Anoreksian jälkeen bulimia
Minulla alkoi ”oireilu” elokuussa, en itse tajunnut tilannetta, kun laihdutin, olin vain tosi iloinen, kun paino tippu. Syyskuussa aloin masentua kokoajan enemmän, hakata itseäni mustelmille, harrastaa pakkoliikuntaa, eli elämästäni tuli kokoajan enemmän helvettiä, enkä ollut koskaan tyytyväinen painooni, aina piti laihduttaa lisää. No sitten vähensin kokojan kaloreita ja lisäsin liikuntaa. Sitten syyskuusta lähtien aloin ahmia epäsäännöllisesti, mutta paino silti tippui koska pakkoliikunta ja jatkuva laihtumisen tarve pysyi. Paino elokuun alussa n 57kg ja jouluna 48.8kg
Nyt sitten olen alkanut ahmia ruokaa ja oksentamaan ne pois…
paino noussut johonkin 52kg paikkeille. Olen nyt 4 päivää putkeen ahminut. Jotkut päivät eivät ole niin pahoja, mutta toiset taas tosi kauheeta jälkeä. Ensimmäistä kertaa oksensin marraskuussa, mutta vain muutaman kerran ja siihen se jäi. Nyt helmikuun aikana en pysty edes laskea, varmaan 5. En aina oksenna ahmimisen jälkeen, mutta useimmiten.
Viime maanantaina minulla todettiin anemia. Kuukautiset tuli viimeksi heinäkuun alussa. Rasvaprosentti oli jouluna 12.3 ja rasvamassan määrä kehossa 6,4kg.
En ole koskaan hakenut mihinkään syömishäiriöistäni apua, nyt kun ajattelen niin olisi kannattanut hakea apua ennenkuin tilanne on paisunut näin pahaksi :(
Tälläviikolla päätin että haen apua. Otin psykologiin yhteyttä ja sain ajan maaliskuun alkuun. Olen vasta 16v lukiossa, onko minulla mahdollisuutta parantua koskaan tästä, etenkin haluisin eroon ahmimisesta. Anoreksian kanssa pystyn elämään.
Jos on kokemuksia mistään syömishäiriöistä ja parantumisesta kertokaa ihmeessä. Saisin toivoa parantumisesta :)
On se mahdollista. Vaikkakin monesta tekijästä kiinni etkä välttämättä saa kaikkia mahdollisuuksia vaikka haluaisit. Terveydenhuollolta tai elämältä yleensä.
Jos olet sairastunut vasta viime vuonna, saatat päästä vähemmällä jos vain saat oikeanlaista apua ja keksit itselle sopivia keinoja.
Itse tein sen virheen nuorena että uskoin liikaa terveydenhuoltoa. Apu löytyi eri tavoilla kuin mitä minua hoidettiin, vaikka olin avun piirissä aiemmin kuin sinä. Sairastin pari vuosikymmentä bulimiaa. Vasta kun terveydenhuolto muutti linjaansa aloin toipua.
Säännöllinen syöminen ja mahdollisimman salliva sellainen olisi tärkeää. Mahdollisimman monipuolista ruokaa, vaikket söisikään paljon. Sinulla on nälkävelkaa laihdutusajaltasi, joka näkyy ruoan ahmimisena. Yksi tyypillinen tekijä myös terveillä laihduttajilla. Kehossasi on vaurioita, joita pitää korjata ja siihen tarvitaan ruokaa.
Yksi asia mitä itse käytin apuna oli että aikaa tulee menemään. Käytin ajatusmallia, että vähennän aluksi tiettyä oiretta (esim. ahmintaa) puoleen alkuperäisestä. En tarkoituksellakaan koskenut jokaiseen syömishäiriön oireeseen samaan aikaan vaan pilkoin niitä osiin. Olin tietysti sairastanut paljon pidempään mutta joskus voi auttaa kun ajattelee asian niin, että yksi virstanpylväs kerrallaan. Sinulla esim. kuukautisten saaminen takaisin voisi olla yksi tärkeä tekijä muiden joukossa. Itsellä vastaavaa ongelmaa ei ollut, vaan ahminta oli isoin ongelma. Tai sen ajatuksen huomaaminen, ettei anoreksian kanssa voi elää pidemmän päälle hyvinvoivana. Mutta tästäkään ajatuksesta ei tarvitse luopua heti, jos siihen ei pysty. Pääasia että teet konkreettisesti jotakin muuta kuin sitä, mitä syömishäiriö käytännössä vaatii.
On esim. tyypillistä että paino vakiintuu parin vuoden sisällä siitä, kun elimistö on saavuttanut jonkinlaisen ominaispainonsa rajan. Termistä set point -paino on monia eri teorioita, joten älä hämmenny jos jossakin puhutaan sen olevan esim. kuin kengännumero, jota ei voi muuttaa. Osa ajattelee sen olevan pitkälti geenien määrittelemä.
Itsellä meni pari vuotta saada ahminta poistumaan, mutta se on tietysti vain yksi oire. Miettisin sinuna hetkeä kun sairastuit ja aikaa ennen sitä. Mitä tekijöitä huomaat, jotka olisivat voineet aiheuttaa sinulle sitä, että haluat syödä vähemmän ja painaa vähemmän. Osaisitko neuvoa vaikka kaveriasi toimimaan noissa tilanteissa jollakin toisella tavalla kuin laihduttamalla?
Yleensäkin terve syöminen on välillä hyvin monimutkainen käsite selittää. Lähdekritiikkiä ja oman itsen kuuntelua tarvitaan, kun mietitään ja etsitään aiheesta tietoa. Mutta ei näistäkään voi sanoa mikä on sopiva määrä mitäkin. Monelle toimivat tietynlaiset samankaltaiset keinot, mutta niiden toteutustapa tai -järjestys voi olla erilainen. Esim. itse en pystynyt juurikaan myöhentämään ahmimistani ahdistuksen hoitamattomuuden takia, vaikka se on yksi perusohje bulimiassa. Vasta kun sain riittävästi työkaluja olla ahdistuksen kanssa olemiseen se alkoi onnistua ja pääsin venyttämään väliä kahteen päivään. Itsellä lääkitys oli tässä kohdassa tärkeää, mikä sekin oli tuurista kiinni saada.