Lue keskustelun säännöt.
Vielä köyhistä ja elämänhallinnasta...
30.06.2015 |
Edellinen ketju kun ilmeisesti poistettiin, niin aloitanpa toisen. Koitetaan pitää asiallisena.
Olen ihmetellyt kummilapseni perheen touhua. Äiti työtön yh ja kaksi lasta taloudessa. Olemme läheisiä, niin äiti on kertonut aika avoimesti rahaongelmistaan ja niinpä olen joskus maksanut kummilapselle jotain isompaakin hankintaa. Viimeksi tuossa puolisen vuotta sitten oli sellainen tilanne, että kummitytön kännykkä oli mennyt rikki ja äiti itki minulle, kun ei ollut rahaa ostaa uutta. Koitin ehdottaa että jospa kotivakuutus korvaisi? Ei heillä sellaista ole, ei ole varaa. No entäs jos ostaisi käytettynä kännykän? Ei tyttö suostu sitä käyttämään kuulemma. Ehdotin lopuksi, että minä ostaisin tytölle joululahjaksi uuden puhelimen ja se kelpasi. Ostin 25€ maksaneen mallin, koska sellainen tytöllä oli ollut aiemminkin.
No, eilen juttelin pitkästä aikaa kummitytön äidin kanssa ja kysyin, onko kännykkä ollut ok. No kyllä se kuulemma toimii, mutta tyttöä hävettää kun se on niin riisuttu malli (kolmasluokkalainen)! Niinpä äiti on nyt päättänyt ostaa tälle kunnollisen älypuhelimen, mutta "se sun antama jää kyllä kakkospuhelimeksi tytölle". En viitsinyt sanoa, että oma puhelimeni on kaukana älymallista eikä minullakaan, työssäkäyvällä aikuisella, ole kahta puhelinta...
Kommentit (21)
Tota noin. Joskus se kaveripiirin kiusaaminen ja arvottaminen on raakaa. Jos sattuu asumaan alueella missä on hyvin toimeen tulevien lapsia niin silloin on helpompaa, että ostaa lapselle tosiaan vaikka sen kalliin älykännykän ja säästytään edes muutamalta itkulta ja parulta. Lapset eivät arvosta sinänsä hyvää ja toimivaa kännykkää jos sen takia joutuu kaveripiirissä sorsituksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on kiusattu lapsena, koska minulla oli aina kaikkein halvinta. Oli sitten kyse vaatteista tai muista jutuista. Ymmärrän kaverisi lasta ja kaveriasi. Ymmärrän kyllä sinuakin. Ihanteellisinta olisi, jos ketään ei koskaan kiusattaisi.
Me emme ole varsinaisesti köyhiä, mutta lapsella joskus sattui olemaan vähän huonompi ja vanhempi puhelin kuin muilla kaveripiirissä. Kyllä siitä tuli sanomista. Jos oikeasti meillä ei olisi varaa ostaa samantasoista kännykkää kuin muilla, voisin kuvitella, että se olisi lapselle kova paikka. Minä haluan taistella tällaista kulttuuria vastaan, mutta tuo kulttuuri on siitä huolimatta hyvin voimakas. Se on ikävää.
Meidän lapsen ryhmässä on osittain periaatetta monilla että eivät osta sellaisia kännyköitä joilla voi pelata.
Jaahas. Me asumme "paremmalla alueella", mutta lapsillamme ei silti ole älypuhelimia tai kalliita vaatteita. Vaikka olisi varaa. Minusta kolmas ja viidesluokkalaiset pojat eivät tarvitse nettiä puhelimiinsa, aivan riittämiin on koulussa selvitetty näitä pornonkatsomisia ja whatsapp-sotkuja (hyväksikäyttötapaus tuttavapiirissä, kun erään tytön numero joutui ryhmissä vääriin käsiin). Saahan tuota nettiä tuijotettua kavereidenkin puhelimista kun kaikilla muilla sellaiset on, mutta en näe tarvetta silti. Lapsiani ei ole kiusattu ja heillä on paljon kavereita ja meille tullaan kylään vaikka ei saakaan pelata. Millään. Se on lapsen itsetunnosta ja sanavalmiudesta kiinni, ei tavaran määrästä ja kalleudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen 4:n lapsen yh:n, joka on ihan helvetin ylimielinen. Hän vaatii parasta, itselleen ja lapsilleen. Mamma ei ole koskaan ollut töissä, mutta sossu-ja muut tuet ovat yli 3000€ kuussa. Ostamme tarpeellista kummilapsellemme, mutta emme lähteneet tähän kilpavarusteluun mukaan. Hyvin näyttävät riittäneen mamman tuet lapsen älypuhelimeen silti.
