Ahdistushäiriöiset, mitä asioita stressaat

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:05"]

Mulla taas ahdistaa kun kokoajan pelkään että lapsille sattuu jotain kun en itse ole paikalla.pelkään siis sellaisia asioita joihin en voi itse vaikuttaa.

[/quote]

Mulla on varmaan pohjimmiltaan sama pelko (pelkään sitä, mihin en tunne voivani itse vaikuttaa).

t.Se joka pelkää ympäristömyrkkyjä ja sairauksia

[/quote]millaista terapiaa käytte?

esim

Kaikki sairaudet ahdistaa todella paljon. Koko elämä ahdistaa ja pelottaa... Oma työ ahdistaa niin paljon, että kokoajan rinnasta ottaa. Sosiaalisten pelkojen takia en voi aloittaa uutta koulua. Aloitin juuri lukemaan kirjaa Mielekkäästi irti ahdistuksesta.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 00:47"]

Pääsin ahdistuneisuushäiriöstä säännöllisen ulkoliikunnan avulla kokonaan eroon, siis ihan kokonaan. Sain diagnoosin 18-vuotiaana, se vahvistettiin 10 vuotta myöhemmin ja 34-vuotiaana aloitin lenkkeilyn jokapäiväisen harrastamisen, käyn joka ilta tunnin lenkillä tai kävelen metsässä. Alle vuoden sisällä liikunnan aloittamisesta huomasin, että minulla ei ole enää ahdistusoireita. Pudotin käyttämäni matala-annoksisen masennuslääkkeen kokonaan pois, eivätkä oireet ole vieläkään, 8 vuoden jälkeen palanneet. 

[/quote]

ihanaa lukea tämä. Vaikka itsellä ei olekkaan ahdistusta. Olet hyvä esimerkki! 

Kaikkia ihmisiä, pelkään...

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:35"]

Kaikkia ihmisiä, pelkään...

[/quote]mitä pelkäät ihmisissä?

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:35"]

Kaikkia ihmisiä, pelkään...

[/quote]mitä pelkäät ihmisissä?

[/quote]

Yhdeksän vuoden koulukiusaaminen on jättänyt jäljet... En tiedä oikein itsekään mitä pelkään. Tunnen oloni vain arvottomaksi toisten ihmisten edessä. Ehkä ajattelen, että he näkevät ''lävitseni'' kuinka surkea ihminen olen...

Liikunta mullakin auttaa, muuten "sekoilen" ihan kympillä milloin mistäkin syystä. Joskus kroonisten sairauksien pelkoa, etenkin jos on stressaava ajanjakso.. Ahdistun myös normaalista elämästä, siis kokonaisuutena :D ehkä voisin omalla kohdalla sanoa, että yleinen ahdistus, joka kulminoituu sitten paniikkikohtauksin. Lääkkeillä sain kuriin, nykyään jopa ilman lääkitystä. Että liikkumaan vaan!

Minkä ikäisiä olette? Missä elämänvaiheessa ahdistus alkoi?
Onko ollut suuria muutoksia? Negatiivisia tai positiivisia?
Itselläni ikä 20-24 oli suurten muutosten aikaa, menetyksiä, onnistumisia, kasvamista ja oireilin huonossa työpaikassa sairauden pelolla, lapsen menettämisellä.. Kaikella.
Se oli hyvin, hyvin kamalaa aikaa ja toivon ettei ne oireet enää ikinä palaa. Nyt yli vuoden on ollut tasaista..

Ahdistun kesästä ja siitä kun joudun oleen kaupungissa. Ahdistun siitä kun ei ole kavereita.
Myös ajatus miehistä ahdistaa.
Ja myös se kun pitäisi siivota enkä pysty!!

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 00:14"]lapsesi elämässä nyt? Entä mitä muuta stressaat?
[/quote]

Onko siis pakko olla äiti vastatakseen?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 00:25"]

Menneitä asioita

[/quote]

Anna menneiden olla koska et voi enää muuttaa tapahtuneita.  Tätä yritän tolkuttaa myös itselleni :)

Mua stressaa eniten maholliset sairaudet, sosiaaliset tilanteet ja kaikki yllättävät jutut joihin en ole varautunut.

Virallista diagnoosia mulla ei ole vielä.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 14:27"]

Mua stressaa eniten maholliset sairaudet, sosiaaliset tilanteet ja kaikki yllättävät jutut joihin en ole varautunut. Virallista diagnoosia mulla ei ole vielä.

[/quote]käyt kuitenkin psykiatrilla?

Menneisyys, tulevaisuus, rahatilanne, parisuhteen loppuminen.

hiiop

Liikunnan jatkuva mainostaminen, muun muassa. Ehkä liikunta auttaisi siihen, mutta kun koen liikunnasta puhumisen painostukseksi.

Onko teillä diagnooseja?

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 13:54"]

Liikunta mullakin auttaa, muuten "sekoilen" ihan kympillä milloin mistäkin syystä. Joskus kroonisten sairauksien pelkoa, etenkin jos on stressaava ajanjakso.. Ahdistun myös normaalista elämästä, siis kokonaisuutena :D ehkä voisin omalla kohdalla sanoa, että yleinen ahdistus, joka kulminoituu sitten paniikkikohtauksin. Lääkkeillä sain kuriin, nykyään jopa ilman lääkitystä. Että liikkumaan vaan!

[/quote]

Minulla liikunta pahentaa ahdistusta. Kaikille se ei automaattisesti toimi. Minua harmittaa tuo asia todella paljon ja tunnen syyllisyyttä siitä, ettei liikunta auta minua, vaikka kaikkien muiden mielestä sen pitäisi automaattisesti auttaa.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 22:31"]

Liikunnan jatkuva mainostaminen, muun muassa. Ehkä liikunta auttaisi siihen, mutta kun koen liikunnasta puhumisen painostukseksi.

[/quote]

Minä koen mielekkääksi ainoastaan sellaisen liikunnan, joka tapahtuu muilta salassa ja jota ei yleisesti mielletä liikunnaksi... tai jota en edes itse miellä liikunnaksi. Jos tietoisesti ajattelen, että "nyt menen lenkille" tai "nyt harrastan liikuntaa", niin joku hälytyskello elimistössäni sanoo, että älä tee sitä. Minä koen syvällä sielussani, että liikuntaliikunta on minulle myrkkyä. Se on jotain, mihin minua ei ole luotu, ja jota harrastaessani olen aina ollut paarialuokkaa.