Lue keskustelun säännöt.
Miten autatte vanhoja vanhempia jos välimatka yli 400km?
16.02.2022 |
Odottavat ja toivovat apua, ja yllättäen lähempänä (200km) asuva ”suosikkilapsi” ei haluakaan auttaa.
Miten teillä tällainen on onnistunut? Vai ei ole ollenkaan?
Kommentit (52)
Riippuu. Jos vanhemmilla on selvästi suosikkilapsi ja ovat ilmaisseet sen monin tavoin, jätän asian omalta osaltani siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käydään kerran vuodessa haravoimassa ja tekemässä halkoja. Tietokone ja paperiongelmissa autetaan etänä.
Mitään oikeaa apua meistä ei ole, koska meidän elämämme on eri puolella Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan ostettu ulkopuolista apua
Näin meilläkin.
Maksamme veljen kanssa puoliksi siivous-ja kotitalousavusta vanhemmillemme.
Lisäksi on pitkäaikainen sopimus naapurin kanssa, että pitää pihan ja pihatien auki lumesta talvisin.
Ei enää mitenkään. Appiukko meni uusiin naimisiin ja muutti miehen lapsuusmaisemista parisataa km sivuun. Käydään kahvilla kerran vuodessa kun vieraillaan siellä lapsuusmaisemissa ja aikaa on niin paljon että ehtii päiväretkelle apen luo. Ymmärtääkseni uuden eukon lapset toohaavat siellä kuin kotonaan.
Silloin kun appi oli vielä siellä miehen lapsuusmaisemissa, vierailtiin useammin ja mies teki jotain pientä remonttia, lumitöitä jne.
Appikset on +/-90v, ei kai ne enää pitkään okt:ssa pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Jos vanhemmilla on selvästi suosikkilapsi ja ovat ilmaisseet sen monin tavoin, jätän asian omalta osaltani siihen.
Näin on ollut joo, ja suosikki saanut valtavat määrät apua, tukea ja rahallista avustusta. Mutta ei niitä vanhempia oikein voi kitumaankaan jättää.
Onnistuuko etäältä mikään? Siis vaikka saako tietoja terveyskeskuksesta? Kun en tietenkään lääkäriin tms pääse mukaan.
Kuka teillä muilla auttaa kaukana olevat vanhukset kauppaan, apteekkiin, lääkäriin, labrakokeisiin? Onko tuohon apua palkattavissa?
Muutakoon hoivakotiin, mä en ole mikään avustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä se kun mitään potilastietoja ei anneta omaiselle. Pitäisi olla itse mukana joka lääkärireissulla.
Vierailija kirjoitti:
Muutakoon hoivakotiin, mä en ole mikään avustaja.
Sinne ei pääse. Pitää olla täysi vihannes kun vasta pääsee. Ja apua tarvitaan kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Jos vanhemmilla on selvästi suosikkilapsi ja ovat ilmaisseet sen monin tavoin, jätän asian omalta osaltani siihen.
Näin on ollut joo, ja suosikki saanut valtavat määrät apua, tukea ja rahallista avustusta. Mutta ei niitä vanhempia oikein voi kitumaankaan jättää.
Onnistuuko etäältä mikään? Siis vaikka saako tietoja terveyskeskuksesta? Kun en tietenkään lääkäriin tms pääse mukaan.
Kuka teillä muilla auttaa kaukana olevat vanhukset kauppaan, apteekkiin, lääkäriin, labrakokeisiin? Onko tuohon apua palkattavissa?
Etäältä voit tilata ostokset ja apteekit kotiin jos ovat jonkun kaupan toimitusalueella.
Taksi? Joo, tiedän, muka liian kallista ja lasten pitää ottaa viikko töistä vapaata kun mamman pitää päästä lääköriin lapsen kyyditsemänä, se kun on halvempaa.
Säälin noita äitejä, joiden lapsilla on "elämä muualla". Tosiasiassa eivät viitsi edes osallistua äitinsä viimeisiin elinvuosiin. Ikävä esimerkki näiden ihmisten omille lapsille: turha on sitten vinkua itse vanhana kun ei lapset käy ja auta, itsehän heidät opettaa kiittämättömiksi ja itsekkäiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koronatilanteen vuoksi ja koska ovat tulleet vanhoiksi kantamaan ostoksiaan itse kotiin, olen auttanut tilaamalla heidän ruoka- ja apteekkiostokset kotiinkuljetuksella. Eivät osaa käyttää nettiä. Minä tilaan ja he huolehtivat maksusta kotiinkuljetuksen yhteydessä. Ennen koronaa ostin lahjaksi aina käytännön apua, kuten ikkunoiden pesun, joulusiivouksen ja jalkahoidon.
Vierailija kirjoitti:
Säälin noita äitejä, joiden lapsilla on "elämä muualla". Tosiasiassa eivät viitsi edes osallistua äitinsä viimeisiin elinvuosiin. Ikävä esimerkki näiden ihmisten omille lapsille: turha on sitten vinkua itse vanhana kun ei lapset käy ja auta, itsehän heidät opettaa kiittämättömiksi ja itsekkäiksi.
