Kun isä ei hoida isyyttään ja lapsi kärsii
Lapsihan rakastaa lähtökohtaisesti vanhempaansa.
Isä on aiemmin, lasten ollessa pienempiä , ollut heidän kanssaan aikaa viettävä isä. Siis touhunnut, leikkinyt, vienyt uimaan, ollut arjessa läsnä jne.
Meidän eromme jälkeen, josta siis jo lähemmäksi 10 v on tilanne muuttunut.
Vanhempi lapsi asuu jo omillaan eikä tilanteesta kärsi mutta nuorempi on 16.
Meillä on sellainen järjestely että nuori asuu kodissaan ja isä käy hänen luonaan siellä.
Minulla on oma koti ja lapsi viettää aikaa sekä minun kotonani että välillä menen hänen luokseen.
Meillä on siis edelleen vko- vko systeemi ja isä on ainoastaan tyttären kotona ja mun viikolla voidaan olla kummassa kodissa vaan.
Nyt on käynyt ilmi että isä ei juurikaan vietä aikaansa tyttären luona vaan saapuu illalla myöhään, lähtee aamulla aikaisin toki töihinsä.
Ruokaa yhteisessä kodissa ei juuri laiteta eikä oikein yhteisiä hetkeäkään.. isä kantaa eineksiä tms lapselle eikä kokkaile yhteisiä ruokia.
Viikonloppuisin muuta asiat tuntuvat menevän tytön edelle- usein ollaan vkonloppuisin kaljalla kavereiden kanssa, lähdetään mökkivkonlopun viettoon jonkun porukan kanssa jne. Isä saattaa viikonloppunakin tulla iltamyöhällä ja yhteistä aikaa ei paljoa ole.
Kävelyllä käyvät ja välillä jotain harrastamassa.
Mutta sellainen läsnäoleva läheisyys kotona puuttuu.
Näen ja tytär kertoo että kärsii tästä. On koittanut isälleen puhua mutta muutosta ei tule. Minua tilanne surettaa myös.
Mitä minä voisin tehdä?
Kommentit (39)
Juuei, kannattaisiskos muuttaa tuota tapaamishommaa?
No et voi tehdä mitään. Toista ihmistä ei voi muuttaa. Voit keskittyä vain omaan vanhemmuuteesi, toinen hoitaa omansa miten hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei noin nuorella kuulu olla omaa asuntoa, kun kerta kaipaa vanhempien hoivaa, eikä itse hoida edes esim. kaupassa käyntiä. Lapsi sun luo kunnes on valmis itsenäistymään. Toi nykyinen kuvio alleviivaa rumasti isän asennetta lastaan kohtaan ja hajottaa lasta. Turvattomuutta ym.
Paskapuhetta, tuon ikäisen pitää jo itsenäistyä eikä roikkua äidissä ja isässä. Itse muutin tuon ikäisenä pois kotoa ja oli kaikki selviämisen avaimet käsissä, kun kotona oli opetettu valmiiksi kodin hoidon taidot ja laskujen maksaminen. Jos 16- vuotias ei pärjää itsekseen, silloin kyseessä jokin vamma tai kehitysviivästymä. Tuon ikäistä tulisi jo kohdella kuin aikuista.
Voit auttaa hoitamalla oma osuutesi hyvin. Pidä sinä tyttäreen läheiset, hyvät välit.
Olen vierestä seurannut tilannetta, jossa vanhemmat erosivat ja tytär jäi äidille, isä taas sai isäviikonloppuja. Siellä meni selkeästi niin, että isä pyrki olemaan omina viikonloppuinaan tyttären kanssa, mutta vietti aikaa lapsen kanssa niin vähän kuin mahdollista. Tämä onnistui, kun vei tytön elokuviin, jossa ei tarvinnut jutella ja latasi pelattavaksi pelejä ja yhä useammin kävi viemässä tyttären äitinsä luokse eli lapsi ja mummo viettivät aikaa, isä teki siellä samaan aikaan mitä huvitti ja järjesti kaveriaikaa ja treffejä sillä aikaa, kun mummo hoiti lasta. Sitten siellä ihmeteltiin, että miksi tytär alkoikin olla vieras, eikä mitään yhteistä. Onko se ihme, jos ei vietä aikaa yhdessä?
Kyllä tapauksessasikin voisi muistuttaa isää, että tytär tahtoisi viettää aikaa oikeasti yhdessä ja tehdä asioita yhdessä. Ideoita voi antaa ja sitten jättää pallon isälle ja tyttärelle. Et voi pakottaa heille läheistä suhdetta, mutta voit tosiaan vihjaista, että jos haluaa hyvän isä-tytär - suhteen, niin nykyinen malli ei toimi.
Tyttären pitää ite sanoa isälleen mitä kaipaa tältä. Ei se auta että tuon ikäinen kertsii äitille, ja sitten äiti komentaa ja opettaa isää.
Mutta trollihan tämä taitaa ollakin. Muka oma asunto ja kaikkea, mutta sen vertaa ei pärjää itsekseen että osaisi avata suunsa ja sanoa isälle mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä nyt 16v teinityttö tekisi isänsä kanssa vain kaksin siellä? Ei hirveästi yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Tuo ikä on aika herkkä ja voi tuntua siltä että itsensä ja vanhemman välillä on iso kuilu.
Helpompi olisi viettää aikaa koko perheen kesken tai jonkun harrastuksen parissa.
