ja suuret luulot omasta itsestä. 

Sitten huomaakin olevansa ihan tavis puutteineen, unelmien prinssikin oli sammakko, työ tympäisee ja itse ei ole saanut sellaista kohtelua ja arvostusta kuin halusi. 

Siksi koska kaikki hommat pitää tehdä kotona itse. Mies lihoo kuin sika eikä tajua ollenkaan kun asiasta sanotaan. Vaimo on yhä hyvännäköinen. Kaikki vaatii joka paikassa jotain mutta kukaan ei anna vastavuoroisesti mitään takaisin. Paljon nuoremmat miehet ohittaa tehtävien jaossa kokeneemman ja osaavamman naisen jne. Omat vanhemmat pitää jonkun hoitaa ja kätevästihän se on se tytär ja on kyllä häikäilemätön ja paha jos ei huolehdi. Niin ja ne lapsenlapsetkin haluaisi tulla mummolaan niin että vanhemmat saa vähän sitä omaa aikaa sehän on tärkeää että jaksaa. Mökillä on kiva olla. Eihän se haittaa että on täyshoitolana puolelle sukua on. Kyllähän sillä makkarapaketilla viikonlopun pärjää.

Naiset ehkä kasvatetaan miellyttämään miehiä, johon yhdistyy yhteiskunnallinen paine suorittaa miehen tavoin elämää. Kolmantena nyt ihaillaan nuoruutta ja nuoruuden kauneutta.

Ensimmäisestä seuraa heikkolaatuisia parisuhteita kun pohjalla ei ole niinkään itsen rakastaminen ja arvostus kuin toisen hyväksynnän ja rakkauden "ostaminen," taipuminen monelle mutkalle toisen takia ja näin altistuminen esimerkiksi itsen hyväksikäytölle.

Toisesta seuraa stressaava ja kilpailua korostava elämäntyyli ja -asenne miesten luomassa maailmassa, joka saattaa etäännyttää feminiiniydestä resurssina (esimerkiksi herkkyys, värikkäät tunteet, kauneus).

Kolmannesta seuraa ulkonäkökriisi, kun ei enää pärjätä hehkeydessä nuoremmille tyttösille vaikka haluttaisiin.

Tämä on aika yleistä, muttei tietysti kaikilla päde onneksi.

Keski-ikäiset naisethan on just rentoja. Tutkimusten mukaan naisilla hyvä itsetunto löytyy usein vasta nelikymppisenä. Juttu lentää, eikä itseä ota niin tosissaan, edes sitä ulkonäköä. Ainakin meillä töissä nuoret on keski-ikäisiin verrattuna kuin seipään nielleitä.

Yleensä keski-ikänen nainen on rennompi kuin nuorena. Mutta on sitten heitä joilla on alkanu vaihdevuodet ja ne sattuu olemaan vaikeat ja aiheuttaa sen ettei saa nukuttua ym. Ja tietty naisia joita elämä on kohdellu huonosti ja on katkeroitunu. Tai sitten ei enään jaksa olla toisten pompotettavana.

Mutta yleensä keski-ikänen nainen on lupsakkaampi kuin nuorena ollessa. Huomaa että ei se nipottaminen kannata. Ei näissä asioissa voi yleistää.

Iän myötä kaikki piirteet vahvistuvat. Myös se negatiivisuus. Ellei ns. Kasva ihmisenä matkan varrella. 

Minusta negatiivisimpia ovat nämä suurten ikäluokkien edustajat ja sitä vanhemmat. En ole kovinkaan moneen leppoisaan mukanaan mummoon törmännyt. Todella ikäviä ja ilkeitä ja uskomattoman itsekeskeisiä ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:19"]

Yleensä keski-ikänen nainen on rennompi kuin nuorena. Mutta on sitten heitä joilla on alkanu vaihdevuodet ja ne sattuu olemaan vaikeat ja aiheuttaa sen ettei saa nukuttua ym. Ja tietty naisia joita elämä on kohdellu huonosti ja on katkeroitunu. Tai sitten ei enään jaksa olla toisten pompotettavana.