No ne vanhemmat asuu perähikiällä missä ei mitään työpaikkoja. Mulla eri ksupungissa työ, perhe, lapset. Ehdotat tosiaan että irtisanon itseni ja jätän perheeni ja muutan perähikiälle auttamaan vanhempia? Niitä jotka on olleet aina epäreilut, suosivat ja kohdelleet kehnosti?
Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Jos vanhemmilla on selvästi suosikkilapsi ja ovat ilmaisseet sen monin tavoin, jätän asian omalta osaltani siihen.
Näin on ollut joo, ja suosikki saanut valtavat määrät apua, tukea ja rahallista avustusta. Mutta ei niitä vanhempia oikein voi kitumaankaan jättää.
Onnistuuko etäältä mikään? Siis vaikka saako tietoja terveyskeskuksesta? Kun en tietenkään lääkäriin tms pääse mukaan.
Kuka teillä muilla auttaa kaukana olevat vanhukset kauppaan, apteekkiin, lääkäriin, labrakokeisiin? Onko tuohon apua palkattavissa?Etäältä voit tilata ostokset ja apteekit kotiin jos ovat jonkun kaupan toimitusalueella.
Taksi? Joo, tiedän, muka liian kallista ja lasten pitää ottaa viikko töistä vapaata kun mamman pitää päästä lääköriin lapsen kyyditsemänä, se kun on halvempaa.
Se taksi ei riitä. Pitää olla SAATTAJA. Siis niinä vaiheessa kun vanhus ei löydä labraa, kuvantamista sun muuta itse
Vierailija kirjoitti:
Säälin noita äitejä, joiden lapsilla on "elämä muualla". Tosiasiassa eivät viitsi edes osallistua äitinsä viimeisiin elinvuosiin. Ikävä esimerkki näiden ihmisten omille lapsille: turha on sitten vinkua itse vanhana kun ei lapset käy ja auta, itsehän heidät opettaa kiittämättömiksi ja itsekkäiksi.
Niin, mitäpä mieltä olet siitä että esim mun äiti ei ole osallistunut mitenkään mun aikuisuuden vuosiin? Loistanut poissaolollan mun häät, lasten ristiäiset, koko lasteni lapsuuden? Meinaat että tuon välinpitämättömyyden jälkeen mun pitää olla hyysäämässä sitä?
Vierailija kirjoitti:
Säälin noita äitejä, joiden lapsilla on "elämä muualla". Tosiasiassa eivät viitsi edes osallistua äitinsä viimeisiin elinvuosiin. Ikävä esimerkki näiden ihmisten omille lapsille: turha on sitten vinkua itse vanhana kun ei lapset käy ja auta, itsehän heidät opettaa kiittämättömiksi ja itsekkäiksi.
No mistäs luulet että ollaan opittu, malli se on ollut meilläkin.
Siihen edelliseen ketjuun jo kirjoitin, että olisko pitänyt laittaa koko oman lapsen lapsuus (ikävuodet 2-8) tauolle ja passata mummia? Ryssiä siinä sivussa oma ura, talous ja eläke?
Ei se oikein onnistu 400km päästä. Yksi tuttu työkaveri ajoi itsensä uupumukseen kun hoiti 400km päässä olevia vanhempia. Joutui koko ajan ottamaan palkatonta, siis aina viikon jakso kerrallaan, tyyliin kerran kuussa. Meni hermo työnantajallakin.
Mitenpä sitä hirveästi auttamaan, jos välimatkaa 1000km. Vanhuksen läheltä löytyy muutakin sukua.
Itse olen lähes 69vuotiasi mummo ja tietysti äiti. Rakaat läheiseni asuvat matkan takana todella.Heillä ei mitään mahdolisuutta autta,siloin kun voimani uupuu.Yritän siis ylläpitää liikuntaa ja sen myötä notkeutta.Siitäkin huolimatta on polvien nivelrikot,toisesta polvesta kierukka rikki.Käsien olkapäiden,ranteiden kulumat. Myös pidän kiinni uni rytmi,kuin ruoka rytmi.Katson mitä suuhuni pistän ja pyrin väistää kaikkea missä sokeria. Yritän siis yllä pitää mahdollisiman pitkään omaa liikunan toimivuutta ym. Joissain vaihessa siten jos ei enää selviydy arjen askareista. On otettava kotihoito ja ostopalveluna siivous, kauppa kassi ymm.Joten en laske elämäni kenenkään varaan enkä koskaan ole laskenut. Omillani tultava toimeen ja mottoni: Nyky hetki on ystäväni, se kantaa!
Meitä Ruotsissa iso liuta. Yksi veli asui samassa kaupungissa äidin kanssa. Hänen rouva oli epämiellyttävä äitiäni kohtaan.Äiti pelkäsi häntä ja myös veljeni.
Ei suurempaa surua kuin tämä, varjostaa elämäämme vieläkin.
Äiti ei suostunut muuttamaan Ruotsiin.