Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa! Elämä umpikujassa
30.06.2015 |
Tunnen olevani nyt niin pahassa umpikujassa, että tarvitsisin vähän vinkkejä, kokemuksia ja näkemyksiä tilanteeseeni. Tämä ei varmasti joillekin teistä kuulosta kovinkaan suurelta asialta, mutta itselleni tässä on kyseessä asia, joka vaikuttaa hyvin laajasti tulevaisuuteeni ja myös nykyhetkeen, kyseessä on asia jolle olen ladannut suuresti painoarvoa.
Olen opiskellut yliopistossa kolme vuotta ja sain kandidaatintutkintoni valmiiksi viime syksynä. Kuitenkin jo ensimmäisen vuoden aikana mielessäni alkoi kasvaa epäilys siitä mahtaako opiskelemani ala olla oikea. Opiskelen ns. generalistialaa, jolta ei valmistuta mihinkään tiettyyn ammattiin, vaan urapolku luodaan sivuaineilla. Tämä on herättänyt levottomuutta ja olen myös kuullut aika ristiriitaisia kokemuksia työllistymisestä. Päätin kuitenkin suorittaa kandidaatintutkintoni loppuun, koska tämän jälkeen pystyn hakemaan mieluisamman pääaineen maisteriopintoihin ja tätä kautta saamaan myös ammatillisen pätevyyden. Tämän ajatuksen voimalla jaksoin puurtaa epävarmuudessa opintoja eteenpäin. Hain tänä keväänä nyt opiskelemaan ko. maisteriopintoihin, mutta jäin harmittavasti pisteen päähän jatkopaikasta. Olen ollut monta päivää aivan täysin murtunut tämän takia. Toki voin hakea ensi vuonna uudestaan, mutta en uskalla enää toivoa mitään, jos kuitenkin joutuu taas pettymään.
Motivaatiota jatkaa nykyisiä opintoja ei paljonkaan ole, en koe niitä omikseni ja tulevaisuus pelottaa. Toisaalta en koe voivani jättää opintoja keskenkään, sekin vaihtoehto pelottaa. Olen kokenut nyt niin suuren pettymyksen ja tunnen olevani niin pahasti umpikujassa, että olen ollut täysin lamaantunut muutamat viimepäivät. Tuntuu, että elämä on jumissa enkä pääse etenemään mihinkään. Näen tilanteessani pelkästään huonoja vaihtoehtoja ja käytännössä olen menettänyt mielenkiinnon ja motivaation kokonaan. Kaikki hokevat, että tästä voi seurata jotain sellaista hyvää mitä en olisi voinut kuvitellakaan, ja että kun elämä sulkee oven se avaa ikkunan..... onko oikeasti näin?? Itse on hyvin vaikea uskoa. Olen niin äärimmäisen stressaantunut tilanteeseeni etten näe ulospääsyä tai mitään positiivista tässä.
Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Jatkaa opintoja, jotka eivät tunnu omilta? Lopettaa opiskelu kokonaan, tehdä töitä (niitäkin on niin hurjasti tarjolla) ja hakea ensi vuonna uudestaan (sekä mahdollisesti todeta taas olevansa tässä samassa tilanteessa)? Ottaa hatkat ja häipyä johonkin kaukomaille nuolemaan haavojaan?
Ei siinä mitään, jos olisin joku juuri ja juuri parikymppinen tyttö. Mutta olen jo 25-vuotias, itseasiassa loppuvuodesta 26, enkä haluaisi käyttää aikaa paikallaan junnaamiseen! Muut vaan etenee elämässään ja valmistuu, minä en pääse eteenpäin.
Usein kuulee vanhempien ihmisten puhuvan siitä, miten suuri pettymys voi kääntyä voitoksi, miten tapahtumien merkitys selviää usein vasta myöhemmin. No tässä on nyt potentiaalia olla sellainen tapaus. Kun vaan itse uskoisi niin. Jollekin tässä voi nyt olla kyseessä "vain" opiskelu, yksi asia muiden joukossa. Mutta itselleni tämä merkitsee nyt paljon enemmän, vie motivaation oikeastaan kaikelta.
Onko teillä kokemuksia vastaavista tilanteista tai muuten vain vinkkejä miten tällaisista suurista pettymyksistä voi selvitä?
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 08:03"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 22:54"]
En jaksa lukea. Eikö sulla oikeita murheita oo?
[/quote]
No, varmasti aina löytyy tilanteessa kuin tilanteessa ihmisiä joilla asiat on paljon huonommin ja näitä ns. enemmän oikeita ongelmia. Mutta minulle henkilökohtaisesti tämä on aika iso kriisi ja mielestäni on hassua vähätellä toisen kokemuksia etenkin jos ei lainkaan tunne henkilön elämäntilannetta laajemmin.