Ihme olettamus. Itse teininä tykkäsin katsoa isän kanssa tv:stä jalkapalloa, westernejä, dokumentteja ja Hercule Poirotia. Luettiin yhdessä Hesaria osioita jakaen. Meitä kumpaakin kiinnosti historia. Käytiin akateemisessa kirjakaupassa fiilistelemässä ja sit kahvilla. Käytiin yhdessä koiran kanssa lenkillä. Olin perinteinen isän tyttö. Äidin kanssa taas ei ollut oikein mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Et voi asialle yhtään mitään mitä tulee isän käytökseen.
Ainoa mihin voit vaikuttaa on oma äitiytesi ja oma suhteesi tyttäreen.
Sitä niin haluisi lapselleen parhaat mahdolliset vanhemmat. Mutta ei sille sitten mitään voi, jos valinta vaan ei oölut hyvä.
Miksi erosit? Myötä- ja vastoinkäymisissä sitä piti olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei noin nuorella kuulu olla omaa asuntoa, kun kerta kaipaa vanhempien hoivaa, eikä itse hoida edes esim. kaupassa käyntiä. Lapsi sun luo kunnes on valmis itsenäistymään. Toi nykyinen kuvio alleviivaa rumasti isän asennetta lastaan kohtaan ja hajottaa lasta. Turvattomuutta ym.
Hieno kommentti maassa, jossa ei suurimmalla osalla aluetta ole mitään joukkoliikennettä ja 28 km päässä kotoa sijaitseva lukio on mahdoton saavuttaa ellei muuta sen lähelle. Aika moni asuu 16v iässä muualla kuin vanhempien luona, jotta voi toteuttaa oppivelvollisuutta. Kunnan kun ei tarvitse kyytiä järjestää, mutta velvollisuus käydä koulua säilyy silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noin nuorella kuulu olla omaa asuntoa, kun kerta kaipaa vanhempien hoivaa, eikä itse hoida edes esim. kaupassa käyntiä. Lapsi sun luo kunnes on valmis itsenäistymään. Toi nykyinen kuvio alleviivaa rumasti isän asennetta lastaan kohtaan ja hajottaa lasta. Turvattomuutta ym.
Paskapuhetta, tuon ikäisen pitää jo itsenäistyä eikä roikkua äidissä ja isässä. Itse muutin tuon ikäisenä pois kotoa ja oli kaikki selviämisen avaimet käsissä, kun kotona oli opetettu valmiiksi kodin hoidon taidot ja laskujen maksaminen. Jos 16- vuotias ei pärjää itsekseen, silloin kyseessä jokin vamma tai kehitysviivästymä. Tuon ikäistä tulisi jo kohdella kuin aikuista.
Ainahan sitä pärjää kun vaihtoehtoja ei ole. Tottakai. Oma vanhempani kuoli ollessani 16 ja ei siinä kyselty pärjäätkö.
Minun mielestä elämän ei tarvitse olla vain pärjäämistä.
Toisekseen henkinen hyvinvointi on myös tärkeää, ei vaan se osaako maksaa laskun ja nukkua yönsä yksin.
Kun luen sinun tekstiäsi, huomaa että sinulla ob jäänyt kehitys hieman kesken kun alat nimitellä vammaiseksi.
Kuka nämä asiat sinulle kertoi huono isä ? Miksi 16vuotias ei puhu isälle itselleen suoraan asiasta,haluaa laatu aikaa isän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Tyttären pitää ite sanoa isälleen mitä kaipaa tältä. Ei se auta että tuon ikäinen kertsii äitille, ja sitten äiti komentaa ja opettaa isää.
Mutta trollihan tämä taitaa ollakin. Muka oma asunto ja kaikkea, mutta sen vertaa ei pärjää itsekseen että osaisi avata suunsa ja sanoa isälle mitä haluaa.
Lapsi on toki isälleen puhunut. Kuten sanottu, muuttuu asiat hetkeksi ja sitten sama meni jatkuu ja tästä syystä tyttö ikäänkuin luovuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi erosit? Myötä- ja vastoinkäymisissä sitä piti olla yhdessä.
Minä erosin koska hän oli pettänyt minua. Aluksi vielä yritimme mutta käytökseen ei tullut muutosta hänen puoleltaan ja olisin harjoittanut itseni siinä suhteessa.
Harva viikonloppuvanhempi on valmis joustamaan omasta elämästään niiden satunnaisten tapaamisten osalta. Lapsihan tulee kylään vanhemmalle eikä päinvastoin, joten talossa talon tavoilla.
Sitten ihmetellään, kun lapset vieraantuvat aina töissä ja kavereiden kanssa olevasta vanhemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Harva viikonloppuvanhempi on valmis joustamaan omasta elämästään niiden satunnaisten tapaamisten osalta. Lapsihan tulee kylään vanhemmalle eikä päinvastoin, joten talossa talon tavoilla.
Sitten ihmetellään, kun lapset vieraantuvat aina töissä ja kavereiden kanssa olevasta vanhemmasta.
Ei ole kyse viikonloppuvanhemnuudesta.
Ja täällä moni sanoi että ” tyttö äidilleen”
Hän on sen ikäinen että saa itse päättää,tietää kyllä mahdollisuutensa sen suhteen.
Voit kääntää kelloa taaksepäin ja valita lastesi isän tarkemmin. Voit myös olla eroamatta.
Kuten sanottu isässä ei ollut valuvikoja nuorempana.
Tuon ikäisen lapsen kanssa ei ole mikään pakko olla viikko-viikko systeemiä.
Ketään ei voi pakottaa toimimaan tavalla jolla itse haluaisi toisen toimivan.
On paljon järkevämpää ja helpompaa toimia itse eri tavalla kuin yrittää muuttaa toisten tekemisiä.