Mutta yleensä keski-ikänen nainen on lupsakkaampi kuin nuorena ollessa. Huomaa että ei se nipottaminen kannata. Ei näissä asioissa voi yleistää.

[/quote]

Onhan ne joo rennompia = eivät juurikaan mieti mitä suustaan päästävät. Nuoret taas ovat vanhempien naisten seurassa esim. töissä yleensä varautuneita, koska nämä vanhemmat naiset yleensä tekevät (tarvittaessa aika ronskeinkin ottein) selväksi nokkimisjärjestyksen eli odottavat nuorilta sivuroolia ja haluavat itse olla esillä ja päättää yhteisistä asioista. Tästä asetelmasta johtuen vanhemmat naiset ovat töissä rentoja ja omia itsejään, nuoret taas pakotettu olemaan kuten vanhemmat toivovat ja joutuvat olemaan vähän varpaillaan ilmapiiriä haistellen. 

Ihan on persoonasta kiinni. On rentoja ja kivoja keski-ikäisiä ja ei toiset ei niin rentoja. Jotkut kouliintuvat vaikeuksien kautta helmiksi ja toiset purkavat pahan olonsa muihin. Tunne oma tilasi, anna arvo toisellekkin on vanha viisaus ja niin totta. Ihminen unohtaa niin helposti mitä ruuhkavuosissa eläminen on eikä pysty asettumaan toisen asemaan. Eikä kaikki ymmärrä, että kauniinkin pinnan alla on yhtä lailla tunteva ihminen, jonka elämä ei ole yhtään helpompaa kuin toisen.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:59"]

Siksi koska kaikki hommat pitää tehdä kotona itse. Mies lihoo kuin sika eikä tajua ollenkaan kun asiasta sanotaan. Vaimo on yhä hyvännäköinen. Kaikki vaatii joka paikassa jotain mutta kukaan ei anna vastavuoroisesti mitään takaisin. Paljon nuoremmat miehet ohittaa tehtävien jaossa kokeneemman ja osaavamman naisen jne. Omat vanhemmat pitää jonkun hoitaa ja kätevästihän se on se tytär ja on kyllä häikäilemätön ja paha jos ei huolehdi. Niin ja ne lapsenlapsetkin haluaisi tulla mummolaan niin että vanhemmat saa vähän sitä omaa aikaa sehän on tärkeää että jaksaa. Mökillä on kiva olla. Eihän se haittaa että on täyshoitolana puolelle sukua on. Kyllähän sillä makkarapaketilla viikonlopun pärjää.

[/quote]

Tämä! Naiset, jotka osaavat sanoa ei ja jotka eivät ota kaikesta vastuuta kantaakseen vaan osaavat myös delegoida, ovat yleensä ihan leppoisia keski-ikäisiä.

Mä kerron sulle. Kun jää ilman vakituista tai mitään työpaikkaa eikä vaatimattomatkaan unelmat toteudu. Ja oma kroppa alkaa natisemaan vähän sieltä sun täältä. Ja yhteiskunta halveksii vanhenevia naisia ja osoittaa sen näille monin eri tavoin. Ei siinä iloisintakaan ihmistä aina hymyilytä.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:19"]

Yleensä keski-ikänen nainen on rennompi kuin nuorena. Mutta on sitten heitä joilla on alkanu vaihdevuodet ja ne sattuu olemaan vaikeat ja aiheuttaa sen ettei saa nukuttua ym. Ja tietty naisia joita elämä on kohdellu huonosti ja on katkeroitunu. Tai sitten ei enään jaksa olla toisten pompotettavana.

Mutta yleensä keski-ikänen nainen on lupsakkaampi kuin nuorena ollessa. Huomaa että ei se nipottaminen kannata. Ei näissä asioissa voi yleistää.