Jotain roskasakkia ne kaverit. Meillä kutosluokkalainen sai älypuhelimen ja nelosluokkalaisella on vanhana saatu peruskännykkä. Ikinä ei ole kiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 20:29"]
Jaahas. Me asumme "paremmalla alueella", mutta lapsillamme ei silti ole älypuhelimia tai kalliita vaatteita. Vaikka olisi varaa. Minusta kolmas ja viidesluokkalaiset pojat eivät tarvitse nettiä puhelimiinsa, aivan riittämiin on koulussa selvitetty näitä pornonkatsomisia ja whatsapp-sotkuja (hyväksikäyttötapaus tuttavapiirissä, kun erään tytön numero joutui ryhmissä vääriin käsiin). Saahan tuota nettiä tuijotettua kavereidenkin puhelimista kun kaikilla muilla sellaiset on, mutta en näe tarvetta silti. Lapsiani ei ole kiusattu ja heillä on paljon kavereita ja meille tullaan kylään vaikka ei saakaan pelata. Millään. Se on lapsen itsetunnosta ja sanavalmiudesta kiinni, ei tavaran määrästä ja kalleudesta.
[/quote]
Jos on huonomaa kuin muilla, se ei ainakaan paranna lapsen itsetuntoa ja sanavalmiutta...
been there.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 20:32"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 20:29"]
Jaahas. Me asumme "paremmalla alueella", mutta lapsillamme ei silti ole älypuhelimia tai kalliita vaatteita. Vaikka olisi varaa. Minusta kolmas ja viidesluokkalaiset pojat eivät tarvitse nettiä puhelimiinsa, aivan riittämiin on koulussa selvitetty näitä pornonkatsomisia ja whatsapp-sotkuja (hyväksikäyttötapaus tuttavapiirissä, kun erään tytön numero joutui ryhmissä vääriin käsiin). Saahan tuota nettiä tuijotettua kavereidenkin puhelimista kun kaikilla muilla sellaiset on, mutta en näe tarvetta silti. Lapsiani ei ole kiusattu ja heillä on paljon kavereita ja meille tullaan kylään vaikka ei saakaan pelata. Millään. Se on lapsen itsetunnosta ja sanavalmiudesta kiinni, ei tavaran määrästä ja kalleudesta.
[/quote]
Jos on huonomaa kuin muilla, se ei ainakaan paranna lapsen itsetuntoa ja sanavalmiutta...
been there.
[/quote]
huonompaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on köyhä niin sitten on! Paskaako yrittää feikata, kaikki tietää kuitenkin. Heikkoälyistä hävetä, minkäs teet, jokainen elää tavallaan.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 20:14"]
Tota noin. Joskus se kaveripiirin kiusaaminen ja arvottaminen on raakaa. Jos sattuu asumaan alueella missä on hyvin toimeen tulevien lapsia niin silloin on helpompaa, että ostaa lapselle tosiaan vaikka sen kalliin älykännykän ja säästytään edes muutamalta itkulta ja parulta. Lapset eivät arvosta sinänsä hyvää ja toimivaa kännykkää jos sen takia joutuu kaveripiirissä sorsituksi.
[/quote]
Juuri näin. Lasteni onneksi kykenen samaistumaan ja kuuntelemaan ja ymmärtämään sitä maailmaa ja yhteisöä jossa he elävät. Vaikka itse elinkin lapsuuteni täysin toisenlaisessa maailmassa 80-luvulla. Kaikki aikuiset esim lasten isä ei tähän pysty, vaikka kovin nuorekkaana itseään pitääkin, lapset sanovat itse että iskä on vähän pudonnut jo kelkasta. Meillä tulevalla neljäsluokkalaisella on ihan halpisluuri, älypuhelin oli mutta hukkasi sen. Itseasiassa puhelimia hukkuu vuodessa useampi joten halpiksilla ja prepaidilla mennään. Isommilla on älypuhelimet. Toinen jo joutui kiusatuksi, yksi kiusaamisen aihe oli kännykkä. Nyt lapset tuntevat ulkopuolisuutta taas kesäloman jälkeen, koska heillä ei ole kerrottavaksi juttuja ulkomaanmatkoilta. Ei voi mitään, mutta pyrin antamaan muuten mitä pystyn mm. törkeän kalliiksi postikuluineen tulevia keräilyjuttuja tilattu toiselta puolelta maailmaa ja muotileluja ym ovat aina saaneet. Tiedän mitä on olla ulkopuolinen ja miten se itsetuntoon vaikuttaa kun merkkiponien ja barbien sijasta sain lapsena aina halpiskopioita ja muotivaatteiden sijasta löytöjä Tarjoustalosta ja serkun vanhoja henkselitoppahousuja kun muilla oli farkut. Mutta joidenkin mielestä köyhien kuuluu olla jossain omassa köyhien kulttuurissaan ja tyytyä aina huonompaan kuin muut "tietää paikkansa" vaikka käytännössä olisikin välillä varaa samoihin asioihin kuin muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 20:29"]
Jaahas. Me asumme "paremmalla alueella", mutta lapsillamme ei silti ole älypuhelimia tai kalliita vaatteita. Vaikka olisi varaa. Minusta kolmas ja viidesluokkalaiset pojat eivät tarvitse nettiä puhelimiinsa, aivan riittämiin on koulussa selvitetty näitä pornonkatsomisia ja whatsapp-sotkuja (hyväksikäyttötapaus tuttavapiirissä, kun erään tytön numero joutui ryhmissä vääriin käsiin). Saahan tuota nettiä tuijotettua kavereidenkin puhelimista kun kaikilla muilla sellaiset on, mutta en näe tarvetta silti. Lapsiani ei ole kiusattu ja heillä on paljon kavereita ja meille tullaan kylään vaikka ei saakaan pelata. Millään. Se on lapsen itsetunnosta ja sanavalmiudesta kiinni, ei tavaran määrästä ja kalleudesta.