Edelleen kiinnostaisi kuulla vinkkejä, kokemuksia ja neuvoja, koska olen tosi maassa tämän takia. Ap
[/quote]
Sinua tuntematta kukaan ei voi tehdä päätöksiä puolestasi. Sinun täytyy nyt vain tehdä joku valinta. Et voi tarkkaan tietää, mitä mistäkin valinnasta seuraa, mutta sitä se elämä on. Tilanteesi ei ole varsinaisesti kriisi, vaan normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on, että elämässä tulee pettymyksiä. Minun kohdallani tässä on vaan nyt vähän turhan usein tullut seinä vastaan, joten syö aika paljon jaksamista ja uskoa... ap
Hei...
Opiskele avoimessa yliopistossa sitä haluamaasi ainetta ja hae ensi vuonna uudelleen. Tai jos se on sinulla nyt jo sivuaineena, niin opiskele vain sitä sivuainetta. Jos ala on haluttu, niin ei sinne kaikki ensi yrittämällä pääse. Anteeksi vain, mutta minulle tuli olo vähän hemmoitellusta nuoresta, vaikka sanot kokeneesi pettymyksiä. Yliopistossa pääsee ilmaiseksi opintopsykologille. Käy siellä juttelemassa.
Jos sinulla on mahdollisuus työllistyä alallesi, niin mikset lähde töihin?
No itse en mieltäisi itseäni hemmotelluksi... tässä on sen verran paljon tullut koettua kaikenlaista. Eli tosiaankaan ei ole kyse mistään kaikki mulle nyt heti -ajattelusta. Varmaan nimenomaan siksi, kun vaikeutta on jo ennestään joutunut kokemaan ihan riittämiin, niin olisi toivonut tässä asiassa nyt onnistavan ja vie jotenkin kaikki mehut kun joutuu taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Pakko kai sitä on yrittää jotenkin kääntää vaikeudet voitoksi... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 09:30"]Jos sinulla on mahdollisuus työllistyä alallesi, niin mikset lähde töihin?
[/quote]
Olisikin....
Miten olisi välivuosi (ei kulu tukikuukaudet) väärissä opinnoissa ja hae uudestaan ensi vuonna.Sitten ehkä jo tiedät mitähaluat.Eli töihin,ei välttämättä oma alan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:28"]
Jos nykyinen pääaineesi ja haluamasi pääaine kerran ovat hyvin lähellä toisiaan, eikö olisi mahdollista työllistyä haluamiisi työtehtäviin nykyiseltäkin alalta? Varsinkin, jos sinulla on pitkä sivuaine haluamastasi alasta. Sehän näiden yleispätevien yliopistoalojen hienous on, että ei tarvitse olla välttämättä ihan täysin oikeaa koulutusta. Voitko kertoa mistä aloista on kyse?
[/quote]
Joltain osin molemmista voisi kyllä työllistyä samantyyppisiin tehtäviin, mutta nykyinen pääaineeni ei tarjoa ammatillista pätevyyttä moniin niistä tehtävistä jotka ovat kiinnostukseni kohteena. Tässä on nimenomaan se syy miksi koen etten saa nykyisistä opinnoistani riittävästi irti.
[/quote]
Toimiiko nykyinen pääaineesi hyvänä sivuaineena haluamallesi pääaineelle? Sittenhän voisit hyvin opiskella sitä eteenpäin ja yrittää vaihtaa ensi vuonna. Tai lue ensi vuosi jotain muuta sopivaa sivuainetta. Jos nyt jäi pisteestä kiinni, pääset ensi vuonna jo melko todennäköisesti, kunhan valmistaudut vielä aavistuksen paremmin. Sure nyt tämä harmitus pois ja mieti sitten, mistä on eniten apua sitten kun saat vaihdettua haluamaasi pääaineeseen.
[/quote]
Pääaineesta ei sinänsä ole kamalasti hyötyä sivuaineena, mutta muita sivuaineita olen ajatellut kyllä opiskella. Jotenkin on vaan niin epätoivoinen olo ja pelottaa jos ensi vuonnakaan en pääse. Todella turhauttavaa, kun ei pääse eteenpäin!
