lasten ja " teinien" kiukuttelusta. Täytyyhän sen olla sallittua ??
Tuon aikaisemman ketjun takia tulipa vaan mieleen, että eikö teidän lapset saa kiukutella kotona ??
Missä sitten ja milloin ja kenelle?
Vai eikö sellaista saa tehdä ollenkaan? " Aggressiiviset" tunteet on vain pidettävä piilossa ja mölyt mahassa?
En nyt tarkoita, että on lasten on sallittua hyppiä miten tahansa vanhempien silmille, mutta että jokaisesta nimittelystä tms. tulee heti kauheet rangaistukset??
Kyllä meillä ainakin saa näyttää myös huonot hetkensä ja äitiin saa purkaa turheutumisen koko maailmaa kohtaan. Kyllä minä sen kestän! Pääasia, että osaa käyttäytyä muualla ja ottaa muut ihmiset oikeudenmukaisesti huomioon.
Kommentit (29)
Mutta minkäänlainen loukkaava käytös toista kohtaan ei ole! Ei edes kiukun aikana ketään loukata sanoin eikä teoin. Eikös tämä pitäis olla ihan itsestään selvä asia kaikille?
Niin ja tarkennan vielä: esim. Äiti on tyhmä-lause on ehdottomasti kielletty. sen sijaan saa sanoa että:" tämä sääntö on tyhmä" .
Mulle ainakin harrastukset oli teininä tosi tärkeitä tapoja purkaa kaikkea sitä ärsytystä ja ahdistusta. Mieheni soitti hevibändissä ja sanoo aina, että 2 h kun oli taottu treeneissä, niin olo oli väsynyt mutta onnellinen!!
että teinit huutaa vittua, huorittelee ja paiskoo ovia. Ja se on mun mielestä jotain ihan käsittämätöntä.
a) käsittämätöntä käytöstä vanhempia kohtaan
ja
b) vanhemmilta käsittämätöntä sallia sellainen
Uhmis tekeekin sitä ihan kiitettävästi :)
En kyllä ymmärrä lainkaan tuota, että harrastuksissa yms. saa purkaa kiukkuaan. Eikö lapsi saa kotonaan näyttää negatiivisia tunteita lainkaan?
Ja siihen on syytä oppia lapsesta asti. Kiukutella saa. Saa ilmoittaa, ettei tykkää jostain, saa ilmoittaa, että joku asia on ihan tyhmää (ihmisestä sellaista ei sitten sanota), saa murjottaa, mutta siitä huolimatta on tehtävä, kuten sanotaan. Ja tietysti pyritään kannustamaan siihen, että pahaa mieltä tai pettymystä ilmaistaan mahdollisimman rakentavasti. Omaa kantaa kannustetaan perustelemaan, mutta kunnollisilla perusteilla. säännöistä saa yrittää neuvotella ja hyvin perustein niitä saa muutettuakin.
Meille saa sanoa, että teemme inhottavia asioita tai olemme niuhoja tai että ei tykkää meistä tai inhoaa meitä. Ilmoittaapa tuo vanhempi välillä vihaavansakin. Se on ihan ok. Mutta minua tai miestäni ei haukuta tai nimitellä, eikä meitä kohdella muuten epäkunnioittavasti. Sama pätee tietysti myös toiseen suuntaan. Pojat eivät myöskään hauku toisiaan. Tunteensa saa ilmaista, mutta hävytön ei saa olla. Emme vaadi, että lapset rakastaisivat meitä tai varsinkaan aina pitäisivät meistä, mutta kunnioitusta vaadimme. Mekin kunnioitamme heitä. Tosin myös rakastamme täysin ehdoitta, aina emme ehkä joka tilanteessa pidä, mutta yleensä kyllä sitäkin, emmekä myöskään kerro heille, jos joskus tuntuisi, että emme heidän jostain piirteestään pidä. Sen sitten kerromme sitäkin selvemmin, jos emme pidä heidän käytöksestään.
Vielä heillä on " ruusunpunaiset" käsitykset siitä mitä lapset esiteininä tekevät ja mikä on kiellettyä. Kyllä se mieli muuttaa muutaman vuoden päästä, turha tulla jeesustelemaan jos ei ole omaa kokemusta. Nämä samat mammat varmaan kuvittelivat imettävänsä lastaan 1 vuotiaaksi ennenkuin lapst syntyivät ja todellisuus oli sitten jotain ihan muuta mutta siitä ei puhutakaan...
On oikeus huutaa ja raivota. Mutta vanhempiaan tai ketään muutakaan ei saa nimitellä rumilla nimillä. Kiroilua, huorittelua, homottelua en siedä.
Lapseni ovat jo murrosikänsä ohittaneet. Kyllä meillä riideltiin ja raivottiin, mutta opittiin myös ajan mittaan selvittelemään asioita rauhanomaisesti. Empaattisia lapsista on kasvanut.
Minusta ei ole oikein, että kenellä vaan on oikeus päästää suustaan ihan mitä vaan. Eivät kaikki hyväkäytöksiset lapset ole kotona nujerrettuja. Lapsi kuitenkin aina etsii rajojaan ja vanhempien tehtävä on rajat asettaa. Lapsi, joka ei tiedä rajojaan on turvaton.
ja kiukkuoloa. Musiikki, liikunta, järjestöt... kaikissa energian ja ahdistuksen voi purkaa toimintaan.