Miten autatte vanhoja vanhempia jos välimatka yli 400km?
Odottavat ja toivovat apua, ja yllättäen lähempänä (200km) asuva ”suosikkilapsi” ei haluakaan auttaa.
Miten teillä tällainen on onnistunut? Vai ei ole ollenkaan?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Jos vanhemmilla on selvästi suosikkilapsi ja ovat ilmaisseet sen monin tavoin, jätän asian omalta osaltani siihen.
Näin on ollut joo, ja suosikki saanut valtavat määrät apua, tukea ja rahallista avustusta. Mutta ei niitä vanhempia oikein voi kitumaankaan jättää.
Onnistuuko etäältä mikään? Siis vaikka saako tietoja terveyskeskuksesta? Kun en tietenkään lääkäriin tms pääse mukaan.
Kuka teillä muilla auttaa kaukana olevat vanhukset kauppaan, apteekkiin, lääkäriin, labrakokeisiin? Onko tuohon apua palkattavissa?Voi hakea henkilökohtaista avustajaa - olen ollut mm näkövammaisella ja nyt yksi avustaja on ikääntyneellä - ikärajoista en tiedä, en tällä hetkellä tee tuota - ei ole ilmaista, mutta silloin saa aina saman avustajan ja on siten helpompaa toimia.
Eläkeläinen ei saa avustajaa kunnalta eikä kaupungilta, mutta yksityisiltä yrityksiltä saa, kun maksaa.
Näitä palveluita tulee koko ajan lisää kun ”boomerit” muuttuu enemmän ja enemmän autettaviksi. Niillä on rahaa, joten silloin syntyy tarjontaakin. Esim just saattaja-palvelu, seuralaispalvelu jne
Vanhemmat hoitivat omat vanhempansa ja totesivat sen jälkeen, että heitä eivät omat lapset hoida, joten emme ole sekaantuneet heidän auttamiseensa. Heillä on edunvalvoja ja kotihoito oli kuvioissa ennen laitokseen siirtymistä. Vanhuspalveluista on tullut mielenkiintoisia soittoja, jossa on vaadittu tekemään sitä, tätä ja tuota, vaikka asutaan yli 500 kilometrin päässä. Kunnioituksesta vanhempia kohtaan ja välit säilyttääksemme emme enää vastaa niihin puheluihin, koska vanhempien tahto oli, että heidän asioihin ei sekaannuta.
Ajelin noin kuukauden välein sen 400km vanhempien luo, piti ottaa aina lomapäivä-pari viikonlopun yhteyteen. Aika monta vuotta meni tätä tahtia. Se rytmitti elämää aika lailla, oli välillä raskasta ja välillä mukavaakin. Tavallaan se oli myös ”omaa aikaa” perheestä, mies sai pärjätä lasten kanssa ne ajat omalla tyylillään, mikä se taas lähensi heitä.
Lähempänä asuvat hoitivat vanhempien asioita muulloin; minä taas sen yhden viikonlopun kuussa.
Nyt kun molemmat vanhemmat ovat poissa, koen että tein sen minkä pystyin. Tekisin uudelleenkin, jos valita pitäisi. Se oli ikään kuin harrastus, muut kulkivat koiranäyttelyissä ja lasten harrastusmatkoilla, minä panostin vanhempien jeesaamiseen.
Muuttakaa vielä kauemmaks. Vaikka toiseen maan osaan. Siloin eitarvitse edes tavata Hävetkää itsekkäät lapset. Pitkä matka on helpoin tapa hylät sukulaiset. Leskiäiti kouluttanut ysin lapsensa.
Ei hoitokoti paikkaa voi varata etukäteen. Ekaksi täytyy ottaa kotihoito, he tarkkailevat, milloin ei enää pysty kotona asumaan. Sain äidilleni hoitopaikan, vasta kun eräs katastrofi tapahtui. Dementikko saa helpommin paikan kuin sellainen, jolla on jotain fyysisiä sairauksia.
Itselle tuo oli hankala. Olin köyhä työtön ja vanhan isän luokse 1000km menopaluu.
Se on kallis reissu kun yöpymäänkin joutuu hotellissa. Isä oli yksityisessä hoitokodissa viimeiset vuodet.
Kaksi kertaa kävin ennen kuolemaa. Ei oltu hirveän läheisiä loppuaikana muutenkaan. Isä kävi luonani tyyliin kerran kymmenessä vuodessa 30min.
Vierailija kirjoitti:
Ei hoitokoti paikkaa voi varata etukäteen. Ekaksi täytyy ottaa kotihoito, he tarkkailevat, milloin ei enää pysty kotona asumaan. Sain äidilleni hoitopaikan, vasta kun eräs katastrofi tapahtui. Dementikko saa helpommin paikan kuin sellainen, jolla on jotain fyysisiä sairauksia.
Yksityiselle pääsee. Oman isän lasku kolmen viimeisen vuoden hoidosta oli noin 70 000e.
Omat tulot olivat n. 1000e kuussa.
Olemme puolisoni molemmat kanssa tehneet valtuutuksen toisillemme ja tyttärellemme terveyskeskukseen , yliopistolliseen keskussairaalaan ja pankkiin sekä kaikkiin Suomi.fi palveluihin, että voi hoitaa meidän asioita .jos joudumme sellaiseen olotilaan, ettemme itse pysty. Toki olemme tehneet edunvalvontatestamentin myös.
Nyt olemme virkeitä 70-80 vuotiaita ja hoidamme kaikkea mahdollista ipadilla. Opettelemme het kaiken , kun tulee sillä saralla jotain uutta, mikä kuuluu nykyaikaan. Ei ole lainkaan vaikeaa.
Vanhusten kannattaa käyttää säätöt vanhuudenhoivaan.
Autettiin myymään omakotitalo ja muuttamaan rivitaloon. Ostetaan heille siivous-ja hoivapalvelua, joista saa kukin maksaja hyvän veronalennuksen. Ajatetaan vuoron perään sisarusten ja lastenlasten kanssa tervehtimään ja viedään ulos syömään tai muuten virkistymään heidän toivomallaan tavalla.. Ostettiin heille iPad ja soitellaan usein videopuheluita.