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:28"]
Jos nykyinen pääaineesi ja haluamasi pääaine kerran ovat hyvin lähellä toisiaan, eikö olisi mahdollista työllistyä haluamiisi työtehtäviin nykyiseltäkin alalta? Varsinkin, jos sinulla on pitkä sivuaine haluamastasi alasta. Sehän näiden yleispätevien yliopistoalojen hienous on, että ei tarvitse olla välttämättä ihan täysin oikeaa koulutusta. Voitko kertoa mistä aloista on kyse?
[/quote]
Joltain osin molemmista voisi kyllä työllistyä samantyyppisiin tehtäviin, mutta nykyinen pääaineeni ei tarjoa ammatillista pätevyyttä moniin niistä tehtävistä jotka ovat kiinnostukseni kohteena. Tässä on nimenomaan se syy miksi koen etten saa nykyisistä opinnoistani riittävästi irti.
[/quote]
Toimiiko nykyinen pääaineesi hyvänä sivuaineena haluamallesi pääaineelle? Sittenhän voisit hyvin opiskella sitä eteenpäin ja yrittää vaihtaa ensi vuonna. Tai lue ensi vuosi jotain muuta sopivaa sivuainetta. Jos nyt jäi pisteestä kiinni, pääset ensi vuonna jo melko todennäköisesti, kunhan valmistaudut vielä aavistuksen paremmin. Sure nyt tämä harmitus pois ja mieti sitten, mistä on eniten apua sitten kun saat vaihdettua haluamaasi pääaineeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivien välistä kuultaa pahan olon todellinen syy: perheonnen kaipuu. Se oma tuhisija tuo elämään tarkoituksen ja kirkastaa mieleen mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä. Vilpittömästi toivon että löydät rohkeuden tunnustaa sydämmesi todellisen kaipuun: äitiyden täyttymyksen!
Ulkomaille lähtöä voisin harkita, jos vaan opintotukikuukausia olisi riittävästi... minä kun olen parissakin eri koulussa etsinyt omaa suuntaani ja tullut siinä haaskanneeksi liikaa tukikuukausia. Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin koko elämä olisi pilalla... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti ulkomaille, kielitaidosta on aina hyötyä. Saat miettimisaikaa sen suhteen mitä haluat "isona" tehdä ja aika tulee käytettyä silti hyödyksi. Joko opiskelijavaihtoon tai ihan vaan töihin. Tsemppiä, 20 vuoden kuluttua muistelet näitä vuosia kummasti nuoruutena, olet oikeasti vielä nuori!
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 09:39"]Miten olisi välivuosi (ei kulu tukikuukaudet) väärissä opinnoissa ja hae uudestaan ensi vuonna.Sitten ehkä jo tiedät mitähaluat.Eli töihin,ei välttämättä oma alan?
[/quote]
Tuo on yksi vaihtoehto kyllä. Lähinnä vaan tuntuu siltä, että en uskalla enää toivoa mitään ja pelottaa etten seuraavallakaan kerralla pääse sisään. Sen takia tuntuu tavallaan, että on pakko rämpiä nykyisiä opintoja eteenpäin ja varmistaa selusta sillä tavalla. Ehkä voisi tosiaan katsoa avoimen yliopiston tarjontaa. Olen vaan suorittanut jo toivomastani uudesta tutkinnosta valmiiksi lähes kaikki mitä on mahdollista suorittaa olematta pääaineopiskelija. Voi voi toivon niin kovasti, että joskus myöhemmin naureskelen tällekin asialle ja tajuan miksi jouduin hakkaamaan päätäni seinään tällä tavalla. Juuri nyt vaan tuntuu maailman kamalimmalta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti lähdet vuodeksi ulkomaille saamaan elämänkokemusta ja kielitaitoa, jos ei mikään pidättele täällä. Meet vaikka au-pairiksi ja pidät välivuoden kokonaan opinnoista. Et varmasti tule sitä katumaan.
terv. n45, joka haaveili siitä koko ikänsä ja vasta yli 40 koko perheen kanssa uskalsi ottamaan sen irtioton vuorotteluvapaan myötä. Aivan loistava elämänkoulu olikin koko perheelle.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 22:54"]
En jaksa lukea. Eikö sulla oikeita murheita oo?
[/quote]
No, varmasti aina löytyy tilanteessa kuin tilanteessa ihmisiä joilla asiat on paljon huonommin ja näitä ns. enemmän oikeita ongelmia. Mutta minulle henkilökohtaisesti tämä on aika iso kriisi ja mielestäni on hassua vähätellä toisen kokemuksia etenkin jos ei lainkaan tunne henkilön elämäntilannetta laajemmin.
Edelleen kiinnostaisi kuulla vinkkejä, kokemuksia ja neuvoja, koska olen tosi maassa tämän takia. Ap