Facebookin minimalismiryhmän jäsenet ovat täysin obsessoituneita
Yksi miettii, konmarittaisiko verhot pois, ja toinen, että pärjäisikö sitä yhdellä astialla, josta joisi ja söisi.
Nuo miettii päivittäin tavaraa melkein enemmän kuin hamstraajat :D
Kommentit (22)
Et sitten voinut sanoa "pakkomielteisiä", vaan piti sotkea tuota leuhkaa "finglishiä" sekaan :/
Minä oon kuullut selitettävän jotain semmosta että tavara ja epäjärjestys joitain ahdistaa ja siitä luopuminen vapauttaa. Mutta ei mua mun tavarat ja epäjärjestykset ahdista kyllä, että en tiedä mikä niillä sitten on joita ne ahdistaa. Vissiin joitain ahdistaa niin paljon ettei sitä mielenrauhaa tai vapautumista tule vaikka luopuis viimeisestäkin kupista. Terapia auttais varmaan niitä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Joku mielenterveysongelma varmaan taustalla. Sitä koitetaan sitten hallita tuolla tavalla. Eivät välttämättä itsekään tajua.
Yksi kavereistani on "konmarittaja" ja hänellä ainakin on aikaisemmin diagnosoitu masennus ja OCD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mielenterveysongelma varmaan taustalla. Sitä koitetaan sitten hallita tuolla tavalla. Eivät välttämättä itsekään tajua.
Yksi kavereistani on "konmarittaja" ja hänellä ainakin on aikaisemmin diagnosoitu masennus ja OCD.
OCD:lta tuo vähän kuulostaakin ja jotain samaa on myös kuin syömishäiriöissä. Yritystä kontrolloida elämää ihan epäloogisella tavalla.
Niin. Eikös sen tarkoitus ollut, ettei mieti tavaraa.
Minulla on astiat kahdelle, mutta jos tulee enemmän vieraita, kaksi saa lasin ja kaksi mukin sekä kaksi saa syvät lautaset ja kaksi matalat. Osa saa isommat ja osa pienemmät aterimet, sillä syvät lautaseni ovat jälkiruokakulhoja. Vielä ei ole ollut tarvetta kestitä montaa vierasta yhtaikaa. Jos silti astiat loppuisivat, voisi ne pestä ja syödä vuoron perään. Tarvitsen itse yhdet. Elän idyllini mukaisesti:)
Malttaako nuo konmarittaa vain omaa kotiansa vai ovatko saarnaamassa sukulaisille/tutuillekin esimerkiksi kyläilyjen aikana?
En ole luopunut mistään, vaan palannut hyvään vanhaan. Kun olin nuori opiskelija, minulla oli sopivasti materiaa, mutta sitten elämäni olosuhteet ajoivat minut pois mukavuusalueeltani omistamaan liikaa, niin paljon, että en enää voinut materiasta huolehtiessani enää hyvin.
7.
Jos on pakko valita jompi kumpi diagnoosi niin sitten minimalismi. Vähemmän aiheuttaa vahinkoa talolle, läheisille ja taloudelle.
Vierailija kirjoitti:
Et sitten voinut sanoa "pakkomielteisiä", vaan piti sotkea tuota leuhkaa "finglishiä" sekaan :/
No ei se konmarittaminenkaan suomea ole, miksi sä pelkästään obsessioon puutuit? :D
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko valita jompi kumpi diagnoosi niin sitten minimalismi. Vähemmän aiheuttaa vahinkoa talolle, läheisille ja taloudelle.
Totta, mutta on onneksi olemassa myös kultainen keskitie.
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko valita jompi kumpi diagnoosi niin sitten minimalismi. Vähemmän aiheuttaa vahinkoa talolle, läheisille ja taloudelle.
Kohtuus on kuitenkin terveintä. Kyllähän se konmaritus on hamstraajalle hyvä, jos sillä oppii hamstrauksetsta pois ja kohtuuteen.. Mutta liiallisuuksiin meneminen on paha juttu. Vähän kuin lihavalle on hyvä korjata ruokavaliotaan ja laihduttaa, mutta jos se menee syömishäiriöksi, niin se on paha.
Olen yhdessä Facen minimalismiryhmässä ka onhan se aikamoista tavaran kanssa puljaamista. Jotenkin ajattelisi, että vähäinen tavaramäärä vähentää myös sitä tavaraan käytetyn ajatustyön määrää, mutta ei se kaikilla ihan niin mene. Osa myös tuntuu olevan tosi ehdottomia, pitäis olla just vaan se lautanen ja muki eikä enempää, osalle riittää että tavaraa on sopivasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko valita jompi kumpi diagnoosi niin sitten minimalismi. Vähemmän aiheuttaa vahinkoa talolle, läheisille ja taloudelle.
Riippuu vähän mitä muuta tuohon minimalismipakkomielteeseen liittyy. Itse minimalismista tuskin on haittaa kenellekään, mutta se ihminen voi olla muilla tavoilla raskas.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on astiat kahdelle, mutta jos tulee enemmän vieraita, kaksi saa lasin ja kaksi mukin sekä kaksi saa syvät lautaset ja kaksi matalat. Osa saa isommat ja osa pienemmät aterimet, sillä syvät lautaseni ovat jälkiruokakulhoja. Vielä ei ole ollut tarvetta kestitä montaa vierasta yhtaikaa. Jos silti astiat loppuisivat, voisi ne pestä ja syödä vuoron perään. Tarvitsen itse yhdet. Elän idyllini mukaisesti:)
Kuulostaa ankealta, mutta kukin tavallaan.
Liityin itse yhteen minimalismiryhmääm saadakseni kotini järjestykseen. Sainkin kodin kuntoon, mutta en ryhmän avulla, vaan etsimällä vinkkejä pinterestistä. Osa tuolla ryhmässä on ihan sekaisin, miksi ihmeessä kaikki pitää viedä äärimmilleen?
Siinä alun karsimisvaiheessa varmasti pitääkin käyttää aikaa ja energiaa omien tavaroidensa pohtimiseen. Toivottavasti sen jälkeen ei tarvitse asiaa juuri miettiä. Oli tavaraa vähän tai paljon, oleellista on mielestäni se, kuinka kiintynyt niihin on ja miten eettisesti tavarat on tuotettu.
Vierailija kirjoitti:
Siinä alun karsimisvaiheessa varmasti pitääkin käyttää aikaa ja energiaa omien tavaroidensa pohtimiseen. Toivottavasti sen jälkeen ei tarvitse asiaa juuri miettiä. Oli tavaraa vähän tai paljon, oleellista on mielestäni se, kuinka kiintynyt niihin on ja miten eettisesti tavarat on tuotettu.
Monilla tuntuu jatkuvan tuo "karsimisvaihe" vuosikausia.
Joku mielenterveysongelma varmaan taustalla. Sitä koitetaan sitten hallita tuolla tavalla. Eivät välttämättä itsekään tajua.