[/quote]
Mekin asuttiin paremmalla alueella missä oli lasten ( tai niiden vanhempien )kesken kova elintasokilpavarustelu. Oli pakko mennä siihen jonkin verran mukaan vaikka oltiin tiukoilla siihen aikaan ja kun en halunnut, että omat lapseni jäisivät ihan ilman kavereita ja kiusatuksi huonompien vermeidensä takia. Joskus käy huono mäihä asuinalueen valinnassa. Muutettiin onneksi pois melko pian. Mutta ymmärrän oikein hyvin tilanteen, missä on pakko hankkia edes joku tasokas kama lapsen statuksen tueksi.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 20:30"]
Tunnen 4:n lapsen yh:n, joka on ihan helvetin ylimielinen. Hän vaatii parasta, itselleen ja lapsilleen. Mamma ei ole koskaan ollut töissä, mutta sossu-ja muut tuet ovat yli 3000€ kuussa. Ostamme tarpeellista kummilapsellemme, mutta emme lähteneet tähän kilpavarusteluun mukaan. Hyvin näyttävät riittäneen mamman tuet lapsen älypuhelimeen silti.
[/quote]
Ei tuella älypuhelimia ole rahaa ostaa. Sen on voinut ostaa joku sukulainen, lasten isä yms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta joidenkin mielestä köyhien kuuluu olla jossain omassa köyhien kulttuurissaan ja tyytyä aina huonompaan kuin muut "tietää paikkansa" vaikka käytännössä olisikin välillä varaa samoihin asioihin kuin muilla. "
Tuo on yleinen mielipide. Ja nyt se toteutuu näiden toimesta. Tukia aiotaan leikata juuri tuon takia. Köyhällä ei saisi olla yhtään mitään.
Sinua on hyväksikäytetty. Odota kun tyttö on 18. Seuraavaksi saat maksaa sille lapselle ajokortin ja auton lahjaksi. Miten kauan aiot olla pankkina kyseiselle äidille? Siihen asti kun itse olet vaikeuksissa? Entä jos tilanne olisi toistepäin? Luuletko että kyseinen nainen ostaisi sinulle mitään uutta puhelinta lahjaksi?
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 20:32"][quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 20:29"]
Jaahas. Me asumme "paremmalla alueella", mutta lapsillamme ei silti ole älypuhelimia tai kalliita vaatteita. Vaikka olisi varaa. Minusta kolmas ja viidesluokkalaiset pojat eivät tarvitse nettiä puhelimiinsa, aivan riittämiin on koulussa selvitetty näitä pornonkatsomisia ja whatsapp-sotkuja (hyväksikäyttötapaus tuttavapiirissä, kun erään tytön numero joutui ryhmissä vääriin käsiin). Saahan tuota nettiä tuijotettua kavereidenkin puhelimista kun kaikilla muilla sellaiset on, mutta en näe tarvetta silti. Lapsiani ei ole kiusattu ja heillä on paljon kavereita ja meille tullaan kylään vaikka ei saakaan pelata. Millään. Se on lapsen itsetunnosta ja sanavalmiudesta kiinni, ei tavaran määrästä ja kalleudesta.
[/quote]
Jos on huonomaa kuin muilla, se ei ainakaan paranna lapsen itsetuntoa ja sanavalmiutta...
been there.