[/quote]

Onhan ne joo rennompia = eivät juurikaan mieti mitä suustaan päästävät. Nuoret taas ovat vanhempien naisten seurassa esim. töissä yleensä varautuneita, koska nämä vanhemmat naiset yleensä tekevät (tarvittaessa aika ronskeinkin ottein) selväksi nokkimisjärjestyksen eli odottavat nuorilta sivuroolia ja haluavat itse olla esillä ja päättää yhteisistä asioista. Tästä asetelmasta johtuen vanhemmat naiset ovat töissä rentoja ja omia itsejään, nuoret taas pakotettu olemaan kuten vanhemmat toivovat ja joutuvat olemaan vähän varpaillaan ilmapiiriä haistellen. 

[/quote]

En itse ainakaan jaksa väkisin repiä mielipidettä irti jostain nuoresta kollegasta joka istuu tuppisuuna Rennot nuoret kyllä pärjäävät hyvin keski-ikäisten kanssa, avainsana on hyvä itsetunto. Itse olin nuorena sellainen tuppisuu, että oksat pois. Ei tullut kyllä pieneen mieleenikään syyttää kokeneempia kollegojani päällepäsmäröinnistä ja jyräämisestä. Enintään keski-ikäisten jutut saattoivat olla nuoriin viattomiin korviini hieman härskejä.

Olen itse huomannut, että iäkkäämmät naiset ovat joko rentoja ja huumorintajuisia tai sitten todellä vihaisia. Yksilöllisiä asioita nämäkin joten en ala yleistämään millään tavalla.

Koska keski-ikäisiä naisia ei arvosteta millään saralla. Ei työssä, ei parisuhdemarkkinoilla (kauniisti asian ilmaisten). Kun muutaman vuoden kohtaa eriarvoisuutta, alkaa v-käyrä nousemaan. Keski-ikäinen nainen muuttuu ilman äkäisyyttä nakymättömäksi.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:59"]

Siksi koska kaikki hommat pitää tehdä kotona itse. Mies lihoo kuin sika eikä tajua ollenkaan kun asiasta sanotaan. Vaimo on yhä hyvännäköinen. Kaikki vaatii joka paikassa jotain mutta kukaan ei anna vastavuoroisesti mitään takaisin. Paljon nuoremmat miehet ohittaa tehtävien jaossa kokeneemman ja osaavamman naisen jne. Omat vanhemmat pitää jonkun hoitaa ja kätevästihän se on se tytär ja on kyllä häikäilemätön ja paha jos ei huolehdi. Niin ja ne lapsenlapsetkin haluaisi tulla mummolaan niin että vanhemmat saa vähän sitä omaa aikaa sehän on tärkeää että jaksaa. Mökillä on kiva olla. Eihän se haittaa että on täyshoitolana puolelle sukua on. Kyllähän sillä makkarapaketilla viikonlopun pärjää.

[/quote]

Tämä! Naiset, jotka osaavat sanoa ei ja jotka eivät ota kaikesta vastuuta kantaakseen vaan osaavat myös delegoida, ovat yleensä ihan leppoisia keski-ikäisiä.
[/quote]
Ai miten sen että mies lihoo siaksi voi delegoida muille? Ja ei sitä vastuuta ota kantaakseen vaan se pudotetaan eteen ja muut juoksee karkuun. Ja miten sen rennosti delegoisi että saa ne tehtävät ja työt mitä hakee niin että se vastuu mitä juuri hakee itselleen annettaisiin. Eikä sitä annettaisi niille paljon kokeettomille nuorille miehille?
Mökin voi myydä.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:30"]

Mä kerron sulle. Kun jää ilman vakituista tai mitään työpaikkaa eikä vaatimattomatkaan unelmat toteudu. Ja oma kroppa alkaa natisemaan vähän sieltä sun täältä. Ja yhteiskunta halveksii vanhenevia naisia ja osoittaa sen näille monin eri tavoin. Ei siinä iloisintakaan ihmistä aina hymyilytä.

[/quote]

En tiedä, olenko vielä kategoriassa "keski-ikäinen" (olen 38v), mutta avaan silti sanaisen arkkuni. Minulla ei ole koskaan ollut vakituista työtä. Tällä hetkellä olen työtön. Olen opiskellut maisteriksi ja vähän päälle. Viimeisen vuoden aikana olen saanut kaksi diagnoosia pitkäaikaissairauksiin, joista toinen vaatii loppuiän lääkityksen eikä kumpikaan koskaan parane. Niiden kanssa on opittava elämään. Eli ainekset olis katkeroitua ja väääntää suupielet alaspäin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvin pitkälti omalla asenteella on merkitystä. Keskityn elämässäni niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Nyt työttömänä minulla on ihanan paljon aikaa ottaa rennosti ja nauttia kesästä, lukea kirjoja ja opiskella omaksi iloksi kaikkea sitä, mitä töissä käydessä ei ehdi. Liikuntaa voin harrastaa päivittäin ja ylläpitää terveyttä sitä kautta. Tulevaisuus on täysin sumussa, mutta mitä sitten? Keskityn mieluummin tähän hetkeen ja teen siitä mahdollisimman hyvän. Ja kun katsoo vähän ympärilleen, niin huomaa että aika paljon huonomminkin voisi mennä! Ei ole mikään järki verrata itseään koko ajan niihin edellä meneviin, vaan välillä on hyvä vilkaista peruutuspeiliin ja iloita siitä, kuinka pitkälle sitä kuitenkin on jo päässyt.

Sen takia koska mitä enemmän saa sitä vaativammaksi tulee. Mitä enemmän syö, sitä nälkäisemmäksi tulee. Naisen asema on liian hyvä Suomessa, siksi naiset valittavat niin paljon kaikesta.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:30"]

Mä kerron sulle. Kun jää ilman vakituista tai mitään työpaikkaa eikä vaatimattomatkaan unelmat toteudu. Ja oma kroppa alkaa natisemaan vähän sieltä sun täältä. Ja yhteiskunta halveksii vanhenevia naisia ja osoittaa sen näille monin eri tavoin. Ei siinä iloisintakaan ihmistä aina hymyilytä.

[/quote]

En tiedä, olenko vielä kategoriassa "keski-ikäinen" (olen 38v), mutta avaan silti sanaisen arkkuni. Minulla ei ole koskaan ollut vakituista työtä. Tällä hetkellä olen työtön. Olen opiskellut maisteriksi ja vähän päälle. Viimeisen vuoden aikana olen saanut kaksi diagnoosia pitkäaikaissairauksiin, joista toinen vaatii loppuiän lääkityksen eikä kumpikaan koskaan parane. Niiden kanssa on opittava elämään. Eli ainekset olis katkeroitua ja väääntää suupielet alaspäin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvin pitkälti omalla asenteella on merkitystä. Keskityn elämässäni niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Nyt työttömänä minulla on ihanan paljon aikaa ottaa rennosti ja nauttia kesästä, lukea kirjoja ja opiskella omaksi iloksi kaikkea sitä, mitä töissä käydessä ei ehdi. Liikuntaa voin harrastaa päivittäin ja ylläpitää terveyttä sitä kautta. Tulevaisuus on täysin sumussa, mutta mitä sitten? Keskityn mieluummin tähän hetkeen ja teen siitä mahdollisimman hyvän. Ja kun katsoo vähän ympärilleen, niin huomaa että aika paljon huonomminkin voisi mennä! Ei ole mikään järki verrata itseään koko ajan niihin edellä meneviin, vaan välillä on hyvä vilkaista peruutuspeiliin ja iloita siitä, kuinka pitkälle sitä kuitenkin on jo päässyt.

[/quote]

Tulepas tähän ketjuun uudelleen 10 vuoden kuluttua. Olet yhä silloinkin keski-ikäinen. Katsotaan kuinka hyvin olet jaksanut harrastaa ilmaisia harrastuksia ja pitää mielialaa yllä. Kyllä mäkin vielä 38v olin hyvinkin toiveikas ja iloinen. En olisi ikinä silloin suostunut uskomaan mitä mieltä asioista ja elämästä olen  10 vuotta myöhemmin.