[/quote]Höpöhöpö. Kaikille tulee sanomista jostain! Se on siitä kiinni, miten lapsi sen ottaa. Jos käy häpeilemään ja mietiskelemään "kun sekin sanoi niin ja kaikilla on paitsi mulla", niin tottakai kaverit jatkaa sitä kiusaamista tai mitä onkaan. Tottakai munkin lapsille on asiasta sanottu :D AINA löytyy jostain sanomista. "Mullaontällanenjasullaeiookaan!" Ihan perusmeininkiä lasten keskuudessa! :) Minun lapseni eivät ole asiaa ottaneet pahasti saatika vinkuneet uutta puhelinta. Kaverit tykkäävät heistä ja he ovat suosittua porukkaa, mutta se ei johdu tavarasta. :) Tässä välissä voisi vähän kertoa esimerkin ja kasvatuksen voimasta... Ja kyllä, minulla on myös yläasteikäinen lapsi. Hänellä on itse ostettu (lehtienjakorahalla) älypuhelin. Ei sitä kalleinta mallia. Hänkin on suosittu, reipas ja omaa hyvän itsetunnon.
Toisaalta halvimmat älypuhelimet löytyvät tarjouksista nykyään alle 50 eurolla, eli juuri tämä esimerkki ei välttämättä olisi mitenkään pahinta mahdollista tuhlausta esim. synttäri- tai joululahjana...
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 20:40"]
"Mutta joidenkin mielestä köyhien kuuluu olla jossain omassa köyhien kulttuurissaan ja tyytyä aina huonompaan kuin muut "tietää paikkansa" vaikka käytännössä olisikin välillä varaa samoihin asioihin kuin muilla. " Tuo on yleinen mielipide. Ja nyt se toteutuu näiden toimesta. Tukia aiotaan leikata juuri tuon takia. Köyhällä ei saisi olla yhtään mitään.[/quote]
Sehän näyttää monia ahdistavan. Itseasiassa köyhille on tehty mahdolliseksi hankkia tavaroita, osamaksulla varsinkin puhelimia saa vaikka miten edullisella sopimuksella. Tietokoneita, tv:n, pelikonsoleita saa tilattua, kun on hyvä asiakas ja hoitaa asiansa.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 20:07"]Edellinen ketju kun ilmeisesti poistettiin, niin aloitanpa toisen. Koitetaan pitää asiallisena.
Olen ihmetellyt kummilapseni perheen touhua. Äiti työtön yh ja kaksi lasta taloudessa. Olemme läheisiä, niin äiti on kertonut aika avoimesti rahaongelmistaan ja niinpä olen joskus maksanut kummilapselle jotain isompaakin hankintaa. Viimeksi tuossa puolisen vuotta sitten oli sellainen tilanne, että kummitytön kännykkä oli mennyt rikki ja äiti itki minulle, kun ei ollut rahaa ostaa uutta. Koitin ehdottaa että jospa kotivakuutus korvaisi? Ei heillä sellaista ole, ei ole varaa. No entäs jos ostaisi käytettynä kännykän? Ei tyttö suostu sitä käyttämään kuulemma. Ehdotin lopuksi, että minä ostaisin tytölle joululahjaksi uuden puhelimen ja se kelpasi. Ostin 25€ maksaneen mallin, koska sellainen tytöllä oli ollut aiemminkin.
No, eilen juttelin pitkästä aikaa kummitytön äidin kanssa ja kysyin, onko kännykkä ollut ok. No kyllä se kuulemma toimii, mutta tyttöä hävettää kun se on niin riisuttu malli (kolmasluokkalainen)! Niinpä äiti on nyt päättänyt ostaa tälle kunnollisen älypuhelimen, mutta "se sun antama jää kyllä kakkospuhelimeksi tytölle". En viitsinyt sanoa, että oma puhelimeni on kaukana älymallista eikä minullakaan, työssäkäyvällä aikuisella, ole kahta puhelinta...
[/quote]
Valota nyt ainakin kotivakuutuksen tärkeyttä. Joissakin se on pakollinen, liekö jo kaikkialla?
Niin, vaikea sanoa. Joskus, paino tällä sanalla, lapsilla on tarve olla kuin muutkin, kuulua joukkoon - ja joskus se on sitä tavaraa, vaikka yksi tietty juttu joka muillakin on. Omani eivät sanoisi ikinä, ettei joku tietty kelpaa. Ovat tyytyneet ja olleet onnellisia käytetyistä puhelimista, vaatteista, leluista - mutta tietysti myös silloin kun se onkin joku uusi muotijuttu joka muillakin on.